Körttifoorumi

Keskustelu => Testialue => Aiheen aloitti: vn - 24.03.14 - klo:22:55

Otsikko: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 24.03.14 - klo:22:55
Mitä teen taas täällä
oloani ihmettelemässä.
Uutta ketjua aloittamassa,
siihen minustakin on.
Syyllisyyttäni itken,
armahduksesta kiitän,
ystävistäni iloitsen.

kulkea
olla
tulla
mennä
pysähtyä

tai

yökyöpeli
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 25.03.14 - klo:07:34
Älä aina kulje,
tule ja mene.
Pysähdy.
Ole vain.


lähes
riippumatta
oma
se
kaikki
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.03.14 - klo:09:17
Koetan olla riippumatta
omissa mielipiteissäni.
Se on tahdon asia.
Lähes kaikki on turhaa.
On vapauttavaa olla
ei-mitään.
Se on yhteyteen
pääsyn kannalta
oleellista.

Tyyneys on
jumalallista.





veljet
kotona
vieraat
muut
vaino
nälkä
tuli


tai

Pelon tie
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 25.03.14 - klo:11:44
Pelon tie

Pelon tie tullut tutuksi.
Itseänikö olen luullut muuksi.
Pettymys toistaan seuraa.
Miten kauan tätä jaksaa?
Mistä löydän viittoja,
uudesta ja paremmasta?
Onko lohdutuksen tietä?
Onko ilon ja kiitoksen tietä?

oksa
kukka
sula
vesi
kaste

tai

Uusi tie
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 25.03.14 - klo:12:15

   oksa on kuivunut
kukka kuollut
sula jäätynyt
vesi haihtunut
kaste liittää yhteen.
   

taas
täällä
Syyllisyys
itku
armahdus

tai

itse


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 26.03.14 - klo:15:57
Taas mietin niitä näitä täällä
etten enää pilki kevätjäällä.
Syyllisyys ei ole kaverina mukava
jos se kulkee mukana.
Itkuhan siitä voi tulla
niin sulla kuin mulla.
Mutta armahdusta tarjotaan
tänäänkin.
Kiitos armosta,
kiitos elämän lahjasta.

Vapahtaja itse
on takuumiehenä
meille
joskus eksyneille
ja yhteyttään tarjoaa
elämämme varjoaa
ollen itse
tie, totuus ja elämä.

mietitkö
tuumailetko
päätteletkö
aatteletko
pähkäiletkö

vai

varmuus ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.03.14 - klo:07:14
Varmuutta on vain tästä hetkestä.
Nyt elän.
Oleminen vaatii kärsivällisyyttä.
Suunnitelmat ja laskemat
eivät pidä. Mielipiteet muuttuvat.
Suuret odotukset pettävät.
Odottaminen näyttää tietä,
Täyttymys on lämmittävää.
Varmuus on myös ylpeyttä


Kiveen on kirjoitettu laki.
Sydämeen on asetettu rakkaus.
Armo on rakkauden poika,
Rauha sen tytär.
Onni on kaukaisempi sukulainen.

Yksin eläminen on vaikeaa.
Varmuutta ei ole tästäkään.



silppu
koota
keko
ahkera
työ

tai

Elämän opiskelija

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 27.03.14 - klo:13:46
Työtä on joku tehnyt,
varsin ahkerasti.
Pensas on oksastettu,
leikkaamalla typistetty.
Oksat kekoon koottu.
Sitten minun vuoroni,
silppuri haettu lainaksi.
No sitten...
Eikun väsyttää,
vedän lonkkaa,
silppuaminen odottaa.
Arvon...
päikkärit vai naputtelua?
Ehkä kaffet porisemaan :023:

Aika
olla
lonkka
vetää
tuumata

tai

Keväthorros
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.03.14 - klo:14:30
Oli aika jolloin lonkkaa vedettiin uuninpankolla.
Tupakkatauolla tuumailtiin maallisia.
Kirkonmäellä pyhäisin puhuttiin hengellisitä.

Haravakone oli hevosvetoinen.
Suot kuokalla ja miesvoimalla
ojitettu antamaan leipäviljaa.

Korpi valtasi ottajalta omansa.
Pelto pusikoitui, ojat umpenivat.
Hevonen joutui makkaratehtaalle.
Isäntäväki kirkkomaan multiin.

