Ihan totta, jos ei sitä käy, niin se heijastelee kaikkeen.
Traumat on sitten se vakavampi aste, kun ei osaa ja voi itse kåsitellä.
Sellaistakin on ja aina ei tarvitse olla kuolemasta kysymys, vaan ihan saaduista selkäsaunoista ja pahemmistakin.
Onneksi ne kun pääsee yli noista, niin ovatkin sitten symppiksiä, mutta papeille ja muille on tilausta auttaa ihmiset yli noista, vaikeaa se auttaa varmasti on ja mulla ei empatiaa olisi siihen.
Onkohan se joku itsesuojelu mekanismi tai mekanisti taivaasta, kun varjelee muistamasta kaikkea pahaa mitä on tullut tehtyä, nähtyä tai koettua.
Mun tunnetusti tylsän elämäni varrelle mahtuu varmaan noi kaikki.
Kerrran yksi Henning Tanskassa asuessani tuli meitin luo ja olin kyllä poltellut ja juonut ja joku sota oli mun sen aikaisella kaverillani Brianilla ja Henningillä ja kun meillä kaikilla oli nahkarotsit ja ties mitä, no Drian piti Henningiä kiinni ja ilmeisesti mä löin sitä leopäveitsellä, mutta ei siinä kuulemma mitään tapahtunut, kun kundilla oli se nahkarotsi
olin silloin joku 15- 16 kesäinen.
No sitten alkoi poliisit soittelemaan ja kuulustelemaan ja mä en vaan muistanut koko juttua ja tietysti kauheessa moraalisessa krapulassa tai missä synnintuskissa olin sitten ton jälkeen.
Sitten tuli stressitön aika ja olin Jan in kanssa ja juotiin jotain Fax e fad tai jotain ja sanoin Janille, että en ymmärrä miksi noi poliisit ja muut mua painostaa ton Henningin puukotuksesta, kun en sitä ole tehnyt.
No jan muutenkin sellainen yli lihava ja leppoisa leppoisaan tyyliin sanoi, että kyllä sa Mark sitä painoit veitsellä.
Kun oli tollainen stressitön kuin papin puheilla olo aika, niin yks ja kaks se muistui mieleen.
Niin ja tottahan olin syyllinen.
Mitä oikea empatia ilman syytämisiä ja moralisoimisia saakaan aikaan ihmisessä.
Tunnustin ja pääsin sitten pyytää anteeksi Henningiltä, vaikka sen isän kanssa oli pikku tappelu.
Armollisuus on.