Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 17.09.13 - klo:12:23
-
En pääse mihinkään siitä, että minua ärsyttävät vuosi vuodelta enemmän monet piirteet nykyherännäisyydessä, Herättäjäjuhlissa ja Hengellisessä Kuukauslehdessä. Liikkeeseen tulee koko ajan lisää piirteitä, jotka ovat todella kaukana siitä, mitä olen tottunut pitämään hyvänä juuri tässä liikkeessä. Huomaan vanhoissa heränneissä piirteitä, että he kyllä huomaavat näitä huonoja muutoksia, mutta eivät halua nähdä niitä. He haluavat kääntää kaiken hyväksi tai hyssyttelevät, että ei siitä kannata välittää. He eivät uskalla myöntää edes itselleen, että liike on pahasti harhateillä.
Monet liikkeeseen syntyneet sanovat, että eivät halua lähteä Herättäjäjuhlille, koska siellä on niin paljon semmoista, mitä eivät voi itse allekirjoittaa.
Maailma muuttuu, mutta Jumala ei muutu.
Ihan rehellisesti sanottuna menisin mielelläni Kansanlähetyspäiville, jos siellä musiikki vaihdettaisiin Siionin virsiin. Nykyiset Kansanlähetyksen puheet ovat paljon körttiläisempiä kuin Herättäjäjuhlien puheet.
Kannattaisiko välillä lukea vaikka Malmivaarojen puheita.
-
Itse tutustuin herännäisyyteen aluksi lukemalla Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja.
Kiinnostuin körttiläisyydestä tämän tähden ja tulinkin sitten mukaan.
Pikkuhiljaa havaitsin, että vaikka hengellisessä sanomassa oli sitä samaa, mitä oli Paavonkin aikoina, oli myös sanoma joiltain osin muuttunut, ehkäpä jopa päinvastaiseksi kuin menneinä aikoina.
Voihan olla, että osasyy siihen, että kävin körttiläisyydessä on myös Auri Hakomaan ansioista, joka on kirjoittanut varsin körttihenkisen kirjan "Hurskas Sika", joka on ikäänkuin typistetty ja vähän epäkohteliaampi versio kirjasta "KAllis Hunajanpisara".
KErran, kun oli Aurin kanssa herättäjäjuhlilla Ylivieskassa, Auri vain totesi minulle, että kaikesta näkee, että täällä on ihmisiä, jotka ovat ehkä viimeistä kertaa juhlilla, kun hän katseli joitain huonossa kunnossa olevia vanhempia ihmisiä. Sen jälkeen Auri harmitteli sitä, että miksi juhlilla ei julisteta heille evankeliumia (vai olikos se lakia ja evankeliumia) sellaisena, kuin se on.
Siionin virret ovat todella hyvä laulukirja. Oikein yllätyin.
Pirska, jos halua mennä joillekin kansanlähetyspäiville, mutta mieluummin kuuntelisit siionin virsiä, niin ota korvalappustereot mukaan ja aina, kun siellä lauletaan, niin kuuntele laulujen aikana siionin virsiä. Näin saisit vanhoja körttihenkisiä puheita yhdistettynä vanhoihin körttihenkisiin virsiin. Ei ne uude laulut monestikaan pärjää vanhoille siinoninvirsille sisältönsä puolesta.
Toinen vaihtoehto on mennä herättäjäjuhlille ja puheiden aikana kuunnella nauhalta luettuna joidenkin vanhojen polvien körttisaarnaajien puheita ja laulun aikana osallistua juhlakansan kanssa yhteiseen veisuuseen.
Kävin joskus Viisveisaajan kanssa esikoislestadiolaisten tilaisuuksissa. Siellä kuunneltiin vanhoja Lestadiuksen puheita. Todella hyvä idea. Olisi varmaan viisautta kuunnella uudelleen MAlmivaarojenkin puheita.
VAnhoillislestadiolaisten tilaisuuksissakin Viisveisaajan kanssa kävytiin, siellä taidettiin pitää omat puheet.
-
Hei!
Moni herännyt on aikanaan tuntenut olevansa hakotiellä ja parannuksen tarpeessa.
Se on hyvä, että herännäisyyttä kansanliikkeenäkin arvioidaan ja pohditaan parannuksen tekemistä. Ympärillä oleva yhteiskunta muuttuu koko ajan. Kuinka paljon herännäisyyden muutoksessa on mukautumista, kuinka paljon uutta ymmärrystä, intoa ja uudenlaista muotoa arastelevan uskon todeksielämiseen.
Minua kiinnostaa piirteet. Mitä ne lisäpiirteet ovat, jotka Pirska kokee kaukaiseksi?
miettii Mauno
-
Hei!
Moni herännyt on aikanaan tuntenut olevansa hakotiellä ja parannuksen tarpeessa.
Se on hyvä, että herännäisyyttä kansanliikkeenäkin arvioidaan ja pohditaan parannuksen tekemistä. Ympärillä oleva yhteiskunta muuttuu koko ajan. Kuinka paljon herännäisyyden muutoksessa on mukautumista, kuinka paljon uutta ymmärrystä, intoa ja uudenlaista muotoa arastelevan uskon todeksielämiseen.
Minua kiinnostaa piirteet. Mitä ne lisäpiirteet ovat, jotka Pirska kokee kaukaiseksi?
miettii Mauno
Kun liikettä arvostelee, niin silloinhan tietysti on hyvä ottaa esiin ase: olla itse parannuksen tarpeessa. Voisiko sitä asetta käyttää joskus heihinkin, jotka muokkaavat liikettä väärään suuntaan.
Kaukaiselta tuntuu kaikenlainen Raamatun sanoman murentaminen, monen ennen synniksi sanotun hyväksyminen. Ihmettelen, ellet sinäkin ole sitä huomannut. Herättäjäyhdistyksen palveluksessa olevat oikeamielisetkään eivät uskalla kritisoida liikkeen nykytilaa, koska "jonka leipää syöt sen lauluja laulat". Pidetään kyllä itse hyviä puheita, mutta ei uskalleta kritisoida mitään, jotta ei tule potkut. Jotain samaa kuin entisessä Neuvostoliitossa.
Tälläkin foorumilla huomaa, kuinka säännöissä puhutaan herännäishenkisestä keskustelusta, mutta jos näitä nykypiirteitä uskaltaa arvostella, niin hyvin nopeasti siitä ylläpito ärähtää. Toisaalta taas viisveisaajat saavat suoltaa melkein mitä tahansa, eikä ylläpito puutu eikä sekaannu. Herännäisyyshenkisyys siis tarkoittaa monen ennen liikkeessä tärkeänä pidetyn lyttäämistä.
-
Kaukaiselta tuntuu kaikenlainen Raamatun sanoman murentaminen, monen ennen synniksi sanotun hyväksyminen.
Kaikki ei ole Raamatun sanoman murentamista, mikä siltä näyttää. Kaikki ennen synniksi sanottu ei ole syntiä. Toisaalta kaikki ennen hyväksytty ja kristillisenä pidetty ei sellaista olekaan. Joskus huomataan korjata sellaista, mikä on Raamatun sanomasta päässyt murenemaan ja silloin voi joutua käsitystä synnistäkin muuttamaan.
-
Kaikki ei ole Raamatun sanoman murentamista, mikä siltä näyttää. Kaikki ennen synniksi sanottu ei ole syntiä. Toisaalta kaikki ennen hyväksytty ja kristillisenä pidetty ei sellaista olekaan. Joskus huomataan korjata sellaista, mikä on Raamatun sanomasta päässyt murenemaan ja silloin voi joutua käsitystä synnistäkin muuttamaan.
Ei kaikki, mutta moni asia on.
-
(Ehkä se oli kirjailija Veijo Meri, joka lausui ajatuksen, että ahdistavana aikana käännämme katseemme historiaan.)
Ammennamme kunniakkaasta menneisyydestä voimaa ja selitystä nykyiseen ahdinkoon.
-
Täytyy sanoa että en ole mistään saanut sellaista lohtua ja viisautta hengellisissä asioissa kuin vanhoista kirjoituksista. En voi väittää että ihmiset tai aika olisi siihen aikaan olleet parempia tai erehtymättömiä, onhan esim. harhaoppeja ollut kautta aikain. Uskon että siihen on vaikuttaneet ne suuret herätykset joita silloin oli. Sama ihmeellinen viisaus ja lohdutuksen henki on sen ajan musiikissa. Onneksi niitä vielä on olemassa ravinnoksi herääville.
-
Kyllähän se tekisi hyvää itse kullekin lukea vanhemmat herännäiskirjat. Herännäisyyden historia, Erämaan profeetta, Armoistuimen eteen, mitä niitä nyt onkaan. Seuraliike on muuttunut, mutta niin on maailmakin. Ei voida lähteä siitä, että oma mallini on oikea. Aina voi väistellä, olla hiljaa, jopa vetäytyä pois joksikin aikaa. Osani on ollut hyvä tässä joukossa.
-
Täytyy sanoa että en ole mistään saanut sellaista lohtua ja viisautta hengellisissä asioissa kuin vanhoista kirjoituksista. En voi väittää että ihmiset tai aika olisi siihen aikaan olleet parempia tai erehtymättömiä, onhan esim. harhaoppeja ollut kautta aikain. Uskon että siihen on vaikuttaneet ne suuret herätykset joita silloin oli. Sama ihmeellinen viisaus ja lohdutuksen henki on sen ajan musiikissa. Onneksi niitä vielä on olemassa ravinnoksi herääville.
Puuttuminen nykyiseen hengelliseksi sanottuun musiikkiin on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Mutta silti pitäisi julkisestikin pohtia sitä, mitä on hengellinen musiikki. Ihmettelen tavattomasti sitä, että hengellisessä musiikissa tapahtui radikaali muutos 90-luvulla. Toki muutoksesta oli merkkejä aikaisemminkin.
Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti. Oma käsitykseni asiasta on se, että musiikki on hengellistä, jos uskosta osaton tunnistaa sen hengelliseksi ja se herättää hänessä kaipuuta puhtauteen ja hän kokee siinä pyhyyden.
-
Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti.
Joskus ennenkin lienen kertonut suomea osaamattomasta ranskalaisesta, joka oli siioninvirsiseuroissa ja ihmetteli, miksi lauletaan maallisia lauluja. Sikäläiset protestantit 1500-luvulla tarvitsivat melodioita virsiinsä ja ottivat niitä kansanlauluista. Sieltä näitä virsimelodioita lienee kulkeutunut tänne meillekin suomalaisiksi kansanomaiseksi virsisävelmäksi. Meillä sellainen tunnistetaan virreksi, Ranskassa maalliseksi kansanlauluksi.
Musiikki on vahvasti kulttuurinen kysymys. Kuinkahan moni vanha herännyt olisi tunnistanut pelkän äänimateriaalin perusteella saman ajan afrikkalaisten tai aasialaisten kristittyjen musiikin hengelliseksi. Ja sama toisin päin... Voin myös kuvitella tilanteen, jossa "maallinen" musiikki tulkitaan "hengelliseksi" joidenkin musiikillisten tai esitystilanteeseen liittyvien seikkojen vuoksi.
Mt
-
Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti. Oma käsitykseni asiasta on se, että musiikki on hengellistä, jos uskosta osaton tunnistaa sen hengelliseksi ja se herättää hänessä kaipuuta puhtauteen ja hän kokee siinä pyhyyden.
Olen myös sitä mieltä että pyhää musiikkia on, kaikki musiikki ei mielestäni ole samalla viivalla. Sanat ovat tärkeät, mutta kyllä sävelellä, sovituksella ja esitystavallakin on merkitystä. Itse en yhtään pidä jazz-tyylillä esitetystä hengellisestä musiikista, se vaan "ei istu"- ja tekee esityksestä jotenkin ristiriitaisen.
-
Olen myös sitä mieltä että pyhää musiikkia on, kaikki musiikki ei mielestäni ole samalla viivalla. Sanat ovat tärkeät, mutta kyllä sävelellä, sovituksella ja esitystavallakin on merkitystä. Itse en yhtään pidä jazz-tyylillä esitetystä hengellisestä musiikista, se vaan "ei istu"- ja tekee esityksestä jotenkin ristiriitaisen.
90-luvulla joihinkin seurakuntiin tuli opetus, että musiikki on neutraali juttu. Se merkitsi sitä, että mikä tyyli tahansa seurakuntamusiikiksi valittu sai aika laajan hyväksynnän. Siksi nykyisin ei lainkaan ole poikkeuksellista, että radion kristillisissä ohjelmissa käy sillä tavalla, että hyvän puheen jälkeen tulee musiikkiesitys, joka ei alkuunkaan sovi puheeseen ja ikäänkuin "vesittää" sanotun.
Itselläni on 40 vuoden kokemus seurakuntamusiikista ja siitä, millainen muutos jo sinä aikana tapahtui. Ns. maallinenkin musiikki oli aikoinaan kaunista ja siitä tuli usein varsin käyttökelpoista myös hengellisessä käytössä.
Eräs ystäväni vieraili afrikkalaisessa seurakunnassa ja kertoi, että musiikki oli rytmikästä ja reipasta, silti siinä oli aistittavissa pyhyys, jota meikäläisestä "mekkaloinnista" ei löydä hakemallakaan.
-
Itselläni on 40 vuoden kokemus seurakuntamusiikista ja siitä, millainen muutos jo sinä aikana tapahtui. Ns. maallinenkin musiikki oli aikoinaan kaunista ja siitä tuli usein varsin käyttökelpoista myös hengellisessä käytössä.
Lisään tähän vielä sen, tuon 40 vuoden aikana minulla oli onni olla useammalla paikkakunnalla kuoroissa, joille ammatti-ihmiset antoivat laulun opetusta. Heiltä sai hyviä ohjeita laulamisen tekniikkaan, sanojen lausumiseen jne, ja siten saatiin aikaan kaunista musiikkia. Kun nykymusiikkia kuuntelee, niin miltei kaikki ne virheet, joita silloin opetettiin välttämään, ovat nyt suurta muotia.
-
Kai tätä voisi testata: kerätään linkkejä oudommilla kielillä esitetystä tai sanattomasta niin hengellisestä kuin muusta musiikista, ja äänestetään mistä niistä aistii pyhyyden ja mistä ei. Mutta ehkä se olisi oman ketjunsa aihe. (Tänne voisi paremmin sopia vaikka keskustelu punaisten vaatteiden käytöstä.)
