Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pirska - 28.03.13 - klo:08:39
-
Uusimmassa Kotiliedessä on juttu henkilöstä, joka on ateisti ja kuuluu kirkkoon. Sehän on täysin mahdollinen yhdistelmä. Jutussa kuitenkin mainitaan mm. "...uskonnottomien kristittyjen joukko on kasvamassa." Miten ihminen voi olla samalla kertaa sekä uskonnoton että kristitty?
En halua kritisoida kyseistä henkilöä, monenlaista epäilystähän mahtuu kristityn elämään. Ihmettelen vain, että jos ihminen on ihan tietoisesti ateisti, niin miten hän kuvittelee olevansa samalla kertaa myös kristitty.
-
Katsoin televisiosta joskus ohjelman, jossa henkilö sanoi olevansa agnostikko, eikä siis ole hengellinen ihminen. Mitähän agnostikko oikein tarkoittaa? Minulla tulee mieleen sana epäilijä, jolloin liikuttaisiin jotenkin raja-alueella.
-
Kyllä. Olen saanut saman käsityksen: epäilijä. Agnostismin mukaan Jumalan olemassaolosta ei ole varmuutta.
-
Uusimmassa Kotiliedessä on juttu henkilöstä, joka on ateisti ja kuuluu kirkkoon. Sehän on täysin mahdollinen yhdistelmä. Jutussa kuitenkin mainitaan mm. "...uskonnottomien kristittyjen joukko on kasvamassa." Miten ihminen voi olla samalla kertaa sekä uskonnoton että kristitty?
En halua kritisoida kyseistä henkilöä, monenlaista epäilystähän mahtuu kristityn elämään. Ihmettelen vain, että jos ihminen on ihan tietoisesti ateisti, niin miten hän kuvittelee olevansa samalla kertaa myös kristitty.
Luin saman jutun ja totesin, että niin tavallista tänä päivänä. Ei haluta sitoutua mihinkään, mutta turvaverkoston pitää silti ola kunnossa. Sanavallinnat voivat johtaa lukijaa myöskin harhaan. Kun ei Olla ihan sitä mitä tarkoitetaan.
-
Uusimmassa Kotiliedessä on juttu henkilöstä, joka on ateisti ja kuuluu kirkkoon. Sehän on täysin mahdollinen yhdistelmä. Jutussa kuitenkin mainitaan mm. "...uskonnottomien kristittyjen joukko on kasvamassa." Miten ihminen voi olla samalla kertaa sekä uskonnoton että kristitty?
En halua kritisoida kyseistä henkilöä, monenlaista epäilystähän mahtuu kristityn elämään. Ihmettelen vain, että jos ihminen on ihan tietoisesti ateisti, niin miten hän kuvittelee olevansa samalla kertaa myös kristitty.
Ei kai se Linkola ollut? Jos, niin kaikkeen sekin antaa haastatteluja. L. liittyi kirkkoon, vaikka ei usko Jumalaan, mutta uskoo kirkkoon??? Luulee varmaan, että kirkko on samanlainen moraalisaarnaaja kuin hänen nuoruudessaan... :eusa_think:
Minä voisin kyllä aivan hyvin uskoa ilman kirkkoakin, tuli vähän hätiköiden liityttyä.
-
Ei kai se Linkola ollut? Jos, niin kaikkeen sekin antaa haastatteluja. L. liittyi kirkkoon, vaikka ei usko Jumalaan, mutta uskoo kirkkoon??? Luulee varmaan, että kirkko on samanlainen moraalisaarnaaja kuin hänen nuoruudessaan... :eusa_think:
Minä voisin kyllä aivan hyvin uskoa ilman kirkkoakin, tuli vähän hätiköiden liityttyä.
Ei ollut Linkola vaan nuorempi henkilö, jonka nimi ei jäänyt mieleeni.
-
Ei kai se Linkola ollut? Jos, niin kaikkeen sekin antaa haastatteluja. L. liittyi kirkkoon, vaikka ei usko Jumalaan, mutta uskoo kirkkoon??? Luulee varmaan, että kirkko on samanlainen moraalisaarnaaja kuin hänen nuoruudessaan... :eusa_think:
Minä voisin kyllä aivan hyvin uskoa ilman kirkkoakin, tuli vähän hätiköiden liityttyä.
Uudessa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (Helsingin seurakunnat) on artikkeli Anna Kontulasta. Kannattaa lukea. Siinä käsitellään juuri tällaisia etsimis- ja lähestymisvaiheen asioita - nehän olivat olennaisia myös P. Ruotsalaisen ajattelussa.
Sitaatti:
"– Kilvoittelu on sitä, että koetetaan pitää nenä Jumalaan päin. Eikä se onnistu. Siinä mennään monta kertaa päivässä ja tunnissakin pieleen. Sitten pitää vaan päättäväisesti kääntää uudestaan nenä oikeaan suuntaan."
Artikkelin viimeinen kappale:
"– Ei ole mitään pahaa siinä, että sinun sisälläsi saattaa samaan aikaan olla ihminen, joka haluaa olla uskonnollinen, ja toinen, joka haluaa olla ateisti, ja useita siltä väliltä. Ei ole kiirettä. Eikä hätää ole sittenkään, vaikka kaipaus menisi ohi."
Kannattaa lukea.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/nena-jumalaan-pain
Mt
-
Uudessa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (Helsingin seurakunnat) on artikkeli Anna Kontulasta. Kannattaa lukea. Siinä käsitellään juuri tällaisia etsimis- ja lähestymisvaiheen asioita - nehän olivat olennaisia myös P. Ruotsalaisen ajattelussa.
Sitaatti:
"– Kilvoittelu on sitä, että koetetaan pitää nenä Jumalaan päin. Eikä se onnistu. Siinä mennään monta kertaa päivässä ja tunnissakin pieleen. Sitten pitää vaan päättäväisesti kääntää uudestaan nenä oikeaan suuntaan."
Artikkelin viimeinen kappale:
"– Ei ole mitään pahaa siinä, että sinun sisälläsi saattaa samaan aikaan olla ihminen, joka haluaa olla uskonnollinen, ja toinen, joka haluaa olla ateisti, ja useita siltä väliltä. Ei ole kiirettä. Eikä hätää ole sittenkään, vaikka kaipaus menisi ohi."
Kannattaa lukea.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/nena-jumalaan-pain
Mt
Todella hyvä artikkeli! Kerrankin joku sanoittaa niitä tuntoja, joita itse ei osaa.
-
Ei ollut Linkola vaan nuorempi henkilö, jonka nimi ei jäänyt mieleeni.
Haastateltu on Suvi Ahola. Helsingin Sanomien kulttuuriosaston toimittaja. Tämä käy ilmi artikkelista jonka on kirjoittanut tyttäremme. Samoin Essi oli Paavo Arhinmäen kanssa iltakävelyllä Vanhankaupunginlahden Kivinokassa ja siitä juttu samassa Kotiliedessä .
-
Minua ei kiinnosta se, joka ihmisessä omien ajatustensa perusteella on... mm. epäilijä, agnostikko, hurskas, ateisti jne. Olen niistä ollut jo muutaman kerran tänä päivänä.
-
Ihmettelen vain, että jos ihminen on ihan tietoisesti ateisti, niin miten hän kuvittelee olevansa samalla kertaa myös kristitty.
(Pirska)
Niin, ilmeisesti sellainen ihminen kuvittelee tulevansa kristityksi/pysyvänsä kristittynä kuulumalla kirkkoon.
On vahingollista kylvää sellaista ajatuskantaa että kirkkoon kuuluminen = kristittynä oleminen koska ilman kirkkoa on mahdollista olla kristitty ja ilman kristillisyyttä on mahdollista kuulua kirkkoon.
