Onko herännyt ja körttiläinen sama asia?
Tätä olen kysynyt mielessäni siitä saakka, kun äitini syksyllä 2004 teki minulle körttipuvun rippijuhlia varten. Keväällä 2005 olin tämän ja monen muun asian kanssa ihan tosissani hädässä. Mitä ihmettä se synnintunto oikein on? Miltä tuntuu olla herännyt? Mitä on armo? Ja kaikenlaisia muita kysymyksiä pyöri päässäni jatkuvasti. Yhteen kysymykseen vastasin taas kahdella uudella. Eräs asia, mitä todella ihmettelin, oli se, että jos vain armosta voi pelastua, miksi siis edes yrittää elää kunnolla? Vastauksen löysin veljeni Saarijärven herättäjäjuhlilta ostamasta kirjasesta Lampaiden selviytymisopas, jossa oli joka aukeamalla pieni sarjakuvastrippi ja vieressä raamatunlauseita. Silmiin hyppäsi Room.6:15-16:” Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!
Sillä tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.”
Ainakin minulle tuo kirjanen oli todellinen selviytymisopas!
Toinen mieltäni ihmetyttänyt asia oli körttipukujen katoaminen käytöstä. Leirinvetäjäni Osmo Kangas valisti meitä kertomalla, että körttipuku on vanha talonpoikaispuku, jota heränneet jäivät käyttämään, kun muut menivät muodin mukana, nykyään körttipuvun käyttö vaikuttaisi leuhkimiselta. Ja että nykyajan ”körttipuku” voisi olla vaikkapa tuikitavallinen t-paita ja farkut.
Körttiläiseksi (niin haukkumanimi kuin se alun perin olikin) tunnustaudun, mutta heränneeksi en uskaltaisi itseäni sanoa. Mitä se herännyt edes tarkoittaa ja ketkä ovat heränneitä? Ja ketkä edes ovat körttiläisiä? Herättäjä-Yhdistyksen jäsenet? Rippileirinsä Aholansaaressa käyneet? Seurapenkissä viihtyvät? Itsensä körttiläiseksi määrittelevät? Vai kaikki, joilla on vähänkään samanlainen ajatusmaailma? Minun on vaikeaa tällaisia asioita tietää, koska olen ”syntymäkörtti” ties kuinka monennessa polvessa sekä äidin vanhempien että isänäidin puolelta.
Olisin kyllä ihan hukassa näiden ajatusteni kanssa ilman siionin virsiä. En oikeastaan osaisi pukea ajatuksiani sanoiksi sen selkeämmin. Esimerkiksi virsi 113:n viimeinen säkeistö on todella lohduttava:
”Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on.”