Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Lainahöyhenissä - 29.12.11 - klo:13:55
-
"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823. EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9
Kun luin 1823 olevan tekstin, niin kiitän Luojaa että ajat ovat hieman muuttuneet nykypäivänä. Sillä jos minä olisin elänyt 1800-luvun alussa, olisin ollut ”koomassa” enkä nukahtanut.Näin olisi myös Pyhä Ehtoollinen jäänyt saamatta.
Mutta toisaalta niin hyvässä kuin pahassa tänä päivänä, olenko minä nukahtanut?
Vastaus on, että olen ja tosi väsynnyt maailman menoon.
Joten toivoisin että saisin Häneltä pienen korvatillikan että heräisin
-
Voihan sitä herätä suremaan muutakin syntiä kuin omaansa. Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin. Taistelukenttää riittää.
Kooma on ylisana, mutta torkahtelu on minulla luvattoman yleistä. Valvominen on vaikeaa ja herättelyä tarvitsee.
-
Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin.
Jospa Rakennuttaja korjaisi ne rakenteeliset virheet(maailmassa) ja toisaalta minä taas hyväksyisin(maailman) omat rakenteeliset vääristymät.
Niin ei tulisi vaivuttua niin helposti itsesääliin, eikä muihinkaan heikouksiin.
Taistelukenttää riittää.
Toisaalta, eikös se taistelu käyty jo Ristillä.
Mutta korvatillikka,herätykseen.
Ei kyllä nyt suremalla tule, kun vain uskaltaisin kohottaa katseeni Häneen ja kohdata madonluvut.
Vai onko se aivan turhaa kohottaa katsettaan Häneen ja toivoa herätystä?
Olisiko siis parempi että antaisin joen virran vain viedä, nukkuisin veneen pohjalla ja hukkuisin koskeen?
ps.Kooma on ylisana
"kooma" ei taas ollut minulle tässä muodossa ilmaistuna ylisana, mutta taas tässä muodossa sana kooma ilmaistuna, on minulle, käytetään nyt sitten vaikka ylisanaa.
-
Jospa Rakennuttaja korjaisi ne rakenteeliset virheet(maailmassa)
Se on tainnut ulkoistaa tämän tehtävän alihankkijoilleen?
eikös se taistelu käyty jo Ristillä.
... joista alihankkijoista käytetään myös nimitystä taisteleva seurakunta, siis se ehtoollispöydän kirkkosalin puolella aterioiva poppoo. (Ja joka on pyhä ja yhteinen ja johon kuulemma uskomme.)
Tai sitten puhutaan ihan eri asioista, mikä on kyllä hyvin mahdollista.
-
"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Minua ihmetyttää että niin kritiikittömästi ollaan nielemässä ylläolevaa "heränneen" määritelmää ja jopa arvioimassa omaa hengellistä tilaansa moista näkökulmaa vasten? Kuka on sanonut että tuo olisi oikea määritelmä jota vasten tulisi peilata itseään?
Ylläoleva on lakia, puhdasta lakia. Sen mukaan on tärkeää olla herännyt ja koetella itseään annetuilla esimerkeillä. Mutta minusta on tärkeää olla kristitty. Vaikka laki on paikallaan synnintunnon herättämiseksi, on kuitenkin paljon oleellisempaa olla kristitty kuin herännyt. Herännyt tarkoittaa sellaista joka on kauhistunut huomaamaan oman tilansa. Kristitty tarkoittaa sellaista joka on em. lisäksi tullut uskomaan suloisen evankeliumin.
Kristityn pitää tutkia itseään, uskooko hän evankeliumia vai lepääkö hänen rauhansa suorituksissa ja itsetutkiskeluissa. On harhaanjohtavaa esittää pelkkä laki joka on meille ikäänkuin peili. Pelkkä lain saarna saattaa lopuksi ainoastaan vihaamaan ja pakenemaan Jumalaa. Siinäkin mielessä ylläolevan vanhan tekstin alkuperäinen kirjoittaja on harhaantunut omavoimaisuuteen että kehoittaa peilaamaan itseään itsetutkiskelun määrällä.
Mummoa joka pukeutuu mustiin, veisaa äänekkäästi ja sitoo tiukan nutturan, pidetään yleisesti hurskaana vaikka hänellä olisi tuhat kertaa pahempi sydän kuin sellaisella jota ulkoisen olemuksen perusteella ei voisi mitenkään päätellä kristityksi. Liian usein.
Tosin sydämen pahuuden määräkään ei kelpaa kristillisyyden mittariksi. Pahasydäminen voi olla yhtä kristitty kuin hyväsydäminenkin.
-
"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823. EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9
Minua ihmetyttää että niin kritiikittömästi ollaan nielemässä ylläolevaa "heränneen" määritelmää ja jopa arvioimassa omaa hengellistä tilaansa moista näkökulmaa vasten? Kuka on sanonut että tuo olisi oikea määritelmä jota vasten tulisi peilata itseään?
Huomauttaisin että ylläoleva määritelmä oli vuodelta 1823 joten jos heränneen määritelmä on vuodelta 1823 voimassa tänäänkin,vuonna 2011.
Näin ymmärsin edellisestä viestin sisällöstä.
Olisi todellakin hyvä pohtia jospa minä nyt nousisin ja heräisin, enkä vaan nukkuisi.
Kumminkin vuoden 1823 määritelmässä on myös ainakin minulle, hieman pohdittavaa.
Sillä lait eivät ole tietääkseni ainakaan mihinkään hävinneet, joten en voi niitä aivan "hällä väliä" tyyliin heittää roskakoriin.
Ei ole aina helppo elää rauhankaan aikana, aina se vain hiertää, onneksi.
Oli sitten körtti, herännyt tai nukahtanut
-
Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.
Mt
-
Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.
Täsmällistä lähdetietoa ei taida tässä maailmassa ollakaan, joten arvioinit ovat sen mukaiset. Niin tänään kuin huomennakin.
Yksi hyvä esimerkki on Raamattu ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.
-
Täsmällistä lähdetietoa ei taida tässä maailmassa ollakaan, joten arvioinit ovat sen mukaiset. Niin tänään kuin huomennakin.
Yksi hyvä esimerkki on Raamattu ja tulokset ovat olleet sen mukaisia.
Oli miten oli, siteeraamasi tekstin tulkinta on ilmaan huitomista, ellei selvitellä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Kuka on kirjoittaja, millainen on hänen taustansa ja suhteensa tekstissä kuvattuun asiaan?
- Kuvaako hän omaa näkemystään vai referoiko jonkin muun näkemystä?
- Onko hänen näkökulmansa kuvattavaan asiaan myönteinen vai esittääkö hän varottavan esimerkin?
- Kenelle hän on kirjoituksensa pääasiassa suunnannut?
- Minä ajankohtana ja missä tilanteessa teksti on kirjoitettu?
Nämä ovat perustavia kysymyksiä, oli tekstinä sitten tsaarivallan aikainen uskonnollinen teksti, jokin Raamatun jakso, nykyaikainen lehtiartikkeli tai julkinen puhe.
Suosittelen tekstien lukemista näistä näkökulmista, se on paitsi avartavaa myös hauskaa.
Mt
-
Uteliaille tiedoksi:
Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen.
Renqvist antaa neuvoja myös kylien peräänkatsomus-miehille hurmosilmiöiden varalta:
Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne ovat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan turhiksi viekastelemisiksi.
(Akiander: Hist. upplysningar om religiösä rörelserna i Finland VII, s. 111)
Älkääpä siis turhaan viekastelko!
Mt
-
Renqvist antaa neuvoja myös kylien peräänkatsomus-miehille hurmosilmiöiden varalta:
Pyörtymisiä jos tapahtuu, niin ne tutkistellaan, mistä laadusta ne ovat ja mistä ne tulevat. Ja ne kielletään pois, jos ne havaitaan turhiksi viekastelemisiksi.
(Akiander: Hist. upplysningar om religiösä rörelserna i Finland VII, s. 111)
Älkääpä siis turhaan viekastelko!
Mt
Hei. Mt
Halusin Teille antaa hieman palautetta viesti ketjussa, Heränneitä ja nukahtaneita.
29.12.11 kirjoitit seuraavan viestin:
"Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista".
30.12.11 kirjoitit taas seuraavan viestin:
"Uteliaille tiedoksi:
Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen".
Pistää hieman suorastaan hymyilyttämään, toisaalta onkohan teksti sittenkään Henrik Renqvistin käsialaa. Olen hieman vähän erimieltä, mutta siinä pieni pähkinä.
Et pysty valitettavasti antaa minulle enään palautetta, kaikella kunnioituksella.
Sillä tämä oli tälläinnen lyhyt vierailu "körttifoorumilla" ( hämäävä nimi ).
Terveyttä ja voimia Teille
ps.postilaatikkonne on muuten täynnä
-
...niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella...
Kuulun varmaan mielipiteeni kanssa vähemmistöön mutta minua suoraan sanoen puistattaa tuollainenkin asia, (ks. lainaus) että kirkossa joku tai jotkut omasta-mielestään-muita-vakavemmin-"heränneet" bessrwisseröivät kuka saa mennä ehtoolliselle, olla kristitty jne.
Vaikkei kansankirkkomme kai ole hetikään kaikissa asioissa eteenpäin mennyt, on sentään hyvä ettei nykyaikana enää ihailla tuollaisia jotka ylentävät itsensä muiden arviomiehiksi.
Vanhoissa ajoissa ei ole itsessään mitään viisautta (jos ei uusissakaan). Minusta on turhaa haikailla ja ihannoida jotain vanhoja "herätysaikoja" koska ne ovat olleet kaikenmaailman kouhojen ja ylipurskahtaneiden tunnekuohu-läikkymisiä ja sisältäneet erittäin paljon kaikenlaista jos ei nyt suorastaan sairasta, niin ainakin sairastuttavaa. Olkoon kysymyksessä mikä liike hyvänsä.
