Mielestäni elämän tarkoitus valottuu
kuolemaan peilatessa.
Ihmisen aika on rajallinen.
Kannattaa tehdä parhaansa elämän eteen.
Henkireikiä on niin monia,
mistä sisältöä elämäänsä saa.
Kiksejä...
Tartteeko niiden ainainen etsintä olla hedonismia..
Sivuraiteille..ko?
Ajasta iäisyyteen.
Itse kukin antaa ja jättää jälkensä maailmaan.
Tulevaisuustutkimusseura tutkii miten tulevaisuuteen voisi vaikuttaa.
Itse en nää parempaa tulevaisuutta mullan alla.
Kristillinen ajattelumalli on kuitenkin eettisesti kaunis.
Paha saa palkkansa.
Mutta kuka on paha? Se on sairaan leimaavaa..
Yleensä "pahoilla" ei mene kauhean hyvin tässäkään elämässä.
Jos menee, niin ympärillä olevat kärsivät.
Tietysti terve itsekkyys..
Ihminen on valitettavasti myös eläin.
Se on yksi paska totuus.
Lääkärit meinaat ja sairaanhoitajat..
käsittävät elämän ja kuoleman aika hyvin.
Elämäkin voi henkisesti vastata kuolemista.
Ihminen ei pääse puhkeamaan täyteen kukkaansa,
toteuttamaan tarpeaksi itseään,
kärsii..
Asioitten eteen voi tehdä jottain.
Kun entinen poikaystävä menee toisen kanssa naimisiin,
se on exän pieni kuolema, mielessä.
Elämä elämistä, kuolema kuolemista.
Kummituksia, henkiolentojen ilmestymistä pelkään..