Heränneitä ja nukahtaneita

[Lainahöyhenissä]

"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823.  EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9

Kun luin 1823 olevan tekstin, niin kiitän Luojaa että ajat ovat hieman muuttuneet nykypäivänä. Sillä jos minä olisin elänyt 1800-luvun alussa, olisin ollut ”koomassa” enkä nukahtanut.Näin olisi myös Pyhä Ehtoollinen jäänyt saamatta.

Mutta toisaalta niin hyvässä kuin pahassa tänä päivänä, olenko minä nukahtanut?
Vastaus on, että olen ja tosi väsynnyt maailman menoon.
Joten toivoisin että saisin Häneltä pienen korvatillikan että heräisin

[Pena]

Voihan sitä herätä suremaan muutakin syntiä kuin omaansa. Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin. Taistelukenttää riittää.

Kooma on ylisana, mutta torkahtelu on minulla luvattoman yleistä. Valvominen on vaikeaa ja herättelyä tarvitsee.

[Lainahöyhenissä]

Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin.

Jospa Rakennuttaja korjaisi ne rakenteeliset virheet(maailmassa) ja toisaalta minä taas hyväksyisin(maailman) omat rakenteeliset vääristymät.
Niin ei tulisi vaivuttua niin helposti itsesääliin, eikä muihinkaan heikouksiin.

Taistelukenttää riittää.

Toisaalta, eikös se taistelu käyty jo Ristillä.

Mutta korvatillikka,herätykseen.
Ei kyllä nyt suremalla tule, kun vain uskaltaisin kohottaa katseeni Häneen ja kohdata madonluvut.
Vai onko se aivan turhaa kohottaa katsettaan Häneen ja toivoa herätystä?
Olisiko siis parempi että antaisin joen virran vain viedä, nukkuisin veneen pohjalla ja hukkuisin koskeen?

ps.

Kooma on ylisana

"kooma" ei taas ollut minulle tässä muodossa ilmaistuna ylisana, mutta taas tässä muodossa  sana kooma ilmaistuna, on minulle, käytetään nyt sitten vaikka ylisanaa.

[öppiäinen]

Jospa Rakennuttaja korjaisi ne rakenteeliset virheet(maailmassa)

Se on tainnut ulkoistaa tämän tehtävän alihankkijoilleen?

eikös se taistelu käyty jo Ristillä.

... joista alihankkijoista käytetään myös nimitystä taisteleva seurakunta, siis se ehtoollispöydän kirkkosalin puolella aterioiva poppoo. (Ja joka on pyhä ja yhteinen ja johon kuulemma uskomme.)

Tai sitten puhutaan ihan eri asioista, mikä on kyllä hyvin mahdollista.

[Jampe]

"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".

Minua ihmetyttää että niin kritiikittömästi ollaan nielemässä ylläolevaa "heränneen" määritelmää ja jopa arvioimassa omaa hengellistä tilaansa moista näkökulmaa vasten?  Kuka on sanonut että tuo olisi oikea määritelmä jota vasten tulisi peilata itseään?

Ylläoleva on lakia, puhdasta lakia. Sen mukaan on tärkeää olla herännyt ja koetella itseään annetuilla esimerkeillä. Mutta minusta on tärkeää olla kristitty. Vaikka laki on paikallaan synnintunnon herättämiseksi, on kuitenkin paljon oleellisempaa olla kristitty kuin herännyt. Herännyt tarkoittaa sellaista joka on kauhistunut huomaamaan oman tilansa. Kristitty tarkoittaa sellaista joka on em. lisäksi tullut uskomaan suloisen evankeliumin.

Kristityn pitää tutkia itseään, uskooko hän evankeliumia vai lepääkö hänen rauhansa suorituksissa ja itsetutkiskeluissa.  On harhaanjohtavaa esittää pelkkä laki joka on meille ikäänkuin peili. Pelkkä lain saarna saattaa lopuksi ainoastaan vihaamaan ja pakenemaan Jumalaa. Siinäkin mielessä ylläolevan vanhan tekstin alkuperäinen kirjoittaja on harhaantunut omavoimaisuuteen että kehoittaa peilaamaan itseään itsetutkiskelun määrällä.

Mummoa joka pukeutuu mustiin, veisaa äänekkäästi ja sitoo tiukan nutturan, pidetään yleisesti hurskaana vaikka hänellä olisi tuhat kertaa pahempi sydän kuin sellaisella jota ulkoisen olemuksen perusteella ei voisi mitenkään päätellä kristityksi. Liian usein.

Tosin sydämen pahuuden määräkään ei kelpaa kristillisyyden mittariksi. Pahasydäminen voi olla yhtä kristitty kuin hyväsydäminenkin.

[Lainahöyhenissä]

"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823.  EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9

Minua ihmetyttää että niin kritiikittömästi ollaan nielemässä ylläolevaa "heränneen" määritelmää ja jopa arvioimassa omaa hengellistä tilaansa moista näkökulmaa vasten?  Kuka on sanonut että tuo olisi oikea määritelmä jota vasten tulisi peilata itseään?