"– Kilvoittelu on sitä, että koetetaan pitää nenä Jumalaan päin. (MT)
Tämä nyt menee taas vähän opillisuuteen mutta minusta olisi hyödyttävää pikkuisen eritellä tuota sanomaasi lisää. Meinaan että "nenä Jumalaan päin" kun voi sisältää vaikka minkälaisia asioita ja se voidaan mieltää halutessaan hyvinkin lakihenkisesti ("en ole onnistunut kilvoituksessani => en siis kelpaa Jumalalle").
Otetaanpa siis kirves ja pilkotaan armo ja laki eri pinoihin ihmeteltäväksi:
1. Kilvoittelu on sitä kun uskalletaan armon päälle, silloinkin kun kaikka tosiseikat näyttävät olevan tällaista uskaltamista vastaan.
2. Kilvoittelu tarkoittaa myös pyrkimystä pyhään elämään, jollaiseen meidät on kristittyinä kutsuttukin. Kuten sanoit, se onnistuu meiltä huonosti muttei tarkoita että rimaa pitää madaltaa. On hyvä ymmärtää että laki vaatii aina ja ilman poikkeusta täydellisyyttä, ihan jokaiselta ja joka tilanteessa. Siitä syystä olemme kaikki omien tekojemme ja aikaansaannostemme perusteella ikuisesti helvettiin tuomittuja. Koska emme yllä siihen, tulee meidän alati turvata ainoastaan vapaaseen armoon ja olla 100% varmat siitä että Kristuksen veressä ja kasteessamme meidät on kaikesta tästä puhtaaksi pesty ja vapaaksi ostettu.
Opillista - totta! Mutta myös erityisen armollista ja eteenpäin auttavaa! :kahvi:
-
Niin, ilmeisesti sellainen ihminen kuvittelee tulevansa kristityksi/pysyvänsä kristittynä kuulumalla kirkkoon.
Eipä taida minullakaan sitten olla mahdollisuutta kristityksi, jollei tuo riitä. Enempään kun en itse pysty.
Mitä sitten pitää tai voi tehdä tullakseen kristityksi ja pysyäkseen kristittynä? Kun se kasteasia on jo hoidettu.
-
En ole lukenut tuota Kotilieden artikkelia, mutta ehkäpä etsin sen käsiini. Siitä riippumatta olen miettinyt:
Mitä niille (=meille) pitäisi tehdä, jotka kyllä mielellämme uskoisimme asiat suunnilleen uskontunnustuksen mukaan, mutta emme vain pysty? Saammeko me kuulua kirkkoon kumminkin? Käytännössä tietysti saamme, mutta noin niinkuin uskovampien mielestä miten meidän tulisi menetellä? Voisiko olla jokin erillinen liepeillähengailijoiden kerho, tai ikuisia katekumeeneja? Tosin jälkimmäisethän ovat kasteoppilaita, joten sekään ei meille jo kastetuille oikein käy.
-
Eipä taida minullakaan sitten olla mahdollisuutta kristityksi, jollei tuo riitä. Enempään kun en itse pysty.
Mitä sitten pitää tai voi tehdä tullakseen kristityksi ja pysyäkseen kristittynä? Kun se kasteasia on jo hoidettu.
Vastaus on yksinkertainen: EI MITÄÄN! Olet armahdettu! :icon_wink:
Kasteesikin vahvistaa sen.
-
Kun nyt muistaisin, mitä Jaakko Elenius juhlilla opetti. Jampe tuossa edellä sanoo "ei mitään". JE taisi sanoa "YKSIN KRISTUS".
-
Vastaus on yksinkertainen: EI MITÄÄN! Olet armahdettu! :icon_wink:
Kasteesikin vahvistaa sen.
Tuo on Hedbergin opin mukainen ratkaisu ja luulo oppia. Körttiläiset eivät pääse elämässä yhtä helpolla kuin lopussa. Körttiläinen joutuu suhtautumaan asiaoihin vastuullisesti sillä vapaalippujja ei jaeta. Tusta Rosenius ja Stenbäck keskustelivat Espoon häissä ja niissä tunnelmissa Stenbäck kirjoitti virren Silmäisi eteen, Jeesus virsi 288 Siionin virsi 167 ja löytyy myös Siionin Kanteleesta.
Jos rikot pahasti kaste ei pelasta sinua.
-
Jos rikot pahasti kaste ei pelasta sinua.
Millaisia rikkomuksia mahdat tarkoittaa? Uskon puutetta vai muuta?
Pointti koko tässä ketjussa ei ollut siinä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä, vaan siinä, mitä/mihin uskoo.
-
Millaisia rikkomuksia mahdat tarkoittaa? Uskon puutetta vai muuta?
Pointti koko tässä ketjussa ei ollut siinä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä, vaan siinä, mitä/mihin uskoo.
Kaikkea erittelemättä
-
Millaisia rikkomuksia mahdat tarkoittaa? Uskon puutetta vai muuta?
Pointti koko tässä ketjussa ei ollut siinä, mitä ihminen tekee tai jättää tekemättä, vaan siinä, mitä/mihin uskoo.
Mark. 16:15-16
Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Joh. 3:18
Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
-
Eikös usko ole lahja? Ihminen ei itse voi sitäkään itsestään puristaa. Kai Jumala tuntee nekin luomansa ihmiset, joille hän on luonut sellaisen sielunrakenteen, että uskominen on vaikeaa. Saattaa olla, että jonakin sopivana hetkenä hän kirkastaa itsensä myös hengailijoille, joita kirkko ja usko kuitenkin jotenkin vetää puoleensa tai askarruttaa.
-
Koen että usko on lahja, ja pelkkää armoa. Oma osuuteni uskossa on vastaan hangoitteleminen, kuten
Erkki Leminen aikoinaan totesi. Koen myös että usein usko horjuu, luottamus ja toivo on kateissa.
Pelko hautaa rohkeuden. Yksinäinen puu ei pala. Tarvitsemme toisiamme rohkaisemaan, rukoilemaan.
-
Eikös usko ole lahja? Ihminen ei itse voi sitäkään itsestään puristaa. Kai Jumala tuntee nekin luomansa ihmiset, joille hän on luonut sellaisen sielunrakenteen, että uskominen on vaikeaa. Saattaa olla, että jonakin sopivana hetkenä hän kirkastaa itsensä myös hengailijoille, joita kirkko ja usko kuitenkin jotenkin vetää puoleensa tai askarruttaa.
Entisiä jyrkän kieltesiä julkimoita on viime aikoina availlut kirkkoherran viraston ovea.
-
Huomena on Uskon nimipäivä. Hyviä nimiä ovat vanhemmat antaneet lapsilleen, kuten: Lahja, Armo, Toivo, Rauha. Myös englantilaiset versiot ovat olemassa.
Kukaan ei ole sitä itse kai itselleen antanut (ellei ole aikuistuttuaan muuttanut nimeään ).
-
Huomena on Uskon nimipäivä. Hyviä nimiä ovat vanhemmat antaneet lapsilleen, kuten: Lahja, Armo, Toivo, Rauha. Myös englantilaiset versiot ovat olemassa.
Kukaan ei ole sitä itse kai itselleen antanut (ellei ole aikuistuttuaan muuttanut nimeään ).
Olen synytnyt Ukon päivänä. Miltäköhän tuntuisi olla Ukko.
-
Sopisi Ukko nimikin SeppoS:lle, kun on ikä ja kokoa jo kohtuudella. :039:
-
"Meill' Ukkoina jo syntyy sylilapset..." :icon_cool:
Jotkut nimet tuntuvat sopivan paremmin nuorempana (Tytti), jotkut vanhempana (Ukko). Jotkut toivottavasti sopusoinnussa käyttäjänsä luonteen kanssa: Armas, Reima, Kaino, Sulo...
