Mukkulassa ihmiset tulivat kirkon pihalle ' LastenTalvitapahtumiin' mielellään, jopa he joilla ei itsellä ollut lapsia.Tapahtumaa varten kirkon pihalla oli liukumäki ja hiihtolatu, hevosajelua, lampaita siliteltävänä. Oli myös sisätiloissa hernesoppaa, kahvia ja laskiaispullia. Kirkkosalissa oli musiikkia ja lasten esityksiä. Vielä myyjäiset aula-tiloissa.
Iloa yhdessäolosta ja -tekemisestä !
Tämä oli kirkon kutsuvaa työtä. Tultiin kirkonmäelle ja uskaltauduttiin sisällekin. Aina joku jäi, ja tuli myös seuraavan pyhän messuun.
Toinen kutsuva ja kokoava tapahtuma oli 'Wanhan ajan messu'. Toivottiin mustiin tai muuten vanhahtavaa pukeutumista. Virret ja musiikki hoitui kanttorin asiantuntemuksella. Papin saarna oli samaa aikakautta ja papin takki ja liperit
olivat pitkät. Aika ei käynyt pitkäksi, ja televisiokin tykkäsi.
Yhdessäolo on mukavaa kun on teema jota noudatetaan, se piristää kun kirkko on osallistuva ja luova.
Itse pidin eniten aivan perinteellisestä jumalanpalveluksesta, mutta olin innolla toteuttamassa näitä erilaisia 'tempauksia'.
Katselen tv-dokumenttia
Pastorit. Myös näissä seurakunnissa on tapahtumia joissa joko mihet, naiset tai jumppaporukat kokoontuvat kirkolle papin johdolla.
Ajatus:' Kirkko tulee ihmisten luo' on hedelmällisempi kuin kysymys:' Miten saadaan ihmiset kirkkoon'.
Puuttuu vain ideoita ja tekijöitä.