-
Pistää hieman suorastaan hymyilyttämään, toisaalta onkohan teksti sittenkään Henrik Renqvistin käsialaa. Olen hieman vähän erimieltä, mutta siinä pieni pähkinä.
Minä kyllä luotan Esko Hartikaisen väitöskirjassaan (jonka alussa mainittu sitaatti on) tehneen huolellista työtä. Hartikainen on lukenut Porvoon tuomiokapitulin arkistossa olevaa kappaletta, jonka sanamuoto poikkeaa joissakin yksityiskohdissa niin ikään luotettavana pidetyn Akianderin julkaisemasta versiosta. Kyllä Renqvist on tällä tietoa mitä ilmeisimmin tekstin takana, ja se sopii myös hänen tiukkaan linjaansa.
Kirkkoherransa kanssa riidoissa oleva ja tiukalla kirkkokurilla liperiläisten tapoja siivonnut Renqvist on kirjoittaessaan varmasti ottanut huomioon sen, että tuomiokapituli käy ohjeen läpi tiheällä kammalla, olihan piispa Molander tulossa tarkastamaan, millaista epäjärjestystä nuori pappi oli seurakunnassa saanut aikaan. Siteerattu alkukappale on nähtävä tätä taustaa vasten. Renqvistin käytännönläheiset ohjeet toisaalta kertovat myös siitä, mitkä olivat tuon ajan maalaisyhteisössä sen verran yleisiä tapoja, että ne oli syytä mainita käskyjä konkretisoitaessa.
Mt
-
"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823. EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9
Kuka lienee tekstin kirjoittanut? Samannimisen kirjasen on julkaissut Pietari Päivärinta, mutta 40 vuotta myöhemmin. Se ei lien ollut hänen tekstiään, vaan koostettu useamman herännäiskirjoittajan teksteistä. Tekstin arviointi ilman täsmällistä lähdetietoa ei ole tuloksellista.
Mt
Minä kyllä luotan Esko Hartikaisen väitöskirjassaan (jonka alussa mainittu sitaatti on) tehneen huolellista työtä. Hartikainen on lukenut Porvoon tuomiokapitulin arkistossa olevaa kappaletta, jonka sanamuoto poikkeaa joissakin yksityiskohdissa niin ikään luotettavana pidetyn Akianderin julkaisemasta versiosta. Kyllä Renqvist on tällä tietoa mitä ilmeisimmin tekstin takana, ja se sopii myös hänen tiukkaan linjaansa.
Kirkkoherransa kanssa riidoissa oleva ja tiukalla kirkkokurilla liperiläisten tapoja siivonnut Renqvist on kirjoittaessaan varmasti ottanut huomioon sen, että tuomiokapituli käy ohjeen läpi tiheällä kammalla, olihan piispa Molander tulossa tarkastamaan, millaista epäjärjestystä nuori pappi oli seurakunnassa saanut aikaan. Siteerattu alkukappale on nähtävä tätä taustaa vasten. Renqvistin käytännönläheiset ohjeet toisaalta kertovat myös siitä, mitkä olivat tuon ajan maalaisyhteisössä sen verran yleisiä tapoja, että ne oli syytä mainita käskyjä konkretisoitaessa.
Mt
:eusa_think:
-
"Sielunsa autuudesta murhetta pitäväinen kutsutaan heränneeksi ihmiseksi. Mutta joka tahtoo kantaa heränneen nimeä, hänellä pitää olevan tapana ahkera rukous yhteisesti kaikkinaisen synnin välttäminen, mutta erinomaisesti välttämään rikkomista kutakin käskyä vastaa, jotka Jumalan laissa kirjoitettuna löytyvät…Jotka näitä syntejä ja muita välttävät, niiden sallitaan kantaa heränneen nimeä ja käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella niin usein kuin he oman tuntonsa lohdutuksesi halajavat. Mutta jotka toisin tekevät, pidetään pakanoina ja publikaaneina".
Neuvoja heränneille PT Asiakirjoja tammi-maaliskuu 1823. EH nykyaikaistanut kirjoitusasua.
Yllä oleva teksti on lainattu Esko Hartikaisen teoksesta:
Heränneitä ja nukahtaneita.
SKS Helsinki
Hakapaino Oy 2005
s.9
Kun luin 1823 olevan tekstin, niin kiitän Luojaa että ajat ovat hieman muuttuneet nykypäivänä. Sillä jos minä olisin elänyt 1800-luvun alussa, olisin ollut ”koomassa” enkä nukahtanut.Näin olisi myös Pyhä Ehtoollinen jäänyt saamatta.
Mutta toisaalta niin hyvässä kuin pahassa tänä päivänä, olenko minä nukahtanut?
Vastaus on, että olen ja tosi väsynnyt maailman menoon.
Joten toivoisin että saisin Häneltä pienen korvatillikan että heräisin
Uteliaille tiedoksi:
Ketjun ensimäisessä viestissä ollut teksti oli peräisin Henrik Renqvistin kynästä. Se on alkulause kymmenen käskyn kansanomaiseen ja käytännönläheiseen selitykseen, jonka R. laati liperiläisille piispantarkastuksen varalta. Myös J. Fr. Bergh laati vastaavan oppaan omille seurakuntalaisilleen.
Aika ankara kuri on ollut ennenmuinoin, kun kelpaavaisia on kartoitettu yhteisössä. Kun en kuitenkaan olisi pystynyt elämään kaikkien käskyjen ja sääntöjen mukaan, en olisi kelvannut heränneeksi. Olisin ollut vähintään unelias, jos en nyt sitten ihan koomassa. Ymmärsin edeltävistä, että toisten kelpaavuutta vahdattiin ja elämä oli melkoista hurskastelua. Kuka muka luuli pyhä olevansa?!
Vanhoissa ajoissa ei ole itsessään mitään viisautta (jos ei uusissakaan). Minusta on turhaa haikailla ja ihannoida jotain vanhoja "herätysaikoja" koska ne ovat olleet kaikenmaailman kouhojen ja ylipurskahtaneiden tunnekuohu-läikkymisiä ja sisältäneet erittäin paljon kaikenlaista jos ei nyt suorastaan sairasta, niin ainakin sairastuttavaa. Olkoon kysymyksessä mikä liike hyvänsä.
Kullakin ajalla lie oma viisautensa - sillä hetkellä. Ja jälkiviisaus on paras viisaus!
Mutta kuten alkuperäinen kirjoittaja, minäkin kaipaan aika ajoin pieniä tärskyjä pysyäkseni hereillä. Huomaan olevani kuin unissakävelijä tai pilvien tuijottelija. Matka jatkuu, maisema vaihtuu. Niin kauan kuin kulku on riittävän tasaista ja helppoa, en huomaa eksyneeni.
Tärsky herättää! Silloin on tarkistettava suunta.
-
Eli: Kuka sitten on hyvä ihminen?
Noudattaako hän 10 käskyä?
Kuka kantaa vastuuta itsestään ja heikommista?
-
Se on tainnut ulkoistaa tämän tehtävän alihankkijoilleen?
... joista alihankkijoista käytetään myös nimitystä taisteleva seurakunta, siis se ehtoollispöydän kirkkosalin puolella aterioiva poppoo. (Ja joka on pyhä ja yhteinen ja johon kuulemma uskomme.)
Tai sitten puhutaan ihan eri asioista, mikä on kyllä hyvin mahdollista.
Minä pidin tästä, öppis. Loppukaneetti mukaan lukien. Kun käskivät nämä korkeammat voimat viljellä ja varjella, ei tehtävää otettu pois syntiinlankeemuksen jälkeen, mutta ikävältä näyttää lopputulos kun iso Isäntä palaa katselemaan maisemia, luulen niin. Mutta sitten - meillä ei ole itsellämme sitä valuuttaa, jolla sielua lunastaa tuonelasta. Ne ansiot hankittiin ristillä.
Hirvittää minua silti joskus, ja usein. Me olemme hirvittävässä velassa, ajattelen, jos ajattelen itseäni velassa vaikka jokaisesta nälkään kuolevasta lapsesta, ja entä jos minulta kysytään, sinä tiesit -- mitä teit? Tämä ketjuttuu jo tuohon pelastusketjuunkin. Olisin onnellinen jos joku saisi minua lohdutettua.
-
Kuulun varmaan mielipiteeni kanssa vähemmistöön mutta minua suoraan sanoen puistattaa tuollainenkin asia, (ks. lainaus) että kirkossa joku tai jotkut omasta-mielestään-muita-vakavemmin-"heränneet" bessrwisseröivät kuka saa mennä ehtoolliselle, olla kristitty jne.
Mua vähä ärsyttäis jos joku julkipakana tai ehtoollista pelkkänä muistoateriana pitävä karismaatikko marssis ehtoollispöytään, tuntuis että tahallaan halveksivat ehtoollista tai meidän käsitystä siitä. Tiettyjen kirkkojen kanssa meillä on ehtoollisyhteys, tiettyjen ei. Lasketaanko se besserwisseröinniksi? Eihän S-ryhmän kortillakaan saa K-plussapisteitä.
-
^Se karismaatikkohan saattaa olla käsityksineen oikeassa, ja me erehtyneitä?
Mitähän ne on ne julkipakanat? Tarkoitatko vakaumuksellista ja vakaumustaan suureen ääneen rummuttavaa ateistia, vai kirkosta eronnutta mutta muodollisia tapoja kunnioittavaa henkilöä, joka esim. oman lapsen rippikoulun yhteydessä voi juuri tavan vuoksi käydä ehtoollisella, mutta joka yleensä ei pidä uskonpuutteestaan sen kummempaa meteliä? Vai jotain muuta?
