Uskonnoton kristitty

[Salis]

Jos usko ei horjuisi, olisi se inhimillistä heikkoutta ajatella itsestään parempaa kuin on.

[Jampe]

Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenäänsä siitä, että lainaan Raamattua. 1. Piet. 1:13 Pietari kirjoittaa: "…pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä."

Pietari ei siis sano, että pankaa täysi toivonne seurakuntaanne, pyhitykseenne, rukouksiinne, palvelutyöhönne, kilvoitteluunne, ylistykseenne, kasteeseenne jne. Ei vaan armoon. Jos joku täysi, niin siihen ei voi lisätä mitään. Rohkenen ajatella syntisenä pelastuvani juuri tuolla tavalla, eli uskomalla Jeesukseen ja siihen armoon, joka meille Hänessä annetaan. Jos täysi toivoni on armossa, niin pelastukseni on siinä. Ellei se riitä, niin sitten minun käy hullusti.

Olen samaa mieltä.

[juhani]

Mikä on armo?

[Salis]

Mikä on armo?

Se on Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan, vaikkemme sitä ansaitsekaan.

[Riitta-mummi]

Lueskelin ylläolevia ajatuksia. Onesimus sanoi, ja Jampe komppasi, ja nyt minä. Enää en rohkene juuri puhua uskostani, on niin erilaisia aikoja.

Oli  tämän tien vauva-ikä, suloinen nuoruus, keski-ijän täyteys (omasta ja mielestä) näissä pelastumisen kysymyksissä. Nyt vanhetessä luulin seestyneeni, ja "viisastuneeni" uskovana. Ehei ! Ei se mene kuin juna. Aina on ollut ja tulee olemaan erilaisia aikoja. Jos on tietoa, ei ole elämisen taitoa.

Pohdin annetaanko niitä, vai johtaako oma elämä ja toiminta (toimimattomuus) näihin vaiheisiin. En halua mennä enää omien tekojen puolelle, sen toimattomuus on koettu. Päädyn siihen että uskoamme koetellaan aina uskonnottomuuteen asti. Paatumistakin koetaan.

Sellaisten vaiheiden jälkeen Armon ilmaantuminen, Jumalan rakkauden täyteys, täyttää kiitollisuudella mielen tämän vaivalloisen ja vaihtelevan elämän matkasta.

[onesimus]

Se on Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan, vaikkemme sitä ansaitsekaan.

Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni

[Leena]

Bonhoefferin "Vankilakirjeiden" punaisena lankana kulkee ajatus "uskonnottomasta kristinuskosta".  Hänelle se merkitsi mielenkiintoista seikkaa.  Kristinusko palasi alkulähteelleen, ja lakkasi olemasta "uskonto", olipahan todellinen historiallinen tapahtumien sarja jonka ylösnousemus sinetöi - ja jos tahtoo ajatella eteenpäin, niin sopii kyllä...  . Tämä merkitsi eräänlaista "perimmäistä tosiasiaa" jonka mukaisesti kaikki muukin elämässä Kristuksen seuraajalla järjestyisi, siihen rakkauden lakiin päätyen.  Silloinhan Jeesuksen opetuksien merkitys tulisi aivan eri painoarvoon, kuin jonkin muun historian saatossa ihmisiä neuvoneen viisausihmisen.

Hän ei kuitenkaan tarkoita joskus ihannoitua ´"voi-kun-oltais-alkukirkko"-juttua, vaan sitä, että tuo rakkauden laki eläisi ihmisissä,  vaikka aika on muuttunut.

Hyvin samasta puhui Herättäjäjuhlilla se unkarilainen, kertoessaan, kuinka Pascalin kanssa tuli ritari miettimään Jumalan olemassaolon todellisuuden mahdollisuutta. Kun varmaan kaikki kuuli, niin en toista tarinaa. Kun Jumalan olemassaolon ottaakin huomioon, ja pitää tosiasiana, tulee pidettyä seuraa Hänen suuntaansa, ja kenties meistä joihinkin vähän sitten sitä rakkauden lakia samastumisen tietä tarttuu vähin erin. Ihminen samastuu nimittäin aina siihen sakkiin, jonka kanssa pitää seuraa.