Tositarina.
Kadonnut kakkuvuoka:
Riita-mummilla on ollut kaksi kakkuvuokaa. Toinen jäi muutossa entiseen kotiin, mutta toinen tuli följyyn.
Vielä viime jouluna se osallistui mainion taatelikakun paitamiseen ja onnistumiseen.
Se on vain sellainen perinteinen iso alumiinivuoka jossa on lainekuvio ja torvi keskellä, n. 1,5 litrainen.
Nyt sitä ei löydy mistään.
Keksin idean että se on saattanut jonkun ( ? ) toimesta joutua yläkaappien perille.
Siitä jouduin soittamaan lapsenlapselle, että tulla emännänjatkoa käyttämään. Meiltä vanhoilta se on kielletty.
Siinä puhelun aikana alkoi keittiöstä kuulua kolinaa. Matti, joka on lähes kuulematon, oli kuullut ja oli täydessä toimessa kipuamassa, eli roikkumassa käsien avulla yläkaappeihin. Huudon ja kiellon jälkeenkin teki sen toisenkin kerran.
Illalla hän voiteli Voltarenia nilkkaansa joka on muutekin sökö.
Tällaaista on miehinen ylpeys. Ei tulla turhaan tänne, kun täällä on m i e s k i n !
Onneksi on vielä. Lapsenlapsi kuuli , puhelimen ollessa luuri päällä, ja soitti vielä perään, että oletteko hengissä !
Hän tuo tänään omat vuokansa näytille.
Hänen äitinsä soitti samana iltana ja kuuli tapahtuneen. Hänelläkin on tarjolla useita kakkuvuokia.
Nyt on kakkuvuokia , joten ei tarvitse uutta ostaa. Ja voihan olla että se entinen, hyvin palvellut, jostakin ilmaantuu. Kumpikaan kertomuksen naisista ei muista sitä saaneensa minulta. Sitäkin olen vähän aatellut että noin on voinut tapahtua. Aika näyttää.
Kakun, joko taateli- tai piimäkakun aion kumminkin leipoa. Ja kinkun paistan, niin se on ollut aina ja on oleva !
