Ukkokullan piti tänään lopettaa rusakonpoikanen. Se löytyi aamulla meidän riiheltä makaamasta. Hän toi sen minulle pihalle nähtäväksi. Luultiin ensin, että se oli vain niin säikähtynyt, että jähmettyi paikoilleen. Sen sydän löi tuhatta ja sataa.
Otettiin pari kuvaa ja laitettiin Facebookiin. Se oli melkein saman kokoinen kuin Tiitin Boris-kääpiökani.
Ukko vei sen takaisin löytöpaikkaan. Ajateltiin, että kun se tokenee, niin lähtee. Vaan eipä lähtenyt. Päivällä kävin katsomassa. Kyhjötti samassa paikassa. Yritin tarjota apilaa. Ei kelvannut.
Myöhemmin se yritti lähteä, mutta takakäpälät ei totelleet. Etukäpälillä se yritti nousta, mutta takajalat ei reagoineet.
Mitään näkyvää vammaa ei ollut. Luulisi jonkinlaiset jäljet olleen, jos se olisi vikuuntunut jonkun pedon hampaissa tai kynsissä. Ei jätetty kitumaan.