-
Kaikkia asioita ei voi järjellä selittää. Usko on se voima joka antaa järkevälle ihmiselle rohkeuden kuulostaa ei-järkevältä. (esim. Keksinnöt, tiede ja tekniikka olisivat jääneet lapsen kenkiin jos ympäröiviä mielipiteitä olisi pelätty) Niinkuin pyhyyden kokemus... sehän on selvää että ei näistä asioista yksimielisyyttä synny.
-
Nilsiän Aholansaaressa alkaa kohta vuoden 2013 Körttifoorumi entisille nuorille teemalla "Paluutietä etsimässä."
Mihin etsimme tietä palataksemme?
Missä olemme olleet nämä vuodet? Mistä lähdimme? Lähdimmekö jostakin?
Mihin palata? Eikö etteenpäin?
"Herra suuri, olen tässä; alla vaivan vaikean!
Paluutietä etsimässä, orjuudesta maailman.
Synti pettää yhtenään.
Herra, pyydät nöyrtymään,
omantunnon nuhteen alle.
Neuvot tielle oikealle!
SV 81:4
Mikä on oikea tie? Paluutie?
-
Mikä on oikea tie? Paluutie?
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Seurakunnan portti ei olekaan aina ahdas ja tiekin tuppaa olemaan lavea, mutta silloin ne eivät johda elämään.
-
Laukku odottaa pakattuna työpaikan huoneeni nurkassa. Vielä hetki ja nousen Helsingistä lähteneeseen tilausajobussiin ja sitten nokka kohti Nilsiän Aholansaarta ja körttifoorumia "Paluutietä etsimässä."
Aholansaaressa on herännäisyyden historiaa monissa kerroksissa, vuosia ja vuosikymmeniä.
Monet henkilöt ajatuksineen ovat mietteissäni, nykyiset ja jo menneet.
Mikä siellä menneisyydessä, historiassa on merkityksellisintä, jopa niin merkityksellistä, ettei se olekaan menneisyyttä?
Pääkopassa hyrrää edelleen Siionin virsi 81:
"Vaikea on maailmasta, irrottua syntisen, väärää tietä kulkemasta kääntyä luo Jeesuksen.
Jeesus, etsi kadonnut! Kanna kotiin uupunut!
Herra, siten löydän sinut, että sinä etsit minut!"
-
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Seurakunnan portti ei olekaan aina ahdas ja tiekin tuppaa olemaan lavea, mutta silloin ne eivät johda elämään.
Onneksi on runsaasti sellaisia seurakuntia, joissa portti on ahdas. Parhaissa sitä pyritään edelleen kaventamaan. Siitähän lampaat ahdistuvat, ja taivaan avaimien kilistelystä jota paikalliset pietarit harjoittavat.
Elämää on kuitenkin täällä ajassa ja varsinkin noiden seurakuntien porttien ulkopuolella.
-
Väliraportti Paluutietä etsimässä-tapaamisesta: Alkuseuroissa ekakertaa Aholansaaressa olevat ja täällä ahkerasti seurapenkkejä kuluttavat asetettiin samalle tasolle paluutiellä; Kukaan ei oo toistaan pidemmällä, eikä yksikään pääse etenemään sillä tiellä ilman Kristusta. Jos Kristus ei tule ja hae.
-
Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Seurakunnan portti ei olekaan aina ahdas ja tiekin tuppaa olemaan lavea, mutta silloin ne eivät johda elämään.
Luterilaisen seurakunnan ovi on niin lavea, että kaikkeen sen toimintaan (ehtoollinen yms.) voi osallistua, vaikka olisi tunnustava ateisti tai uskoo johonkin muuhun jumalaan kuin Raamatun Jumalaan.
Seurakunnan papin virassakaan ei tarvitse uskoa esim. Kirkon uskontunnustukseen.
Lavea on tie eikä ole ahdas.
-
Pitkästä aikaa mielenkiintoinen aihe.
Tässäpä sitä miettimistä, olemmeko vieraantuneet Raamatun tekstistä ja yritämme muutella sanomaa mieleisemmäksi ja sellaiseksi joka vaan miellyttää, ei velvoita, nykkyihmisten halujen mukaiseksi ?
Saako Raamatun tekstejä muutella, vai onko Raamattu Jumalan henkeyttämä ?
Minä kallistun jälkimmäisen suuntaan. :kahvi:
-
Saako Raamatun tekstejä muutella, vai onko Raamattu Jumalan henkeyttämä ?
Minä kallistun jälkimmäisen suuntaan. :kahvi:
On paradoksi, että kristinusko saa aikaan hyvinvointia, mutta että hyvinvointi johtaa kristinuskosta luopumiseen. Ja voi sanoa niinkin, että kristinusko tekee mahdolliseksi kristinuskon vastustamisen, koska pakkokeinot eivät kuulu kristinuskoon. Kristinuskolle on tunnusomaista suuri vapaus, siksi sitä käytetään väärin ja kaikenlaiset harhatkin pääsevät kukoistamaan. Eipä taida löytyä ainuttakaan seurakuntaa tai herätysliikettä, jossa tämä ei näkyisi.
-
Saako Raamatun tekstejä muutella
Suhtaudun äärimmäisen suvaitsemattomasti ajatukselle, että Raamatun tekstejä vääristellään.
Suvaitsevaisesti suhtaudun siihen ideologiaan, jossa pyritään mahd. rehellisesti etsimään teksteistä se olennainen, mitä niillä tarkoitetaan.
-
Ihmisellä taitaa olla taipumus pyrkiä muuttamaan kaikkea sellaiseksi mikä itselle parhaiten sopii ja on
mukavinta ja helpointa.
Lienee taipumus ja halu sanella ja käskyttää ja ohjata ja pyrkiä hallitsemaan asioita, tapahtumia, olosuhteita.
Vieras on sellainen ajatus että näkisimme itsessämme jotain puutteellisuutta, synnistä puhumattakaan.
Ihminen on viisas, on oppinut, tietää kaiken.
Kaikki tämän täydellisyyden ja suvaitsevaisuuden ulkopuolinen on vanhanaikaista ja tuomittavaa....
Kunnes....
-
Saako Raamatun tekstejä muutella, vai onko Raamattu Jumalan henkeyttämä ?
Eihän niitä muuteltu ole. Käännetty on moneen kertaan eri kielille, kinasteltu on siitä, mitkä tekstit oikein pitäisi ottaa Raamattuun ja mitä jättää pois, ja tulkittu tietenkin, monella tavalla ihan sitä samaa muuttamatonta tekstiä.
Tässäpä sitä miettimistä, olemmeko vieraantuneet Raamatun tekstistä ja yritämme muutella sanomaa mieleisemmäksi ja sellaiseksi joka vaan miellyttää, ei velvoita, nykkyihmisten halujen mukaiseksi ?
Uskoisin, että ihmiset ovat aina olleet vähintään yhtä mukavuudenhaluisia kuin nykyään. Velvollisuuden ja syyllisyyden taakka painaa monen hartioilla edelleen, myös niiden jotka eivät Raamatusta piittaa. Raamatun lukeminenhan on sitä paitsi aika uusi juttu, kun enimmän aikaa kristinuskon historiaa porukka on ollut lukutaidotonta. On pitänyt tyytyä siihen osaan tekstejä, mitä papisto viisaudessaan on valinnut opetettavaksi.
-
kinasteltu on siitä, mitkä tekstit oikein pitäisi ottaa Raamattuun ja mitä jättää pois
Mitkä teksti Raamattuun kuuluvat, niin siitä taitaa vallita kautta linjan varsin suuri yhteisymmärrys.
Kovin montaa (ehkä noin kaksi) näkemystä asiassa ei taidakaan olla.
-
Mitkä teksti Raamattuun kuuluvat, niin siitä taitaa vallita kautta linjan varsin suuri yhteisymmärrys.
Kovin montaa (ehkä noin kaksi) näkemystä asiassa ei taidakaan olla.
Keisari määräsi Raamatun koottavaksi ja näin sen ajan viisaat tekivät sillä tiedolla, mitä oli käytettävissä ja aika hyvin onnistuivat. Raamattuja alettiin vasta uskonpuhdistuksen jälkeen kääntää kansan kielelle ja opetettiin kansalle lukutaitoa. Tieto raamatun alkutekstin tarkasta merkiyksestä on kehittynyt koko ajan toisten lähteiden avulla, mutta ei ole vieläkään täydellistä. Näkemyksiä jos huomioidaan pikkuasiat on todella paljon.
Olen Öppiäisen kassa samaa mieltä.
-
Kyllä ihminen tietää ja tiesi jo ennen Raamatun aikaa, mikä on oikein elettyä elämää.Se on sitä, mitkä on ihmiselle ja lähimmäisille hyväksi. Haluamme universaalista kaikkina aikoina vain kahta asiaa; 1. Lisääntyä (ja täyttää maan) ja 2. Pitää mahdollisimman hyvää huolta jälkeläisiemme hyvinvoinnista. Kaikki muu on evoluution kannalta toisarvoista.Apunamme tässä huolenpidossa on kautta historian ollut yhteiösöllisyys, siis perhe laajassa merkityksessä, suku, klaani, heimo ja myöhemmin vielä laajemmat yhteisöt, uusimpana parinsadan vuoden kokeiluna kansallisvaltio.
Raamatun aika on tuonut uutena elementtinä toivon armosta taipaleemme lopulla, kiitos Jeesuksen elämän ja kuoleman.
Näillä mennään. Kaikki muu Raamatun teksteillä viisastelu on ihmisestä ja siksi mahdollisesti vaillinaista.En itse uskaltaisi koskaan mennä sormi pystyssä opettamaan yksittäisiä lauseita yhteyksistään irrottamalla muille ihmisille, kuinka heidän pitää elämäänsä elää. :icon_cool:
-
Mauno ja Pena tuolla aiemmin toivat esiin seikkoja, mitä itsekin ajattelin.
Lyhyen herännäisyystuttavuuden jälkeen... niin tokihan sitä elämäntapakulttuuria voivat vanhat körtit kaivata, mutta mitä merkitystä sillä on itse uskon kannalta. Herännäisyyden historiaan olen tutustunut kirjallisuuden kautta lähinnä. Mitenkähän päin tämä nyt pitäisi sanoa :017: no yritän jotain... Siis jos minä tunnen saaneeni herätyksen, ja osasyy luultavimmin on herännäisyyden armoa saarnaava asenne, lähimmäisenrakkaus näkyvänä osana tuota liikettä jne. Ja herättäjäjuhlat puheineen olivat minulle Jumalan Sanaa. Koko tuo päivä oli kuin yhtä juhlaa Siioninvirsineen vaikkei minulla tuttuja tuolla ollut edes. En mitenkään voi mitätöidä tai tehdä olemattomaksi tämän päivän herännäisyyttä. Toisaalta on myös niin, että en osaa erottaa herännäisyyttä seurakuntamme kirkon sanomasta. Ehkä ei ole edes se tärkein juttu.
Eikö ole oleellista olla jatkuvasti kuulolla, etsiä joka päivä eikä pysähtyä uskonvarmuuteen. Aika muuttuu... niin en muuten ymmärrä jotain "syntilistoja" ollenkaan. Minulle usko lähtee jotenkin sisältä käsin... sanotaanko että se on sellaista rukouksenomaista elämää.
Näen arvokkaana monia asioita nykyherännäisyydessä, itse tarvitsin selkokielisiä pappeja jotta se uskonnollinen kieli aukeaisi. Ja olen nyt siinä tilanteessa, että paljon edelleen on asiota, joihin tarvitsisin ikäänkuin itselleni hengellisen oppaan.
-
Elämä uskon tiellä lienee jatkuvaa etsintää ja kilvoittelua, mitä se sitten onkin.
Pysähtyneisyys on suuri vaara...vääränlaiseen "uskonvarmuuteen"...ja moneen muuhunkin...velttouteen,
toimeentulon huoliin ja murheisiin...jne..
Usko ei voi perustua tunteisiimme eikä järkeemme...onko se jotain toivoa ja luottamusta...
välillä pulppuaa ja näkyy ja kantaa, antaa voimaa...välillä on piilossa, pohjalla...kantaa kuitenkin.. :eusa_pray:
-
Joku on sanonut, että helvetissä kaikki ovat heränneitä. Mutta liian myöhään.
En oikeastaan tiedä paljoakaan siitä, mitä nykyherännäisyys on, mutta herännäisyyden historiasta olen saanut käsityksen, että alkuperäinen herännäisyys oli heräämisen lisäksi paljolti myös löytämistä. Jos tätä löytämistä (tai löydetyksi tulemista) ei pääse tapahtumaan, niin ihminen jää herätyksen tilaan. Tällaisen ihmisen tilanne on todella surkea, ja jatkuessaan epätoivo voi kasvaa voittamattomaksi.
Jotkut ovat sitä mieltä, ettei uskonasiasta voi eikä pidä olla varmuutta. Tämä on mielestäni kuitenkin harhaoppia. Itselleni tuo varmuus merkitsee kahta asiaa: Sitä, että olen syntinen ja sitä, että Jeesus on tullut syntisiä pelastamaan.
-
Kyllä kai se on niin että ensin Jumala rakastaa meitä, löytää meidät, armahtaa meidät, kirkastaa
Pyhän Henkensä kautta Jeesuksen lunastustyön merkityksen jokaisen kohdalla yksilänä,
juuri minun puolestani...sitten oma syntisyys vähitellen alkaa valjeta...tulee hätä omasta tilasta...
Jumala johdattaa ja auttaa jokaista...jokaista anovaa...ristin luokse tulijaa...
"Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos"....näin monet ovat Jumalasta jutelleet
synnin hädässä oleville...
Tämä pelastus on varma ja ikuinen, jokainen anova saa...lapsenuskolla saadaan tulla...
-
Olen miettinyt mielessäni körttiläisyyttä. Mielestäni se on liikkuva liike. Vuosina 1830-1880 on teologisesti melkeinpä samanlaista kuin näinä päivinä. En päässyt elämään vuosina 1880-1960. Minä olisin mennyt riemusta kirkuen evankeelisuuteen. Mutta minä olisin salassa veisannut Siionin virsiä.
-
Joku esivaari löysi Hedbergin ja kääntyi niskaslaisen ääripietisti-isänsä Jakob Julius Bäckin opeista ahdistuneena löydettyään hedbergiläisiä, jotka selvittivät armon olemusta niin, että poika siitä kirjoitti kotiin. Isä vastasi, että olisi mieluummin ottanut vastaan poikansa kuolinsanoman. Kun poika tuli kotiin, ei häntä maantielle ajettu, mutta kiivaan keskustelun kävivät nämä, sisarukset ja äiti naapurikanmarissa polvillaan rukoilemassa halki yön. Jotakin valkeni isälle, ja hän hyväksyi poikansa ratkaisun. Hän myöhemmin koko SLEYtä oli pysyyttämässäkin, mutta jälkipolvi valui hiljakseen joko länsi-Suomen rukoilevaisuuteen, hannulalaisuuteen tai herännäisyyteen. Vastikään löytyi vintiltä äidin enon Siionin virret. Ja niitä oma äitini veisaili.