Usko ei taida olla nykyään suosiossa edes etunimenä! :icon_rolleyes:
-
Minusta uskonnoton ei voi olla kristitty. Vai voisiko sittenkin, kasteensa perusteella? Entä kastamaton? Välinpitämätön nähtävästi on kristitty kasteensa perusteella? :eusa_think: Vai mitä?
Minusta näitä on aika hullua ajatella. Suomessa vain 27% kirkkoon kuuluvista uskoo niin kuin kirkko opettaa. Kirkossa käy viikoittain alle 5% ihmisistä. Suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon ja viis veisaa koko kirkosta.
Jumala on universaalinen voima, joka vaikuttaa kaikkeen ja ylläpitää kaikkea.
*
Onneksi viski loppui, ties mitä tarinoita tässä vielä olis tullut :eusa_think:
-
Kirkossa käy viikoittain alle 5% ihmisistä.
ja Suomessa on yksi presidentti.
-
Usko ei taida olla nykyään suosiossa edes etunimenä! :icon_rolleyes:
Suositumpi nykyään kuin viiteenkymmeneen vuoteen: Kolmen viime vuoden aikana syntyneissä on 28 Uskoa, eli keskimäärin noin yhdeksän vuodessa, mikä keskiarvo on viimeksi ylitetty tarkastelujaksolla 1940 - 1959. (Lähde: Väestörekisterikeskus (http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1).) -Olen muuten itsekin Uskon-päivänä syntynyt, joskaan en Usko. Päivän nimi ei ole ollut enne.
-
Sydämellinen synttärionnittelu öppiäiselle !
Monia armorikkaita vuosia ! (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/081.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Onnittelut Öppiäiselle, vaikka ei ole usko riittänyt siihen, että olisi merkinnyt syntymäajan foorumin tietoihin.
(http://cosgan.de/images/more/flowers/065.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php) (http://cosgan.de/images/more/flowers/065.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php) (http://cosgan.de/images/more/flowers/065.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
(kun ei olla Saksassa uskallan laittaa punaisia ruusuja)
-
Onnea toveri Öppiäinen!
-
Tuo on Hedbergin opin mukainen ratkaisu ja luulo oppia. Körttiläiset eivät pääse elämässä yhtä helpolla kuin lopussa. Körttiläinen joutuu suhtautumaan asiaoihin vastuullisesti sillä vapaalippujja ei jaeta. Tusta Rosenius ja Stenbäck keskustelivat Espoon häissä ja niissä tunnelmissa Stenbäck kirjoitti virren Silmäisi eteen, Jeesus virsi 288 Siionin virsi 167 ja löytyy myös Siionin Kanteleesta.
Jos rikot pahasti kaste ei pelasta sinua.
Niin suurta syntiä ei olekaan etteikö kaste riitä sitä pesemään pois. En tiedä mistä tuon oman "voimasi" ammennat,jolla täydennät kasteessa mielestäsi olevat puutteet, -mutta minusta on kasteen halveksimista väittää ettei se riitä kaikkiin synteihin. Minulle ainakin riittää, ja riittää täydellisesti ettei mitään omaa lisäksi tarvita.
Tällaisena vapaalippulaisena kun olen saanut laivaan tulla otetuksi, ei minulla ainakaan ole varaa paukutella rehevästi omista "vastuullisuuksistani" ym. avuista.
Tiedän ja tunnen kyllä monia sellaisiakin körttiläisiä joille kaste riittää. Olkoot körttiläisiä tai mitä tahtovatkaan, niin jos armo yksin ei riitä, on avuksi otettava teot ja "oma vastuullisuus" jotka sitten lopulta johdattavat uskollisen matkamiehen autuuteen, kunhan "oma osa" on ensin moitteettomasti täytetty... -tällainen käsityshän on lähempänä helluntailaisuuden käsityksiä kuin luterilaisuutta.
Oletko varmasti miettinyt asian ihan loppuun asti?
-
Jos ajattelen kastetta teeman "Kotona Maailmankaikkeudessa"-kontekstissa, niin kaste on ikäänkuin "tervetuloa maailmankaikkeuteen"-juhla.
Siinä uusi elämä otetaan kiitollisuudella vastaan osana elämän jatkumoa toivoen, että hän jonakin päivänä ymmärtää ainutkertaisen elämänsä arvon ja harvinaisuuden kaiken tämän näkyvän ja näkymättömän materian ja energian keskellä.
-
Niin suurta syntiä ei olekaan etteikö kaste riitä sitä pesemään pois. En tiedä mistä tuon oman "voimasi" ammennat,jolla täydennät kasteessa mielestäsi olevat puutteet, -mutta minusta on kasteen halveksimista väittää ettei se riitä kaikkiin synteihin. Minulle ainakin riittää, ja riittää täydellisesti ettei mitään omaa lisäksi tarvita.
Tällaisena vapaalippulaisena kun olen saanut laivaan tulla otetuksi, ei minulla ainakaan ole varaa paukutella rehevästi omista "vastuullisuuksistani" ym. avuista.
Tiedän ja tunnen kyllä monia sellaisiakin körttiläisiä joille kaste riittää. Olkoot körttiläisiä tai mitä tahtovatkaan, niin jos armo yksin ei riitä, on avuksi otettava teot ja "oma vastuullisuus" jotka sitten lopulta johdattavat uskollisen matkamiehen autuuteen, kunhan "oma osa" on ensin moitteettomasti täytetty... -tällainen käsityshän on lähempänä helluntailaisuuden käsityksiä kuin luterilaisuutta.
Oletko varmasti miettinyt asian ihan loppuun asti?
Miten saatoit tulkita tekstini noin? Laitat suuhuni mitä en ole sanonut, saati ajatellut. Jätän kaiken Herralle enkä ota armosta föskottia.
-
Miten saatoit tulkita tekstini noin? Laitat suuhuni mitä en ole sanonut, saati ajatellut. Jätän kaiken Herralle enkä ota armosta föskottia.
Muttet kuitenkaan halua kertoa tarkemmin mitä sitten tarkoitit?
-
OT: Kuvittelin kiittäneeni ketjussa onnittelijoita, muttenpä näe enää sitä viestiä, joten toistan kiitokseni. (Siinä piti olla myös jokin vähemmän OT kysymys mukana, mutta ehkä palaan asiaan myöhemmin.)
-
Niin suurta syntiä ei olekaan etteikö kaste riitä sitä pesemään pois. ---
Entäpä pyhän hengen pilkka. Mark. 3: 28-29
Raamatussa se on sanottu hyvin selvästi. Itse olen monesti ihmetellyt, mitä se voisi tarkoittaa. Semmoisen selityksen olen kuullut, että se on sitä, että jos (mitähän sanamuotoa tässä uskaltaa käyttää) hylkää Jeesuksen lunastustyön eli yrittää omin voimin päästä taivaaseen eikä luota, että Jeesus on sovittanut syntimme.
Toki täällä on paljon saivarreltu tyyliin: sekin on omavoimaisuutta, että ottaa vastaan Kristuksen lunastustyön, ihmisen tehtävä? on rimpuilla vastaan ja Jumala etsii ihmisen j.n.e. Toki ihminen luonnostaan rimpuilee vastaan, mutta ei se hänen tehtävänsä ole. Jumala lahjoittaa vanhurskauden, mutta ihminen saa valita, nöyrtyykö hän ottamaan sen vastaan.
Armo on lahjaa, mutta ihminen ei ole sätkynukke.