Joku ohikulkija löysi haravakoneen
keskeltä metsää. Kilometrien päässä
lähimmältä tieltä. Siellä se lepää
muistomerkkinä menneitten
sukupolvien raadannasta.

Jossakin ruostuu myöhempien
vuosikymmenien ladat ja mosset.
Sanomalehti josta aiheen tähän
runoon nappasin hapertuu sekin
kahdeksassakymmenessä vuodessa
keltaiseksi ja hyvin hauraaksi.




kaikki
muuttua
vyöryä
kiikkerä
vaiherikas


tai


Epäröinti
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 27.03.14 - klo:18:18

   kaikki voi
muuttua yhtäkkiä
vyöryä virran lailla
kiikkerä vene
ja vaiherikas päivä


tuuli
ilma
vesi
maa
taivas

tai

pöllö



Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 27.03.14 - klo:19:07
Tuuli tiukasti tuivertaa
ilmassa viimaa
vesi jääkylmää
mutta taivas avoinna
rukouksillemme
ja huokauksillemme.

Ja pöllö huhuilee yössä
katse tarkkana
saalistaan vaanii.

kevät
ilme
hymy
lymytä
piilopaikka
kätkössä

tai

kummastus

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.03.14 - klo:10:37
Kevät kirkastaa ilmeen
ja pisamat kasvoille.
Aurinko paljastaa
kaiken likaisen mikä
on ollut nurkissa ja
lumen alla  peitossa.
Kätköissään lymyilleet
mielen likaiset
villakoirat on otettava
käsittelyyn.
Puhtaaksi Pääsiäiseen !

Kummastus ja ihme
kuinka siivoaminen on
raskasta!
Ja pudasta tulee
vain vähäksi aikaa.



uudestaan
uudistua
velka
paha
ystävä


tai


Mielitekoja
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 28.03.14 - klo:15:16
Uudestaan ja uudestaan
uudistuksesta uudistukseen
velkamme maksettu on
paha ei sitä vorota voi
ystävä hädässä tunnetaan
ja mielitekoihin joskus vastataan.

Lyhyt
lyhty
nöyhtä
töyhtöhyyppä
pyhä

tai

antiikkia
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 28.03.14 - klo:21:38
Enpä osaa lentää
töyhtöhyypän lailla.
Lyhyt on pimeä matka,
edelläni lyhtynä loista.
Elämäni nöyhtä katoaa,
on pyhän tuntua.

valo
suunta
kunto
vielä
aika

tai

Kevätkonsertti
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 28.03.14 - klo:21:57
Kirkkain valo on Kristuksessa
silloin suunta tiedossa
minne matka käy täältä
kerran sitten perillä
-riittääkö kunto ?
Riittää koska Vapahtaja
on tehnyt tien valmiiksi
siinä saan vaikka kontaten edetä
Vielä on maallista matkaa jäljellä
aika aikaa kutakin
aika itkeä, aika nauraa
aika heitellä kiviä
aika kerätä kivet

Ja luonnossa lintujen
kevätkonsertti.

Nenäliina
kyynelhelmet
virtaava
vesi
leipä

tai

esirukous
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 28.03.14 - klo:22:34
Virtaavan veden katseluun
en väsy, enkä tulen liekkeihin.
Pysähdyn, ihmettelen,
hiljaisuutta kuuntelen.
Nenäliinaa en tarvitse,
kyynelhelmet saavat tulla,
liikutun, itken ilosta.
Elämän leipää annetaan.
Esirukous on tehtäväni.

korpi
laulu
huuto
kuiskaus
kosketus

tai

Kuuntele hiljaa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.03.14 - klo:10:17
Kuuntele hiljaa


Hiljaiset äänet peittyvät mopopoikien innokkaaseen päristelyyn.
Kadunpuhdistuskaluston möyrinä on melkoista.

Sulavat jäät paukahtelevat ja ne kuuluvat
kuin harmaahaikarain huhuilu jäätyneen vedenkannen kantamina.

Muuttolintujen siipien suhina on hiljainen. Joutsenet tosin
toitottavat voimalla trumpettejaan kotiinpaluun riemussaan.

Silmujen puhkeaminen ja vuokkojen nousu on  aivan äänetöntä.
Silmä kuulee sen vienon supatuksen jonka niiden aukeaminen tuottaa.