Uskosta ei koskaan puhuttu, mutta tiettyjen tapojen mukaan elettiin, eli koskaan ei saanut aurinko laskea epäsovun yli, kaikki riita sovittiin ennen nukkumaanmenoa, vasta aikuisena käsitin kuinka tärkeää se lapselle on. Samoin auttaminen oli selviö. Muistan vielä kun ovella kävi pyytäjiä, ja sellaiselle etsittiin isän toista talvitakkia ja muuta vaatetavaraa, vaikkei sitä liikaa tainnut olla.
Mahdatko, Pirska, kaivata enemmänkin itse ankaraa pietismiä sillä Kansanlähetyksestä taitaa todella löytyä sen lajin hurskautta. Ehkä se toisille sopii. Itse olin nääntyä ja näännyttää perheeni uskoontulollani ja omaperäisillä opeillani. Siskoni kun palasi rippileirillä tukka pystyssä, keskusteltiin läpi yön, itse kun olin jo ottanut välimatkaa, ja äitini myöhemmin kiitti ja sanoi ettei olisi kestänytkään toista kierrosta.
................
Eräs papeistamme repäisi pitämällä uskoontulosaarnan. Vetkuttelin hyvästeissä viimeisenä ja kysyin onko hetki aikaa, olihan hänellä. Kysyin, että entä sitten, mitä uskoontulon jälkeen? Hämmentyi ja punehtui ja lopulta änkytti, että ei mitään! Siinäpä se minustakin. Elämä ei pysähdy uskoontulon hetkeen, ja armias jos sen jälkeen opetetaan väärin, korostetaan että " ihmiset eivät lue Raamattua, mutta he lukevat teitä" sillä se kieltää itse asiassa juuri ristin. PItäisi vain olla herkeämättä pärjäävä, onnellinen ja iloinen, vaikka ne Hengen hedelmät kai kypsyvät hitaasti, ja elämä lyö usein lujalla kädellä Jumalan sallimasta. Samaten tuo, että joka ei tule uskoon, joutuu kadotukseen, ja mallia otetaan minusta, johdatti pikemmin luopumaan koko kristinuskosta, sillä joka minua katsoo, ei taatusti saa innostuksen kipinää. Kesti vuosia, ennen kuin käsitin, ettei tuo ole totta eikä oma osani niin merkittävä.
Hengellisen opastajan olen löytänyt tai oikeammin on annettu ajoittain, viimeinen ja tärkein oli Dietrich Bonhoeffer. Lopun lähestyessä hän erikoisesti sulautuu taustaan, himmenee, ja tekee tietä suuremmalle.
-
Uskoontulokristityt saattavat jäädä niin uskoontulon lumoihin, että hakevat sitä kokemusta yhä uudestaan kiertämällä evankeliomistilaisuudesta toiseen antautumassa Herralle. Huomasin tämän silloin, kun Kalevi Lehtisen missiot kokosivat kansaa milloin missäkin kaupungissamme. Minuakin pyydettiin mukaan. Mietin, kuinka suuri osa kansasta oli aina niitä samoja.
Herännäisyyden tähtäin on kai aina ollut tulevassa, jos ei odottaen niin ainakin kaivaten. Miten sitten tämä ajatus on milloinkin heijastunut käytäntöön ja arkeen?
-
Uskoontulokristityt saattavat jäädä niin uskoontulon lumoihin, että hakevat sitä kokemusta yhä uudestaan kiertämällä evankeliomistilaisuudesta toiseen antautumassa Herralle. Huomasin tämän silloin, kun Kalevi Lehtisen missiot kokosivat kansaa milloin missäkin kaupungissamme. Minuakin pyydettiin mukaan. Mietin, kuinka suuri osa kansasta oli aina niitä samoja.
Vuosikymmenten kokemuksella jakaisin tämän Penan kertoman kahteen osaan:
1) Aikaisempi-uskonratkaisuni-ei-tainnut-olla-riittävän-hyvä-joten-pakkp-tehdä-uusi-uskonratkaisu.
2) Mukavien kokemusten haaliminen.
Nämä ovat kaksi täysin eriluontoista tilaa. Ensimmäisessä ei mitenkään tunnu pääsevän Jumalan lapseksi ja toisessa ollaan uskossa, mutta koko ajan jotain puuttuu.
KÖrttiläisyydessä ymmärtääkseni on myös nämä kaksi tilaa. Toiset korostavat sitä, että eivät uskalla tunnustautua Jumalan lapseksi, toiset taasen korostavat alatietä ja sitä, kuinka huonoja kristittyjä ollaan.
Herännäisyyden tähtäin on kai aina ollut tulevassa, jos ei odottaen niin ainakin kaivaten. Miten sitten tämä ajatus on milloinkin heijastunut käytäntöön ja arkeen?
Ero "uskoontulokristittyjen" ja körttiläisten välillä on se, että körttiläiset keskittyvät puheissaan siihen tilaan, mikä tällä hetkellä vallitsee, "uskoontulokristityt" taasen puhuvat siitä tilasta, johon he toivovat pääsevänsä.
Yhteistä molemmille ryhmille on se, että he enemmän ja vähemmän arvostelevat ja halveksivat toistensa uskon ilmentämistapoja - ja kuitenkin ovat molemmat harvinaisen samanlaisia.
Myönnän, että minua pikkuriikkisen häiritsee tämä uskoontulo&körttiläisyys-uskon käytännössä näkyvät uskon ilmenemismuodot, mutta olen oppinut aikojen kuluessa niitä sietämään. Ymmärrän, että vaikka näiden molempien ryhmien uskon ilmenemismuodot välillä häiritsevät minua, ilmenemimuodoista huolimatta "uskoontulokritittyjen" ja heidän sisarpuolueensa "körttikritittyjen" joukossa on valtava määrä Jumalan valitsemia ihmisiä.
Se ettämolempien, lähes identtisten ryhmien asiat minua häiritsevät, ei ole näiden ryhmien syy, vaan syy on minussa.
Ja väitän, että jos joku muu häiriintyy jonkun toisen uskonnollisuuden ilmenemismuodosta, syy pääsääntöisesti on myös tässä häiriintyjässä.
Toki syytä on myös näissä molemmissa identtisissä ryhmissä, mutta lähtökohta on se, että minä olen syntinen. Sen jälkeen on helpompi hyväksyä se, että tuo toinenkin on syntinen. Kun järjestys on oikea, sen jälkeen vasta tulee pohdinta parannuksen teosta.
-
Ensiksimainitulle ryhmälle tunnusomaista voisi olla lause "sinä olet hyvä, mutta minä parempi".
Jälkimmäiselle ryhmälle tunnusomaista lause: "mitäpä minusta, mutta vielä vähemmän sinusta".
Molempien ryhmien kanssa olen ollut tekemisissä ja jotenkin olen asian näin kokenut.
LAuseiden sisätlä on on sama, vain sanamuodot ovat erilaiset.
Ihmiset monesti rötmäävät itse sanoihin, eivätkä näinollen huomaa sanojen muodostaman kokonaisuuden (virkkeiden/lauseiden) merkityksiä. Ei yksittäisillä sanoilla niin mekritystä, merkitystä on sillä, mitä sanojen joukko tarkoittaa.
-
Körttiläisyydessä ymmärtääkseni on myös nämä kaksi tilaa. Toiset korostavat sitä, että eivät uskalla tunnustautua Jumalan lapseksi, toiset taasen korostavat alatietä ja sitä, kuinka huonoja kristittyjä ollaan.
Onkohan noilla oikeastaan mitään eroa? Minusta tuosta luonnehdinnasta puuttuu tärkein puoli, käsitys Jumalasta suurena ja armollisena, Isänä, joka aikanaan muistaa korjata kotiin kurittoman ja kehnonkin lapsensa.
-
Vuosikymmenten kokemuksella jakaisin tämän Penan kertoman kahteen osaan:
1) Aikaisempi-uskonratkaisuni-ei-tainnut-olla-riittävän-hyvä-joten-pakko-tehdä-uusi-uskonratkaisu.
2) Mukavien kokemusten haaliminen.
Nämä ovat kaksi täysin eriluontoista tilaa. Ensimmäisessä ei mitenkään tunnu pääsevän Jumalan lapseksi ja toisessa ollaan uskossa, mutta koko ajan jotain puuttuu.
Jos uskoontulon jälkeen ei löydä eteenpäin arjen kristillisyyden poluille kilvoittelemaan ja palvelemaan lähimmäisiään, jää muistelemaan enemmän tai vähemmän väkevää kääntymiskokemustaan. Siinä muistellessa se sitten haalistuukin. Vaihtoehto 1) kai sitten epäilee koko ratkaisun aitoutta. Vaihtoehto 2) pitää sitä aitona, mutta kaipaa lisää samanlaista. Tuskin tähän koukkuun jäänyt joukko on hirmuisen iso, mutta minun havaintoni mukaan kuitenkin huomattava. Pääseehän tästä koukusta poiskin, kun Jumala sen koukun katkaisee.
-
Pakko kirjoittaa, kun tuo Penan kakkoskohta on tullut koettua. Se oli sellaista, kuin näyttelijällä jolle rooli jää "päälle". Lisää, lisää, samankaltaisten seurassa. Sehän sitä ylläpiti. Kaunis valheen verkko se oli.
Jumala on arjessa.
Kun arkiseksi ihmiseksi muutuin jälleen huomasin että paljon tehtävää on sekä ympärillä että ennenkaikkea omassa itsessä. Ja vapaus koitti.
-
:017: Uskoontulo? Ja minä olen käsittänyt, ettei moista termiä käytetä edes herännäisyyden parissa.
Tämä on mulle just se ongelma... yritän palstan välityksellä tutustua herännäisyyteen, ja sitten tällaisen keskustelufoorumin kautta aukeaakin hyvin kirjavaa ajattelua. En edelleenkään saa mitään tolkkua. Jos mää vaan löytäisinkin aidon körttipapin, jonka kanssa saisin keskustella asioista, niin se olisi ihan parasta.
-
Uskoontulo ei ole körttiläisten juttu. Usko ja siitä eläminen kylläkin. Näin olen ymmärtänyt yli kuuden vuoden aikana, joista täällä foorumilla tulee kohta viisi täyteen.
Jokainen muodostaa oman ainulaatuisen mielipiteensä. Kokemukset, oppiminen ja ajattelu ovat yksillösiä, siksi yhtä monenlaisia kuin on miestäkin, ja naista.
Meitä on täällä useammista herätysliikkeistä lähteneitä. Osa ei vieläkään kuulu körtteihin, ja he ilmaisevat sen omalla tavallaan. Kun on kokemuksia
esim. karismaattisista kokoontumisista, uskoontulo on umpiluuhun iskostettu sana. Sitä käytetään yhä kuvailemaan sitä kokemusta kun Jumala kohtasi syntisen.
Tässä on juuri se hyvä, vapaus ajatella ja uskoa, mitä me ennen uskontoon sidotut kaipasimme.
-
Tuosta kohdasta 2: se ei oikeastaan liity pelkästään uskontoon, vaan se on yleisinhimillinne piirre: joku etsii uusia hienoja kokemuksia urheilun parista, joku elokuvista, joku metsästä, joku uimahallista - kuka mistäkin.
Osa etsimistavoista on hyväksyttäviä, jotkut rikollisia.
-
Uskoontulo ei ole körttiläisten juttu.
Taitaa se olla körttiläistenkin juttu, vaan siitä käytetään aivan muuta termiä.
Samat kuviot kaikkialla, termit vaihtelevat.
Körttiläisyys soveltuu hyvin suomalaiseen sielunmaailmaan.
Paavali puhuu uskoon tulosta:
http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&kirjat=kr&hakuehto=uskoon+tulimme
Jos kyseinen termi häiritsee, kyllä sen voi hyvin korvata paremmillakin termeillä.
Ja eihän istä koko ajan tarvitse tulla johonkin, jossain oleminen on huomattavasti pitkäaikaisempaa, kuin johonkin tuleminen.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000-07-20/teemaherattaja
Lainaus
"
Käsite herännäisyys viittaa heräämiseen ja herätykseen. 1800-luvun uskonnollinen liikehdintä ilmeni Suomessa pääosin jyrkkinä ja äkillisinä mielen- ja elämänmuutoksina. Nimi antoi aikoinaan oikean mielikuvan liikkeestä, vahvistaa herännäisyyden tuntija Matti Kujanpää.Nykyään uskonnollinen herääminen on usein hidas, ja jopa ihmisen itsensäkin kannalta huomaamaton prosessi.
"
Herännäisyydessä joissain piireissä käytetty termi "uskoon tulo" voisi olla "mielen muutos" tai "herääminen".
Herännäisyydessä herätään, ei tulla uskoon.
Jossain muualla taas "tullaan uskoon", ei herätä.
Herääminen tai "uskoon tulo" voidaan kokea nopeana tai hitaana prosessina.
Joku ei edes tiedä, milloin on herännyt/tullut uskoon.
-
--- Jos mää vaan löytäisinkin aidon körttipapin, jonka kanssa saisin keskustella asioista, niin se olisi ihan parasta.
Onnea matkaan! Jos löydät, niin kerro minullekin.
-
"Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan."
Olisikohan tämä Roomalaiskirjeen kohta (13:11-14) se paikka Raamatussa, mistä herännäisyys - ja herätysliikkeet yleensäkin - on saanut nimensä?
-
Minulla on hyvä uskonystävä, jolla on körttiläistausta. Tällä ystävälläkin oli nuorena uskonelämän alku niin vaikeaa, että suunnitteli jo itsaria. Hän kertoi isänsä herätyksestä, että isällä oli niin valtava synnintunto, että kieriskeli lumihangessa. Kun usko sitten valkeni, isästä tuli körttisaarnaaja.
-
Vuosikymmenten kokemuksella jakaisin tämän Penan kertoman kahteen osaan:
1) Aikaisempi-uskonratkaisuni-ei-tainnut-olla-riittävän-hyvä-joten-pakkp-tehdä-uusi-uskonratkaisu.
2) Mukavien kokemusten haaliminen.
Nämä ovat kaksi täysin eriluontoista tilaa. Ensimmäisessä ei mitenkään tunnu pääsevän Jumalan lapseksi ja toisessa ollaan uskossa, mutta koko ajan jotain puuttuu.