Ensimmäisen ryhmän tapauksessa jo se, että henkilö käy ehtoollisella, osoittaa että asialla on hänelle jokin merkitys, vaikka sitten sellainen että sitä pitää vastustaa ja halventaa. Pikkujutusta ei ehtoollisessa hänelle ole kysymys! Eiköhän tuommoinenkin Luojan kämmenelle mahdu, ja sitä kautta kanssani ruokapöytään? Ja kaipa se voi jotain hyvää toisessakin tapauksessa tehdä. Jokin uskon siemen kun kuitenkin on kylvettynä jo.
Jotta toivottaisin melkein kaikki tervetulleeksi omasta puolestani, myös ne jotka kuvittelevat olevansa liikkeellä ihan tahallaan halventamassa vain. "Melkein" saattaa rajata pois tsiljoonajumalaisen hinduntapaisen, jolle kristittyjen ehtoollinen olisi luonteva osa kaikensyleilevää omaa uskontoa, mutta tästäkään en ole ihan varma.
Tästä aiheesta oli yhtenä jouluna keskustelu, kun tätini ja serkkuni kanssa päätettiin lähteä yökirkkoon, oltiin vielä hilpeässä pikku hiprakassa kaikki. Kastettu ja konfirmoitu mutta sittemmin kirkosta eronnut tätini reissulla mietti, voiko hän käydä ehtoollisella. Minusta se oli vakavaa pohdintaa eikä sävyltään pilkallista ja omasta puolestani olisin kyllä ehtoollisen hänelle sallinut ja näin sanoinkin. En muista, miten siinä sitten kävi.
-
Taidetaan mennä taas siihen vanhaan tilanteeseen, että vain "tosiuskovaiset" tohtivat mennä ehtoolliselle. Tai oikeastaan, muita ei heidän mielestään sinne pidä päästääkään.
No, minun puolesta ajatelkoot mitä ajattelevat, nämä hurskaat ja kelvolliset.
-
Minä taas mietin tänään aiemmin, riittääkö tosiuskoville se oma usko, se sisäinen hengellinen elämä, niin ettei ehtoollista kaipaakaan? Siksi minä ehtoollisella käyn ja se on tärkeää kun usko puuttuu. Onpa edes jotakin.
Eihän tuossa aloituksen sitaatissa nimenomaisesti kiellettykään pakanoita ja publikaaneja osallistumasta?
-
Minä taas mietin tänään aiemmin, riittääkö tosiuskoville se oma usko, se sisäinen hengellinen elämä, niin ettei ehtoollista kaipaakaan?
Voi olla näinkin. Tosiuskovainen en ole ("hymyilee sisäänpäin") enkä varmaan edes minkään lajin uskovainen, mutta minulle riittää oma sisäinen hengellinen elämä. Pinnistelen aina ehtoolliselle mennessä, että saavuttaisin jonkin asteen, jonkin sisäisen "uskovaisen tilan", jonka ajattelen muilla olevan, mutta kylmäksi olen aina jäänyt. Ehtoollinen on minulle todellakin suuri mysteeri, jota ihmettelen ja jota en ymmärrä ollenkaan.
-
Minulle riittää se että Raamatussa sanotaan että "joka syö ja juo erottamatta muusta syömisestä ja juomisesta..." (jne.) -se syö ja juo tuomioksensa. Jospa tämä tarkoittaakin sitä että tuomio on jo julistettu mutta me olemme vapautetut hengellisestä poliisitoiminnasta tai toisten ihmisten sydänten tutkimisesta. On sanottu että meiltä herkästi menee kalat simppujen mukana roskiin...
-ja kuka tietää mitä karismaatikon tai "julkipakanan" sydämessä liikuu hänen astuessaan ehtoolliselle?
-
Minulle riittää se että Raamatussa sanotaan että "joka syö ja juo erottamatta muusta syömisestä ja juomisesta..." (jne.) -se syö ja juo tuomioksensa.
Näinhän se menee ja luulenpa, ettei kukaan sinne fyysiseen nälkäänsä mene syömään eikä juomaan.
-
Pinnistelen aina ehtoolliselle mennessä, että saavuttaisin jonkin asteen, jonkin sisäisen "uskovaisen tilan", jonka ajattelen muilla olevan
Ai, ei minulla ainakaan mitään sellaista ole :icon_biggrin: Ajattelen vain, että jos evankeliumi on totta (soisin niin olevan, mutten ole pätkääkään varma), niin ehtoollisesta luvataan olevan paljon iloa ja voin ottaa sen vastaan olematta yhtään mitään tai missään tilassa. Eli siinä on näin lapsena kastetulle kasteen jälkeen yksinkertaisin juttu kristittynä olemisessa. Ei tarvitse uskoa (ainakaan semmoista minkä itse pystyisi havaitsemaan) eikä mitään muutakaan.
luulenpa, ettei kukaan sinne fyysiseen nälkäänsä mene syömään eikä juomaan.
Ainakin öylättiä on tosi vaikea uskoa leiväksi...
Mietin muuten sitä, kuinka vaikeasti (älyllisesti) kehitysvammaiset voidaan konfirmoida ja päästää ehtoolliselle. Voiko käydä niin että todetaan että ymmärrys ei riitä? (Kenellä muka riittää?) Tai entä jos olisi aikuinen kastamaton kehitysvammainen, voidaanko todeta, että vamman aste on sellainen että mitään asianmukaista kasteopetusta ei pystytä antamaan ja sen takia jätettäisiin kastamatta? Vaikka silloinhan kuolevalle vauvalle annettava hätäkaste olisi yhtä lailla turha. Täytynee kysyä näitä viisaammilta. Jos me epäuskoiset, karismaatikot ja pilkkaajat vain ollaan omalla tavallamme kehitysvammaisia?
-
Mistä tulee sana öylätti? Eikö voisi keksiä nätimpää nimeä?
-
Öylätti tulee latinan sanasta oblatus, joka tarkoittaa 'tarjottua, eteen tuotua, ojennettua'. Verbin infinitiivistä offerre voi nähdä, että siitä on kehittynyt keskieurooppalaisten kielten kautta myös suomen 'uhrata'.
-
Oblatus kääntyy suomen kielessä siis tuolleen :icon_eek:
-
Oblatus kääntyy suomen kielessä siis tuolleen :icon_eek:
Oeskoha joku savolaene piässy viäntää kieppasemmaan latina' sanan viärille leuvvoilleen enempi passeliksi?
-
Oeskoha joku savolaene piässy viäntää kieppasemmaan latina' sanan viärille leuvvoilleen enempi passeliksi?
Savolainen mahdollisesti, mutta ei suoraan latinasta, vaan vanhan ruotsin kielen muodosta öfläte, joissakin nykyruotsin murteissa övlät. Sitä reittiä ovat tulleet monet muutkin kirkollisen elämän sanat.
Mt
-
Jeesuksen vertauksessa kymmenestä neitsyestä oli vain puolet öljyn kanssa "hereillä", toinen puoli porukasta jäi oven ulkopuolelle.
On hyväksi pysytellä hereillä.
-
Jeesuksen vertauksessa kymmenestä neitsyestä oli vain puolet öljyn kanssa "hereillä", toinen puoli porukasta jäi oven ulkopuolelle.
On hyväksi pysytellä hereillä.
Kaikki tytöt nukahtivat. On kuin se olisi auttamatonta opetuksen mukaan... Jostakin muusta on tässä vertauksessa kysymys. Viidellä heistä oli, millä laittaa lamppunsa palaviksi. Mitä se puolestaan on, tahtoisin tietää..
-
Minä olen miettinyt, onko kertomuksen ydin siinä, että tyhmät tytöt lähtivät kaupungille öljyä ostamaan eivätkä olleet paikalla hääseurueen tullessa. Miksi eivät odottaneet sammuneine lyhtyineen?
-
Kymmenen neitsyttä?
Ei luulisi heillä ainakaan olleen sitten syntiä suurempaa oli sitten lamput sammuneina tai palavina.
Valvokaa. Sehän se pää pointti minusta tossa vertauksessa on?
Kaikkihan he nukkuivat silti yö sydännä, että se öljy kyllä jotain merkittävää merkitsi.
Tarkoittaakohan vertaus, että niillä typerys neitseillä ei ollut viisautta eli eivät tienneet uskonasioista mitään, vaan olivat tietämättömiä ja siksi eivät pimeässä osanneet mennä häihin, vaan menivät kirjakauppaan kyselemään?
Eli hyvät ihmiset eivät välttämättä mene häihin, vaan ne joilla on öljyä.
Hehän olivat hyvyyden mukaan samalla tasolla.?
-
Raamattuhaku antoi sanalla VALVOKAA nämä kohdat.
Matt. 24:42
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.
Matt. 25:13
Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Matt. 26:38
Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".
Matt. 26:41
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
Mark. 13:33
Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
Mark. 13:35
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
Mark. 13:37
Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa."
Mark. 14:34
Ja hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa".
Mark. 14:38
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
Luuk. 21:36
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä."
Ap. t. 20:31
Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
1. Kor. 16:13
Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät.
Kol. 4:2
Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,
1. Piet. 5:8
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
-
Lampun öljy taisi merkitä juuri samaa kuin valveilla pysyminen.
Tyhmät eivät ole valveutuneita eli valveilla tai heränneitä.
-
Lampun öljy taisi merkitä juuri samaa kuin valveilla pysyminen.
Tyhmät eivät ole valveutuneita eli valveilla tai heränneitä.
Pooh. Pitäisikö tässä olla varpaillaan kokoaika?
Valvominen varmasti on ihan hyvästä, mutta toi Akuankan valveutuminen on parempi sana minusta kuin valvominen.
Valveutunut minusta on enempi olla tietoinen valinnoissaan ja muuten.
Valvominen on minusta taas enempi jotain suorittamista kovalla työllä?
-
Ken ei ole valveilla, nukkuu aikansa ohi.?
Kyllä kai mietiskelijöidenkin lisäksi tarvitaan valvomista ja valvojia?
-
Jostain olen lukenut vanhan kansan uskovan (ehkä rukoilevaisen suunnan) tulkinnan; öljy kuvaa Pyhää Henkeä, eli niitä jotka on päässeet armosta osallisiksi.