-
Jumala lahjoittaa vanhurskauden, mutta ihminen saa valita, nöyrtyykö hän ottamaan sen vastaan.
Armo on lahjaa, mutta ihminen ei ole sätkynukke.
Pirska on puolijumala. Vapaalla ratkaisulla eli valinnalla kristinusko pyyhitään pois.
-
Pirska on puolijumala. Vapaalla ratkaisulla eli valinnalla kristinusko pyyhitään pois.
Oletko sitä mieltä, ettei Jumala anna ihmisen itse valita?
-
J:lla on veto-oikeus.
-
Mites se uskomisen valinta menee siellä, missä on ensin kuultava Jumalan Sana ja otettava se vastaan? Kaikkialla eivät ole vanhemmat kantaneet kasteelle ja opettaneet lapsesta saakka, eikä rippikoulustakaan mitään tiedetty?
Kontupohjassakin katselin 1998 konfirmaatiota 1912-1927 syntyneille....kai siinä jotain omaa haluakin oli ollut vuosikymmenien varrella ja lopulta rippikouluun pääsyssäkin. :039:
-
seuraavana katsoin www.inkerinkirkko.fi sivuston pääsiäisen konfirmaatiokuvaa... taisivat olla kaikki aikuisia, jotka ilmaisivat halunsa kuulua seurakuntaan.... :039: :039:
-
Entäpä pyhän hengen pilkka. Mark. 3: 28-29
Raamatussa se on sanottu hyvin selvästi. Itse olen monesti ihmetellyt, mitä se voisi tarkoittaa.
Samaa olen ihmetellyt itsekin. En tiedä mitä se tarkoittaa ja koska en tiedä/ymmärrä asiaa niin noudatan hyväksikoettua luterilaista raamatun tulkintaperiaatetta jonka mukaan "epäselvät" kohdat selitetään selvien kohtien valossa mutta ennenkaikkea vapaa armo ja evankeliumi säilyttäen.
Tästä johtuen (ymmärrän) niin, että mikään synti ei voi olla niin suuri etteikö sitä voi katuva saada anteeksi. Jos toisin olisi, mielestäni evankeliumi olisi ristiriidassa itseään vastaan ja sitä en usko.
Mainittu epäselvyys johtuu joko siitä että emme ymmärrä epäselvää asiaa/halua ymmärtää selvää asiaa tai siitä että kyseinen kohta on kirjoitettu Raamattuun ilman oikeutusta tai epäselvästi.
Voi se johtua jostain muustakin mutten käsitä mistä.
Edellä sanotusta johtuen en halua pysähtyä tähän kohtaan vaan joudun toistaiseksi ohittamaan sen nöyrän kunnioittavasti ja epävarmana. En tämän takia kuitenkaan ole valmis luopumaan evankeliumista, ainakaan vapaaehtoisesti.
-
Oletko sitä mieltä, ettei Jumala anna ihmisen itse valita?
Minä olen kyllä sitä mieltä, vaikka tuo onkin vähän kärjistetyn provosoivasti sanottu. Jumala kun ei ole syypää ihmisen syntisyyteen.
Ihminen on jo syntymänsä perusteella vangittu toteuttamaan ainoastaan pahoja aikomuksia. Johtuu perisyntisyydestä. Ei paha puu voi kasvaa hyvää hedelmää eikä perisyntinen ihminen kykene tekemään hyvää ratkaisua. Tämän asian avaa mainiosti kunnioitettavan Martin Lutherin Sidottu ratkaisuvalta -teos.
On sanottu että vastasyntyneen ensimmäinen parkaisu on hänen ensimmäinen tekosynti, mutta se on liian siloitellusti sanottu. Jo ensimmäinen hengenveto on ensimmäinen tekosynti ja sitäkin edeltää perisyntisyys josta kaikkia johtuu. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole olemassa mitään hyvää. Ihminen näes syntyy luontojaan pimeyden valtakuntaan, pimeyden lapsena.
Jos ei koko maailmaa koskettavaa armoa olisi, olisimme kaikki automaattisesti tuhon omat.
-
---On sanottu että vastasyntyneen ensimmäinen parkaisu on hänen ensimmäinen tekosynti, mutta se on liian siloitellusti sanottu. Jo ensimmäinen hengenveto on ensimmäinen tekosynti ja sitäkin edeltää perisyntisyys josta kaikkia johtuu. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole olemassa mitään hyvää. Ihminen näes syntyy luontojaan pimeyden valtakuntaan, pimeyden lapsena. ---
Tuo taitaa olla jostain Lestadiuksen kirjasta. Aloin joskus lukea jotain hänen kirjoittamaansa ja hän kirjoitti, kuinka se ahneuden piru on jo pikkulapsessa, joka hamuaa ruokaa. En muista sanamuotoa, mutta lukemiseni loppui siihen. En halunnut edes tietää jatkoa.
Toki ihmisessä on perisynti, sitä en kiellä, mutta silti en allekirjoita tuota lainausta.
Muutaman lestapapin suusta kuulin, että uskovaisten (siis lestojen) lapset ovat Jumalan lapsia ja uskottomien (ei lestojen) lapset ovat perkeleen lapsia. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun pirut olivat mielessä kyseisen papin saarnatessa ja eniten tuli seurattua kelloa, milloin saarna loppuu.
-
Jampe määritteli kilvoittelun tosi hyvin tuolla edellä. Jotain tuommosta minäkin puhuin, kun kilvoittelua yritin jollekin selittää. Ensin puhuin tuosta "pyhään elämään pyrkimisestä", ja sitten tajusin, että eihän siinä voi olla kaikki, muuten mentäisiin aika juutalaiseksi tai buddhalaiseksi tai miksi nyt vaan sellaiseksi, missä ei armosta olla juuri kuultukaan. Huomasin, että kilvoitteluhan tarkoittaa yhtä aikaa kahta asiaa, juuri niitä mistä Jampe puhui. Kilvoittelu taivastiellä on omavoimaisuudesta pois pyrkimistä ja kilvoittelu maailmassa on Jumalaa, Jumalan tahtoa ja toisia ihmisiä rakastaen elämään pyrkimistä.
Ei tule silti ajatella, että jälkimmäinen ei onnistu kuitenkaan niin aletaanpa vain ensimmäistä. Elämä kun on paljon helpompaa, jos on suurin piirtein väleissä Jumalan lain ja toisten ihmisten kanssa. Vaikka suruton elämä vaikuttais kivalta niin ei se sitä sitten loppujen lopuksi oikeasti oo, vaan kaikenlaista murhetta vain tuottaa.
Minusta ihmisellä on sen verran omaa "ratkaisuvaltaa", että kykeneekö sulkemaan korvistaan pois omantunnon äänen, joka ahdistaa kirkkoon ja seuroihin silloin kun siemen on sieluun kylvetty. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tuntuu aika mahdottomalta sitä vastustaa, ellei sitten ole jotenkin valtavan paatunut tyyppi tai ellei lähipiiri ole sellainen, joka pystyy omalla mölinällään tuon omantunnon äänen peittämään.
-
---Jos ei koko maailmaa koskettavaa armoa olisi, olisimme kaikki automaattisesti tuhon omat.
Niinhän me olisimme. Vertasit vain toisessa ketjussa armoa rahaan, joka on pantu kunkin ihmisen tilille. Minä taas vertaan armoa siihen, että meille on järjestetty pidot, joihin meitä kutsutaan. Me voimme joko hyväksyä tai hylätä kutsun.