KÖrttiläisyydessä ymmärtääkseni on myös nämä kaksi tilaa. Toiset korostavat sitä, että eivät uskalla tunnustautua Jumalan lapseksi, toiset taasen korostavat alatietä ja sitä, kuinka huonoja kristittyjä ollaan.
Olen tehnyt saman havainnon ja myös aika pitkällä kokemuksella. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kumpikin tila johtuu samasta harhasta. Nimittäin siitä, että minun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen, että Jumala minut hyväksyisi. Kristus ei riitä. Eikö sitä sanota omavanhurskaudeksi?
-
Paavo Ruotsalaisen kirjoituksessa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' on tällainen kohta: "Sille tapahtuu niin kuin Mooseksen aikana niille, jotka vastoin Jumalan kieltoa rupesivat ryntäämään Kaanaan maalle ilman Herran johdatusta. - - - Kun lain tuomiot hiljentyvät omassatunnossa, niin he ottavat, niin kuin jokaisen pitääkin, vaarin siitä elämän vanhurskaudesta, jonka nyt pitäisi seurata heidän luultua uskoansa; mutta kun elämän vanhurskaus ei menesty valaistun tunnon mielen mukaan, niin osa herätetyistä lankeaa tämän takia orjalliseen pelkoon, joka synnyttää heissä epäuskon; toiset herätetyistä, joilla on viisaampi järki, ovat surullisia kutsumisen ja nuhteen alla, mutta jokapäiväisessä elämässä kotonaan kevytmielisiä ja suruttomia."
-
Mitähän nuo körttiläisperäiset lähetit opettavat ja saarnaavat tuolla, missä ei ole ennestään tietoa kristinuskosta, eikä ole oppimattomina kastettukaan.....Lestadiolaispappi Pelkonen ainakin piti rippikouluja :icon_lol:
-
Mitähän nuo körttiläisperäiset lähetit opettavat ja saarnaavat tuolla, missä ei ole ennestään tietoa kristinuskosta, eikä ole oppimattomina kastettukaan.....Lestadiolaispappi Pelkonen ainakin piti rippikouluja :icon_lol:
Ihan samaa kuin muutkin lähetit. Joku lähetti tuossa sanoi, että monenlaisia lähtee lähetystyöhön, mutta kaikki ovat palatessaan körttejä.
-
Paavo Ruotsalaisen kirjoituksessa 'Muuan sana heränneille talonpojan säädystä' on tällainen kohta:
En saanut tekstistä mitään tolkkua :icon_eek:. Kieli on kai liian vanhahtavaa minulle, ja voi siinä olla mukana aikansa kaanaatakin, joka varsinkaan ei aukea :102:.
-
Jos uskoontulon jälkeen ei löydä eteenpäin arjen kristillisyyden poluille kilvoittelemaan ja palvelemaan lähimmäisiään, jää muistelemaan enemmän tai vähemmän väkevää kääntymiskokemustaan. Siinä muistellessa se sitten haalistuukin. Vaihtoehto 1) kai sitten epäilee koko ratkaisun aitoutta. Vaihtoehto 2) pitää sitä aitona, mutta kaipaa lisää samanlaista. Tuskin tähän koukkuun jäänyt joukko on hirmuisen iso, mutta minun havaintoni mukaan kuitenkin huomattava. Pääseehän tästä koukusta poiskin, kun Jumala sen koukun katkaisee.
Juuri näin siinä tapahtuu. Kristuksen seuraaminen ei avaudu. Uskoontulon jälkeen ei tapahtunut muuta, kuin että toiset tuli saada kokemaan sama. Näin oli kohdallani.
Herännäisyys merkitsee itselleni - ja juuri körttipapin opastamana - sitä yritystä seuraamiseen. Siinä todella kasvaa toisaalta ymmärrys, kuinka toisenlainen oli Jeesus Kristus, kuten sekin, ettei omasta kompuroinnista anneta tyylipisteitä. Suunta saisi kuitenkin olla tämä, mutta " ... Kristus meitä kuljettaa" . Tai äitini mielivirrestä: kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Jumala minusta kristitynkin siis tekee, kääntymyskokemys saattaa olla ja itselleni olikin merkityksellinen ja tärkeä muttei riittävä. Se merkitsi vain jonkinlaista ymmärrystä siitä, että nämä asiathan lienevät kerran tapahtuneet, ja koskevat minua, sen lääkkeen saamani ohjaus vain ei minua tukenut rauhassa luottamaan, tukeutumaan Jumalaan, ja joka lause kuului: kyllähän Jeesus Kristus, mutta...
Kun nyt taitaa olla päin vastoin. ... Mutta Jeesus Kristus.
-
Ja näin on, ettei se yritys seurata tunnu pakolta, minä tahdon niin, tai epäilen että se halu on Jumalan puuhia. Mutta se kaipaus lähemmäs Jeesuksen tuntemista on todellinen, vaikka mietiskelen tässä kipeänä että aika käsitettävää on, ettei historian Nasaretin Jeesus tule niin selvästi hetikään ystäväksi, kuin joku tutummassa ajassa ja kulttuurissa elänyt. Osaakohan nyt selittää, en tiedä.
Jeesus Kristus on jo läheisempi vaikka aivn sama, tietysti...
Taisi tulla turhaa juttua, mutta olkoon ny yks tommonenkin.
Sen tahdoin selittää, etten koe seuraamista kuormittavana pakkona ollenkaan, ennemmin on hyvä näin.
-
Ymmärtääkseni tuossa Penan viittauksessa on kyseessä "armojärjestys"; jos oikein ymmärsin. Eli entisten herätysten aikana oli tavallista että ensin tuli voimakas synnintunto, jolloin ihminen etsi armoa. Jos hän ei sitä löytänyt, synnintunto hiipui vähitellen ja ihminen paatui.
Ajattelen että jokaisella uskon tie on erilainen, kaikki eivät tarvitse voimakkaita kokemuksia. Osalla usko säilyy lapsesta.
-
Eräs lempikirjani on Thomas W:n "Kallis Hunajanpisara"
http://www.kirjasilta.net/wilcox/elhs/elhs.html
Siellä sanotaan mm. näin:
"Missä synti syyttää, siellä sydän on kova. Sen tähden suuri syyllisyys todistaa vain vähän, jos ollenkaan kristillisyydestä. "
Kyseinen teos on mielestäni niin täynnä tuhtia asiaa, että ei olenkaan ole pahitteeksi, jos sen muutaman kerran vuodessa (tai useamminkin) kertaa lukemalla läpi. Kirjanen ei ole pituudella pilattu.
Yhdessä vaiheessa kävin muutaman kerran eräästä erääseen ns. vapaaseen suuntaan liittyvästä kirjakaupasta ostamassa heidän koko varastonsa kyseistä kirjaa tyhjäksi. Annoin kavereilleni tuota kirjaa, koska pidin kirjasta. Euron maksoi kappaleelta, joten ei kovin tyyriiksi tullut.
Ei se varasto kovin suuri ollut, etkä keskimäärin 10 kpl, joskus ei sitäkään.
-
Ymmärtääkseni tuossa Penan viittauksessa on kyseessä "armojärjestys"; jos oikein ymmärsin. Eli entisten herätysten aikana oli tavallista että ensin tuli voimakas synnintunto, jolloin ihminen etsi armoa. Jos hän ei sitä löytänyt, synnintunto hiipui vähitellen ja ihminen paatui
Paavo varoittaa käsittääkseni armoon tarttumisesta ennen aikojaan. Jumalalla on oma aikataulunsa, jota on maltettava seurata. Kun ihastus uuteen elämään hiipuu, seuraa joko piinallinen tai pinnallinen alamäki. On odotettava ohi menevän ihastuksen sijaan kestävää ystävyyttä Jeesuksen kanssa.
-
^ Miten Pena armoon tartutaan ennen aikojaan? Miten tuo käytännössä menee?
Musta tuntuu, että puhutaan samasta asiasta, mutta eri näkökulmasta.
-
Paavo varoittaa käsittääkseni armoon tarttumisesta ennen aikojaan. Jumalalla on oma aikataulunsa, jota on maltettava seurata. Kun ihastus uuteen elämään hiipuu, seuraa joko piinallinen tai pinnallinen alamäki. On odotettava ohi menevän ihastuksen sijaan kestävää ystävyyttä Jeesuksen kanssa.
Joo. Ajattelisin myös että tuo Kaanaan maalle ryntääminen ilman johdatusta on juuri tuota omin voimin uskomista kun on saatu herätys, mutta ei vielä tultu armon tuntoon. Eli ensin armo, sitten vasta uskon elämä. Sitten kun ilman armoa mikään ei onnistu- syntyy pelkoa ja epäuskoa. Voin olla myös väärässä tulkintoineni. Tuosta loppuosasta ajattelin että jos se armo ei ole päässyt kirkastumaan, niin ollaan välillä "suruttomia" ja välillä katuvia syntisiä.
Tässä vielä lainaus: "Sille tapahtuu niin kuin Mooseksen aikana niille, jotka vastoin Jumalan kieltoa rupesivat ryntäämään Kaanaan maalle ilman Herran johdatusta. - - - Kun lain tuomiot hiljentyvät omassatunnossa, niin he ottavat, niin kuin jokaisen pitääkin, vaarin siitä elämän vanhurskaudesta, jonka nyt pitäisi seurata heidän luultua uskoansa; mutta kun elämän vanhurskaus ei menesty valaistun tunnon mielen mukaan, niin osa herätetyistä lankeaa tämän takia orjalliseen pelkoon, joka synnyttää heissä epäuskon; toiset herätetyistä, joilla on viisaampi järki, ovat surullisia kutsumisen ja nuhteen alla, mutta jokapäiväisessä elämässä kotonaan kevytmielisiä ja suruttomia."
-
Yksinkertaisena ihmisenä ajattelen, että ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi tai sitten ei. Jos lapsi syntyy elävänä, hän alkaa varttua pikkuhiljaa, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Näin se menee uskonelämässäkin, mutta kasvun jatkuminen on paljolti kiinni siitä opetuksesta, jota on saanut ja jonka alla on. Jos on elämää, hedelmääkin tulee aikanaan.
Lakipitoinen opetus vie alussa koetun ilon ja voi pitkään jatkuessaan johtaa jopa koko uskonelämän tuhoutumiseen. Tuosta alkuosasta on omakohtaista kokemusta lähes 40 vuoden ajalta. Ehkä tuhoutumisen esti alitajuisesti kehittynyt kyynisyys, jolloin mikään vaatimus ei enää koskettanut.
Mutta jos uudestisyntymää ei tapahdu, ihminen saattaa jäädä herätyksen tilaan, jolloin lopputulos on arvaamaton.
Sori, jos tämä näkemys ei sovi useamman uudestisyntymisen oppiin.
-
Useamman uudestisyntymisen opista en tiedä, mutta luterilaisen opin mukaan kaste merkitsee uudestisyntymistä, opetti Kuopion piispa Jari Jolkkonen: http://www.srk-opisto.fi/upi/kaste/jolkkonen.htm
-
Ymmärtääkseni tuossa Penan viittauksessa on kyseessä "armojärjestys"; jos oikein ymmärsin. Eli entisten herätysten aikana oli tavallista että ensin tuli voimakas synnintunto, jolloin ihminen etsi armoa. Jos hän ei sitä löytänyt, synnintunto hiipui vähitellen ja ihminen paatui.
Ajattelen että jokaisella uskon tie on erilainen, kaikki eivät tarvitse voimakkaita kokemuksia. Osalla usko säilyy lapsesta.
Niin varmasti, sen tähden tuntuu niin vaikealta antaa toisellekaan neuvoja. Kyllä arvostan ihmistä, pappi tai ei, joka kuunnellessaan pääsee jyvälle siitä, millä kohtaa mennään, ja vielä osaa opastaa. Paavo Ruotsalainen oli siinä etevä.
Suren sitä että " kamarikeskustelut " näyttävät kuuluvan herännäisyyden historiaan. joskus saattaa jäädä ymmälleen ja todella toivoa, että voisi kysyä siihen omaan kohtaan neuvoa, yksityinen rippi samoin on aiheetta out. Luther viinemainittua kuitenkin arvosti niin, että olisi halunnut siitä sakramentin, jos olisi ollut aine johon sitoa, kuten kastevesi ja ehtoollisaineet. Onhan se eräs selitys, että Jumala sitten ajallaan taas näyttää armonvilauksen, mutta onko se jokin pakko?!?
Raamattu kehoittaa muuhun. Omantunnon taakkoja ei varmasti tarvitsisi kantaa vuositolkulla, sekin kovettaa ihmisen. Hänen on suojeltava itseään ja niin hänestä tulee ankara ja vaativa niin itseään kuin muita kohtaan - täydennykseksi tuonne toiseenkin ketjuun!
Jos nyt Jumala tahtoo ihmisen pimeässä pitää, niin kyllä Hän siinä onnistuu. Kyselen mielessäni, onko meiltä ihmisiltä oikein vaikka nyt kieltää sielunhoito ja rippi, koska
- siitä jää vain kierteeseen ja koko ajan saa laukata samalla asialla
- siitä ylpistyy, se on omavanhurskauttamista
- kyse on kumminkin häpeästä, ja anteeksiannolla tila vain pahenee
No aika tomppeli saa pappi olla ellei hoksaa, milloin ihminen pyytää anteeksi sitä että joutui kaltoinkohdelluksi.
-
Useamman uudestisyntymisen opista en tiedä, mutta luterilaisen opin mukaan kaste merkitsee uudestisyntymistä, opetti Kuopion piispa Jari Jolkkonen: http://www.srk-opisto.fi/upi/kaste/jolkkonen.htm
Jolkkonen on Lutteeruksen opetuslapsi. Uudestisyntymä ei ole mitään muuta kuin kasteessa saavutettua pesoa. Kalvinistit ja "vapaat" suunnat eivät ole tätä samaa mieltä.
-
Haluaisin ottaa osaa keskusteluun...
Mutta minusta on tullut varovainen...historiani on muualla...nyt olen mielestäni varttikörtti, tänne kallellaan...
menneisyys ei ole unohtunut, ehkä sille on jotain rakentunut.
Koen yhtyväni täällä moniin asioihin, mutta oma osallistumiseni kaatuu vääriin sanavalintoihin, väärinymmärryksiin.
Olen ollut liian taipuvainen "vaikertamaan vaivojani"...haluan sanoa että sillä en ole tarkoittanut sitä että
"kerskaisin vaatimattomuudellani" tms....en toki...se on joku menneisyyden taakka minulla...tai mikä lie???