-
Jostain olen lukenut vanhan kansan uskovan (ehkä rukoilevaisen suunnan) tulkinnan; öljy kuvaa Pyhää Henkeä, eli niitä jotka on päässeet armosta osallisiksi.
Tämä oli meillä ainekirjoituksen kokeen yhtenä vaihtoehtona, ja yksi rinnakkaisluokkalainen kirjoitti noin. En ollut kuullut koko tulkintaa ja kirjoitin palopuheen valvomisen välttämättömyydestä. Palopuheella sai kyllä paremman arvosanan, mutta tulkintaani epäilen vääräksi. Nukahtaminen ei ollut niin vaarallista tässä, ja kai, koska se oli ainekokeessa, jäin sitä miettimäänkin. Paremmin varustautuneita ne viisaat olivat.
Vapaasti assosioiden tästä tulee mieleen vertaus miehestä joka rakensi talon kallolle ja toisesta joka rakensi hiekalle. Ero oli varustautumisessa ja harkinnassa.
Odotettavissa on siis pitkää odottelua, väsymistä, myrskyjä, nukahtamista. Mutta mitä se on, mitä ottaa itsestäänselvästi ja ulkopuolelta, omistaen, sillä eihän ne lamput pitkään kunnostamatta palaneet. Ja kuka sitä yöllä myisi eli aika epätoivoinen hanke niiltä tyhmiltä :eusa_think: En minä vieläkään tiedä mikä tässä villakoirassa on ydin.
-
Avioliittoneuvontaa: on oltava valmiina, kun se oikea tulee.
-
Jostain olen lukenut vanhan kansan uskovan (ehkä rukoilevaisen suunnan) tulkinnan; öljy kuvaa Pyhää Henkeä, eli niitä jotka on päässeet armosta osallisiksi.
Öljyn hakeminen kaupungilta olisi kai näin ajatellen turvautumista 'maailman henkeen'.
-
Öljyn hakeminen kaupungilta olisi kai näin ajatellen turvautumista 'maailman henkeen'.
Minulle vaan tulee tuosta öljyn ostamisesta mieleen Jesaja 55:1
" Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!"
-
valvominen on ollut minulle raskas asia... pienikin synti veti minut masennukseen... körttirovasti sai minut tajuamaan, että Kristus valvoo...
-
Valvominen ymmärretään usein itsensä ja tekojensa tarkkailuksi. Minusta se on pikemminkin katsomista avoimin silmin ympärilleen. Silloin ymmärtää olla kiitollinen kaikesta Luojan hyvyydestä ja huomaa puuttua kohdalle sattuvaan ihmisen raadollisuuteen. Unessahan sitä usein on tässäkin mielessä.
-
valvominen on ollut minulle raskas asia... pienikin synti veti minut masennukseen... körttirovasti sai minut tajuamaan, että Kristus valvoo...
Kiitos
-
Se karismaatikkohan saattaa olla käsityksineen oikeassa, ja me erehtyneitä?
Ei kyse oo siitä kuka on oikiassa vaan siitä että eri kirkkojen ehtoollisteologia on niin erilaista. Ainakaan katoliset ja ortodoksit ei huoli ehtoollispöytään kuin omiaan ja kyllä mää tuntisin itteni äärimmäisen epäkohteliaaksi juntiksi jos sinne menisin. Luterilaisilla sentään on melko monen protestanttisen kirkon kanssa ehtoollisyhteys.
-
Ei kyse oo siitä kuka on oikiassa vaan siitä että eri kirkkojen ehtoollisteologia on niin erilaista. Ainakaan katoliset ja ortodoksit ei huoli ehtoollispöytään kuin omiaan ja kyllä mää tuntisin itteni äärimmäisen epäkohteliaaksi juntiksi jos sinne menisin. Luterilaisilla sentään on melko monen protestanttisen kirkon kanssa ehtoollisyhteys.
Onko oikeesti, kun ymmärtääkseni juuri protestanttien kanssa hinnaa pahasti se viisisataa vuotta vanha kiista siitä onko meille siinä tarjona todella Kristuksen ruumis ja veri vai onko kyseessä muistoateria? Siksi ainakaan aksan kirkkojen kanssa ei ole, sillä heillä on nämä valtaosaltaan pakotettuna yhteen Fredrin Jonkun tpoimesta Preussista alkaen (tämä retrikki kuoli 1688). Pitää kerrata Leuenbergin konkordia muutenkin...
eikai meillä ole täysi "altar and pulpet" yhteys kuin anglikaanien kanssa Porvoon sopimuksen nojalla, oikaise Sanneli tai kuka vain jos erehyn, tieto on tarpeen nyt enkä jaksa penkoa esille mistään. :icon_eek:
Minusta olisi kyllä siistiä jos saisi mennä kaikkialla ehtoolliselle, joskin minä ymmärrän että teologit kinastelevat niin maallikothan siitä viis piittaa. Kirkossa minä sen kuitenkin pitäisin ja messun yhteydessä, jotta se selkeäösti erottuisi muusta syömisestä ja juomisesta. Ihminen kun on sen verran juntti että tarvitsee konkreettisia apuvälineitä ja tuo on yksi. Jos/kun muutan Umbriaan pyydän yksittäisen luvan, sellaisiakin myönnetään ihmisille, käydä katolisten kanssa Ehtoollisella.
-
Valvominen ymmärretään usein itsensä ja tekojensa tarkkailuksi. Minusta se on pikemminkin katsomista avoimin silmin ympärilleen. Silloin ymmärtää olla kiitollinen kaikesta Luojan hyvyydestä ja huomaa puuttua kohdalle sattuvaan ihmisen raadollisuuteen. Unessahan sitä usein on tässäkin mielessä.
Minä ihmettelen sitäö Italian matkaani juuri tässä mielessä. Sain kevättalvella ensinnä päähänpinttymän matkustaa Italiaan, mistä? Sitten Antti Kruus tulee ja markkinoi ekumeenista pyhiinvaellusta. Mistä koko kaveri on facebook-frendini, en edes tiedä. On vain. Ja niin minä matkustin, näin maailman ihan eri silmin ja palasin lohdutettuna ja ilahdutettuna takaisin. Olin ollut juuri tuon valvomispakon kanssa kuin täi tervassa ja voittopuolisesti onneton kristitty, oli kuin Jumala itse olisi halunnut ilahduttaa ja virkistää minua ja näyttää paljon kaunista. Unohdin itseni ja lakkasin kantamasta koko maailman murheita niskoillani.
Erityisen pökerryttävän iloinen olin, kun sisko mainitsi että "emme ole tätä niin huudelleet mutta mekin muuten matkustamme Italiaan"... Neiti Kesäheinä oli elämöinyt asiasta ja mies sai pikku bonuksen sopivasti, hekin pääsi sinne vähän minun jälkeeni, seuraavan kerran menemme yhdessä Assisiin, Neiti Kesäheinä ilmoitti muuttavansa Sorrentoon, olemme jo sopineet että kyläilemme sitten.
Perustan sinne Herättäjäyhdistyksen haaraliikkeen. Minulla oli huivi kaulassa eikä se kiristänyt lainkaan.
-
Menestystä Sorrenton seuraliikkeelle!
-
Valvominen ymmärretään usein itsensä ja tekojensa tarkkailuksi. Minusta se on pikemminkin katsomista avoimin silmin ympärilleen. Silloin ymmärtää olla kiitollinen kaikesta Luojan hyvyydestä
Hei tämä oli hyvä pointti, nyt vasta huomasin! Hyvä kiinnittää katse jonnekin muualle kuin omaan napaansa. Jonkinmoista itsekeskeisyyttä ja käpertyneisyyttä se omien syntienkin tarkkailu voi olla. Mitä enemmän näkee ympäröivän maailman Luojan hyvyyden ilmentymänä, eikö sitä enemmän ihan automaattisesti ja ponnistelematta halua jakaa sitä toisillekin? Kun avautuu ottamaan vastaan, samalla avautuu antamaan?
(Tämäntapaista olen paljon enemmän löytänyt katolisilta kirjoittajilta kuin luterilaisilta, jotka niin keskittyy vain siihen synnit anteeksi -teemaan.)
-
Lainaus käyttäjältä: juhani - 10.01.12 - klo:07:37
valvominen on ollut minulle raskas asia... pienikin synti veti minut masennukseen... körttirovasti sai minut tajuamaan, että Kristus valvoo...
Kiitos
________
Myös minulta kuten Leenalta KIITOS
Toi itsekriittisyys kahlitsee liikaa monia ja ei uskolleta elää, kun ollaan niin itselleen tiukkoja.
Viisveisuu tekee aina välillä hyvää.
-
Ei kyse oo siitä kuka on oikiassa vaan siitä että eri kirkkojen ehtoollisteologia on niin erilaista. Ainakaan katoliset ja ortodoksit ei huoli ehtoollispöytään kuin omiaan ja kyllä mää tuntisin itteni äärimmäisen epäkohteliaaksi juntiksi jos sinne menisin. Luterilaisilla sentään on melko monen protestanttisen kirkon kanssa ehtoollisyhteys.
No jos nyt kuitenkin olaan saman Isän lapsia, vaikka asiat erilailla nähdäänkin, niin miksi ehtoollisestakin on tehty vain meidän tavoin uskovien etuoikeus ja kuka muu kuin Isä taivaasta näkee sydämeen?
-
Menestystä Sorrenton seuraliikkeelle!
Juuh... minä jo alustavasti käännän Siionin Virsiä italian kielelle. Assisissa aion kuljeskella körttipuvussa. Siellä on niin paljon sääntökuntapukuista kansaa, ettei kukaan taatusti ihmettele mitään. Ei tarvitse roudata hirveästi vaatteita sinne sitten. Elämä tulee olemaan helppoa, kun ei edes tarvi miettiä mitä pukis päälle tänään. Käykää sitten usein kylässä!