Samaa olen ihmetellyt itsekin. En tiedä mitä se tarkoittaa ja koska en tiedä/ymmärrä asiaa niin noudatan hyväksikoettua luterilaista raamatun tulkintaperiaatetta jonka mukaan "epäselvät" kohdat selitetään selvien kohtien valossa mutta ennenkaikkea vapaa armo ja evankeliumi säilyttäen.
Tästä johtuen (ymmärrän) niin, että mikään synti ei voi olla niin suuri etteikö sitä voi katuva saada anteeksi. Jos toisin olisi, mielestäni evankeliumi olisi ristiriidassa itseään vastaan ja sitä en usko.
Mainittu epäselvyys johtuu joko siitä että emme ymmärrä epäselvää asiaa/halua ymmärtää selvää asiaa tai siitä että kyseinen kohta on kirjoitettu Raamattuun ilman oikeutusta tai epäselvästi.
Voi se johtua jostain muustakin mutten käsitä mistä.
Edellä sanotusta johtuen en halua pysähtyä tähän kohtaan vaan joudun toistaiseksi ohittamaan sen nöyrän kunnioittavasti ja epävarmana. En tämän takia kuitenkaan ole valmis luopumaan evankeliumista, ainakaan vapaaehtoisesti.
Jos sinä et ymmärrä, mitä Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa, niin se ei tarkoita sitä, ettei sitä kukaan ymmärrä.
-
Tuo taitaa olla jostain Lestadiuksen kirjasta. Aloin joskus lukea jotain hänen kirjoittamaansa ja hän kirjoitti, kuinka se ahneuden piru on jo pikkulapsessa, joka hamuaa ruokaa. En muista sanamuotoa, mutta lukemiseni loppui siihen. En halunnut edes tietää jatkoa.
Toki ihmisessä on perisynti, sitä en kiellä, mutta silti en allekirjoita tuota lainausta.
Muutaman lestapapin suusta kuulin, että uskovaisten (siis lestojen) lapset ovat Jumalan lapsia ja uskottomien (ei lestojen) lapset ovat perkeleen lapsia. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun pirut olivat mielessä kyseisen papin saarnatessa ja eniten tuli seurattua kelloa, milloin saarna loppuu.
Mulla on juuri totiset kilvoituksen ajat menossa, kun opiskelukavereistani 80 % on lestadiolaisia ja körttiseuroihin ei täällä ole oikein tunkua (paitsi opiskelijaseurat pyörii ihan mukavasti). Eniten mua ihmetyttää niitten seurakuntaoppi ja kasteoppi. Mulle on sanottu (ja googlettamalla pääsee näköjään samaan lopputulokseen), että he uskovat ihan päinvastoin: jokainen lapsi syntyy uskovaisena ja kaste on joku "hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa", sillä siis ei heidän mielestään ole mitään todellista merkitystä. Ja lapsi joka kasvaa lestadiolaisessa kodissa, pysyy siinä "syntymäuskossa", kun taas muiden lapset eivät.
-
Mulla on juuri totiset kilvoituksen ajat menossa, kun opiskelukavereistani 80 % on lestadiolaisia ja körttiseuroihin ei täällä ole oikein tunkua (paitsi opiskelijaseurat pyörii ihan mukavasti). Eniten mua ihmetyttää niitten seurakuntaoppi ja kasteoppi. Mulle on sanottu (ja googlettamalla pääsee näköjään samaan lopputulokseen), että he uskovat ihan päinvastoin: jokainen lapsi syntyy uskovaisena ja kaste on joku "hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa", sillä siis ei heidän mielestään ole mitään todellista merkitystä. Ja lapsi joka kasvaa lestadiolaisessa kodissa, pysyy siinä "syntymäuskossa", kun taas muiden lapset eivät.
Ei ole herkkua siellä. Jos vähän mietit niin huomaat, että koko opin tarkoitus on pitää joukko kasassa ja kuuliaisena johtokunnan miesten päätöksille. Nyt siellä ovat jotkut naiset ottaneet uusia vapauksia kuten Rebekka Naatus ja muutama muu täällä etelässä. Rukoilemme sinulle sitkoa ja kestoa sekä voimia.
-
Oletko sitä mieltä, ettei Jumala anna ihmisen itse valita?
Ei minulla ainakaan ole mitään mahdollisuutta valita, uskonko vai en.
Ihmettelen suuresti niitä uskovia, jotka kuvittelevat, että ateistit ja agnostikot ihan omasta tahdostaan ovat uskomatta. Jos on niin virheellinen näkemys ihmisen psyykkisestä rakenteesta, miten voi edes evankelioida?
Korkeintaan jos jo valmiiksi uskoo kaikki Jumalat ja armot ja pelastukset sun muut, voi (ehkä) vapaasti päättää, että ei kelpaa ja menenpä mieluummin helvettiin. En kylläkään tiedä, onko tällaisen päätöksen tekeviä ihmisiä olemassa.
-
Jos ei koko maailmaa koskettavaa armoa olisi, olisimme kaikki automaattisesti tuhon omat.
Nyt olemme tuhon omia vain me, joille ei ole suotu uskoa jolla tarttua siihen armoon?
Miten käy armoon tarttumattomille?
-
Nyt olemme tuhon omia vain me, joille ei ole suotu uskoa jolla tarttua siihen armoon?
Miten käy armoon tarttumattomille?
Matt. 7:7
Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Ei ole ennalta määrättyä, että tuolle ja tuolle ei anneta uskoa.
-
(http://api.ning.com/files/BAcPAB7hbbh4FE1YxvPsafHYsucYsx3I9k0j2PmCW81xLOWuOCa8qBNz*kxl*ilhNj8cL6uHVaNkZ0pmi5*YsEvSN0vpEMPn/WhyDidYouTellMe.jpg?width=600&height=600)
-
:082: :031:
-
Meidän tulisi katsoa Jeesukseen, pyytää ja rukoilla että Hän saisi pelastaa meidät, että Hän saisi
osoittaa meille tien mitä tulisi kulkea, Häneltä voimme pyytää tienviittoja matkallemme.
-
Olen paljon keskustellut vanhoillislestadiolaisten kanssa näistä asioista, kasteesta yms. Mielestäni Seppo sanoi kyllä oikein todetessaan että koko oppi heillä on rakennettu silmämääränä joukon kasassa pysyminen.
Vanhoillislestadiolaiseen uskoon ei kuulu sellainen perinteinen käsitys perisynnistä kuin luterilaisuuteen. Vanhoillislestadiolainen ei näet usko lapsen syntyvän syntisenä maailmaan. Tämän he perustelevat sillä että Kristus on lunastanut koko maailman synnit.
Äkkiseltään voisi luulla että juuri tuotahan minä itsekin olen koko ajan paasannut tässä ketjussa, mutta ollakseni tarkka kyse ei ole ollenkaan samasta asiasta. Nimittäin heillä menee sekaisin yleinen ja henkilökohtainen vanhurskauttaminen. (aina vaan opillisemmaksi menee...)
Yleinen vanhurskauttaminen on se että Jeesus on maksanut kaikkien maailman ihmisten synnit ja julistanut ne anteeksiannetuiksi ja kun evankeliumia saarnataan, saarnataan juuri tätä yleistä, koko maailman autuutta.
Henkilökohtainen vanhurskauttaminen taas on sitä kun kasteessa Jumala pukee kastettavan henkilökohtaisesti autuuden vaatteeseen ja Kristuksen synnittömyyteen.
Palstamme pappis-teologis-oppineet henkilöt voinevat tarvittaessa vahvistaa että näin asia on evankelisluterilaisessa tunnustuksessa.