Kun tarkemmin ajattelen...en ymmärrä miksi niin olen tehnyt...
Olen täällä saanut useilta foorumiystäviltä palautetta aiheesta...kiitos kaikista...
Hiljattain sain täällä kovasti kohtikäyvät ja mieleeni painuvat sanat "suostu jo"...kiitos siitä ystäväni.
Koen kuitenkin olevani uskon tiellä...mutta hoitoa ja ohjausta tarvitsen....
Yritän täällä lueskella ja kirjoitella ymmärrykseni mukaan.
Olen erittäin kiitollinen jos saisin henkilökohtaista ohjausta...sen mukaan mikä pahimmin tökkii...ja pistää silmään.
-
Useamman uudestisyntymisen opista en tiedä, mutta luterilaisen opin mukaan kaste merkitsee uudestisyntymistä, opetti Kuopion piispa Jari Jolkkonen: http://www.srk-opisto.fi/upi/kaste/jolkkonen.htm
Vaikea uskoa, että 70% (?) suomalaisista olisi uudestisyntyneitä. Aiemmin olin siinä harhaluulossa, että kahden uudestisyntymän oppi olisi ev.lut. kirkossa ollut jonkinlainen kompromissi kahden eri suunnan välillä, mutta sitten löysin ko. opin Osmo Tiililältä ja vuoden 48 Katekismuksesta. Mitä uudestisyntyminen sitten on? Eikö sitä, että Kristuksen Henki tulee sydämeen asumaan? Kts. Room. 8:9. Eikä Pyhä Henki kulje ees taas "vaan pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva."
-
Raamatussa puhutaan siemenistä ja niiden itämisestä. Se vie aikansa eikä Jumalan aika ole sama kuin ihmisen. Toivo on tärkeää. "Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa?"
-
Siemenet voi pudota monelaiseen maaperään. Kasvu kestää oman aikansa, välillä pysähtyy.
Henki kulkee niin kuin tahtoo. Kun Kristus on Henkensä kautta saanut sydämiimme asettua,
Hän on siellä vaikuttamassa, vaikka emme sitä aina tunne, näe, emmekä koe.
Martta on mulle opettamassa lapsenkaltaista uskoa, toivoa ja luottamusta.
Luottamusta siihen että Taivaan Isä huolta pitää lapsistaan.
-
Täytyy sanoa että en ole mistään saanut sellaista lohtua ja viisautta hengellisissä asioissa kuin vanhoista kirjoituksista. En voi väittää että ihmiset tai aika olisi siihen aikaan olleet parempia tai erehtymättömiä, onhan esim. harhaoppeja ollut kautta aikain. Uskon että siihen on vaikuttaneet ne suuret herätykset joita silloin oli. Sama ihmeellinen viisaus ja lohdutuksen henki on sen ajan musiikissa. Onneksi niitä vielä on olemassa ravinnoksi herääville.
Jotenkin ymmärrän tuon mitä Mansipaani tuossa ylempänä puhuu ja pohdiskelee. :kahvi:
-
Olen miettinyt mielessäni körttiläisyyttä. Mielestäni se on liikkuva liike. Vuosina 1830-1880 on teologisesti melkeinpä samanlaista kuin näinä päivinä. En päässyt elämään vuosina 1880-1960. Minä olisin mennyt riemusta kirkuen evankeelisuuteen. Mutta minä olisin salassa veisannut Siionin virsiä.
Oudoksun kun Keravanjoen kummitus nimeltä juhani iskee ilkeästi esiin vuodet 1880-1960. Tuona aikana, tuon ajanjakson alussa, käynnistyivät edelleen ainakin jollain lailla toimivat asiat: Hengellinen Kuukauslehti, Herättäjäjuhlat ja Herättäjä-Yhdistys ( jolta juhani saa rahaa ). Ja kaikki tuo eräällä lailla pyhä kolmiyhteys ( siis HK, herättäjäjuhlat ja H-Y ) syntyivät paljolti yhden miehen vaikuttamana - tosin henki kulki! :kahvi:
Mielestäni juhani on tuolla(kin) heitollaan selityksen velkaa.
-
Mietin, voisiko tuota kamarikeskusteluperinnettä jotenkin elvyttää. Sen muutaman kerran mitä nyt olen kesän aikana osallistunut Siioninvirsiseuroihin, niin olisin kaivannut puheiden jälkeistä mahdollisuutta kysyä asioista, joita ei heti ymmärtänyt. Vai pitäisikö sitä mennä itse vain rohkeasti sen puhujan luo kysymään tarkennosta. Muut seuravieraat näytti niin tyytyväiseltä ja tuntui että ymmärsivät joka sanan.
-
Mietin, voisiko tuota kamarikeskusteluperinnettä jotenkin elvyttää. Sen muutaman kerran mitä nyt olen kesän aikana osallistunut Siioninvirsiseuroihin, niin olisin kaivannut puheiden jälkeistä mahdollisuutta kysyä asioista, joita ei heti ymmärtänyt. Vai pitäisikö sitä mennä itse vain rohkeasti sen puhujan luo kysymään tarkennosta. Muut seuravieraat näytti niin tyytyväiseltä ja tuntui että ymmärsivät joka sanan.
Usein seurojen jälkeen on kahvit mikä antaa loistavan mahdollisuuden mennä kysymään puhujalta. Siis mene rohkeasti vaan.
-
Oudoksun kun Keravanjoen kummitus nimeltä juhani iskee ilkeästi esiin vuodet 1880-1960. Tuona aikana, tuon ajanjakson alussa, käynnistyivät edelleen ainakin jollain lailla toimivat asiat: Hengellinen Kuukauslehti, Herättäjäjuhlat ja Herättäjä-Yhdistys ( jolta juhani saa rahaa ). Ja kaikki tuo eräällä lailla pyhä kolmiyhteys ( siis HK, herättäjäjuhlat ja H-Y ) syntyivät paljolti yhden miehen vaikuttamana - tosin henki kulki! :kahvi:
Mielestäni juhani on tuolla(kin) heitollaan selityksen velkaa.
En halua painostaa, enkä pakottaa, mutta totisesti toivon juhanin selittävän miksi hän laittaa hupun tahi peiton herännäisyyden ajanjakson 1880-1960 päälle. Olen tuolta jaksolta taasen lukenut kirjoja ja materiaalia, joita minulla on runsaasti käden ulottuvilla. Vahvaa tekstiä ja kohtikäyvää puhetta on paljon, tuona ajanjaksona syntyneistä virsistä puhumattakaan ( muun muassa virsi jota tutkimusten mukaan veisataan kuudessa hautajaistilaisuudessa kymmenestä ( 60 % ) maassamme). Tuossa vähän ylempänä on myös tuona ajanjaksona syntynyt pyhä kolmiyhteys. :kahvi:
-
Oudoksun kun Keravanjoen kummitus nimeltä juhani iskee ilkeästi esiin vuodet 1880-1960. Tuona aikana, tuon ajanjakson alussa, käynnistyivät edelleen ainakin jollain lailla toimivat asiat: Hengellinen Kuukauslehti, Herättäjäjuhlat ja Herättäjä-Yhdistys ( jolta juhani saa rahaa ). Ja kaikki tuo eräällä lailla pyhä kolmiyhteys ( siis HK, herättäjäjuhlat ja H-Y ) syntyivät paljolti yhden miehen vaikuttamana - tosin henki kulki! :kahvi:
Mielestäni juhani on tuolla(kin) heitollaan selityksen velkaa.
En ole tarkoittanut käytännöllisiä asioita vaan sitä mitä sielun syöverien ahtimelta on syntynyt. Anteeksi Kalistaja.
-
Tuohon äskeiseen juhaniin - ja heti juhania ennen kirjoittaneeseen Kalistajaan:
- Eivätköhän ne käytännön teot ja puheet menneet riittävästi yksiin ajanjaksona 1880-1960. Virret ja puheet muuttuivat käytännöksi ja liikkeiksi, liikehdinnäksi ; käytännöllisyys taasen toi tilaa ja paikkoja puhumiseen ja mahdollisti asioita. ( Kalistaja ). :kahvi:
-
Tämä edes jonkinlainen keskustelu-ja kyselymahdollisuus toteutukoon Leenan ompeluseurassa, en käytä itsestäni yksikön kolmatta persoonaa härnätäkseni Atanasiaa, vaan koska en parempaa keksinyt. Siis ei ole tarkoitus perustaa eriseuraista liikettä vaan vain kokoontua ja käydä vapaamuotoisempaa keskustelua kuin joko seuroissa toisinaan ujompi äkkiseltään rohkenee, vaikka kyllä kannustan Mirjamia, olen tutummilta kuten Samuli Korkalaiselta kysellyt, tai miten foorumilla on aina mahdollisuutta.
.....................
Tervetuloa Leenan kotiin perjantaisin, ottakaa käsityö mukaan, miehetkin oppivat halutessaan neulomaan tai voivat tehdä vaikka tuohitöitä tai kutoa verkkoja tai mitä hyvänsä mieluisaa. Pidetään kädet työssä, niin ettei aleta repiä toisiamme hiuksista. Ellei neulo omaisten hätäapuun, voinee työt lahjoittaa vaikka diakonian tai lähetyspiirin joulumyyjäisiin. Tarjotaan kahvia tai teetä. Soidintie 14 C 15. Joka tahtoo osallistua kukemalla ääneen, voisi tuoda mukanaan jonkin haluamansa körttikirjan. Jotta ääni ei väsy ja kurkku käheydy, lukuvuoroa voidaan siirtää. Sytytän parvekkeelle tuikkuja, jos ei ovi löydy, niin tulkaa terassin kautta. Samalla näette minkä verran tänne mahtuu noin syntymäpäiväseuroja ajatellen.
Sopisikohan siinä puolen seitsemän hujakoilla.
-
Hienoa Leena...olet todellinen harvinaisuus...näet vaivaa..pistät itsesi likoon...haluat auttaa
-
Olinkin sitten tänään Siioninvirsiseuroissa. Niinpä tarjoutui aivan loistava tilaisuus kysäistä mieltä painavaa asiaa vieressäni istuvalta ihmiseltä. Kamarikeskustelut eivät ole historiaa. Eikä se vastaus ollut pelkkä mielipide, vaan tuolla vastaajalla oli kyllä ihan selvästi tietämystä ja uskoa.
-
Vaikea uskoa, että 70% (?) suomalaisista olisi uudestisyntyneitä.
Kuinka niin?
-
Hienoa Leena...olet todellinen harvinaisuus...näet vaivaa..pistät itsesi likoon...haluat auttaa
Kamalaa, juuri kirjoitin naamakirjaan, että mikä ihme minua yhtäkkiä vaivaa, kun haluaisin kävellä tieheni kaikesta omat nahkani oikeastaan mukaan lukien, jonnekin missä kaikki on vain rikkaita, hyvinvoivia, istuvat klubihotellissa viinilasi kädessään ja toteavat, että kyllä maailmassa rikastuu jos vähän viitsii nostaa takamustaan penkistä... Minä aivan hämmästyin, sillä tuo tuntuu kauhean vieraalta ja tämä on tosi, mutta äkkiä huomasin että sille on syy. Minulla oli vuosi sitten edessä matka. Nyt ei ole.
Tämä poikkeaa aiheesta mutta epikurolaiset todellisuudessa hakivat elämännautintonsa siten, että pitäytyivät siinä mikä on mahdollista saada, niin he olivat onnellisia ja tyyniä. On epäepikurolaista matkustaa, ellei sitten voikaan. Ellei siis sitten osaakaan elää ilman että pääsee uudestaan Israeliin Ram Laorin katkaopatamalle matkalle tai Kappadokiaan to mitä heitä on missä ihmiset käyvät.
Ompeluseura toteutuu joka tapauksessa. Tunteet ovat lintuja jotka lentävät ylitsemme, niitä sopii tarkkailla muttei uskoa. Ehkä minä voin matkustaa myöhemmin syksyllä. Se olisi aika hienoa, minä mietin kehtaisinko pyytää vanhemmilta taas rahaa matkaan kun jo kerran sain.
-
Mutta siis, en minä ole hyvä, minua vain kiinnostaa onko Kristus olemassa ja kiinnostunut yksilöistä, ja tämmöistä sattuu kun rupeaa ottamaan asiasta konkreettisesti selvää.
Sitä merkitsee se Dosentin -ilmoittakaa milloin hän saa hieman hypellä - oivallus. Lähtiessään menemään perässä, huomaa, onko edellä ketään. Keskittyessään ajattelemaan ongelmatilanteissa kuinka Kristus kenties toimisi löytää nopeasti eettisesti oikean ja kestävän, niin löytyy usko, ja uskon mukana levollinen hiljainen ilo, kun vielä muistaa etten minä itse lähtenyt koska. "kukaan ei voi tulla minun luokseni ellei minun Isäni häntä vedä" voi jättää tarpeettoman hössötyksen itsestänsä pois.
Tuota matkustusasiaa myöten. Niinkin pienet seikat minä ajattelin jättää huolehtimatta, niin voin olla kelpo epikurolainen elämännautiskelija ja kristitty ehkä ohessa.
SV 190 :kahvi: mine poicken ei dule peliäsdyt he, cuin zhairaudex cochewaiset owat :repee: :026:
-
Kuinka niin?
"Kristillisiin opetuksiin uskominen Suomessa on entistä heikompaa. Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 teettämässä kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus on pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä."
Lähde: seurakuntalainen.fi
-
"Kristillisiin opetuksiin uskominen Suomessa on entistä heikompaa. Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti Kirkon tutkimuskeskuksen marraskuussa 2011 teettämässä kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus on pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä."
Tai sitten he vain luulevat.
Kuka sen kristinuskon Jumalan tuntee tarpeeksi hyvin osatakseen määritellä, että uskoo tai ei usko juuri siihen?
(Eikö tämä jo melkein taas sovi ketjun aiheeseen?)
-
Kuinka niin?
Syntymässä saadaan henki. Muuten ei voi olla elämää. Hengetön lapsi ei ole elävä. Tämä koskee myös uudestisyntymistä. Paavali sanoo asian näin: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
-
Tai sitten he vain luulevat.
Kuka sen kristinuskon Jumalan tuntee tarpeeksi hyvin osatakseen määritellä, että uskoo tai ei usko juuri siihen?
(Eikö tämä jo melkein taas sovi ketjun aiheeseen?)
Siis mitä? Voiko tuostakin tehdä ongelman? :017:
-
Siis mitä? Voiko tuostakin tehdä ongelman? :017:
Ainakin uskonsodista päätellen valitettavasti voi...
