Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XI  (Luettu 49037 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #60 : 07.05.14 - klo:13:00 »
Hermot tässä menee,
aina vaan töpeksin.
Painoa kertyy,
kuormaa kannan.
Onko aina tarve
toistaa ja varmistaa.
Missä on luottamus,
missä on taito elää?

luota
luovu
lepää
odota
tyydy

tai

Kiitollisuus

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #61 : 08.05.14 - klo:10:38 »
Kiitollisin mielin luota Luojaasi
luovu oikeudestasi olla oikeassa
lepää Vapahtajan haavoissa
odota iloisin mielin
kiitoskielin
ja tyydy osaasi
nurisematta
Herra sinut kuljettaa
perille saakka
ja silloin putoo
harteilta iso taakka

kätkössä
turvassa
piilossa
sylissä
sydämessä

tai

Löydettävissä

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #62 : 08.05.14 - klo:13:48 »
Jos haluaa olla löydettävissä,
on oltava näkyvissä.

Omissa aatoksissa,
turvassa toisilta ja
itseltäkin kadoksissa.
Piilossa jumalalta ja
ihmisiltä unohduksissa,

sopii joskus,
ei aina, eikä
maksimissa.

Sylissä sekä sydämessä,
rakkaudessa ja sen
täydellisyydessä,
siinä lapseus.

Vapaudessa.





ulkopuolinen
vieriä
vääntyä
varjo
tallessa


tai


Koston katkeruus
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #63 : 08.05.14 - klo:16:12 »
Koston katkeruus
saa aikaan ulkopuolisuuden tunteen
saa aikaan sisäisen pahan olon
niinkuin ahneuskin
tai pahansuopaisuus

vuodet vierivät
vierivät kivet eivät
sammaloidu
-rolling stones-
aina liikkeessä

joskus ihmissuhteet
tulehtuvat
vääntyvät väärille urille
silloin varjo seuraa onnea,
onnellisuutta

mutta kaikki
elämän sirpaleetkin
tallessa
Isän kämmenellä
Hän voi saada
niistä jotain
aikaan
-ajan kanssa

Elämä jatkaa
kulkuaan
kuin virtaava vesi
ei se pydähdy
löytää aina uomansa.

juodaksesi
janoa
ahmia
elämää
ihmetellä

tai

Ilosanoman tuojan jalat

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #64 : 12.05.14 - klo:10:01 »
Ilosanoman tuojan jalat


Sandaalit läpsyvät tomuisella Emmauksen tiellä.

Pienet jalat tepsuttavat mummin syliin.

Silmälääkäri kopsuttelee hollannikkaillaan sairaalan käytävällä.

Koiran leikkaaamattomat kynnet rapisevat lattialla



missi
kauneus
miksi ?
nuoruus
raha


tai

Outolintu

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa AKUANKKA313

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1095
  • x ja y pohtii elämän syvintä olemusta
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #65 : 12.05.14 - klo:15:08 »
Oi miksi olen Outolintu olevainen, kauneuden kimallus nuoruudessa.
Joka päivä raha katoavainen, syöty leipä laihanlainen.


Kumarrus
Kilpailu
Katkeruus
Kummittelee
Kummajainen
Elämä on kemiaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22040
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #66 : 12.05.14 - klo:15:17 »
Kilpailussa tappiolle joutunut
tekee kukistajaansa kunnioittavan
kumarruksen,
mutta kateuden katkeruus
kummittelee silti
kauan.
Kärsityn tappion kummajainen
ei hevin
katoa.


hyvä
sekä
tärkeä
missä
työ

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #67 : 12.05.14 - klo:15:32 »
Se ei ole tärkeää miten syöt,
missä teet työt.

Ei sekään missä vietät yöt.
Sanomalehden tai kristallikruunun alla ?

Se on tärkeää, että et lyö,
et pyöri vain itseksesi,
etkä hyödy petoksella mistään.

Hyvä, jos ajattelet ensin.




pehmeä
pelto
upottaa
viikate
sointu

tai


Vesijättömaa

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #68 : 13.05.14 - klo:12:51 »
Vesijättömaa


Se ei tiedä mikään olevansa.
Ei ole vettä niin että venettä kannattaisi.
Ei maatakaan niin että heinä kasvaisi.