Lestadiolaiset siis sekoittavat kasteopissaan yleisen ja henkilökohtaisen vanhurskauttamisen. He pukevat vauvalle autuuden vaatteet yleisen vanhurskauttamisen perustalla. Juuri sen takia he eivät voikaan hyväksyä että kirkkomme liittää kasteeseen niin suuren merkityksen. Heidän kasteensahan (oman oppinsa mukaan) on lähes merkityksetön ja sisältöä vailla oleva rituaali jonka merkitys kilpistyy korkeintaan seurakuntaan liittämiseen. He kuitenkin kutsuvat oppiaan "luterilaiseksi" mutta varmaa on että Luther kasteineen joutuisi heidän joukossaan alta aikayksikön jonkinlaiseen pannaan.
Raamattu ja kirkko kuitenkin opettaa että "mikä on lihasta syntynyt, on liha". Vaikka siis lapsi syntyessään onkin syntein anteeksiantamuksen "uhri" ja kohde (vailla mahdollisuutta paeta sitä kohtaloa), niin hän on kuitenkin vielä ulkopuolella Jumalan valtakunnan joka hänelle lahjoitetaan nimenomaan KASTEESSA. Kaste on uudestisyntymisen paikka ja siinä synnit pestään henkilökohtaisesti pois, pukien kastettavan päälle Kristuksen puhtaus.
Siksi ihmisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä koska liha on synnin turmelema.
-
Kerrotaan tarinaa miehestä, joka saarnasi Puhujan Kulmalla Lontoon Hyde Park'issa ja joka saarnassaan sanoi, että jokainen, joka ei usko Jumalaan, on hullu. Mies kuuntelijoiden joukossa huusi:
"Minä olen ateisti. Jos voitte osoittaa, että minä olen hullu, niin julkaisen sen lehdissä ja me ajamme teidät ulos kaupungista!"
"Ettekö todellakaan usko Jumalaan?"
"En takuulla! Olen taistellut Jumalaa vastaan koko ikäni!"
"Sanokaapa minulle", vastasi saarnaaja, "jos mies, joka tuhlaa elämänsä taisteluun jotakin olematonta vastaan, ei ole hullu, niin kuka sitten on?"
-
Mielestäni uskonnollisuus on sana, joka liittyy jokaiseen ihmiseen. Ja jokaisessa uskonnossa on jokin jumala tai niitä on useita. Ateistin jumala on ihminen.
Ainoastaan eläin ei ole ole uskonnollinen.
-
Kerrotaan tarinaa miehestä, joka saarnasi Puhujan Kulmalla Lontoon Hyde Park'issa ja joka saarnassaan sanoi, että jokainen, joka ei usko Jumalaan, on hullu. Mies kuuntelijoiden joukossa huusi:
"Minä olen ateisti. Jos voitte osoittaa, että minä olen hullu, niin julkaisen sen lehdissä ja me ajamme teidät ulos kaupungista!"
"Ettekö todellakaan usko Jumalaan?"
"En takuulla! Olen taistellut Jumalaa vastaan koko ikäni!"
"Sanokaapa minulle", vastasi saarnaaja, "jos mies, joka tuhlaa elämänsä taisteluun jotakin olematonta vastaan, ei ole hullu, niin kuka sitten on?"
Fiksusti lausahdettu
-
Kaste on uudestisyntymisen paikka ja siinä synnit pestään henkilökohtaisesti pois, pukien kastettavan päälle Kristuksen puhtaus.
Siksi ihmisen tulee syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä koska liha on synnin turmelema.
Joidenkin mielestä seuraava menee heresian puolelle, mutta en malta olla kirjoittamatta sitä, mitä henkilökohtaisesti olen löytänyt Uudesta Testamentista. Ja totean olevani "harhaoppinen" kaikkien tuntemieni uskonsuuntien virallisten oppikäsitysten kanssa, mikäli ne on määritelty.
UT erottaa selkeästi vesikasteen ja ns. henkikasteen. Itse samaistan henkikasteen siihen hetkeen, kun ihminen uudestisyntyy. Pietari julisti ekahelluntaina: "Tehkää parannus(1) ja ottakoon kukin teistä kasteen(2), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan(3)." Kannattaa painaa mieleen tuo järjestys.
Samariassa tapahtui niin, että ihmiset ottivat vesikasteen ja Pyhä Henki tuli vasta myöhemmin.
Korneliuksen kodissa tapahtui päinvastoin, ensin tuli Pyhä Henki ja vesikaste tapahtui vasta sitten.
Voi hyvin olettaa, että ekahelluntaina joissakin tapauksissa saattoi olla niin, että vesikaste ja Pyhän Hengen saaminen tapahtuivat samanaikaisesti.
Paavali kirjoitti, että jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa (Room. 8:9).
Kun nuo edelliset vedän yhteen, niin tulen siihen johtopäätökseen, että opetuslapseus ja Jumalan lapseus ovat kaksi eri asiaa. Siihen on viittauksia Raamatussa (esim. Joh. 6:66 ja Matt. 18:3).
Lähetyskäskyssäkin käsketään tekemään opetuslapsia kastamalla ja opettamalla (Matt. 28:19, 20). Eihän ihminen voi tehdä Jumalan lapsia, mutta kylläkin opetuslapsia. Totean tähän lopuksi vielä senkin, että esim. ev.lut. kirkossa on ollut ainakin yksi huomattavia julistaja, joka on tullut samaan johtopäätökseen. Ehkä joku jo arvaa, ketä tarkoitan.
Joillekin vapaiden suuntien ihmisille edellinen on sietämätöntä, koska se merkitsee sitä, että alkuseurakunta kastoi pääosin uudestisyntymättömiä, eli niitä, joilla ei vielä ollut Pyhää Henkeä. Jos tämä käsitykseni saisi kristikunnassa enemmän tilaa, niin se merkitsisi kasteriitojen loppumista suurelta osin.
-
Kääntyminen (parannuksen teko), kasteelle tuleminen ja Pyhän Hengen saaminen voivat tarkoittaa samaa. Ihminen suostuu siihen, että seurakunnan palvelija kastaa hänet ja saa näin Jumalalta lahjana osallisuuden Pyhään henkeen. Toimijoita on kolme, jokaisella on oma osuutensa, mutta tapahtuma on yksi.
-
Onesimusta on kiittäminen harvennetuista riviväleistä. Lukukokemus jopa mahdollistuu.
-
Kaste ei sinänsä vaikuta sitä, että Pyhä Henki tulisi ihmisen sydämeen. Siitä on UT:ssa esimerkkinä noita Simon. En usko, että maailmanhistoriassa Simon olisi ollut ainoa sellainen tapaus.
Eikä tarvitse kummoistakaan näkökykyä sen havaitsemiseksi, että kaikissa kastetuissa ei asu Pyhä Henki.
-
Kaste ei sinänsä vaikuta sitä, että Pyhä Henki tulisi ihmisen sydämeen. Siitä on UT:ssa esimerkkinä noita Simon. En usko, että maailmanhistoriassa Simon olisi ollut ainoa sellainen tapaus.
Eikä tarvitse kummoistakaan näkökykyä sen havaitsemiseksi, että kaikissa kastetuissa ei asu Pyhä Henki.
Näin minäkin sen näen.
-
Usko on yksi, uskontoja on monia.
Usko on yksi, teologia on fariseuksille sopivaa näpertelyä...
:icon_biggrin:
-
Suomen kristikunnan pahin tuomio, usein jaettu ja pelätyin sana alkaa f-kirjaimella?
Mutta se riski on otettava jos suunsa haluaa aukaista.
-
Usko on yksi, uskontoja on monia.
Usko on yksi, teologia on fariseuksille sopivaa näpertelyä...
kuten myös "ylivalistuneille", niitäkin kun aina mahtuu joukkoon.