-
Kuka sen kristinuskon Jumalan tuntee tarpeeksi hyvin osatakseen määritellä, että uskoo tai ei usko juuri siihen?
Minä ainakin uskon Häneen enkä siihen.
-
Polveilevaa keskustelua, mielenkiintoista lukea. En kykene mukaan, kun en ole uutta luova, vaikka jo eletystähän on kyse.
-
Polveilevaa keskustelua, mielenkiintoista lukea. En kykene mukaan, kun en ole uutta luova, vaikka jo eletystähän on kyse.
Olet sinä, 1944, uutta luova. Loithan juuri tähän ketjuun uuden mietetekstin! :kahvi:
-
Ainakin mm. Lutteerus, Paavo R., Wilhelmi Niskanen ja Kalistaja kun he katsovat 2013 tätä maailmaa niin he ovat tyytyväisiä. Kasteen avulla uudestisyntyneitä suomalaisia on yli 90%.
-
Olet sinä, 1944, uutta luova. Loithan juuri tähän ketjuun uuden mietetekstin! :kahvi:
Kiitos vaan, jotenkin koen, etten pysty. Historian sivut ovat olleet erilaiset plarata.
-
Ainakin mm. Lutteerus, Paavo R., Wilhelmi Niskanen ja Kalistaja kun he katsovat 2013 tätä maailmaa niin he ovat tyytyväisiä. Kasteen avulla uudestisyntyneitä suomalaisia on yli 90%.
Olen pitänyt äärikarismaattisuutta suurena harhana, mutta tämä menee jo reippaasti sen edelle.
-
Ei Luther eikä Paavo R. opettaneet että pitäisi vedota kasteeseen synnintunnon alla, vaan Jeesuksen ristinkuolemaan. Veri on vettä sakeampaa.
-
"Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."
Kirje Titukselle lausuu pelastuksesta ja uudeksi syntymisestä näin. Kristilliset suunnat taitavat riidellä tämän merkityksestä aika lailla asemasotaan juuttuneina.
-
"Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät."
Kirje Titukselle lausuu pelastuksesta ja uudeksi syntymisestä näin. Kristilliset suunnat taitavat riidellä tämän merkityksestä aika lailla asemasotaan juuttuneina.
Ehkä on parasta unohtaa nämä keskinäiset kiistelyt ja etsiä vastausta Raamatusta. Paavali kirjoittaa: "…jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." En ole minkään suunnan edustaja ja näkemykseni perustuu vain siihen, mitä Raamatusta olen itse lukenut. Minusta tuo Paavalin määritelmä on yleispätevä kaikkiin tapauksiin kaikkina aikoina. Jumalan lapsella on Kristuksen Henki. Aina.
Jos katsomme UT:n esimerkkien valossa sitä, mikä on Pyhän Hengen saamisen (=uudestisyntymisen) ja kasteen suhde, niin väistämättä tulemme johtopäätökseen, että pääsääntöisesti Pyhä Henki tuli kasteen jälkeen. Esim. Samariassa tapahtui niin (Ap. t. 8. luku). Oma episodinsa on Simon-noita, joka sai kasteen, mutta ei uudestisyntynyt.
Ainoastaan Korneliuksen tapauksessa Pyhä Henki tuli ensin ja sitten Hengen saaneet kastettiin vesikasteella (Ap. t. 10. luku). Mielenkiintoinen on ekahelluntaina Pietarin puhe: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Kannattaa huomioida tuo järjestys.
Myönnän, että tämä käsitys ei vastaa sen enempää vapaitten suuntien kuin luterilaistenkaan käsitystä. Eikä tarkoitukseni ole loukata ketään.
-
Poistettu kahteen kertaan tullut
-
Ei Luther eikä Paavo R. opettaneet että pitäisi vedota kasteeseen synnintunnon alla, vaan Jeesuksen ristinkuolemaan. Veri on vettä sakeampaa.
Jesse teki kasteen. Kaste on meidän pääsymme Jumpun valtakuntaan.
-
Jesse teki kasteen. Kaste on meidän pääsymme Jumpun valtakuntaan.
Kuulostaa pilkalta…
-
evankeliumi on pilkkaa... rationaalisille ihmisille (Viljo Porkola)...
-
Ehkä on parasta unohtaa nämä keskinäiset kiistelyt ja etsiä vastausta Raamatusta.
Niin no, on niitäkin kirkkokuntia, jotka uskovat, että Raamattu on nimenomaan Kirkon kirja, eli Kirkko määrittelee, miten sitä tulkitaan, eli ei sillä väliä, mitä joku yksityinen ihminen sieltä mielestään löytää...
Mutta lähetyskäskyhän siellä on, eli "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Eikös se sano, että tuolla tavoin niistä tulee opetuslapsia? Ei sanota, että pumpatkaa ne täyteen Pyhää Henkeä?
-
Niin no, on niitäkin kirkkokuntia, jotka uskovat, että Raamattu on nimenomaan Kirkon kirja, eli Kirkko määrittelee, miten sitä tulkitaan, eli ei sillä väliä, mitä joku yksityinen ihminen sieltä mielestään löytää...
Mutta lähetyskäskyhän siellä on, eli "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Eikös se sano, että tuolla tavoin niistä tulee opetuslapsia? Ei sanota, että pumpatkaa ne täyteen Pyhää Henkeä?
:) :) :)
Pumpatkaa täyteen Pyhää Henkeä? :) :-\ :-\
Minusta lähetyskäsky on aika moni muotoinen ja tehdä joku opetuslapseksi tai joksikin muuksi ei kai ihan onnistu ilman Pyhää Henkeä, vaikkakin teologinen opetuskaan ei tee opetuslapseksi.
Minusta herrännäisyyden historiaa ja tätä päivää kuvaa samat ongelmat.
Silloin oltiin milloin mitäkin mieltä asioista ja tuli Paavo ja muita kun omia painotuksiaan painottivat. Yksin armosta ja alatien kulku ja oma voimaisuus pois.
Paavokin hermoili aikansa karismaatikkoja vastaan joissain asioissa, mutta myönsi kyllä esimerkiksi kielilläpuhumisia olevan oikeita ja ns, sielullisia. mitä nyt ole jotain historiaa lukenut.
Kai se menee niin, että joku saa jonkun pölvästiniityn humauksen ja siitä alkaa vauhkoomaan ja se herättää vasta voiman ja asiat muotoutuu joksikin ja maailma menee eteenpäin?
-
Minusta lähetyskäsky on aika moni muotoinen ja tehdä joku opetuslapseksi tai joksikin muuksi ei kai ihan onnistu ilman Pyhää Henkeä, vaikkakin teologinen opetuskaan ei tee opetuslapseksi.
Raamatussa on kohtia, joista voi päätellä, että opetuslapsi ja Jumalan lapsi eivät ole aina sama asia. Esim. Joh. 6. luvun loppuosasta voi tehdä tämän johtopäätöksen. Ihminen voi tehdä opetuslapsia, mutta ainoastaan Jumala voi tehdä lapsia itselleen.
-
Ihminen voi tehdä opetuslapsia, mutta ainoastaan Jumala voi tehdä lapsia itselleen.
Voi olla, ettei ihminen voi tehdä Jumalan lapsia, vaan sittenpä ei liene ihmisten asia murehtia siitä, minkä verran Jumalan lapsia on. Kun ei kerran asialle mitään voi. En olisi mitenkään vakuuttunut siitä, että niitä on vähän.
Paavokin hermoili aikansa karismaatikkoja vastaan joissain asioissa, mutta myönsi kyllä esimerkiksi kielilläpuhumisia olevan oikeita ja ns, sielullisia
Juu, puhukoot ihmiset kielillä ihan vapaasti, kunhan eivät rupea vaatimaan sitä muilta, esim. jonain merkkinä Pyhästä Hengestä. (Mitä pumppaamiseen tulee niin olen joskus ollut helluntaiseurakunnan tilaisuudessa, jossa vähän innostunut saarnaaja hihkaisi että täytetään seuraavaksi Pyhällä Hengellä koko kuoro, siis se nuorisokuoro joka oli laulamassa.)
-
Oikein hyvä kun palstalla on säilytetty vanhoja keskuteluja. En tiedä onko sallittua kopioida kommenttiinsa jotain vuosia sitten käytyä? Jos ei ole niin tämän voi poistaa.
Keskustelua herännäisjulistuksesta
« Vastaus #24 : 16.05.06 - klo:09:41 »
Tämä on Penan kommetti:
"Olen myös huomannut, että nykyisin arvostetaan muotoa - miltä joku näyttää, kuulostaa, maistuu... - eikä välitetä sisällöstä. Uskoisin, että tämän pinnan alla totuuden ja armon tarve kuitenkin kasvaa koko ajan.
Yksi vastaus olisi kristillisen julistuksen muodon kehittäminen niin houkuttelevaksi, että sanomakin menisi perille. Näinhän usein tehdäänkin. Körttiläinen ratkaisu voisi olla päinvastainen; karsitaan kaikki hienous ja kiilto, jotta mikään ei estäisi kuulemasta ja näkemästä, mitä julistetaan. Saarnataan synti synniksi ja vilautetaan Jumalan armoa sen verran kuin kullakin on luottamusta siihen."
Tää kommentti oli mulle kuin helmen olisi löytänyt. Näinhän minä olen kokenut herännäisyyden.
-
tää meidän aika alkaa löytää helmiä historiasta kuten Mirjamikin on tehnyt löytönsä. on toki varaa mennä kauemmaksikin historiaan ja löytää sieltä vinkkejä körttiläisyyden alkuperäisille juurille! just eilen kuuntelin juttua,joka sivus Lauri Haikolaa,aivan eri foorumissa. etsin sen esiin , kunhan ehdin!!
-
Oikein hyvä kun palstalla on säilytetty vanhoja keskuteluja. En tiedä onko sallittua kopioida kommenttiinsa jotain vuosia sitten käytyä? Jos ei ole niin tämän voi poistaa.
Keskustelua herännäisjulistuksesta
« Vastaus #24 : 16.05.06 - klo:09:41 »
Tämä on Penan kommetti:
"Olen myös huomannut, että nykyisin arvostetaan muotoa - miltä joku näyttää, kuulostaa, maistuu... - eikä välitetä sisällöstä. Uskoisin, että tämän pinnan alla totuuden ja armon tarve kuitenkin kasvaa koko ajan.
Yksi vastaus olisi kristillisen julistuksen muodon kehittäminen niin houkuttelevaksi, että sanomakin menisi perille. Näinhän usein tehdäänkin. Körttiläinen ratkaisu voisi olla päinvastainen; karsitaan kaikki hienous ja kiilto, jotta mikään ei estäisi kuulemasta ja näkemästä, mitä julistetaan. Saarnataan synti synniksi ja vilautetaan Jumalan armoa sen verran kuin kullakin on luottamusta siihen."
Tää kommentti oli mulle kuin helmen olisi löytänyt. Näinhän minä olen kokenut herännäisyyden.
Samat.
Mietiskelin, kun Kirkko&Kupongin action-palstaa selasin: On "puuhakirkko puuhapapin ja puuhakanttorin seurassa", ja Sirkusmessu vaijerillakävelyineen, ja aattelin kyllä... aattelin. Jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät" Vanhasta R-käännökdsestä, mutta mistä, en muista. Ajattelin, että onpa tosi sana. Voisivat lopettaa riehumisen.
-
Samat.
Mietiskelin, kun Kirkko&Kupongin action-palstaa selasin: On "puuhakirkko puuhapapin ja puuhakanttorin seurassa", ja Sirkusmessu vaijerillakävelyineen, ja aattelin kyllä... aattelin. Jos Herra ei huonetta rakenna, sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät" Vanhasta R-käännökdsestä, mutta mistä, en muista. Ajattelin, että onpa tosi sana. Voisivat lopettaa riehumisen.
Ps 127:1
Raamatunpaikkoja voi etsiä sivustolta http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible). Jos haluaa etsiä jotain tekstiä, niin kannattaa liittää lainausmerkkien sisään haettava kohta esim."Jos Herra ei huonetta rakenna". Samoin siellä on erittäin mielenkiintoista verrata eri raamatunkäännöksiä toisiinsa. Jos hakee jotain vanhemman käännöksen mukaan, niin Raamatun tekstin kohdalle kannattaa korjata Raamattu 1933/38, joka löytyy valikosta.
-
Sisältöä haluan etsiä ja löytää...kunpa ei hukkuisi omavoimaisuuteen...omaan heikkouteen...
elämän murheisiin...pääasia tulisi säilyä kirkkaana...puhtaana...mistä sen löytää voisin...
-
Ps 127:1
Raamatunpaikkoja voi etsiä sivustolta http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible). Jos haluaa etsiä jotain tekstiä, niin kannattaa liittää lainausmerkkien sisään haettava kohta esim."Jos Herra ei huonetta rakenna". Samoin siellä on erittäin mielenkiintoista verrata eri raamatunkäännöksiä toisiinsa. Jos hakee jotain vanhemman käännöksen mukaan, niin Raamatun tekstin kohdalle kannattaa korjata Raamattu 1933/38, joka löytyy valikosta.
Pirska antaa tämän kärsivällisesti n. x2/vuosi. Taidan tallettaa viimein paperiversiona, niin ei katoa kroonisesti. Kiitoksia paljon. OIkein oikein paljon, sillä tuo mahdollisuus vertailla käännöksiä on aika iso juttu. Koska minun lukioikäisenä piti lukea Raamattua 3 lukua arkisin jav 5 pyhäpäivin, arvaatte, että ulkoahan sen sisällöltään lopulta oppii, sillä en kertakaikkiaan jaksanut lukea Leviticusta - sitä tuli valikoitua niitä uudestaan ja uudestaan, joista löytyi"todistettavaa", puhetta päivänavauksiin, varttikirkkoihin, katuevankeliointiin, soluun, huh hirveää, mitä kaikkea sitä hosui --- siis ja millä osaamisella. Toisinaan olisi asiata, mutten kyllä tiedä uskallanko avata suutani. Pikemmin kysymyksiä. Mutta se, että olisi tiennyt, kenelle kirjkoitettiin , miksi ja kuka, no, sitä en niin painanut mieleen kun ei muutkaan.
-
Sisältöä haluan etsiä ja löytää...kunpa ei hukkuisi omavoimaisuuteen...omaan heikkouteen...
elämän murheisiin...pääasia tulisi säilyä kirkkaana...puhtaana...mistä sen löytää voisin...
Kristus nousi kuolleista. Eikö se ole se kirkas tosiasia, jolle muu rakentuu?
Aivan, kuin joka herätysliikkeellä ja kirkollakin olisi se oma "muttansa" - kyllähän Jeesus Kristus, mutta...
