Olen huomannut että Älypäässä näyttäytyvät myös kristilliset arvot niin peleissä kuin ihmisissä.
Tänään eräs pyysi erirukousta  veikeaan tilanteeseensa. Näin voin palvella sielläkin. 

Blogeissa pitää Juha Vähäsarja Sanaa esillä. Hän myös selittää tekstiä.

Tilasin Marcus Aureliuksen kirjan Iselleni, itselleni toissapäivänä ja nyt se on pöydällä.
On joitakin kirjoja joita haluan omistaa, ja tämä on yksi niistä. Eräs toinen on Omar Khayamin Teltantekijän lauluja.

^ Joitakin Saision teoksia on tullut luettua. Niissä on usko aina mukana teemana.

Itse luin: Miksi protestantit liittyvät vanhoihin kirkkoihin?  Ex-luterilainen ja ex-helluntailainen perustelevat katoliseen kirkkoon liittymistä sillä, että on selvää että Raamattu on liian iso kirja yksin ymmärrettäväksi. Traditio on arvokasta. Vaikka Lutherin katsotaan edustaneen yksin Raamattu -periaatetta, niin kyllä hän Kaarlo Arffmanin mukaan traditiollekin painoa pani. Minulle on edelleen epäselvää, mitä Luther asiasta oikein ajatteli. Voiko tässä olla kunnolla luterilainen sitä tietämättä? Mutta ei kai kukaan tiedä, ja aiheesta lienee kirjoitettu hyllymetreittäin tutkielmia. Niitä en harkitse nyt lukevani

On helpointa olla, kun ei tee vasiten syntiä, jolla raskauttaisi omaatuntoansa, vaan elää siivona ja kunniallisena ihmisenä. Ja tietysti on hyvä ja tärkeää, että jokainen niin elää. Mutta jos Jumalan rakkaus todella saa ihmisen käsiinsä, niin ei voi ihminen jäädä tuohon pysymään. Hän ei voi haluta maailman rakkautta: lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän koreutta. Hänen täytyy tehdä pesäero maailman kanssa ja alkaa jollakin tavalla ottaa päälleen Kristuksen muotoa ja nimeä. Mutta silloin ei hänen oma nimensä enää pysy niin kunniallisena. Maailman silmissä on siinä silloin häpeän leima. Ja sen ottaminen on niin vaikeaa. Sitä ei maailma ymmärrä, miksi sellaista nimeä pitäisi ottaa kantaakseen.

Juho Malkamäki.

Antiikin filosofien vaikutusketjut nykyaikaamme ovat pitkiä ja monipolvisia, mutta taatusti todellisia.