-
Olen pahoillani, mutten ole ymmärtänyt keskustelusta mitään. Jo lähtökohta on käsitteellisesti mahdoton. Uskonnotonta kristittyä ei voi olla olemassa. Ensimmäinen kaataa toisen määritelmän, ja toinen kaataa ensimmäisen määritelmän. :icon_cool:
-
Mikä on uskon ja uskonnon ero? Jos uskonnolla tarkoitaan ulkoista järjestäytymistä ja siihen kuuluvia tapoja, voisi uskonnoton kristitty olla mahdollinen. Uskon laita on joskus heikko, mutta kuuluuhan sen kanssa kilvoitteleminen kristittynä olemiseen.
-
Eikö kristillisyys olekaan enää uskonto?
-
Eikö kristillisyys olekaan enää uskonto?
Sikäli ei, että jos, rinnastuisimme muihin uskontoihin. Olemmehan ainutlaatuisia. Jumalamme on yksi, muut ovat jumalia.
-
Eikö kristillisyys olekaan enää uskonto?
On tämä sitäkin. Uskonto on se paketti, jonka sisällä on kristillinen usko.
-
Mikä on uskon ja uskonnon ero?
Voisiko aihetta lähetyä hieman toisin? Ehdotan, että sana "usko" korvataan sanalla "evankeliumi". Nyt sitten voitaisiin sanoa, että uskonto on sitä, mitä ihminen tekee "Jumalan hyväksi", mutta evankeliumi on sitä, mitä Jumala on tehnyt ihmisen hyväksi.
Australialainen teologi Robert D. Brinsmead on sanonut mielestäni aika osuvasti:
"Ihminen voi olla todella inhimillinen vain tietäessään, että hänen asiansa on oikein, että hän on vanhurskautettu. Kaikki ihmisten käyttäytyminen on suhteessa vanhurskauttamiseen. Ihmisen käyttäytyminen kumpuaa joko vanhurskautumisen yrittämisestä tai vanhurskauttaminen tuomasta lohdutuksesta."
Eli tässäkin ihmiset jaetaan kahteen joukkoon, jokainen meistä kuuluu toiseen niistä. Sanoisin, että ei-kristitty voi olla syvästi uskonnollinen. Hän voi olla kallistunut mihin tahansa uskontoon. Kuitenkin kristinuskoon kallistunut on todella surkuteltava, ellei häntä ole vanhurskautettu. Hän on lähellä, mutta kuitenkin liian kaukana.
-
Ehkä jotenkuten ymmärrän mistä täällä keskustellaan.
Kaikissa ajatuksissa on varmasti oikeaa sisältöä, asiaa voi tietysti perusteellisesti miettiä.
Edelleen korostaisin yksinkertaista lapsen uskoa.
Jos ihan kaikkea ei ymmärrä, niin Jumala kyllä pitää hulluistaan huolen.
Mielestäni ihminen tietää jossain sisimmässään, omassatunnossaan, sydämessään...onko pelastettu ja
kulkemassa elämän tietä (taivastietä, ristin tietä)...vai eikö ole tällä tiellä, pelastettujen joukossa.
Luullakseni Pyhä Henki tämän meille osoittaa.
-
Kuka voi edes itsestäänkään tietää onko tarpeeksi "kallistunut" kristinuskoon? Jos ihan oikeasti ollaan rehellisiä itsellemme...
-
Kuka voi edes itsestäänkään tietää onko tarpeeksi "kallistunut" kristinuskoon? Jos ihan oikeasti ollaan rehellisiä itsellemme...
Eiköhän täällä kaikki ole kristinuskoon kallistuneita? Ovatko kaikki sisällä, on kokonaan eri juttu.
-
Edelleen korostaisin yksinkertaista lapsen uskoa.
Jos ihan kaikkea ei ymmärrä, niin Jumala kyllä pitää hulluistaan huolen.
Mielestäni ihminen tietää jossain sisimmässään, omassatunnossaan, sydämessään...onko pelastettu ja kulkemassa elämän tietä (taivastietä, ristin tietä)...vai eikö ole tällä tiellä, pelastettujen joukossa. Luullakseni Pyhä Henki tämän meille osoittaa.
Mielestäni varsin hyvin sanottu. Ja jos sitä ei jostain syystä tiedä, niin on paras mitä pikimmiten ottaa siitä selvä.
-
Mielestäni varsin hyvin sanottu. Ja jos sitä ei jostain syystä tiedä, niin on paras mitä pikimmiten ottaa siitä selvä.
Hur ska vi göra det?
-
On hämmentävää, kun suomessa usko ja uskonto ovat niin samanoloisia sanoja. Toisin on vaikkapa englannissa: faith ja religion. Tai ranskassa: foi ja religion.
Joku voi kenties olla uskonnoltaan kristitty mutta silti ilman uskoa.
-
On hämmentävää, kun suomessa usko ja uskonto ovat niin samanoloisia sanoja. Toisin on vaikkapa englannissa: faith ja religion. Tai ranskassa: foi ja religion.
Niin on. Varmaan monet sekaanukset ja erimielisyydet johtuu siitäkin että sanat ja niiden merkitykset sekoittuvat, tai merkitsevät kullekin sanojalle eri asioita.
-
Jos on omasta mielestään kristitty, niin sitten on. Jos siihen lisää uskonnoton kristitty, alkaa se tuntumaan enemmänkin briljeeraukselta. Mihin uskoa tarvitaan, jos on kastettu kristityksi? No kyllähän minä tiedän, mutta kuinka määritellään erinomaisen hyvä usko. Uskova ihminen on aivan yhtä syntinen kuin ateistikin. Uskon määrää on vaikea lähteä mittaamaan laadusta puhumattakaan. Jos joku sitten sanoo, että uskon avulla tietää pelastuvansa, mennään jo Jumalan reviirille. Minä olen kristitty ja uskon, mutten todellakaan tiedä pelastunko. Epäilen vahvasti, ettei kukaan muukaan tiedä, vaikka toisin saattaa väittää. Keep it smartly simple! :kahvi:
-
Nimenomaan !
Sitten sellaiset kuten minä, jotka tietävät mitä oli ennen ja miten on nyt, ymmärtävät uskon valtavan voiman ohjata elämää. Ohjata olemaan ihmisiksi.
Tämä ei johdu omasta ratkaisusta, vaan Jumalan näyttämästä suunnasta ja neuvoista kuinka pysyä tiellä.
-
(http://api.ning.com/files/BAcPAB7hbbh4FE1YxvPsafHYsucYsx3I9k0j2PmCW81xLOWuOCa8qBNz*kxl*ilhNj8cL6uHVaNkZ0pmi5*YsEvSN0vpEMPn/WhyDidYouTellMe.jpg?width=600&height=600)
Tästä tuli mieleeni kanssaihmiset mm. Pohjois-Koreassa. Siellä varmaan moni elää elämänsä kuulematta Jeesuksesta, jonka tilalla maassa on muita palvonnan kohteita.
Kun tällainen sielu aikoinaan tulee viimeiselle tuomiolle, niin helvettiin varmaan ohjataan suoraan.
Vai pääseekö eskimoiden ja intiaanien kanssa taivaaseen?
Jos oikein muistan, niin väitetään, että Jeesus saarnaisi tuonelassa kuolleiden sieluille, jolloin nämä voisivat vielä tehdä parannuksen.
Tämähän edellyttää sitä, että ihmisen tietoisuus ja järki ovat siirtyneet sielun mukana tuonelaan, koska muutenhan elävät ja kuolleet olisivat eri asemassa kaidan tai lavean tien valinnan suhteen.
