Nii-i. Panit pahan. Kyllä tuohon tekis mieli vastata eikä ainakaan niuhottaa mistään offtopicista. Tekis mieli. Senkin takia, kun on niin aneemiseksi käynyt ja notkahtanut kirjoittelu täällä foorumilla muutamia mielipiteitä lukuunottamatta, joista vain osan olen viitsinyt lukea, enkä siksi ole varma niistäkään kuinka ja millaisia... makuasioita. Mutta itse osallistujillehan ne ovat tietenkin tärkeitä. Siksi arvosteluni aneemisuudesta ei täysin oikeutettua ole.
Ei ole niin kuin ennen. Mutta koska ilmaisutarve painaa päälle, täytyy jotain yrittää. Ihan ikäänkuin vahingossa ja salaa voi jotain syntyäkin? Tai liekö tuo niinkään. Kuitenkin niin lie, että hyvää tulosta edeltää ponnistelu. Varsinainen hedelmä tippuu kämmenelle tuosta vaan suit sait. Alitajunnalla on oma roolinsa, unella, yön yli, prosessissa, työstämisperiodissa.
Mummun ruoka on maukasta, koska hän haluaa panna kaikkensa lapsenlapsensa parhaaksi. Vuosikymmenten mittaan osaamista on karttunut. Vanhuksen elämän valo on lapsi. Lapsi on isoäidin ja isoisän silmäterä. Isovanhemmat nuortuvat, heidän kolotuksensa unohtuvat lapsen lähellä. Siksi mummu tahtoo palkita perillistään parhaiten osaamallaan tavalla, tekemällä ruokaa ja ukki siirtämällä kokemustaan ja taitoaan ja tietojaan, opettamalla, ohjaamalla lasta suuntaan, minkä on havainnut oikeaksi.