-sinun on kuuluttava oikeaan kirkkokuntaan
-sinun on käytävä ripittäytymässä säännöllisesti
-sinun on tehtävä vapaantahdonratkaisu ja tultava uskoon
-sinun tulee rukoilla polvillasi
-sinun on saatava synninpäästö oikean liikesuunnan edustajalta
-sinun on varottava omavoimaisuutta ja hengellistä ylpeyttä
'
Samma på svenska:
Alttid du syndar du ska lägga rätta handet till exempel pä vänstra, utan att kryssa de - så blir du lätt stolt över ditt fromhet -
joista jokaista yhdistää sama tasainen kuvitelma, että ihmisellä olisi valuuttaa lunastaa sielunsa Tuonelasta.
En oikein koskaan käsitttänyt, mikä siinä oli mantran hokemista: Uskova seuraa, seuraaja uskoo.
Kristus kutsui seuraamaan itseään. Seurakuntanuorissa mietimme, että uskaltaako sitä mitään hyvää tehdä, ketään auttaa, siinähän jos missä rupeaa elämään "tekojen varassa". Silloin räjähdin kyllä ilman epilepsiaa, ja totesin, että eiköpä Jumalalla riitä konsteja painaa nöyräksi, kauhea ajatella, että ei saisi auttaa vain tuosta mokomasta syystä. Kotona elettiin tilannetta, jossa tarvittiin silloin jokaisen voimia, minun myös. Mietin, juoksenko karkuun, vai jäänkö auttamaan, ja silloin jäin, mutta taisin pelätä itse että tekokristittyä olllaan, kun niin tuohduin.
Aika tavalla samaa puhui Herättäjäjuhlilla unkarilainen pappi. Jos tämä näin tuli selkokielisenä, olen hyvilläni. Hän kertoi ensin Blaise Pascalista ja ritarista, joka mietti, kannattaako Jumalaa ottaa huomioon. Hän tuli kysymään Pascalilta todennäköisyyttä koko Jumalan olemassaololle, no mahdollisuudet ovat 50%/50%.
-Mutta, totesai Pascal, -Jos alat elää sillä olettamuksella, että Hän on, löydät vähitellen yhä enemmän myös Hänen olemustaan - en muista sanatarkasti - mutta toisin kuin ritari tarinassa, hän päätti menetellä toisin. Hän alkoi olettaa, että Kristus todella nousi kuolleista.
Tuosta ajattelin että okei, minä en oikein ole löytänyt uskoa enkä ole tietä etsiessäni kuin hämmentynyt, mutta voihan tuota yrittää. Eletään olettaen, että Kristus herätettiin kuolleista.
Se tekee hänestä koko lailla enemmän, kuin yhden ihmiskunnan viisaista opettajista. Silloin hänen opetustensa painoarvo kyllä itselleni huimasti muuttui. Ja käsitin monia hämäräksi jääneitä Raamatun paikkoja joihin oli talletettu Jeesuksen puhetta itsestään, aivan eri tavalla. Eikä koko tuo löytö ollut omani, ei koko ajatus, enkä ymmärrä, kuinka nyt olisin "omavoimainen" tai muutakaan kiellettyä.
oleellista itselleni olisi, että jos - ja KUN - minulle on vaikeata käsittää mitä usko on tai mikä ihmeen temppu pitää tehdä, se kyllä on vain ja ainoastaan Kristuksen seuraaminen. En tiedä sitäkö Pirska alun perin kyselee. Se kai kysyy erinäisistä ihmisjärkeen istuvista ajatuksista luopumista - voisinko säästää maailman hupenevia luonnonvaroja jättämällä yhden matkan väliin tänä vuonna Tai tarvittaisiinko minua? Jos vaikka yrittäisin arjen valinnoissa tehdä oikein? Tuolla miehellä on perhe ja lapsia, jospa torjuisin, vaikka olenkin ihastunut, no, nuo keljuilivay minulle, mutta jos antaisinkin asian olla, ja menisin takaisin työhön, olenko itse niin pulmunen etten voi antaa anteeksi kerrassaan mitään...??
Mutten kyllä ymmärrä Jeesuksen vaativan seuraajiltaan kohtuuttomuuksia, katkeroittavaa itseruoskintaa tai kaiken pois lahjoittamista. Hän vetäytyi itsekin yksinäisyyteen saadakseen levätä, ei jättänyt ketään nälkäiseksi, ja eiköpä syönyt itsekin.
-
Pirska antaa tämän kärsivällisesti n. x2/vuosi. Taidan tallettaa viimein paperiversiona, niin ei katoa kroonisesti. Kiitoksia paljon. OIkein oikein paljon, sillä tuo mahdollisuus vertailla käännöksiä on aika iso juttu. Koska minun lukioikäisenä piti lukea Raamattua 3 lukua arkisin jav 5 pyhäpäivin, arvaatte, että ulkoahan sen sisällöltään lopulta oppii, sillä en kertakaikkiaan jaksanut lukea Leviticusta - sitä tuli valikoitua niitä uudestaan ja uudestaan, joista löytyi"todistettavaa", puhetta päivänavauksiin, varttikirkkoihin, katuevankeliointiin, soluun, huh hirveää, mitä kaikkea sitä hosui --- siis ja millä osaamisella. Toisinaan olisi asiata, mutten kyllä tiedä uskallanko avata suutani. Pikemmin kysymyksiä. Mutta se, että olisi tiennyt, kenelle kirjkoitettiin , miksi ja kuka, no, sitä en niin painanut mieleen kun ei muutkaan.
Yksinkertaisempaa on avata sivusto nyt, kun se on vielä tallessa. Kun olet avannut sivuston, niin valitse yläreunasta "kirjanmerkki" -valikko. Sieltä voit klikata kohtaa "lisää sivu kirjanmerkkeihin". Lisättyäsi sen löydät sen myöhemmin helposti. Kirjainmerkit -kohtaa klikatessasi löytyy sivusto nimellä Raamattu, uskonkirjat.net ja siitä klikkaamalla pääset suoraan k.o. sivustolle. Ihan samalla tavoin kannattaa merkitä muitakin sivustoja, joihin haluaa palata myöhemmin. Lapsiltahan minä näitä olen oppinut. Itsellä ei olisi tullut mieleenikään kuvitella, että tuostakin voisi olla jotain hyötyä.
-
:) Valmis.
-
En pääse mihinkään siitä, että minua ärsyttävät vuosi vuodelta enemmän monet piirteet nykyherännäisyydessä, Herättäjäjuhlissa ja Hengellisessä Kuukauslehdessä. Liikkeeseen tulee koko ajan lisää piirteitä, jotka ovat todella kaukana siitä, mitä olen tottunut pitämään hyvänä juuri tässä liikkeessä.
Olen hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi Pirska.
Ihan rehellisesti sanottuna menisin mielelläni Kansanlähetyspäiville, jos siellä musiikki vaihdettaisiin Siionin virsiin. Nykyiset Kansanlähetyksen puheet ovat paljon körttiläisempiä kuin Herättäjäjuhlien puheet.
Meille tulee Uusi Tie, Kansanlähetyksen (SEKL) julkaisema lehti
Maailma muuttuu, mutta Jumala ei muutu.
"Se on nyt vakava ja tosi asia, että meidän täytyy valita toinen tai toinen, joka Jumala tai maailma. Ei saa säästää petollista sydäntänsä , joka hieroisi rauhaa molempain kanssa yhtä aikaa. Siinä ei auta kuunnella, mitä suruttomar sukulaiset ja suruttomat kyläläiset sanovat, täytyy kuunnella vain Herraa".
Wilhelmi Malvivaara ( 1854 – 1922 )
Salattu Viisaus
Ajatuksia
Paavo Ruotsalainen
Wilhelmi Malmivaaran
E.W. Pakkalan
kirjoituksista ja puheista
koonnut E.F. Juurmaa
s.134
WSOY 1955
Kannattaisiko välillä lukea vaikka Malmivaarojen puheita.
SV. 147
-
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti synnistä ja armosta, kilvoituksesta ja parannuksenteosta ovat hyvät seurat, niistä jää jotain käteen.
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, ovat huonot seurat. Sieltä lähtee tyhjin käsin.
Hyvään seurapuheeseen voi kuulua kristitylle esitetty vaatimus hyvinvoinnin tasaamisesta ja sorrettujen auttamisesta, mutta yksinään, ilman Kristusta, sellainen on politiikkaa.
-
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti synnistä ja armosta, kilvoituksesta ja parannuksenteosta ovat hyvät seurat, niistä jää jotain käteen.
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, ovat huonot seurat. Sieltä lähtee tyhjin käsin.
Hyvään seurapuheeseen voi kuulua kristitylle esitetty vaatimus hyvinvoinnin tasaamisesta ja sorrettujen auttamisesta, mutta yksinään, ilman Kristusta, sellainen on politiikkaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
-
Sama juttu. :eusa_angel:
-
jaa... kristillinen rakkaus on aika paljon oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa...
-
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti synnistä ja armosta, kilvoituksesta ja parannuksenteosta ovat hyvät seurat, niistä jää jotain käteen.
Seurat, joissa puhutaan ensisijaisesti yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, ovat huonot seurat. Sieltä lähtee tyhjin käsin.
Hyvään seurapuheeseen voi kuulua kristitylle esitetty vaatimus hyvinvoinnin tasaamisesta ja sorrettujen auttamisesta, mutta yksinään, ilman Kristusta, sellainen on politiikkaa.
Syntiä, armoa, kilvoitusta ja parannuksentekoa käsitellään Siionin virsissä. Seurat voivat olla hyvät seurat joutavista puheistaan huolimatta, jos veisatut virret koskettavat. Joskus se virsi puhuttelee eniten, joka jää oudon sävelmän vuoksi laulamatta.
-
Ps 127:1
Raamatunpaikkoja voi etsiä sivustolta http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible). Jos haluaa etsiä jotain tekstiä, niin kannattaa liittää lainausmerkkien sisään haettava kohta esim."Jos Herra ei huonetta rakenna". Samoin siellä on erittäin mielenkiintoista verrata eri raamatunkäännöksiä toisiinsa. Jos hakee jotain vanhemman käännöksen mukaan, niin Raamatun tekstin kohdalle kannattaa korjata Raamattu 1933/38, joka löytyy valikosta.
Asetan tän mahdollisimman moneen kohtaan, Pirska on neuvonut jo usein, mutta kadotin linkin, tai lapun jolle kopioin linkin, ja niin edelleen, olin ostanut Norvannon raamatunselitysluennot yhdelle parille ja se hajosi, sain uuden tilalle mutta kun menin kauppaan peräämään muun muassa niitä sanoivatb vain etteivät osaa auttaa. Harmittaa!
-
Näköjään olen kirjoitellut etupäässä asian vierestä tänne. Pari havaintoa tekisi mieleni tuoda.
Pitkään kuvittelin että huonouden valittaminen on pelkkää brassailua, mutta entäs, kun kokee itsensä todella sen sortin epäonnistujaksi, ettei pystyisi muuhun. Ja kyseessä on joka tapauksessa tunne, eli minut kaiketi on kutsuttu toisten minua tarvitessa siirtämään omat tunteeni syrjään. Ei niissä ympärivuorokautisesti sovi piehtaroida jos jaksaisi vähän muuta tehdä.
Mutta suhteessa Jumalaan ei valitettavasti ole minulla muuta, kuin armon ikävöinti. Ja mitä kummaa minä teen, jos asiat vain ovat niin? Siksi juuri nyt minun on paha olla seurakunnassa jossa kaikki ovat esimerkiksi menneet vaikeuksien läpi lukemalla jotakin Kiitoskirjas, ja sen kun ylistäneet. Joskus on aivan totta vaikea lähestyä Jumalaa kun on tyrinyt oikein kelpo tavalla. Silloin minun on helpottavaa veisata Siionin virsiä.
Minkälaista lienee ollut herännäisyyden ennen, kun se meillä tulikin vain ilmapiirissä ja joissakin asenteissa. Ainut minkä äitini oikein kielsi oli Vapaakirkko. Hän selitti, että opettavat JumalSta toisin kuin toivovat minun oppivan - paikallistasolla siihen aikaan kiihkeää voiton teologiaa.
-
Hyvä huomio oli äidilläsi sinulle antaa. Miksi meidän pitäisi olla "Voittajan puolella", kun Kristus on häviäjän puolella.
...
Mestari Eckhartin opetuksissa on todella mielenkiintoisia ajatuksia Jumala-ihminen yhteisyydestä. Jumala on se mitä minä olen, jos minä olen Jumalassa olemme yhtä.
Tällöin emme ole ulkoisen lohdutuksen tai muun kaipaamisemme varassa, sillä kun meillä on yhteys keskenämme Jeesuksen Kristuksen veri puhditaa meidät. Syntisyys on tarpeellinen opastaja.
Eckhard pitää keskeisenä omasta tahdosta luopumista, vaatimuksista puhumattakaan. Itseen kohdistuvat pyynnötkin pitää jättää, sillä kyllä Jumala tietää.
...
Tämä tuli tähän ikäänkuin Leenan inspiroimana. Tosin mielestäni Paavo Ruotsalainen oli oivaltanut nämä myöskin Eckhardtia tuntematta.
-
Mestari Eckhart on ollut minulle paremmasta päästä mystikkoja. Mm. Luther, Paavo ja ennen muuta WNiskanen ovat pitäneet hänen ajatuksiaan läsnä nimenomaan käsiteessä "omasta tahdosta luopuminen". Eivät he tunteneet Mestari Eckhardtia. Hän sanoi vielä, että Jumpun kiroaminen on hyvää jumalanpalvelusta. Hän oli hurskas.
-
Yöllä olin hyvässä jumalanpalvelussa.
-
Yöllä olin hyvässä jumalanpalvelussa.
Olen onnellinen kanssasi. Siitä.
-
Tää körttiteologia taitaa olla mulle liian vaikeaa.
Suruttomuus on pahe ja enempi kärsimys on ilomme.
Kuitenkin kun luen Raamattua, niin iloa vaan tulee.
Kun rukoilen, niin taas tuun iloisemmaksi ja vitsailemammaksi.
Jos oikein paastoan ja tuumin pääsiäisen kärsimyksiä, niin lähimmäisetkin ihmettelee miksi oot niin iloisen näkönen?
Jotenkin ei vaan tuu sitä alavirettä, vaikka kuinka totisena yritän vaeltaa.
Jopa siionin virret saa joskus iloiseksi,. Oikeasti olen sitä mieltä, että ilo ja suruttomuus ei ole oikein.
