Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset (Luther). Koska kasteeseen liittyy lupaus syntien anteeksiantamisesta (Ap.t. 22:16), se onkin armonvälikappale. Samoin kuin synnit annetaan anteeksi evankeliumin sanan kautta, on kastekin syntien anteeksiantamuksen väline, sillä se tapahtuu syntien anteeksiantamukseksi (Ap. t. 2:38 ), pesee puhtaaksi synneistä (Ap. t. 22:16) ja on se väline, jolla Kristus puhdistaa seurakuntansa (Ef. 5:26). Ja samoin kuin evankeliumin sana tarjotessaan syntien anteeksiantamusta herättää uskoa tai vastaavasti vahvistaa sitä, ollen näin uudestisyntymisen väline (1. Piet. 1:23), samoin kastekin on samaa armoa tarjotessaan väline uskon herättämiseksi ja vahvistamiseksi ja siitä johtuen samoin uudestisyntymisen pesu ja Pyhän Hengen uudistus (Tit. 3:5) (Pieper). Kaste ja Jumalan sana vaikuttavat näin ollen uudestisyntymisen (Joh 3:5, Tiit 3:5, 1 Piet 1:23, Kol. 2:12, Room 6:3-4). Kun sanotaan, että kaste vaikuttaa näin suuresti, ei saa unohtaa, että samalla sanotaan, että kasteen lupaukset on otettava uskossa vastaan ja uskon tulee pitäytyä kasteessa olevaan Jumalan lupaukseen. Kaste pitää siis olla otettuna uskolla vastaan, tai muuten ihminen heittää menemään hänelle annetun lahjan. Jos ihminen ei lopultakaan usko, ei kasteessa lahjaksi annettava pelastus ole hänen osanaan, koska "joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16:16). Pelastuksen lahja otetaan uskolla vastaan ja ne nimikristityt, jotka elävät jumalattomasti, eivät elä kasteen armossa.
Onko kaste sitten ehdottoman välttämätön pelastukseen? Ei, sillä Markus jatkaa: Joka ei usko, hänet tuomitaan kadotukseen. Tässähän ei mainita kastetta. Jumala ei olekaan sitonut itseään niin, etteikö hän voisi pelastaa myös kastamattoman. Mutta meille ihmisille, joille hän on ilosanoman julistamisen uskonut, hän on antanut kehoituksen kastaa. Kysymys voi tulla esiin esim. ihmisen kohdalla, jota ei ehditä kastaa. Ei kasteen puuttuminen välttämättä kadota, vaan kasteen halveksiminen. Luterilaisen opin mukaan on usko Kristuksen ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen eli uudestisyntymä ehdottomasti välttämätön, mutta ei kaste, koska usko ja uudestisyntymä voivat olla käsillä pelkän evankeliumin sanankin vaikutuksesta. Kaste ei ole ehdonvallan asia (adiaforon), vaan Jumalan säätämys. Sitä ei kuitenkaan saa pitää ehdottomasti välttämättömänä siinä merkityksessä, ettei se, joka ei ole saanut kastetta, voisi saada osakseen syntien anteeksiantamusta ja pelastua. (Pieper).