Lyhentää sitä kyllä vähän pitäisi, niinkuin kaventaakin. Mainiota, Leena, sinä teit sen! :kahvi:
-
Sääntökuntamme on Associazione del Risveglio.
-
Sääntökuntamme on Associazione del Risveglio.
Signor, fa di me uno instrumento della tua pace
dove cé'eodio :014:, io porti amore :008:, dove discordia :014:, io porti l'unione :052:.
Dove cë errore, io porti la verita, dove dubbio :icon_confused:, io porti la fede.... :026: :026: :026:
dove c'e disperazione :'( io porti la speranza :)
.............................................
O Divino Maestro, che io non cerci tanto di essere consolato quanto di consolare, :056: di essere compreso, quando ti comprendere :045:, di essere amato, quando di amare... :055:
Infatti: donado si riceve :113:, perdonando si perdonati :icon_sunny:, morendo si risuscita alla vera Vita :051: :051: :051:.
Amen.
-
Onko oikeesti, kun ymmärtääkseni juuri protestanttien kanssa hinnaa pahasti se viisisataa vuotta vanha kiista siitä onko meille siinä tarjona todella Kristuksen ruumis ja veri vai onko kyseessä muistoateria?
Ainakin anglikaanien kanssa on ihan virallinen ehtoollisyhteys ja kun Unkarissa kysyin niin olisin päässyt myös reformoidun kirkon ehtoolliselle, sitä en tiedä että laskettaisko niitä meidän kirkon ehtoolliselle.
No jos nyt kuitenkin olaan saman Isän lapsia, vaikka asiat erilailla nähdäänkin, niin miksi ehtoollisestakin on tehty vain meidän tavoin uskovien etuoikeus ja kuka muu kuin Isä taivaasta näkee sydämeen?
Niin no, miksipä eri kirkkokuntia on olemassa? Voitaishan me kaikki kuulua samaan kirkkoon vaikka asiat eri tavalla nähdäänkin...
Käytännössä näköjään ei. :102:
-
Ainakin anglikaanien kanssa on ihan virallinen ehtoollisyhteys ja kun Unkarissa kysyin niin olisin päässyt myös reformoidun kirkon ehtoolliselle, sitä en tiedä että laskettaisko niitä meidän kirkon ehtoolliselle.
Niin no, miksipä eri kirkkokuntia on olemassa? Voitaishan me kaikki kuulua samaan kirkkoon vaikka asiat eri tavalla nähdäänkin...
Käytännössä näköjään ei. :102:
Meillä ei ole virallista ehtoollisyhteyttä reformoiduille, mutta olen aina toivottanut heidät tervetulleiksi (yksi miniämme on presbyteeri) ehtoollispöytään, vaikka tiedän, että se on kirkkoisien mielestä väärin, mutta ihmisille oikein Jumalan edessä.
-
Ainakin anglikaanien kanssa on ihan virallinen ehtoollisyhteys ja kun Unkarissa kysyin niin olisin päässyt myös reformoidun kirkon ehtoolliselle, sitä en tiedä että laskettaisko niitä meidän kirkon ehtoolliselle.
Niin no, miksipä eri kirkkokuntia on olemassa? Voitaishan me kaikki kuulua samaan kirkkoon vaikka asiat eri tavalla nähdäänkin...
Käytännössä näköjään ei. :102:
Anglikaanien kanssa on Porvoon sopimuksesta, se on juuri se "altar and pulpit" oli molemmin puolin kelpaa pappi saarnaamaan ja ehtoollisella saa käydä sen kun menee. Saksan sisäinen tilanne johtuu paremmin historiasta kuin kirkkojen kahdenvälisistä sopiumuksista, 1600-luvun Preussin vaaliruhtinas Fredrik Jotakin tärskäytti kaikki reformoidut yhdeksi. Mutta siihen kaatui kahdenvälinen sopimus Suomen evl kirkon kanssa.
............................................
Voisi olla vaikeaa totutella yhtäkkiä rukoilemaan Ainaista Neitsyttä, mene tiedä liiankin venyvä omatuntoni taitaisi tuossa yskiä pahemman kerran, sillä olen tottunut ja kasvanut ajatukseen ettei luotuja olentoja rukoilla kuten Jumalaa. Mutta sitä olen kyllä miettinyt mistä syystä maallikoille ei voida avata ehtoollispöytää ilman eri sopimksia. Se kyllä pitää paikkansa että sopimalla asiasta tulisi periaatteessa sallia jopa luterilaisen pääsy katolisiin, sillä he tunnustavat meidän kasteemme, joskaan eivät pappeja, kirkkoa, liturgiaa sun muuta. Tämä tulee kysymykseen esimerkiksi tilanteessa jossa asuisi pidempään maassa jossa ei ole lurerilaista kirkkoa kuin joko poikkeuksesta joku pistäytyy tai kohtuuttoman matkan päässä, ja kohteliasta on selvittää asia joka tapauksessa. Yleensä lupa on annettu, kunhan on selvillä että ao on kastettu, ja käsittää ehtoollisen merkityksen. Ortodoksisen kirkon kanssa saattaa olla kireämpää kuin roomalaiskatolisen, ja luterilainen on näistä kaikista joka tapauksessa vieraanvaraisin.
-
Tämä ainainen neitsyt ja monen lapsen äiti ristiriita häiritsee sielunelämääni. On monia muitakin fyysisesti mahdottomia legendoja, jotka eivät ole uskonasioita ja uskottavissa.
-
Voihan joku puhua ääni värähtäen 'hengellisestä neitssydestä', joka on jotain ihan muuta kuin gynekologiaa. Suon sen hänelle.
-
Tämä ainainen neitsyt ja monen lapsen äiti ristiriita häiritsee sielunelämääni. On monia muitakin fyysisesti mahdottomia legendoja, jotka eivät ole uskonasioita ja uskottavissa.
Minun myös, se on auttamatonta, eikä se ole symbolista enempää kuin ylösnousemus. Ehkä sen tähden se on äkkiseltään outoa, , että en ymmärrä mistä dogmi, koska sillä ei ole meidän pelastuksemme kannalta kai mitään merkitystä. Joensuun vuosina sain selvitettyä eräältä ortodoksi-isältä, joka oli siitä tosi mukava että suostui kertomaan paljon "diaboloksen lapselle": Kyseessä on temppeliteologia. Ortodoksinen kirkko on todella pyhä, ja tämän taustalla nähdään Marian kohdun pyhyys: Mikä on ollut Jumalan asunto, sitä älköön koskaan käytettäkö muihin tarkoituksiin. Siis ensin oli teologinen dogmi, sitten syntyi uskottavaksi tarkoitettu asia, siitä syystä Herran veljet ovat "serkkuja". Raanmattua ei kuitenkaan voi kääntää noin. Ei voikaan, vastattiin, mutta sehän on "vain osa perinnettä". On tietty myös luterilaisia, joiden kohdalla joskus tekee mieli kysyä, palvellaanko siis Raamattua vai Jumalaa.
Ei tulisi mieleeni olla kunnioittamatta ihmisiä joille ainainen neitsyys on tärkeää, siksi yleensä pidän suuni kiinni, kuten tuolla ekumeenisella matkallakin, milloin ortodoksi ilmoitti että se on ainoa oikea kirkko. Se on sitä heille, eikä juttu kuulu minulle.
Roomalaiskatolinen ruusukkorukous on hieno, kerta kaikkiaan. Olen kasvanut itse perinteessä ja perinteeseen, jossa kuitenkaan ei huudeta avuksi Mariaa, enkä ehkä pystyisi siihen. Yhteisen kirkon rakentaminen merkitsisi sitä että kukin joutuisi luopumaan monestra rakkaasta traditiostaan, ainakin silloin kun tullaan koolle. Se saattaa olla liikaa vaadittu.
Toisaalta huomasin kyllä aika herkästi puuttuvani puheeseen, kun luterilaiset parjasivat omaa kirkkoaan. Se ei alkuunkaan kävisi päionsä kummassakaan katolilaisessa kirkossa, eivätkä ortodoksit ja roomalaiskatoliset niin teekään. Siinä olisi meillä oppimisen paikka. Luterilaisuuden omaa valoa, lohdullisuutta, avoimuutta ei arvosteta kuten pitäisi, milloin missäkin on tapahtunut milloin mitäkin koko kirkon mädättänyttä, enkä nyt tarkoita selvittämättömiä herätysliikkeiden sotkuja. Milloin ei ole saatu ripustaa ikonia sinne minne on haluttu ja milloin mitäkin, mistä sitten parin grappan jälkeen kiljutaan.
Ehkä tämän pitäisi olla korkeakirkollisempi - ehkä pappien pitäisi lukea läksynsä, jotta he tietäisivät, mitä oma kirkko opettaa, mitä ei. Tämän verran kyllä mietin itse. Aika moni osaa vain ne oman liikkeen pyhyydet.
-
Juice Leskinen: Opetuslapset tekivät dogmin Jeesuksen työstä.
-
Juice Leskinen: Opetuslapset tekivät dogmin Jeesuksen työstä.
Hyvä, että joku siitäkin.
-
Tämä ainainen neitsyt ja monen lapsen äiti ristiriita häiritsee sielunelämääni. On monia muitakin fyysisesti mahdottomia legendoja, jotka eivät ole uskonasioita ja uskottavissa.
Mitä Marian ainaiseen neitsyyteen uskovat sitten neitsyydellä mahtavat tarkoittaa?
Tunnen kyllä ihan kotimaisen kahden (itse synnyttämänsä) lapsen äidin, joka ainakin jossakin mielessä on neitsyt.
Mitä ehtoolliseen tulee niin luulisin että en minä siinä ehtoollispöydässä ajattele, että uskon nyt juuri luterilaisen ehtoollisopin mukaisesti sen mitä tässä olen saamassa. Pikemmin ajattelen, että olen suunnilleen yhtä ymmärtävässä tilassa kuin kastettava parikuinen lapsi. Eikö silloin ole samantekevää, minkä kirkkokunnan toimitukseen osallistuisin? Ne on siellä alttarikaiteen toisella puolella ne, joille hienojakoiset teologiset erittelyt ovat tärkeitä.