Lumen ja jään sulaminen muuttuu pisaroiksi jotka pitävät pientä
heleää ääntään.  Sydän siinä tykyttää niin että rintaa polttaa.

Jumalan ääni on hiljaisuus jota kannattaa kuunnella. Hiljaa.
Lapset kiljuvat riemuissaan.



varovainen
kultainen
meno
tietää
mullistus


tai


Osumatarkkuus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 29.03.14 - klo:10:41
Osumatarkkuus

Menomatkalla olen,
tiedänkö minne menen?
Onko päämäärä tiedossani,
onko kultainen kaupunki?
Tarvitaanko mullistus,
että löydän perille?
Tarvitaanko tietoa,
viisautta, ymmärrystä?
Minua ohjataan,
varovaisesti ja hellästi.
Yksinkertaisesti,
lapsenmielisesti uskomalla.
Kaikki on valmistettu,
Isän rakkaudella.
Katson Vapahtajaani.

vesi
virta
vuokko
lintu
hyminä

tai

Lepää siinä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 29.03.14 - klo:12:17
Elävän veden solinaa
virran lailla
eikä janoa enää
sanoo Vapahtaja ja
huusi juhlan suurena viimeisenä päivänä
joka haluaa tulkoon ja juokoon !
Vuokot kevään kukkaset
luonnon hyminää

Siinä hyvä levätä.

kiitos
nyt
tässä
elämässä
kiittämässä

tai

taivaassa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pirska - 30.03.14 - klo:12:19
Kiitos riittää,
nyt mennään eteenpäin
tässä elämässä, kaikkien kiittämässä.

kurahousut
vellikello
ujeltaa
sammakko
painepesuri
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 30.03.14 - klo:14:41
Vellikello kutsuu
räkänokat ruokapöytään.
Ensin pestään kurahousut
painepesurilla.
Niistä voi karata
pesuveden mukana
jokunen sammakkokin.
Naamat ja kädetkin
kuurataan,
vaikka nassikat
kuinka itkua
ujeltaisivat.
Sitten syödään.
Kiitos ruoasta!
Aamen.


uusi
sisustus
hankkia
taho
osa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.03.14 - klo:15:02
Millaisessa kodissa on hyvä asua ?
Sisustussuunnittelija neuvoo värit,
verhot, matot ja irtotavaran.
Nyt on muotia harmaa. Ja yksi
seinä pitää tapetoida retrolla.

Tietty taho tahtoo kaiken uusiksi.
He ovat kalustekauppiaita.

Kaikki valkoiseksi. Ripaus mustaa
ja violettia. Paljon
paljasta pintaa, parkettia.
Mänty ei ole muodikas.
Saati hirsiseinä.

Alkaako avaruus ahdistaa ?
Eikö osaa mummon perintökaluista
voisi jatkosijoittaa, vaikka nurkan
taakse ? Eikö ede valkoiseksi
maalattuna?

Entä valokuvat?
Piiloon komeroon ja heti !
Rihkamaa ei suoda. Vain yksi
orkidea lasipöydälle.
Moderni taidejäljennös seinälle. Ehkä.

Matot keräävät ja lisäävät pölyä.
Kirjat haisevat .
Kaikki intiimi on pantava pois.
Olkaamme kuin emme asuisi täällä.

Näyttely vastaan oma koti .
Mihin minä joudun ?


renesanssi
viltti
kissankuppi
aamu-aurinko
pahka


tai

Tekoja

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 31.03.14 - klo:16:32
Minulle ei renessanssi sovi,
ei trecento, quattrocento eikä cuinquecento,
ei edes uusrenessanssi ja nikkarityyli.

Gobeliinina on vanha viltti
ja kissankuppikin pahkasta.

Ainoa loistava valistuksen voitto on
aamuaurinko.


ensin
vähän
että
kuitenkin
se
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.03.14 - klo:16:41
Ensin on
vähän.
Sitten
kuitenkin Se.
Että !



rusotus
vaimea
viisas
valo
toiste


tai

Mustalainen ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 31.03.14 - klo:17:38
Runon rakentelua,

Illan rusotus hyvää tietää
aamun taas räpäskä-keliä
sanovat vaimeasti muutamat
kun tietävät merkityksiä
 toiset varoo sanojaan
eivät heittele niitä
miekanpiston tavoin ympäri ämpäri
vaan vaikenevat
-joskus ainakin
ei ole pakko saada aina sanoa viimeistä sanaa

Valo kuin majakka vesillä
loistaa kasvoista Vapahtajan
ikuinen valo
kirkas kirkkaus, totuus
selkeys, vanhurskaus
-meille lahjaa

Toiste ?
-toisen, kolmennan, miljoonannen kerran
armoa ja anteeksiantamusta tarjoaa
Herra.

