Nyt ihan vakavissani kysyn Jampelta: minkä opin mukaan Jumala armahtaa ihmisen, joka väittää, ettei ole mitään väärää tehnyt eikä siis armahdusta tarvitse?
Ainahan kysyä sopii! Minusta sinä et ymmärrä oikein mitä tarkoitan. En nimittäin ole aivan tuota mieltä kuin annat ymmärtää.
Jumala ei varmasti armahda meitä sillä perusteella että omasta mielestämme emme ole tehneet mitään väärää! Yhtä varmaa on, ettei Jumala armahda meitä silläkään perusteella että mielestämme OLEMME tehneet jotain väärää! Nämä on kaksi asiaa jotka ovat 100% varmoja! Armahduksen syy ei ole meissä, ei katumattomuudessamme eikä myöskään katumuksessamme vaan Jumalan hyvässä tahdossa josta annettiin näyttö jo 2000 vuotta sitten Golgatalla.
Nyt tarkkana: Raamatussa opetetaan että
"Jumala armahti meidät oikeaan aikaan, "meidän vielä ollessamme heikot..." eli suomeksi sanottuna = ennen meidän katumuksiamme ja synnin tuntojamme. Koskapa meidät on armahdettu; -ei omasta syystämme vaan Jumalan hyvästä tahdosta
oikeaan aikaan jo ennen uskmistamme, katumistamme ja jopa ennen syntymistämmekin, niin miten ihmeessä voit sanoa että Jumala joko armahtaa tai ei armahda sellaista joka ei tunne syntejänsä tai tuntee ne ja katuu niitä? Sinähän ihan näin sanomalla teet armahduksen riippuvaiseksi ihmisen omasta katumisesta ja muista pyrinnöistä kun Raamatun mukaan me olemme armahdetut kaikki ilman omaa syytämme jo 2000 vuotta ennen syntymistämmekin jolloin
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."Huomaatko erään tärkeän seikan; nimittäin että ensin tuli kertakaikkinen, koko maailmaa koskeva sovitus ja vasta sen jälkeen sovituksen sana jota tuli saarnata: ilosanoma kuten enkelit kedolla lauloivat:
"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa."Armahduksen kannalta ajateltuna kaikki on hyvin yksinkertaista: kaikki, koko maailma on armahdettu yhdellä kertakaikkisella teolla. Uskominen ja katuminen ei sitä saa aikaan eikä mitenkään "pätevöitä" vaan uskominen, katuminen, synnin tunnustaminen yms. on meitä ihmisiä varten, ei Jumalaa eikä armahdusta varten. ME toki tarvitsemme synnin tietämistä ja tunnustamista (emme tuntemista) mutta se ei meitä pelasta vaikka miten tuntisimme syntimme ankarana päällämme, vaan Kristuksen yksi teko on se joka pelastaa. Tätä sanotaan luterilaisessa teologiassa ns. yleiseksi vanhurskauttamiseksi. Henkilökohtainen vanhurskauttaminen tapahtuu kasteessa jossa lapsi uudestisyntyy ja puetaan Kristuksen vanhurskauteen josta kastepuku oivasti on vertauskuvana.
Tätä taustaa vasten on selvää että kaikenlaiset , Paavonkin opettamat "valmistukset" joihin ihmisiä yritetään ohjata, ovat turhia ja jopa syntiä. Evankeliumia ja Jumalaa varten ihminen ei voi valmentautua vaan ainoa valmistus joka kelpaa, on Kristuksen vanhurskaus päällemme puettuna kasteen kautta!
vrt. Paavon opettamat omat valmistukset (=vaatteet) ja seuraavan raamatunpaikan opettamat häävaatteet:
"Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