-
Mitä Marian ainaiseen neitsyyteen uskovat sitten neitsyydellä mahtavat tarkoittaa?
Tunnen kyllä ihan kotimaisen kahden (itse synnyttämänsä) lapsen äidin, joka ainakin jossakin mielessä on neitsyt.
Mitä ehtoolliseen tulee niin luulisin että en minä siinä ehtoollispöydässä ajattele, että uskon nyt juuri luterilaisen ehtoollisopin mukaisesti sen mitä tässä olen saamassa. Pikemmin ajattelen, että olen suunnilleen yhtä ymmärtävässä tilassa kuin kastettava parikuinen lapsi. Eikö silloin ole samantekevää, minkä kirkkokunnan toimitukseen osallistuisin? Ne on siellä alttarikaiteen toisella puolella ne, joille hienojakoiset teologiset erittelyt ovat tärkeitä.
Tämän tiedän; eivät mitään symbolista, vaan, että Marian immenkalvo on synnytyksen jälkeen ehyt. Jotakin tärkeää uskonsalaisyuutta merkitsee siis se, että Maria on ollut ihan biologisesti ainainen neitsyt. Siis yhtäläisesti totta kuin kaikille se, että yläsnoussut Jeesus söi leipää ja kalaa oppilaidensa kanssa.
Se on rakas ja tärkeä totuus heille, joskaan en itse ymmärrä mitä tekemistä sillä pelastuksemme kanssa on.
Roomalaiskatoliseen mariologiaan tuo ei kuulu, heillä on omat kertomuksensa Mariasta. Oli kivaa kuulla nuo esitelmät matkalla; sainpa tietää, ettei Luther kajonnut oman kirkkonsa mariologiaan. Harvempi luterilainen teologi taitaa tietää tästä ja vielä harvempi seurakuntalainen piittaa. No, samapa tuo. Kenties joku on kiinnostunut ja ellei ole, voi hypätä yli.
...........................................
Ikävä kyllä niillä oppineilla siellä alttarikaiteen toisella puolen on valta päättää, missä kukin meistä Ehtoollisen saa ottaa vastaan, siinä koko hölmöys. Ei sitä seurakuntalaisilta kysytä. Aika moni totesi, että ´minun kirkkoni on siellä, missä saan Ehtoollisen.
Mutta kun nyt on näin, niin ratkaisu ongelmaan on tuo, että mikäli ei omaa kirkkoa ole lähelläkään, ottaa selvää, kenen kanssa olisi sovittavissa, kuinka tuo tunnustusrajat ylittävä ehtoolliselle osallistuminen käy paikkakunnalla päinsä. Näin sanovat ekumeniikan cumussa. Tuolla matkalla toivoin että olisimme voineet keskenämme rajan ylittää, mutta siihen olisi kaiketi nuo papit tarvinneet ylemmiltään sitten luvan. Messut vuorottelivat: luterilainen, katolinen, luterilainen, katolinen, ja vapaakirkolliset tulivat ehtoolliselle luterilaisten kanssa.
-
Jotta viestistä ei tule ihan mammuttia: Antti Kruus on tavallisesti saanut pitää luterilaisille messun roomalaiskatolisissa kirkkorakennuksissa, siksikin, että Italiassa asuu aika paljon suomalaisia jotka ovat pysyneet omassa kirkossaan; hänellä on tavallaan toinen seurakunta siellä. Umbrian suomalaiset osallistuivatkin meidän messuihimme.
Sitten joku henkilö vaihtui ja tuo kiellettiin jossakin Rooman seurakunnista, kun kysyin syytä, niin luterilaisuudenn tähden; katoliset kirkot kun eivät tunnusta luterilaista pappeutta. Sama kuin jos minä olisin saanut päähänpiston pitää siellä messun, siis. Teologista titrailua, niinpä niin, mutta käytännössä nuo titrailut johtivat melkoiseen pettymykseen, Antti sen kyllä varmaan kesti, mutta paikalliset luterilaiset huonommin.
Kuulin ennen saman reissun tehneiltä että meillä olisi ollut keskenämme poikkeuksellisen hyvä henki, ennen oli oltu tunnustusrajojen mukaan tukkanuottasilla. Nyt ei ollut ainuttakaan riitaa, ei edes kiivasta keskustelua. Kunnioitettiin toisten tapoja ja sovittuja käytäntöjä kenenkään esittämättä, että minä kyllä niin ja meidän kirkko näin. Se oli hyvä matka. Kun kerran jostakin on sovittu, niin tapelkoot maalliset paimenpomot. Laumaa kaitsee Ylipaimen, ja se viihtyy ihan hyvin samoilla laitumilla.
..............................
Vapaakirkon pappi Vilho Rantanen on kirjoittanut kivoja runoja jo kauan sitten, lienee kuollut jon koko mies: Tässä muistaakseni Pyhä Pietari passittaa Taivaan portilla eturivin paikasta tappelevat teologit takaisin maan päälle
"Laumanne kyllä pian sovinnon paikalla ois
jos paimenet hetkenkin keskenään riitelemättä olla vois".
-
Oppierot keventävät oppeja ja suovat yksilöllisille tulkinnoille liikkumavaraa. Omantunnon ääni pääsee esille. Kun auktoriteetti esittää näkemyksensä, oppilas voi ajatella, että niin mutku... Lähestytään tilaa, jossa körttiläiset ovat kokeneita, nimittäin epävarmuutta. Sen sietäminen liittyy oleellisesti persoonallisuuden kypsyyteen.
-
Oppierot keventävät oppeja ja suovat yksilöllisille tulkinnoille liikkumavaraa. Omantunnon ääni pääsee esille. Kun auktoriteetti esittää näkemyksensä, oppilas voi ajatella, että niin mutku... Lähestytään tilaa, jossa körttiläiset ovat kokeneita, nimittäin epävarmuutta. Sen sietäminen liittyy oleellisesti persoonallisuuden kypsyyteen.
Yksilölliset tulkinnat sallivat omatunnolle toisinaan melko järkyttävän liikkumavaran. Omantunnon vapauden nimissä on omassa kirkossammekin tapahtunut yhtä ja toista, jota epäilen "Jumalan äänen" kenellekään neuvoneen.
En ihmettele vaikka joku jo kysyy, millainen ja kuinka luotettava majakka tuo "omantunnon ääni" on. Mitähän se lopulta sisältää? Käsittääkseni joko auktoriteetin äänen tai varsin persoonallisia tulkintoja oikeasta ja väärästä, ja sellaisina toisinaan perin mielihyvähakuisia.
En tiedä, uskaltaisinko heittäytyä elämään yksin kristittynä, "omatuntoni" varassa. Olen mieluummin sitten todella kypsymätön henkilö ja siedän epävarmuutta huonosti. Kristittynä elämisen kohdalla olenkin ihan varmasti sellainen.
Tästä syystä ihmisille on annettu kirkko - kristittyjä ollaan nimen omaan yhdessä. Ekumenian ihanne olisi yhteinen ehtoollispöytä, mutta eipä siihen näköjään päästä. Dosentti :026: huomauttaa, että Jeesus halusi kovasti, että olisimme yhtä. Yhtä varmaan voimme olla, vaikka meillä olisi erilainen perintö niissä asioissa, jotka eivät koske meidän pelastustamme, ja on aihetta olla iloinen siitä, että RK ja evl saivat aikaan "yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta". Jo siksikin, että tulevat sukupolvet on opetettava.
-
Oppierot keventävät oppeja ja suovat yksilöllisille tulkinnoille liikkumavaraa. Omantunnon ääni pääsee esille. Kun auktoriteetti esittää näkemyksensä, oppilas voi ajatella, että niin mutku... Lähestytään tilaa, jossa körttiläiset ovat kokeneita, nimittäin epävarmuutta. Sen sietäminen liittyy oleellisesti persoonallisuuden kypsyyteen.
Yksilölliset tulkinnat sallivat omatunnolle toisinaan melko järkyttävän liikkumavaran. Omantunnon vapauden nimissä on omassa kirkossammekin tapahtunut yhtä ja toista, jota epäilen "Jumalan äänen" kenellekään neuvoneen.
Mitä yhtä? Mitä toista?
Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Paimenen ääni on lempeä. Auktoriteetti lukee lakia. Lempeä kirkkoisä tarjoaa oman tulkintansa Jumalan äänestä.
En ihmettele vaikka joku jo kysyy, millainen ja kuinka luotettava majakka tuo "omantunnon ääni" on. Mitähän se lopulta sisältää? Käsittääkseni joko auktoriteetin äänen tai varsin persoonallisia tulkintoja oikeasta ja väärästä, ja sellaisina toisinaan perin mielihyvähakuisia.
Kukapa hakisi mielipahaa!
En tiedä, uskaltaisinko heittäytyä elämään yksin kristittynä, "omatuntoni" varassa. Olen mieluummin sitten todella kypsymätön henkilö ja siedän epävarmuutta huonosti. Kristittynä elämisen kohdalla olenkin ihan varmasti sellainen.
Ei mitään heittäytymisiä. Kristittynä ja ihmisenä oleminen on yksi ja sama. Ei Jumala auta ellei itse yritä. Odottaessa rukouksessa omantunnon ääni selkiytyy.
Tästä syystä ihmisille on annettu kirkko - kristittyjä ollaan nimen omaan yhdessä. Ekumenian ihanne olisi yhteinen ehtoollispöytä, mutta eipä siihen näköjään päästä. Dosentti :026: huomauttaa, että Jeesus halusi kovasti, että olisimme yhtä. Yhtä varmaan voimme olla, vaikka meillä olisi erilainen perintö niissä asioissa, jotka eivät koske meidän pelastustamme, ja on aihetta olla iloinen siitä, että RK ja evl saivat aikaan "yhteisen julistuksen vanhurskauttamisesta". Jo siksikin, että tulevat sukupolvet on opetettava.