Kaikille
-mustalaisillekinko ?
Kyllä, kaikille ihmisille
muukalaisille ja meille
kotimaan asukkaille
aina maan ääriin saakka
kielimuurit murtuen
romahtelee
ikuisesta rakkaudestaan,
Abba, Isä !

-Kiitos lahjasta !

Paljon
enemmän
riittävästi
kiitettävästi
oma osuus

tai

tyytyväisyys
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.04.14 - klo:14:23
Sielunsiskoni Heli Laaksonen Pursuilee:

http://www.kirjavideo.fi/2009/08/

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.04.14 - klo:14:35
Tyytyväisyys ei ole samaa hurmaa kuin rakastuminen.
Ei se muistuta myöskään hypähtelevää iloa,
eikä suinkaan purskahtava riemu tunne sitä ?

Se ei ole saavutettu etu, ei taisteltu voitto.
Eikä ainakaan pahansuopa voitonriemu.

Kun mies vie hevosensa peltotöistä talliin lepäämään,
emäntä syöttää lapset ja saunottaa vanhukset,
kun kissa saa maitonsa ja koira ruokakuppinsa,
on talossa monta tyytyväistä sielua.

Kun on rauha rajoilla, itsenäinen isänmaa
ja siniristi liehuu salossa Juhannuspäivänä.
Kun kesä kukkii ja marjat kypsyvät,
moni tuntee onnenpipanoita.

Kun on synnit pois tunnolta ja voi
rauhassa kallistaa päänsä levolle
voiko olla muuta kuin tyytyväinen !.

Tyytyväisyys vie elämää eteenpäin.



vaivihkaa
muuttua
pois
keskiverto
lapsi


tai


Muuttokuorma

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 04.04.14 - klo:19:23

 vaivihkaa, ettekö huomaa!
muuttua voi
pois pelko
keskiverto kepulainen keskitie kemiläinen
lapsi minussa, aikuinen sinussa


turkki
nappi
maa
EU
tappi

tai

kuppi


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.04.14 - klo:16:55
Kupit


Näytä kuppisi, sanon mitä tulee mieleeni.

Savikuppi, saviruukku - keraamikko, uskovainen

Puukuppi, etnokansalainen tai muutoin erilainen. Köyhä, ehkä.

Lasikuppi, jälkiruoka hifistelijä, sievä neiti

Muovikuppi, tenavat

Kahvikuppi, mummot

Iso-kuppi, muki, kaikki kiireiset

Teräskuppi, kirurgi tai koira

D-kuppi, ei ota implanttia.



vapaa
nauru
kirjoittaa
pihi
laiha


tai

Riemunkirjava

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 05.04.14 - klo:19:29
Olen ihmisenä riemunkirjava
ja Kristuksessa, Vapahtajassani
vapaa, vapaa
-ihmeellistä !
Vapahtajan vapauttama.

Naurukin toisinaan
raikailee
oivalluksista, tilanteista
-tilanteissa joissa
 näkee komiikkaa.

Kirjoittaminen on
ajatussuman purkua
joskus surun läpielämistä, työstämistä
joskus kuin terapiaa kipeiden asioiden
prosesseissa
niinkuin musiikkikin.

Mutta että pihi ?
mitäpä siitä osaisin sanoa ?
Toisinaan saatan vähän olla mutten kai
lopultakaan kauhean pihi, saita, itara, nuuka, visukinttu liene? :017:

Laiha lohtukin joskus rohkaisee
muistuu raamatusta mieleen Joosef ja laihat ja lihavat vuodet
ja unensa laihoista ja lihavista lehmistä
ja selityksensä joita ei isot veljensä voineet sietää.
Kaiketi ei Joosef reaktioitaan saattanut
ennalta tietää ?