Kaislaa ja kortetta se vain heikosti kasvaa.
Ruuhella pitää liikkua, siinäkin
pohjalle pantava rasvaa jotta
niittäminen onnistuu

Kuinka siitä uponnut eläinkään ilman
apua ponnistuu. Pintaan pääsee ?.
Rantatontille ei ole hintaa panna,
sillä mutapohja ei rakennusta kanna.

Olenko se minä ? Vai olenko
kallio johon kaatuessaan itsensä loukkaa.
Hiekkapohjaa on veden alla, mutta
sekin syvällä . Pahalla ja hyvällä
sama ranta.




vahva
pitävä
tuuli
sininen
kukoistava

tai

Suunnitelma
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #69 : 13.05.14 - klo:13:49 »
Suunnitelmiini kuului vahvuus
olin ajatellut pitäväni elämääni
omissa käsissäni
sitten tuli tuuli
joka puhkui, puhisi
ja puhisi elämäni purren yli
ja oli jäljellä
ainoastaan
Isän syli
siinä löysin
sävelen sinisen
ja vaikka jyvä
joutui kokemaan
nisunjyvän tien
se silti perille vie
matkan kivut
menettävät otteensa siinä
-Isän sylissä
turvallisessa, rakastavassa
ja vaikka täällä
aina ei elämäni kukoista
se silti kerran perillä
-lupausten mukaan
kiittää jopa
matkan vaivoista
-kiittää ja
ihmettelee.

tänään
mietteissäni
tunnenko
tajuanko
laulanko

vai

hajoanko ?

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #70 : 14.05.14 - klo:07:50 »
Sitä mukaa kun henkeni löytää rakennustarpeita
vanhaa rakennusta puretaan.

Lonkka, polvi, varpaat, sormet.
Keuhkot, sydän, silmät, hampaat.
Kipu, särky, kuurous, sokeus.
Ne hajoavat  sillä  rakennusmestarini
suunnittelee aivan uutta.

Tietäisimpä,uteliaana,  mitä on tulossa.
Kuulen kaukaa jo jotakin.




kohdata
valo
yksinäisyys
paha


tai


Järkkymätön
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #71 : 14.05.14 - klo:14:54 »
Järkkymätön valo
paljastaa sydämen
hämähäkinverkot
Valo paljastaa kaiken
ihan kaiken
uskallammeko kohdata
sydämemme kaikki
sopukat sellaisinaan
kuin ne ovat ?

Yksinäisyys
puhuu joskus
selkeämmin kuin monta sanaa
samoin hiljaisuus
rauhallisuus
Jumalan rauha

Vapahtajan valon
edessä paha
vaikenee
sen ote herpoaa
kauas kaikkoaa
Jeesuksen hyvyyden
edessä
-ja edestä.

siipi
alla
siivet
alta
malta

tai
ethän siltoja polta

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #72 : 16.05.14 - klo:19:16 »
Vaik ois " siipi maassa ",
malta, malta !
kurkista sen alta.

Herralla on valta,
pitää siipiensä suojassa.
emon lailla, pahalta
kaukana ja piilossa.

Turvani on Luojassa.



kuuluttaa
kierros
voitto
tauko
johto


tai

Ministerit

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #73 : 18.05.14 - klo:14:56 »
Joskus elämä kuluttaa
voimia niin paljon
varsinkin kun kierrokset kiihtyy
ja niissä alkaa viihtyy
silloin miettii vähitellen
missä voitto häämöttää
pieni tauko paikallaan silloin
aamun taikka illoin
kunhan milloin
sen aikaiseksi saa
ja alkaa kiittää
Vapahtajaa
johto hänelle
ja taas elämä rullaa
vaikka ilman
kahvia ja pullaa
sulla ja mulla
meillä kaikilla
armahdetuilla.

minne
lie
vie
tie
tiesi
tänään

tai

tulevaisuus

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33714
Vs: Kirjoita runo XI
« Vastaus #74 : 23.05.14 - klo:16:41 »
Tulevaisuus, niin pitkälle kuin sitä riittää,
on muutaman hengenvedon päässä.
Suunnitelman varassa on epävarmempaa
kuin hämähäkinseitin.

Menneisyys ei ala siitä hetkestä
kun synnytään.
Olemme sukupolvien ketjun silmukka.
Kiveen piirrettykään ei ole kaikki.

Tänään on tämä hetki. Sekään ei ole
omaisuuttamme.
Ratkaisumme ovat sidottuja, tahto on
liekaköysi jota jumala pitelee.



luulo
vastus
potkia
hämärtyvä
tieto


tai


Kettu kanatarhassa
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)