Enemmän uskottavammalta tuntuisi se, että sielu laitettaisiin takaisin maan pinnalle uudessa kehossa, jolloin hän voisi ottaa kantaa Jeesukseen tasavertaisesti mm. Körttien kanssa?
Onhan näitä ihmisiä ilmoittautunut, jotka muistavat jotakin edellisestä elämästään!
Varmaan tähänkin tulee selvyys, kun tiede pääsee paremmin perille sielun olemuksesta?
-
Syterskalet uskoo sielunvaellukseen.
-
Hur ska vi göra det?
Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenäänsä siitä, että lainaan Raamattua. 1. Piet. 1:13 Pietari kirjoittaa: "…pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä."
Pietari ei siis sano, että pankaa täysi toivonne seurakuntaanne, pyhitykseenne, rukouksiinne, palvelutyöhönne, kilvoitteluunne, ylistykseenne, kasteeseenne jne. Ei vaan armoon. Jos joku täysi, niin siihen ei voi lisätä mitään. Rohkenen ajatella syntisenä pelastuvani juuri tuolla tavalla, eli uskomalla Jeesukseen ja siihen armoon, joka meille Hänessä annetaan. Jos täysi toivoni on armossa, niin pelastukseni on siinä. Ellei se riitä, niin sitten minun käy hullusti.
-
Komppaan sekä Riitta-mummia että Onesimusta. Usko on sitä, että pyrkii täyttämään oman elämäntehtävänsä ja olemaan niin hyvä ihminen kuin pystyy ymmärtämällä oman rajallisuutensa ja syntisyytensä. Usko on sitä, että elämme ja pelastumme vain Jumalan armosta.
-
Salis, olen samaa mieltä kanssasi tuosta edellisestä, mutta sallinet tehdä siihen pienen tarkennuksen. Muuttaisin hieman järjestystä:
1. Usko on sitä, että pelastumme ja elämme vain Jumalan armosta.
2. Usko on sitä, että pyrkii täyttämään oman elämäntehtävänsä ja olemaan niin hyvä ihminen kuin pystyy ymmärtämällä oman rajallisuutensa ja syntisyytensä.
Sanoisin, että tuo ykkönen on syy, aihe ja perusta. Ja että kakkonen on sen seurausta.
Toisin sanoen armo Jumalan sydämellä meitä kohtaan on ehdoton ykkönen ja armon vaikutukset meidän sydämessämme ovat kokonaan eri asia. Monet kristikunnan harhat johtuvat siitä, että sekoitetaan toisiinsa armo (Jumalassa) ja armon vaikutukset (meissä).
-
Syterskalet uskoo sielunvaellukseen.
En ole lukenut VT:n eksegetiikkaa pääaineena, mutta oliko se profeetta Hesekieltä, joka sanoi jännästi uskovansa sielunvaellusoppiin.
-
Voikohan tätä aihetta pohtia myös siten, että "uskonnoton" sanan tilalla on jotain muuta?
Esim. "kyselevä / etsivä kristitty" kuten minä välillä koen olevani. Vai joko tämä aihe on käsitelty?
Olen miettinyt mitä tarkoittaa kun "usko horjuu" tai "usko on heikko".
Olen tainnut olla aivan liian taipuvainen tällaisessa tilanteessa ajattelemaan että minä olen heikko tai huono.
Mutta eihän kai niin tarvitse olla? Voihan kai olla niin että minä en vain syystä tai toisesta näe Jeesusta
enkä hänen viitoittamaa tietä, uskon kohde ja tienviitat voi olla hämärän peitossa?
Ja voi olla niinkin että uskonelämän vaikeudet voi olla saatanan työtä, kuten Sanneli täällä jossain kirjoitti.
Elämässä vaan on taisteluita, myös henkivaltojen taisteluita.
-
Jos usko ei horjuisi, olisi se inhimillistä heikkoutta ajatella itsestään parempaa kuin on.
-
Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenäänsä siitä, että lainaan Raamattua. 1. Piet. 1:13 Pietari kirjoittaa: "…pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä."
Pietari ei siis sano, että pankaa täysi toivonne seurakuntaanne, pyhitykseenne, rukouksiinne, palvelutyöhönne, kilvoitteluunne, ylistykseenne, kasteeseenne jne. Ei vaan armoon. Jos joku täysi, niin siihen ei voi lisätä mitään. Rohkenen ajatella syntisenä pelastuvani juuri tuolla tavalla, eli uskomalla Jeesukseen ja siihen armoon, joka meille Hänessä annetaan. Jos täysi toivoni on armossa, niin pelastukseni on siinä. Ellei se riitä, niin sitten minun käy hullusti.
Olen samaa mieltä.
-
Mikä on armo?
-
Mikä on armo?
Se on Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan, vaikkemme sitä ansaitsekaan.
-
Lueskelin ylläolevia ajatuksia. Onesimus sanoi, ja Jampe komppasi, ja nyt minä. Enää en rohkene juuri puhua uskostani, on niin erilaisia aikoja.
Oli tämän tien vauva-ikä, suloinen nuoruus, keski-ijän täyteys (omasta ja mielestä) näissä pelastumisen kysymyksissä. Nyt vanhetessä luulin seestyneeni, ja "viisastuneeni" uskovana. Ehei ! Ei se mene kuin juna. Aina on ollut ja tulee olemaan erilaisia aikoja. Jos on tietoa, ei ole elämisen taitoa.
Pohdin annetaanko niitä, vai johtaako oma elämä ja toiminta (toimimattomuus) näihin vaiheisiin. En halua mennä enää omien tekojen puolelle, sen toimattomuus on koettu. Päädyn siihen että uskoamme koetellaan aina uskonnottomuuteen asti. Paatumistakin koetaan.
Sellaisten vaiheiden jälkeen Armon ilmaantuminen, Jumalan rakkauden täyteys, täyttää kiitollisuudella mielen tämän vaivalloisen ja vaihtelevan elämän matkasta.
-
Se on Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan, vaikkemme sitä ansaitsekaan.
Ansioton
Rakkaus
Minun
Osakseni
-
Bonhoefferin "Vankilakirjeiden" punaisena lankana kulkee ajatus "uskonnottomasta kristinuskosta". Hänelle se merkitsi mielenkiintoista seikkaa. Kristinusko palasi alkulähteelleen, ja lakkasi olemasta "uskonto", olipahan todellinen historiallinen tapahtumien sarja jonka ylösnousemus sinetöi - ja jos tahtoo ajatella eteenpäin, niin sopii kyllä... . Tämä merkitsi eräänlaista "perimmäistä tosiasiaa" jonka mukaisesti kaikki muukin elämässä Kristuksen seuraajalla järjestyisi, siihen rakkauden lakiin päätyen. Silloinhan Jeesuksen opetuksien merkitys tulisi aivan eri painoarvoon, kuin jonkin muun historian saatossa ihmisiä neuvoneen viisausihmisen.
Hän ei kuitenkaan tarkoita joskus ihannoitua ´"voi-kun-oltais-alkukirkko"-juttua, vaan sitä, että tuo rakkauden laki eläisi ihmisissä, vaikka aika on muuttunut.
Hyvin samasta puhui Herättäjäjuhlilla se unkarilainen, kertoessaan, kuinka Pascalin kanssa tuli ritari miettimään Jumalan olemassaolon todellisuuden mahdollisuutta. Kun varmaan kaikki kuuli, niin en toista tarinaa. Kun Jumalan olemassaolon ottaakin huomioon, ja pitää tosiasiana, tulee pidettyä seuraa Hänen suuntaansa, ja kenties meistä joihinkin vähän sitten sitä rakkauden lakia samastumisen tietä tarttuu vähin erin. Ihminen samastuu nimittäin aina siihen sakkiin, jonka kanssa pitää seuraa.