Huomauttaisin että ylläoleva määritelmä oli vuodelta 1823 joten jos heränneen määritelmä on vuodelta 1823 voimassa tänäänkin,vuonna 2011.
Näin ymmärsin edellisestä viestin sisällöstä.

Olisi todellakin hyvä pohtia jospa minä nyt nousisin ja heräisin, enkä vaan nukkuisi.
Kumminkin vuoden 1823 määritelmässä on myös ainakin  minulle, hieman pohdittavaa.
Sillä lait eivät ole tietääkseni ainakaan mihinkään hävinneet, joten en voi niitä aivan "hällä väliä" tyyliin heittää roskakoriin.


Ei ole aina helppo elää rauhankaan aikana, aina se vain hiertää, onneksi.
Oli sitten körtti, herännyt tai nukahtanut

[mt]

Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.

Mt

[Lainahöyhenissä]

Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.

Täsmällistä lähdetietoa ei taida tässä maailmassa ollakaan, joten arvioinit ovat sen mukaiset. Niin tänään kuin huomennakin.
Yksi hyvä esimerkki on Raamattu ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.

[mt]

Täsmällistä lähdetietoa ei taida tässä maailmassa ollakaan, joten arvioinit ovat sen mukaiset. Niin tänään kuin huomennakin.
Yksi hyvä esimerkki on Raamattu ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.

Oli miten oli, siteeraamasi tekstin tulkinta on ilmaan huitomista, ellei selvitellä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Kuka on kirjoittaja, millainen on hänen taustansa ja suhteensa tekstissä kuvattuun asiaan?
- Kuvaako hän omaa näkemystään vai referoiko jonkin muun näkemystä?
- Onko hänen näkökulmansa kuvattavaan asiaan myönteinen vai esittääkö hän varottavan esimerkin?
- Kenelle hän on kirjoituksensa pääasiassa suunnannut?
- Minä ajankohtana ja missä tilanteessa teksti on kirjoitettu?

Nämä ovat perustavia kysymyksiä, oli tekstinä sitten tsaarivallan aikainen uskonnollinen teksti, jokin Raamatun jakso, nykyaikainen lehtiartikkeli tai julkinen puhe.

Suosittelen tekstien lukemista näistä näkökulmista, se on paitsi avartavaa myös hauskaa.

Mt

[mt]

Uteliaille tiedoksi:

Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen.

Renqvist antaa neuvoja myös kylien peräänkatsomus-miehille hurmosilmiöiden varalta:

Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne ovat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan turhiksi viekastelemisiksi.
(Akiander: Hist. upplysningar om religiösä rörelserna i Finland VII, s. 111)

Älkääpä siis turhaan viekastelko!

Mt

[Lainahöyhenissä]

Renqvist antaa neuvoja myös kylien peräänkatsomus-miehille hurmosilmiöiden varalta:

Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne ovat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan turhiksi viekastelemisiksi.
(Akiander: Hist. upplysningar om religiösä rörelserna i Finland VII, s. 111)

Älkääpä siis turhaan viekastelko!

Mt

Hei. Mt
Halusin Teille antaa hieman palautetta viesti ketjussa, Heränneitä ja nukahtaneita.
29.12.11 kirjoitit seuraavan viestin:
"Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista".
30.12.11 kirjoitit taas seuraavan viestin:
"Uteliaille tiedoksi:
Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen".

Pistää hieman suorastaan hymyilyttämään, toisaalta onkohan teksti sittenkään Henrik Renqvistin käsialaa. Olen hieman vähän erimieltä, mutta siinä pieni pähkinä.
Et pysty valitettavasti antaa minulle enään palautetta, kaikella kunnioituksella.
Sillä tämä oli tälläinnen lyhyt vierailu "körttifoorumilla" ( hämäävä nimi ).

Terveyttä ja voimia Teille
 ps.postilaatikkonne on muuten täynnä

[Jampe]

...niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella...

Kuulun varmaan mielipiteeni kanssa vähemmistöön mutta minua suoraan sanoen puistattaa tuollainenkin asia, (ks. lainaus) että kirkossa joku tai jotkut omasta-mielestään-muita-vakavemmin-"heränneet" bessrwisseröivät kuka saa mennä ehtoolliselle, olla kristitty  jne.

Vaikkei kansankirkkomme kai ole hetikään kaikissa asioissa eteenpäin mennyt, on sentään hyvä ettei nykyaikana enää ihailla tuollaisia jotka ylentävät itsensä muiden arviomiehiksi.

Vanhoissa ajoissa ei ole itsessään mitään viisautta (jos ei uusissakaan). Minusta on turhaa haikailla ja ihannoida jotain vanhoja "herätysaikoja" koska ne ovat olleet kaikenmaailman kouhojen ja ylipurskahtaneiden tunnekuohu-läikkymisiä ja sisältäneet erittäin paljon kaikenlaista jos ei nyt suorastaan sairasta, niin ainakin sairastuttavaa. Olkoon kysymyksessä mikä liike hyvänsä.

