Jatketaanpas tätä keskustelua, kun oli niin mielenkiintoinen juttu uutisissa kirkon ongelmista. Uuraisten seurakunnassa oli pappi savustettu ulos ja nyt kerätty adressi palauttamiseksi. Mitäs mieltä olette tapauksesta? Kuulema ollut iltalehdessäkin juttua. Jo parikymmentä eronnut kirkosta protestiksi.
Siis asia koskee läheltä, koska olen itsekin ollut kuulemassa tätä Markku Suokonautiota silloin, kun hän vielä oli Sukevalla töissä. Käytiin joskus mummon kanssa. Sen voin sanoa, että onhan se...erilaista. Sukulainen on siellä suntiona, niin sanoi, että äärettömän mukava työkaveri.
Siis en oikein osaa itse sanoa, onko tämä nyt hyvä vai paha tilanne. Siis on todella hyvä, että nuoretkin tykkäävät papista, mutta toisaalta en tiedä onko papin tehtävä noin kovasti jakaa kansaa kahteen leiriin. Sen ymmärtäisi, jos kyseessä olisi minimaalinen vähemmistö, mutta kun on paljon ihmisiä sekä puolesta että vastaan. Puolesta oli tosin ainakin täällä enemmän. Pitkään aikaan ei ole pappi herättänyt niin paljon keskustelua. Siis on tärkeää, että pappi on helpostilähestyttävä, se on todella hyvä juttu. Hän tykkää pelehtiä nuorten kanssa ja nukkuu teltassa heidän seassaan leireillä yms. Vastustajat kai vetoavat siihen, että pappi ei asetu siihen rooliin, millaisen he haluaisivat papin olevan. Semmoisesta kuulin, että hän olisi joskus saarnannut Johannes Kastajan asussa, kun oli ko. asia esillä, samoin saattaa vaeltaa kirkkokansan keskuudessa saarnatuolin sijaan ja kaikkea muutakin. En tiedä, minkä verran on huhupuhetta ja mikä totta. Kaikki tällainen on niin kaksipiippuista. Toisilla on ennakko-odotuksia papille, kun on vaikkapa oman sukulaisen hautajaisista kyse. Silloin olisi hyvä, että pappi olisi suhteellisen neutraali, eikä kovin "erilainen". Toisaalta ihmisiähän papitkin ovat ja kieltämättä vaihtelu virkistää.
Ei käy kateeksi pappeja. Harvoja ammattiryhmiä, joihin liittyy niin paljon ennakko-odotuksia. Lisäksi se on semmoinen työ, että työ tulee mukaan myös kotiin, sillä leipäpapit eivät tunnetusti ole kovin korkealle arvostettuja. Itse mietin aikanaan myös papin ammattia. Tärkeimmäksi esteeksi tuli, etten ole musikaalinen ja semmoisesta papista olisi tullut vain sanomista, joka ei nuotteja tunnista. Sitten mietin sitäkin, että minulla on paheita, niin on parempi, että en mene ammattiin, jossa tekemisiäni syynätään niin tarkasti. Papit vain joutuvat mukautumaan aika paljon, kun vapaa-ajallakin ollaan työssä, esikuvina seurakunnalle. Unohtuu monesti, kun ruvetaan pappeja arvostelemaan, että se ei ole helppoa työtä.