Mitä nuorten arvomaailmaan tulee, se on vielä varsin kehittymätön. Harva nuori tiedostaa edes omia arvojaan. Sanoisin, että noin 10 prosenttia nuorista miettii yleensä sitä, mitä arvoja hän edustaa. Tämän lisäksi ongelmana on se, että ihminen voi väittää edustavansa tiettyjä arvoja, mutta elävänsä aivan toisenlaisten arvojen mukaan.
Typologia voi siis syntyä kahdella tavalla. Kysytään nuorilta, mitä he ajattelevat eri asioista. Tai kysytään nuorilta heidän elämäntavoistaan. On todennäköistä, että kummassakin tapauksessa nuoret antavat fiksumman kuvan itsestään kuin todellisuudessa ovat. Näin typologiaan tulee virheitä jo nuorten arvoja ja elämäntapaa tutkittaessa. Typologia ei edustakaan todellisia mielipiteitä tai elämäntapoja vaan sitä, miten nuoret ovat typologiaa selvittäviin kysymyksiin vastanneet.
Typologiat ovat tietysti hyvä perusta pyrkii määrittelemään itseään ja toisia. Mutta siihen tarvitaan relevantti typologia. Typologia ei saa olla niin yksinkertaistettu, että sen perusteella ihmisten on äärimmäisen vaikeaa sijoittaa itseään mihinkään. Esimerkiksi vain harva tietää, mikä on liberaalisuuden ja libertaarisuuden ero.