Ajatussuma
mietelause
sananparsi
parsinneula
kameli
siivilä

tai

Hyttyset & kamelit
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.04.14 - klo:07:41
Unessa pelasin pajatsoa.
Kourassani oli muutama kolikko,
aiemmista peleistä jääneitä.
Löin ja löin, yritin eri taktiikoilla.
Sinne menivät isot ja pienet,
hyttyset ja kamelitkin.
Viimeisenä keinona koetin
rukoilemalla !
Armoa en saanut. Kaikki
meni. Kolikko kolikon jälkeen.
Olen nyt lähes tyhjä.
On vain yksi viisisenttinen,
kourassa ihmetyttämässä,
että tälläkö nyt pärjään.
Niin pieni rahanen ei
systeemin kelvannut.

Olo kyllä tuntuu aika kevyeltä.



pääsy
silta
jäätynyt
aurinko
vihertää


tai


Pääsy Egyptistä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 08.04.14 - klo:07:45

   pääsy piireihin
silta tulevaisuuteen
jäätynyt tahto
aurinko tietysti sulattaa
vihertää voi taas


takka
astia
kielo
tunne
suola

tai

totuus


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.04.14 - klo:08:16
Takka ilman tulta on vain sisuste.
Tyhjä astia köyhän pöydässä on haaste.
Kielon kyyneleet tuoksuvat kääreliinoilta.
Järki ja tunne saattavat sopia toimintatavoista.
Suolainen ja suolattomuus. Tasapainoileminen on taito.


vähäinen
vaihtaa
öljy
pöly
tietyömaa

tai

Aasialainen aasi asialla.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 08.04.14 - klo:18:44
Vähäinen on voimani
mutta voin todeta silti
Herrassa on voimani.
Häntä en vaihtaa tahdo
seuraan ja opin hänestä
tiestä, totuudesta ja elämästä.
Öljy tihkuu ...
Lainaan psalmin 133 sanoja:
"1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!
2 Se on niinkuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan-Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.
3 Se on niinkuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi."
Pöly ei ole samaa kuin möly  :017:
Mutta tietyömaan pöly voi ahdistaa hengitystä.

Aasialaisesta aasista asialla en
mitään osaa virkkoa,
mutta tunnen monta Pirkkoa
sekä kirkkoa... :eusa_think:

Runon poikasestani tuli todella
epälooginen kokonaisuus.
-

siitepöly
möly
Mölkky-pihapeli
pölkky
helkkää

tai

herkistellä ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 10.04.14 - klo:07:57
Mölkky-pihapelissä pölkky helkkää.
Pihan laidalla timotei
rauhani ihan vei.
Siitepölystä tulee mölyä pelkkää.


kolmas
viimeinen
vanha
hiukan
matala
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.14 - klo:08:12
Vasta ko mie vanhaks ylenin,
päästi Ristus päitset päästä,
vapautti valjaistani.

Hiukan ensin hivuttelloo,
sit Hää säätää sanankuuloon.
Kolmas kerta toven sannoo.

Viimeinen on viell iess-päin.
Nöyräks ko täs kerkijäis,
jot ei Hää, Hyvä, hylkäjäis.

Matalan on mäntävä,
alatietä astuttava,
ojanpohjatkii koluttava.
...
Ka, kirkas aurinkoinen loistaa.
Ristin päält hää riemastelloo.
Ovi on kaikill avattu!



Karjala
Viena
sota
kylmä
totuus


tai


Uupumaton




Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.14 - klo:08:41
Uupumatta aika mataa.
Sillä ei ol´kotia, ei rajaa.

Hän ken laittoi kellon käyntiin,
tietää milloin päättyy kaikki
viimeisehen lyöntiin.

Linnunratakaan ei ikääns´tiedä.
Vanhuus  sitä uuvuta ei vielä.

Alun alkuun ei voi kukaan päästä.
Viisaus ei uupuvaista säästä.

Sielu lepoon, rauhaan asettua koettaa.
Runosuoni pulputtelee köyhää poettaa.

Anna, Vapahtaja, rakkautes uupumatta.
Monelta se vieläkin onkin kokematta.

Valo ristiltä taas loistaa meille
oman tahdon teille eksyneille.

Ota vastaan, ilmaista se on aivan.
Herra tietää elämämme, kuolon vaivan.