Erotat pelastusta koskevat asiat muista. Pelastus on tärkeintä.
Aktiivinen sanavarastosi ei ole suppea.
-
Mitä yhtä? Mitä toista?
Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Paimenen ääni on lempeä. Auktoriteetti lukee lakia. Lempeä kirkkoisä tarjoaa oman tulkintansa Jumalan äänestä.
Saat vastauksen yksityisviestinä koska ei ole herättäjähenkistä kajota toisten tekoihin -- omissa on tarpeeksi --- mutta kun nyt kysyt niin minusta ansaitset vastauksenkin. Sillai... Olemme jokainen kuitenkin kaikitenkin evl kirkon jäseniä, ja siten myös kannamme toistemme taakkoja, mielestäni virheitä ja syyllisyyttä' myös, niin pitkään kuin samassa hiekkalaatikossa leikitään. Mutta en halua julkisesti lähteä osoittelemaan että nuo tuolla tätä ja nämä täällä tämmöistä, jossa lain lukeminen ja sen harvemmin muistetun sideavaimen käyttö olisi sielunhoidollisempaa.
-
Tuota sietää täsmentää. Piotäisiköhän sanoa, että kuulumme Kristuksen kirkkoon?
Mielipahaa ei kukaan hae, eikä toiselle toivottavasti tahdo tuottaa. Mutta joskus sitä täytyy vain jaksaa kantaa, halusi tai ei, sillä elämänsä mielihyvän varaan rakentanut ihminen ei ota elämän realiteetteja huomioon. Kristus ei lupaa sitä kenellekään seuraajistansa. Toivottavasti tästä nyt saa selvää... :003:
:026: "From now on we cannot speak rightly of either God or without speaking of Jesus Christ. All concepts of reality that ignore Jesus Christ are abstractions" (Ethics).
-
Lutherin mukaan omantunnon ääni on isästä perkeleestä... kuolemaa ja kadotusta se edustaa. Rippikoulukirjojen mukaan omatunto on Jumalan ääni. En tykkää rippikoulukirjoista.
-
Nämä omantunnon vapaudet ja erilaiset tulkinnat ovat kuin hyllyvä suo. Äkkiä muodostuu tavasta laki ja ehto. Toisaalta mieltyisin kirkkoon joka on kuin paikalleen valettu sementtikakku; -joka ei halua kuulla mitään muuta, ei tiedä mistään muusta, pysyy paikoillaan hievahtamatta maailmanajasta huolimatta. Aikaa voi kyllä seurata ehdonvalla asioissa, vaan ei tärkeimmässä. Niin kauan kuin Paavin kirkko ei tunnusta yksin Kristusta, yksin armon kautta, ei pidä solmia mitään enempiä yhteyksiä sinne päin kuin asiallisen ystävälliset välit ja yhteistyötä sosiaalisissa ym. hankkeissa. Mutta yhteistä ehtoollispöytää ei meillä ole oikeasti vaikka mitä sopimuksia solmittaisiin, ei yhteistä käsitystä vanhurskauttamisesta myöskään. Yhteyttä yli Kristuksen ei ole olemassa.
Sellainen kirkon pitäisi olla lain ja evankeliumin asioissa. Niiden erotusta pitäisi pyrkiä teroittamaan teroittamasta päästyäkin.
Minua pelottaa että kirkko on kuin purjelaiva vailla peräsintä tai kunnon perämiehiä. Kansansuosiota ei pidä ryhtyä itseisarvona tavoittelemaan. Kristuksen näkymätön kirkko ei Raamatunkaan mukaan voi olla 90% kaikista maista joissa kristinuskoa on saarnattu. Näkyvää ja näkymätöntä kirkkoa ei pitäisi sekoittaa.
Joko yksin Kristuksen ansiosta, yksin armon kautta tai ei Kristusta lainkaan. Kova sana mutta totta. Tulkoon muut uskollaan autuaaksi jos voivat mutta meidän on uskominen yksin Kristukseen ja muunlaisista uskoista en halua kuullakaan.
-
Paavin kirkko on pitkälle linjassa, heillä on meidän kanssamme yhteinen julistus vanhurskauttamisesta 1999. Jumala katsoo syntisen kelvokkaaksi yksin Kristuksen tähden. Sivuilta voi seurata yksityiskohdat. Minua suututtaa, kun sain kappaleen enkä sitä löydä. Siskon autotalli syö esineitä.
-
Lutherin mukaan omantunnon ääni on isästä perkeleestä... kuolemaa ja kadotusta se edustaa. Rippikoulukirjojen mukaan omatunto on Jumalan ääni. En tykkää rippikoulukirjoista.
Nyt olen kyllä ihan varma että kyseessä on sellainen Lutherin tulkinta jonka voi kumota toisella Lutherin tulkinnalla. Raamatussakin on sellaisia kohtia jotka kumoaa toisensa jos lukee vain sanan sieltä ja toisen tuolta.
Se kokonaisuus.
Monet vanhat herättäjät ymmärsivät että synnintunnon ja omantunnon ääni on Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa, mutta paholaisen vaikuttamaa on se ettei ole toivoa eikä pelastusta saattaakseen ihmisen lain alle tai "suruttomuuteen".
-
Minäkin mietin tätä juhanin teesiä. En tiedä tarkoittaako jussi tällä tavoin kuin minulle viidesläisyydessä opetettiin: Omaatuntoa ei voi eikä pidä verrata Pyhän Hengen johdatukseen, sillä omatunto on käsiteltävissä. Jos vanhemmat opettavat lapsen jo pinestä pitäen noudattamaan omia näkemyksiään esim. lain noudattamisesta, siitä tulee elämäntapa. Esimerkki: Näpistäminen ei ole rikos. Näpistelijästä tulee tunnoton varas. ???
Mutta johtuuko tämä siis perkeleestä?
-
Tiedän erään hieman loogisesti yksinkertaisen, lapsen äänellä puhuvan,
keski-ikäisen mielenterveys-kuntoutujan.
Jos hänellä ei ole rahaa, hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja jos hänellä
on nälkä, ja hänellä ei ole rahaa niin hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja
se on hänen mielestään oikein, että köyhä ottaa kaupasta mitä tarvitsee.
-
tällä tavoin kuin minulle viidesläisyydessä opetettiin: Omaatuntoa ei voi eikä pidä verrata Pyhän Hengen johdatukseen, sillä omatunto on käsiteltävissä. Jos vanhemmat opettavat lapsen jo pinestä pitäen noudattamaan omia näkemyksiään esim. lain noudattamisesta, siitä tulee elämäntapa.
Mistä se Pyhän Hengen johdatus sitten opetettiin tunnistamaan? Siis sellainen, joka pakottaa tekemään vaikka jotakin mitä omatunto pitää vääränä?
Minä en kyllä usko tuota teoriaa, että omatunto olisi jotakin vain vanhemmilta joko saarnaamisen tai mallin kautta opittua. Johan minä lapsena osasin pitää joitakin vanhempieni tekoja väärinä.
Minä en tunne juhanin lainaamaa Lutherin tekstiä (enkä sen puoleen muutakaan Lutherin tuotantoa kummoisesti), mutta tulee mieleen että ehkä siinä ei ole pointtina se, voiko omaatuntoa käyttää ohjeena lakiasioissa, vaan se, että jos omatunto on kondiksessa niin se koko ajan todistaa ihmistä niin syylliseksi että Helvettiin ollaan matkalla, eli että evankeliumia ei omastatunnostaan löydä.
-
Galatalaiskirjeen kommentaarissa Veli Lutteerus opettaa lain olemisesta omassatunnossa. Siinä on tosi helvetti.
-
Otsikkoon viitaten: nukahtelen vähän väliä, ja aina olen tähän mennessä joutunut heräämään.
-
Kyllä omatunto on jossain määrin opitun tulos. Kuinka muuten jotkut tosiuskovaiset voivat hyvällä omallatunnolla tuomita, syrjiä ja käyttäytyä töykeästi niitä kohtaan, joita he pitävät syntisinä tai harhaoppisina.
Toinen taas potee omatunnontuskia sellaisestakin, mikä ei ole syntiä tai värin.
-
Kyllä omatunto on jossain määrin opitun tulos. Kuinka muuten jotkut tosiuskovaiset voivat hyvällä omallatunnolla tuomita, syrjiä ja käyttäytyä töykeästi niitä kohtaan, joita he pitävät syntisinä tai harhaoppisina.
Toinen taas potee omatunnontuskia sellaisestakin, mikä ei ole syntiä tai värin.
He ovat tosiuskovaisia siksi, että heillä olisi tuki olla muita parempia ja näin saada oikeuden piestä muita. Ikävä kyllä
-
Tämä "herännyt" nukahtaa nyt tyytyväisenä hymy huulillaan :)
-
Kyllä omatunto on jossain määrin opitun tulos.
Minulla on ainakin vielä opinnot kesken omantunnon kanssa ja jokaisen päivän jälkeen saan "kotiläksyjä".
-
He ovat tosiuskovaisia siksi, että heillä olisi tuki olla muita parempia ja näin saada oikeuden piestä muita. Ikävä kyllä
On sellaisiakin tosiuskovaisia, jotka ovat hyvin epävarmoja ja tarvitsevat tiukat ohjeet ja normit tunteakseen olonsa turvalliseksi. Sitten he tietenkin saavat pontta jyrkistä opettajista ja Raamatun sanasta ja vaativat muillekin tiukkoja oppeja.
Joillekin on suorastaan sietämätön ajatus, ettei heillä olisi tarkkaa tietoa mikä on syntiä ja mikä ei, miten pitäisi suhtautua asioihin.