Ei oikein toimi nyt nää jutut mussa.
Nämä mustapukuiset ja nöyrät vaatimattomat körtit mitä olen tavannut omaa iloa ja huumoria paljon enempi kuin ns, vapaat karismaatikot.
Iso on salaisuus tässäkin :)
-
Hyvä huomio oli äidilläsi sinulle antaa. Miksi meidän pitäisi olla "Voittajan puolella", kun Kristus on häviäjän puolella.
...
Mestari Eckhartin opetuksissa on todella mielenkiintoisia ajatuksia Jumala-ihminen yhteisyydestä. Jumala on se mitä minä olen, jos minä olen Jumalassa olemme yhtä.
Tällöin emme ole ulkoisen lohdutuksen tai muun kaipaamisemme varassa, sillä kun meillä on yhteys keskenämme Jeesuksen Kristuksen veri puhditaa meidät. Syntisyys on tarpeellinen opastaja.
Eckhard pitää keskeisenä omasta tahdosta luopumista, vaatimuksista puhumattakaan. Itseen kohdistuvat pyynnötkin pitää jättää, sillä kyllä Jumala tietää.
...
Tämä tuli tähän ikäänkuin Leenan inspiroimana. Tosin mielestäni Paavo Ruotsalainen oli oivaltanut nämä myöskin Eckhardtia tuntematta.
Nyt on Riitalta ja Juhanilta, niin hyvin mainostettu, että pitteepi kyseisen miehen tai naisen kirjallisuuteen tutustua. Pääsiäisenä ois aikaakin paremmin.
Toivottavaksi vetää vakavammaksi, eikä niinkuin Paavon opetukset iloisemmaksi..
-
Körttiteologia välillä mietityttää.
Paljon olen täällä foorumilla lueskellut, aika paljon on sellaista mistä en ymmärrä.
2-3 kertaa olen herättäjäjuhlilla käynyt, ihan hyvänä kokenut, taas ymmärrykseni puitteissa.
Siionin virsiä on ihana veisata suurella joukolla, pienissä ryhmissä, yksinkin.
Ja kuunnella vaikka Histan veisaajia tai Tellua.
Itselläni nousee joku kysymys:
Puhutaan joukkoon rakastamisesta, sen jotenkin ymmärrän.
Mutta löytyykö "hätää sieluista", aitoa rakkautta, evankelioivaa kehoituksen ja rohkaisun sanaa?
Tunnustetaanko Raamatun Sanaa, arvovaltaa, Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä yksin ja yhteisönä?
Onko suvaitsevaisuus liian laveaa? Onko mikään enää syntiä?
-
Minulle on tärkeätä se, etten menisi "asioitten" edelle yrittämällä olla omavoimainen, en pienenä mitään voi, synti kulkee mukana. Hissun kissun.
-
Oikein sanoi 1944. Ei körttiläiseksi tulla haluamalla tai yrittämällä. Ja meitäkin on moneksi. :002:
-
Minulle on tärkeätä se, etten menisi "asioitten" edelle yrittämällä olla omavoimainen, en pienenä mitään voi, synti kulkee mukana. Hissun kissun.
Oikein sanoi 1944. Ei körttiläiseksi tulla haluamalla tai yrittämällä. Ja meitäkin on moneksi. :002:
En tiedä itkiskö vai nauraisko. Tässähän kaksi körttiä antaa hyvän näytteen miten tyylikkäästi ohitetaan itse kysymys ja ikäänkuin ylhäältä päin neuvotaan "miten minä"- tyylillä.
Käsittääkseni vn ei ole edes pyrkimässä körtiksi sen kummemmin. Ei tarvise olla körtti ollakseen kristitty. Vn:lla on laaja-alainen kokemus eri herätyliikkeistä, mikä on rikastuttanut hänen tietämystään sen suhteen. Hän myös hyvin "laitimmaisen tuntoisena" tai "kyselevällä mielellä" on ollut palstalla kommentoimassa.
Jospa nyt vain vastattaisiin niihin esitettyihin kysymyksiin, mitkä on käsittääkseni tarkoitettu ihan yleisellä tasolla mietittäviksi. Eikä hänen henkilökohtaisesta uskonelämästään :)
-
Saa tehdä molempia. En puhu toisesta. Ei minulla ole sellaisia valtuuksia.
-
Mietitkö millainen olo tuollaisista vastauksista tulee? Eikö se ollut se körttien pääpointti rakastaa lähimmäistäs niinkuin itseäsi. Miten se näkyy tuossa vastauksessa? Jää ymmärtämättä. Näen moisen vastausen vain hienovaraisena vihjailuna. Ja käännettynä tuo vastaus on luettavissa niinkin päin, että hoksaa nyt omavoimaisuutesi. Mutta tyylinsä kullakin.
-
Minun ymmärtääkseni vn on halunnut tulla körttiläiseksi. Niin se ei onnistu.
Körttiläiset eivät , käsittääkseni, myöskään vastaa kysymyksiin jotka koskevat toisen uskovaisen henkilökohtaisia uskonasioita. Siinä on kaiketi syy miksi Mirjami ei myöskään ole saanut kaipaamiaan vastauksia. Minä olen ns. uus-körtti ja vanhaa hapatusta on vielä taikinassani, siksi olen vastaillutkin. Olenhan itsekin erkaantunut muista suunnista.
Vn on nyt muutaman vuoden puhunut syntisyydestään, voimattomuudestaan ym sellaisesta johon meistä ole auttajaksi. Osoite on annettu kaikille.
Körttiläiset käyvät kirkossa, seuroissa, Juhlilla ja Veisuissa. Muuten elävät kuten maailmassa eletään. Osallistuvat yhteiskunnallisiin asioihin, kulttuuriin tai vaikkapa painiseuraan.
Itselleni olen kaiken edellä kertomani ja paljon muutakin kokenut parhaaksi tavaksi olla ihminen ja lähimmäinen. Kun en kertakaikkiaan ole hyvä, hellä enkä hurskas.
-
Ettet nyt vikoile. Körtille on Raamattu tärkeä. Suvaitsevaisuuttamme pidetään liian laveana. Synti on mukanani. Pienen elämäni olen tässä liikkeessä kulkenut. En kirjoittele yleensä pitkästi, ei minulla ole tarvetta evankelioida ketään.
-
Täällä kirjoittelee mukavia ihmisiä. :eusa_angel:
Jokaisella omanlaisensa elämä ja elinkaari kokemuksineen ja kaikkinensa.
Itse näkisin hengellisyyden siinä kuinka kohtelemme omia läheisiä ihmisiämme joka päivä.
Ja toki muitakin lähimmäisiämme.
Arjessa eläminen sovussa oman perheen kanssa.
Myös sovussa itsensä kanssa.
Sitten työ-harrastus-yms piireissä kohtaamamme ihmiset.
En puhu korkealta.
Aseutun mieluusti Vapahtajan jalkojen juureen.
Niin paljon Vapahtaja on minua armahtanut että voin luottavaisin mielin ajatella että hän armahtaa ja rakastaa jokaista muutakin ihmistä.
Ei aina tarvita edes paljon sanoja.
Enemmänkin arjen pieniä tekoja.
Hyvin arkisia asioita.
-
Sepolla on mielestäni hyvä ja ytimekäs allekirjoitus josta pidän.
"Jumala on arjessa"
Niin on.
-
Omat vuoteni minäkin murhehuoneessani istuin, karuna ja jörönä poispääsin.
-
Minä pidän sinun 1944 kommenteistasi.
Niissä huokuu elämän makuja ja koettua elämää.
Siunausta sinulle.
Ja toki muillekin.
Sanoin vain spontaanina kommentointina edelliseen puheenvuoroon.
-
Onkohan se niinkin että meistä ihmisistä toiset ovat jotenkin ajatuksiltaankin lähempänä kuin taas toisten kanssa ?
Kun apostoli vertaa uskovia Kristus-ruumiiseen siten että on erilaisia jäseniä...eivät kaikki ole varpaita eivätkä kaikki korvia.
Ehkä kaksi sormea ovat kuin vierekkäin tai limittäin esim. rukoillessa.
Sydämellä ja suulla omat tehtävänsä ja apostoli kirjoittaa että kaiken pää on Kristus.
Tämä metafora on joskus innoittanut minua.
Erilaisia tehtäviäkin meillä immeisillä on.
Toisilla toisenlaiset, itsellä omansa laiset.
Ja kukaan ei voi sanoa ettet kuulu tähän Kristus-kehoon...sillä eihän ruumiin osat keskenään ala riitautumaan.
Ihan pientä yleispohdintaa illan korvalla tässä.
-
Körttiteologia välillä mietityttää.
Paljon olen täällä foorumilla lueskellut, aika paljon on sellaista mistä en ymmärrä.
2-3 kertaa olen herättäjäjuhlilla käynyt, ihan hyvänä kokenut, taas ymmärrykseni puitteissa.
Siionin virsiä on ihana veisata suurella joukolla, pienissä ryhmissä, yksinkin.
Ja kuunnella vaikka Histan veisaajia tai Tellua.
Itselläni nousee joku kysymys:
Puhutaan joukkoon rakastamisesta, sen jotenkin ymmärrän.
Mutta löytyykö "hätää sieluista", aitoa rakkautta, evankelioivaa kehoituksen ja rohkaisun sanaa?
Tunnustetaanko Raamatun Sanaa, arvovaltaa, Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä yksin ja yhteisönä?
Onko suvaitsevaisuus liian laveaa? Onko mikään enää syntiä?
Lyhyt vastaus, pidempi veisi useita satoja sivuja.
Mutta löytyykö "hätää sieluista", aitoa rakkautta, evankelioivaa kehoituksen ja rohkaisun sanaa? Löytyy, mutta se on arjessa usein melkein huomaamatonta huokailua ja asioiden kantamista hiljaisuudessa Jumalalle. Ei toreilla huutamista ja traktaattien jakamista.
Tunnustetaanko Raamatun Sanaa, arvovaltaa, Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä yksin ja yhteisönä?
Raamattu tunnetaan hyvin ja tiedetään, että se ei ole taivaasta tullut faksi, vaan sen aikansa parhaat teologit kasasivat vuoden 300 paikkeilla tunnetuista ja luotettavimmista kirjoituksista keisarin käskystä. Pyhä Henki ei ole savua tai jotain mitä voi tankata, vaan osa pyhää kolminaisuutta. Pyhä Henki on Jumalalle alisteinen ja toimii Hänen, ei ihmisten toiveiden mukaan.
Onko suvaitsevaisuus liian laveaa? Onko mikään enää syntiä? Suvaitsevuuden suhteen jättäisin tuomiovallan sinne minne se kuuluu eli Taivaan Isälle. Voimme luottaa, että Hän kyllä pitää siitä huolen. Syntiä on kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta. Ei ryhdytä luettelemaan yksittäisiä tekoja, vaan tarkastellaan asiaa miten se vaikuttaa meidän Jumalasuhteeseen.
Vastaaja ei ollut siis saanut minkäänlaista teologista koulutusta, vaan opiskellut aikojen alussa teletekniikaa. Suhtautukaa vastaukseen suurella varauksella.
-
Kiitos Sepolle. :eusa_angel:
Ja siunausta arkeesi ja juhlaasikin.
-
:039:
-
Pyhä Henki on Jumalalle alisteinen
No ohoh :icon_eek:. Mutta tämähän ei siis ollut teologin vastaus :icon_biggrin:. Ja ehkä pääpointti oli se, että henki kulkee missä tahtoo eikä siellä missä ihmiset tahtovat.
Näin lievästi ulkopuolelta tarkastellen minusta näyttäisi lisäksi tältä:
Sitä en ehkä nyt oikein ymmärrä, mitä on se "hätä sieluista". Taitaa mennä niin, että rukoillaan illalla läheisten sielujen puolesta erikseen ja sitten vielä könttänä koko maailman sielujen. Ja jos joku sielu ilmaisee hätänsä niin siihen osallistutaan. Mutta ei ihan hirveästi ruveta hätää tuntemaan, jos joku sielu ei olekaan hätääntynyt. Sillä mitä siinä tilanteessa oma hätäily auttaisi?
Raamatun Seppos selittikin. Eli, Raamattu on Sanan (=Kristuksen) kapalot.
"Onko suvaitsevaisuus liian laveaa? Onko mikään enää syntiä?"
Meinaatko suvaitsevaisuudella synnin suvaitsemista, vai jotain muutakin?
On on toki moni asia edelleen syntiä, se vain vaihtelee, mikä itse kullekin. Tuollahan toisessa ketjussa Pena juuri selitti, mikä sitä hänelle on. Se on enempi körttiläisten parissa muotia hyvin yleisellä tasolla voivotella omaa syntisyyttään ja kelvottomuuttaan kuin yksityiskohtaisesti alkaa ruotia, mitä tuli tehtyä tai laiminlyötyä. Ehkä ne tarkemmat erittelyt säästetään omiin rukouksiin tai sielunhoitokeskusteluihin, joten niistä on vaikea päästä perille.
-
Olen joskus suhtautunut hyvin kriittisesti ns voivotteluun. Taisin tai s antoi kirjoittaa tännekin, että onko nää jot kin kurjistelukisat. Minä makaan lattialla. Juu mutta minä maton alla. Niin mutta minä oon ryöminyt korkkimaton alle.
A loin niitä kuunnella, ja kuunnella itseäni, ja ajankohtaisesti toivon saavani joskus aivan vähän valittaa hätääni ja kurjuuttani ja tämä on niin totta, kuin kykenen puhumaan.
Joskus kun koetan seurata Kristusta näin vain käy, joskin mietin pysyvästi onko sivan terveellistä ja tervettä jäädä siihen makaamaan. Jostakin luin että Jumala kaataa maahan jotta saa asettaa kätensä alle ja siitä nostaa .
On siellä veisattavissa "ilovirsin ja kiitosveisuin" jonka linkittäisin jos osaisin. Näyttää vain, että etenkin elämän iltapuolella luopumiset ja surumielisyys monesta, joka piti, muttei koskaan valmistunut, voimien väheneminen, riisuminen kohti kuolemaa helpottaa sen hyvin toden kokemuksen myöntämisellä että minun oloni on paha, olen siihen suuresti itse syypää, armahda heikkoa ja kurjaa.
-
No ohoh :icon_eek:. Mutta tämähän ei siis ollut teologin vastaus :icon_biggrin:. Ja ehkä pääpointti oli se, että henki kulkee missä tahtoo eikä siellä missä ihmiset tahtovat.
Ymmärsit ihan oikein!
-
Ymmärtäkää nyt siirtyä osaan kaksi. Keskustelu jatkuu siellä.