Jostain syystä yksi ruisrääkkä on tykästynyt meidän pihapiiriin.
Jo muutamana kesänä olen jonkun kerran yllättänyt ruisrääkän keittion ikkunan takaa. Siellä on suuren suuri kiviröykkiö isoja siirtolohkareita, joita on jo vuosikymmeniä sitten raivattu pois pelloilta. Sen röykkiön ympärillä kasvaa pihlaja, yms pöhelikkö, jossa viihtyy kaikenkarvaista porukkaa.
Sen pöhelikön ja talon välissä kiven takaa on muutaman kerran ruisrääkkä kurkistanut ja mennyt ihan hämilleen, kun on huomannut tullun nähdyksi.
Eilen lankoni ajoi pihanurmea ja näki rääkän talon päässä. Hän ei vain tunnistanut lintua.
Tänä aamuna se käyskenteli taas keittiön ikkunan alla. Silloin lankoni hihkaisi, että tuossa se on taas, mikä lintu tuo on. Ruisrääkkähän se. Puikkelehti pusikkoon.
Hetken päästä se kiersi talon ja tuli etupihalle. Kierteli syreenipuskaa, tepasteli aitan polulla ja sujahti syreenipusikkoon.
Aikaisemmin olen pitänyt ruisrääkkää niin arkana, ettei se päästä näkemään itseään. Heinäpellolla se narisee ihan lähellä, mutta yritäpä lähestyä sitä, niin se vaikenee, kipittää heinikon suojassa matkoihinsa.
Nyt se näköjään kuljeksii ihan päiväsaikaan pihapiirissä näkösällä.