-
On sellaisiakin tosiuskovaisia, jotka ovat hyvin epävarmoja ja tarvitsevat tiukat ohjeet ja normit tunteakseen olonsa turvalliseksi. Sitten he tietenkin saavat pontta jyrkistä opettajista ja Raamatun sanasta ja vaativat muillekin tiukkoja oppeja.
Joillekin on suorastaan sietämätön ajatus, ettei heillä olisi tarkkaa tietoa mikä on syntiä ja mikä ei, miten pitäisi suhtautua asioihin.
Sokeasti uskova vaatii muidenkin uskovan ilman epäilyä, kysymyksiä ja ajattelua.
-
Sokeasti uskova vaatii muidenkin uskovan ilman epäilyä, kysymyksiä ja ajattelua.
Tähän ilmeisesti liittyy myös se että pitää olla esillä jotain "näkyviä merkkejä, ilmenemismuotoja, ihmeitä"
monet putoavat sitten tyhjän päälle ja unohdetaan.
-
Aihe otsikko olisikin pitänyt olla:
Heränneitä ja nukahtaneita sekä harhautuneita.
-
Aihe otsikko olisikin pitänyt olla:
Heränneitä ja nukahtaneita sekä harhautuneita.
ynnä turhautuneita
-
Aihe otsikko olisikin pitänyt olla:
Heränneitä ja nukahtaneita sekä harhautuneita.
ynnä turhautuneita
ja vaivautuneita.
ps. PekkaV, ukolla on ilmeisesti paljon luppoaikaa. :icon_wink:
-
ja vaivautuneita.
ps. PekkaV, ukolla on ilmeisesti paljon luppoaikaa. :icon_wink:
Väärin Benkku, eläkeläisillä on k i i r e ! Odotapa vaan.
Pitää herätä aikaisin että ehtii illalla myös nukkumaan aikaisin. :023:
-
Minulla oli kauan kiire ja se johtui siitä, että muut täyttivät almanakkani. Ajattelivat, että "minullahan on aikaa". Ei sekään kivalta tuntunut repiä itseään vapaaksi tutuista kuvioista. Kiva, että kysytään, mutta hyvä, että saa jäädä aitovierelle.
-
Minäkin elän jotenkin jännää aikaa näinä vuosina, jos terveyttä suodaan (se on raskas iso kysymys).
Taloyhtiöiden hommia tykkään "harrastaa", olen itseni pomo ja myös suorittaja, ja mikäs siinähän se menee.
Jos jonkun talon hallitus tulee tyytymättömäksi palveluihini ja päättää potkaista pellolle, niin so what...
Mutta totta puhuen, jos näin kävisi todellakin...olen sen luonteinen ihmispoloinen, että kyllähän
maailmani siihen kaatuu ja romahdan, putoan monttuun, en pääse sieltä ylös vähään aikaan, ruikutan tilaani
toisille enkä osaa ottaa apua ja lohdutusta vastaan...hylätyksi tuleminen ja tarpeettomuus sattuu pahasti.
Tällä hetkellä iloitsen ja olen kiitollinen elämän tilanteestani, lähipiiristä, terveydentilasta, liikuntakyvystä,
harrastusmahdollisuuksista, ystävistä, seurakuntayhteydestä, kuorosta, musiikista, foorumista,
Vapahtajasta, toivosta, lupauksista, armosta, anteeksisaamisesta.
-
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.
-
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.
Petäjävapriiki. :icon_cool:
-
Mutta kuten alkuperäinen kirjoittaja, minäkin kaipaan aika ajoin pieniä tärskyjä pysyäkseni hereillä. Huomaan olevani kuin unissakävelijä tai pilvien tuijottelija. Matka jatkuu, maisema vaihtuu. Niin kauan kuin kulku on riittävän tasaista ja helppoa, en huomaa eksyneeni.
Tärsky herättää! Silloin on tarkistettava suunta.
Herättäjäjuhlat Haapajärvellä 5.-7.7.2013 tärsky aiheutti minulle lievän "aivotärähdyksen". Täytyy harkita tarkasti jatkossa minne juoksee.
-
Nykyihmiset voivat oppia Suomen 1700-luvun hengellisen elämän ja / herännäisyyden liikehdin alkujuurilta jotain.
Minusta sen aikainen hengellinen elämä ja hengellisten liikkeiden lainalaisuudet ovat ajattomia.
Mitä oli 1700-luvun hengellinen elämä? Yksi esimerkki:
"Hairahtuneitten nuhtelu tapahtui yksityisesti sekä julkisesti kokouksissa ja vihdoin ankarimpana kurinpitokeinona käytettiin sulkemista seurakunnan yhteydestä. --- Synnin havaitseminen olikin erinomaisen tarkkanäköistä, ja monet asiat, mitkä ennen olivat näyttäneet mitättömiltä ja merkityksettömiltä, havaittiin nyt synniksi. --- Vikojen ja viallisten selville saaminen tapahtui erinomattain sisäisten henki-ilmoitusten kautta."
Ei voida puhua yleistäen 1700-luvun hengellisestä elämästä. Vaikka rajoituttaisiin pelkästään ns. virallisen seurakuntaelämän ulkopuolisiin liikkeisiin, katsomusten kirjo oli yhtä laaja kuin nykyisinkin. Tunnettuihin nimiinkään ei voi luottaa, ellei kerrota, mistä elämänvaiheesta puhutaan. Edellä oleva sitaatti kuvaa Abraham Achreniuksen yhtä elämänvaihetta - Achreniushan on nykyisin arvostettu herännäisyyden edeltäjäpappi ja virsirunoilija, mutta varhaisessa keski-iässä hän perusti seurakuntaansa oman puhtaan siioninsa, jonka toiminta edellä kuvatun perusteella täyttää puhdaspiirteisen hengellisen väkivallan tunnusmerkit. Nuori Achrenius oli erilainen kuin keski-ikäinen (johon kauteen sitaatti liittyy) tai vanha. Sama pätee moneen tunnettuun uskonnolliseen persoonaan ja liikkeeseen.
Mt
(Sitaatin lähde: Ruuth, Abraham Achrenius I, s. 156)
-
Voihan sitä herätä suremaan muutakin syntiä kuin omaansa. Itsensä saa jättää Herran huomaan ja suunnata katseensa vaikka rakenteellisiin vääryyksiin. Taistelukenttää riittää.
Kooma on ylisana, mutta torkahtelu on minulla luvattoman yleistä. Valvominen on vaikeaa ja herättelyä tarvitsee.
Kuulin kerran saarnan jossa mainittiin, että viisaatkin neitseet olivat umpiunessa kun ylkä viipyi matkalla.
Dosentin kirkkoajatus on: Toisen kanssa, toista varten, ja toisen tähden. Kirkko peri Kristukselta tuon, edes yrityksen, kantaa Jumalan eteen myös maailman vääryyttä, kun se lukee synnintunnistuksen. Siksi jäin hiukka ymmälleni, kun kotimaa24-sivustolla joku kolumnisti tahtoi sitä muutettavan yleisemmäksi valitukseksi kaikensorttisesta ahdistuneisuudesta, ja päästösanojen tilalle jotakin "armonvakuutusta", koska hän itse ei kerta kaikkiaan koe aina olevansa juuri syntinen - on muuta josta tulee kärsimystä. Olisin vastannut, mutta kirjautuminen tuotti teknisiä ongelmia.
Tuo rohkaisee minua epilepsioineni päivineni toisten yhteyteen. Itse ymmärrän, että on vain yritettävä kaikin tavoin tulla vastaan heitä jotka joutuvat kokemaan kohtauksen minkä tahansa seurassani, selvittää, tukea, osoittaa kuinka pahoillaan on, että tapahtui niinkuin tapahtui. Anteeksipyyntö tuntuu höhlältä, sillä se sisältää minulle ajatuksen että yritän olla toistamatta tätä. Muttei sekään ole minulta pois, kunhan ymmärrys kasvaa. Ennen ajattelin, että minähän tässä kärsin, tulkoot he avuksi.
Kirkossa "toista varten" ja "toisen kanssa" jopa "toisen puolesta" ainakin yritän muuta mutta merkillistä, miten vaikeaa todella on mennä ja sanoa: Kuule - Tämä oli nyt sitä mistä joskus mainitsin. Oman avuttomuutensa osoittaminen kai aina on - mutta kuinka muuten olen "toista varten" ja "toisen puolesta" kun hän joutui siihen "minun kanssani" varoittamatta?
Toivon, että tämä subjektiivisuudessaankin kertoo jotakin viisausajattelua Kristuksen kirkosta. Lähtöajatus on, että kirkko valvoo, vaikka yksittäiset jäsenet torkahtelevat, tai vallan nukkuvat. Jumala sitten herättää.
Joskushan mietin, mitä on risti, eiköhän sitten tämän tapaisen ottamista - mutta yhdessä ja yhteisössä. Nämä on suoraan Dosentin väitöskirjasta, josta Barth meni ihan kierteisiin: Tämä on "teologian ihme...."
-
Minä huomaan että ketjut päättyvät minun juttuihini. Jos minä demppaan keskustelua? Se tuntuu surumieliseltä :'(
-
Minä huomaan että ketjut päättyvät minun juttuihini. Jos minä demppaan keskustelua? Se tuntuu surumieliseltä :'(
Sama kokemus minulla välillä, mutta koitetaan jatkaa. Eikä se haittaa vaikka kirjoitettaisiin johonkin
ketjuun useaan otteeseen peräkkäin.
Uskoisin näin että sydämemme kyllyydestä kukin täällä naputellaan, jaetaan tuntojamme ja kokemuksiamme.
Hieno asia että tällainen foorumi on olemassa, tuntuu hienolta jakaa täällä asioita suunnilleen samanmielisten
foorumiystävien kanssa. Rikkautta on myös erilaisuus, erilaiset tunteet ja kokemukset.
Saadaan lukea, kirjoittaa, ottaa vastaan ja antaa...mikä itsestäni hyvältä tuntuu.