(Viisveisaajan kommenttiin): Ajattelin kyllä tuossa, että vakaumus ei ole moraalista kiinni, vaan siitä, että uskoo kirjaimellisesti jonkun uskontunnustuksen? Sitä vakaumusta ainakaan minulla ei ole, mutta luotan siihen että riittää olla työtätekevä ja raskautettu (jälkimmäistä ei biologisessa mielessä).
Olen Kansanlähetyksen kanssa opillisesti aika lailla eri linjoilla (kuten tuo kirkkopoliittinen kannanottonikin tuossa yllä ehkä kertoo), mutta silti, en osaa nähdä Räsäsen esiintyvän yhtään sen enempää "oikeassa olijana" kuin vaikkapa kirkon ns. liberaalisiipi, taikka tämän foorumin kirjoittajat, taikka kuka tahansa pappi (suunnasta riippumatta) saarnatessaan.
Sitä en usko, että Räsänen tarkoituksella koettaisi antaa itsestään kuvaa jonkinmoisena "kirkon äänenä". Korkeintaan kirkossa vielä tapakristittyjen ja liberaalien seassa jäljellä olevan pienen uskossa olevien vähemmiston äänenä, mutta tuskin edes sitä. Luulen, että puheessaan myös puhui ensisijaisesti omilleen, toistaen omiensa ajatuksia sellaisella kielellä jota nämä ymmärtävät, eikä tullut (tarpeeksi) ajatelleeksi, että puhetta saattavat yllättäen kuunnella muutkin.
Ehkä jos hän oikeasti ei halua kirkosta eroamisen kiihtyvän, niin voisi joka suunavaukseensa lisätä lauseen, että nämä ovat hänen rivikristityn mielipiteitään, eivät mitään kirkon virallisia kantoja, ja että kirkossa moni ajattelee toisinkin. Ja jos ministerinä ei saa sanoa mitä todella ajattelee, niin olisiko aihetta miettiä, kannattaako pestissä pysytellä?
