Aivan, hienoa täällä olisi muistella mukavia, positiivisia, iloisia asioita, helmiä vuosien varrelta.
Onhan niitä minullakin, pitäisi vaan kaivella esim. vanhojen valokuvien äärellä.
Jotain voisi täälläkin jakaa.
No, esimerkiksi eilen ihan tuore pieni hyvä hetki.
Kävin iltapäivällä kotimökillä vähän lumitöissä, olipa muuten raskasta pulverilunta, kuin
hienoa sokeria.
Lumitöiden jälkeen istuin pirtissä keinutuolissa hyvän tovin, osin hiljaa, osin opetellen
Kari Haapalan laulua "Kuolemaan tuomittu kansa", alkoi sujumaan, koskettava laulu.
Kysyn, poltanko minä omaa kynttilääni kiivaaseen tahtiin?
Mutta leväten kiitollisena siinä istuin.
Isäni istui aikoinaan siinä vuosikymmeniä, ikkunasta katsellen, kuten minä eilen.
Muistin kun katselin samasta ikkunasta ulos lattialla istuen reilu 65 vuotta sitten.
Helmet ovat pieniä arkielämän hetkiä.