[mt]

Pistää hieman suorastaan hymyilyttämään, toisaalta onkohan teksti sittenkään Henrik Renqvistin käsialaa. Olen hieman vähän erimieltä, mutta siinä pieni pähkinä.

Minä kyllä luotan Esko Hartikaisen väitöskirjassaan (jonka alussa mainittu sitaatti on) tehneen huolellista työtä. Hartikainen on lukenut Porvoon tuomiokapitulin arkistossa olevaa kappaletta, jonka sanamuoto poikkeaa joissakin yksityiskohdissa niin ikään luotettavana pidetyn Akianderin julkaisemasta versiosta. Kyllä Renqvist on tällä tietoa mitä ilmeisimmin tekstin takana, ja se sopii myös hänen tiukkaan linjaansa.

Kirkkoherransa kanssa riidoissa oleva ja tiukalla kirkkokurilla liperiläisten tapoja siivonnut Renqvist on kirjoittaessaan varmasti ottanut huomioon sen, että tuomiokapituli käy ohjeen läpi tiheällä kammalla, olihan piispa Molander tulossa tarkastamaan, millaista epäjärjestystä nuori pappi oli seurakunnassa saanut aikaan. Siteerattu alkukappale on nähtävä tätä taustaa vasten. Renqvistin käytännönläheiset ohjeet toisaalta kertovat myös siitä, mitkä olivat tuon ajan maalaisyhteisössä sen verran yleisiä tapoja, että ne oli syytä mainita käskyjä konkretisoitaessa. 

Mt

[Lainahöyhenissä]

"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823.  EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9

Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.
Mt

Minä kyllä luotan Esko Hartikaisen väitöskirjassaan (jonka alussa mainittu sitaatti on) tehneen huolellista työtä. Hartikainen on lukenut Porvoon tuomiokapitulin arkistossa olevaa kappaletta, jonka sanamuoto poikkeaa joissakin yksityiskohdissa niin ikään luotettavana pidetyn Akianderin julkaisemasta versiosta. Kyllä Renqvist on tällä tietoa mitä ilmeisimmin tekstin takana, ja se sopii myös hänen tiukkaan linjaansa.

Kirkkoherransa kanssa riidoissa oleva ja tiukalla kirkkokurilla liperiläisten tapoja siivonnut Renqvist on kirjoittaessaan varmasti ottanut huomioon sen, että tuomiokapituli käy ohjeen läpi tiheällä kammalla, olihan piispa Molander tulossa tarkastamaan, millaista epäjärjestystä nuori pappi oli seurakunnassa saanut aikaan. Siteerattu alkukappale on nähtävä tätä taustaa vasten. Renqvistin käytännönläheiset ohjeet toisaalta kertovat myös siitä, mitkä olivat tuon ajan maalaisyhteisössä sen verran yleisiä tapoja, että ne oli syytä mainita käskyjä konkretisoitaessa. 

Mt

   

[sadetta]

"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823.  EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9

Kun luin 1823 olevan tekstin, niin kiitän Luojaa että ajat ovat hieman muuttuneet nykypäivänä. Sillä jos minä olisin elänyt 1800-luvun alussa, olisin ollut ”koomassa” enkä nukahtanut.Näin olisi myös Pyhä Ehtoollinen jäänyt saamatta.

Mutta toisaalta niin hyvässä kuin pahassa tänä päivänä, olenko minä nukahtanut?
Vastaus on, että olen ja tosi väsynnyt maailman menoon.
Joten toivoisin että saisin Häneltä pienen korvatillikan että heräisin

Uteliaille tiedoksi:

Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen.

Aika ankara kuri on ollut ennenmuinoin, kun kelpaavaisia on kartoitettu yhteisössä. Kun en kuitenkaan olisi pystynyt elämään kaikkien käskyjen ja sääntöjen mukaan, en olisi kelvannut heränneeksi. Olisin ollut vähintään unelias, jos en nyt sitten ihan koomassa. Ymmärsin edeltävistä, että toisten kelpaavuutta vahdattiin ja elämä oli melkoista hurskastelua. Kuka muka luuli pyhä olevansa?!

Vanhoissa ajoissa ei ole itsessään mitään viisautta (jos ei uusissakaan). Minusta on turhaa haikailla ja ihannoida jotain vanhoja "herätysaikoja" koska ne ovat olleet kaikenmaailman kouhojen ja ylipurskahtaneiden tunnekuohu-läikkymisiä ja sisältäneet erittäin paljon kaikenlaista jos ei nyt suorastaan sairasta, niin ainakin sairastuttavaa. Olkoon kysymyksessä mikä liike hyvänsä.

Kullakin ajalla lie oma viisautensa - sillä hetkellä. Ja jälkiviisaus on paras viisaus!

Mutta kuten alkuperäinen kirjoittaja, minäkin kaipaan aika ajoin pieniä tärskyjä pysyäkseni hereillä. Huomaan olevani kuin unissakävelijä tai pilvien tuijottelija. Matka jatkuu, maisema vaihtuu. Niin kauan kuin kulku on riittävän tasaista ja helppoa, en huomaa eksyneeni.

Tärsky herättää! Silloin on tarkistettava suunta.