Tyhjä hauta kertoo etsijöille;
Kotiin tulkaa kaikki, sama armo
annettu on meille,
syntisille sekä perijöille !


päästä
laupeus
koe
lepo
epämiellyttävä


tai

Yritän vain olla






Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 13.04.14 - klo:15:20
Laupeus ei ole koe,
jolla mitataan kristillisyyteni laatua
tai määrää.

Se ei ole epämiellyttävä velvollisuus,
josta minun pitäisi nopeasti
päästä eroon.

Laupeus on kohdalleni osuva hyvä,
jonka teen, koska sitä ei
kukaan muukaan tee.
Raskaskin ruumiin työ
antaa levon sielulle.


kasvot
hymy
suunta
vedenpinta
peili
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.04.14 - klo:16:10
Jokaisessa ihmisessä on tippa Narkissosta.
Hymy kasvoilla,peilikuvassa, on pintaraapaisu.
Kun vedenpinta väreilee kyynelten pudotessa
suunta on hyvä.


vartioida
vieressä
usva
sammua
liekki





Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 13.04.14 - klo:21:26
Usva peittää maiseman.
Nuotioni palaa räiskyen,
istun vieressä vartioiden.
Sen verran vettä tihuutta
liekki meinaa sammua.

tuuli
hiljaisuus
rauha
lepo
vihellys

tai

eräretkellä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 14.04.14 - klo:17:04
Eräretkellä tuulen hyminää kuunnellen,
hiljaisuus hoitaa sisintä
parasta sinfoniaa kaiken keskellä
-syvä hiljaisuus
-tyyni rauha
-täysi lepo ja levollisuus

Vain jonkin linnun vihellys
toisinaan katkaisee hiljaiselon
mutta luonnonääni on sopusoinnussa
ihmisen kanssa
-niinkuin murretut värit sopivat
toisiinsa, eivät riitele keskenään.

Elämä soljuu
-kuin keväinen, iloinen puro.

juro
puro
metsätähti
lähdevesi
raikas

tai

Taivas
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 14.04.14 - klo:18:09
Metsätähti ja purokin!
Herkistyyhän jurokin
huomattuaan, että
saa juoda näin kauniista paikasta
raikasta
lähdevettä.


osallistua
lunastaa
voittaa
olla
tai
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.04.14 - klo:12:21
Elämän arpajaisissa on päävoittona
Lunastajan lupaus olla kanssamme aina.

Voitto-arpa on annettu jokaiselle.
Otat, tai jätät sen ottamatta,
heität arpasi pois;  ja olet omillasi.

Yksinjäämisen onneton arpa on
silloin melko varma voittosi.

Kaikissa voitto-arvoissa lukee
INRI





kurssi
hyvä
suunta
kaukana
pelotta







Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 20.04.14 - klo:19:10
Kurssi kohti taivasta
hyvä suunta
kaukanako vai lähellä
jo määränpää häämöttää ?
Pelotta sitä kohti
sillä Herra totisesti on
ylösnoussut ja
tien perille saakka
avannut.

Kiitänhän toki
lahjasta suurimmasta.
Kiitän ja ihmettelen.

katse
kuulolla
näkökyky
tuntea
miettiä

tai

tiellä ken vaeltaa ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 20.04.14 - klo:19:23
Tiellä ken vaeltaa

Tunnenko kulkijan?
Mietin sitä.
Kulkija tuntee minut,
katseensa valvoo,
varjelee.
On kuulolla joka hetki.
Hänen näkökykynsä
varjelemaan riittää,
minuakin.

leiri
karavaani
tuli
vesi
ilma

tai

Luonnonlapset
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 22.04.14 - klo:21:14
Luonnonlapset leirielämää viettävät
ja karavaani kulkee ja koirat haukkuvat
tuli nuotiossa mukavasti rätisee
kipunat sinkoilevat
vesi vielä melko viileää
en ihan vielä tohdi uidakaan
mutta ilma on mukavasti lämmennyt
se teettelee kesää jo...

hämmentynyt
haltioitunut
mielistynyt
kiitollisuus
ilo

tai

voikilo
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 25.04.14 - klo:12:11
Voikilo

Tuttu mötikkä lapsuudessa.
Kaksi tuotetta paperissa,
väriltään ruskeassa.
Kuorma-auto Vanaja
niitä toi meijeristä.
Voikilo poloinen
aina oli kakkonen.
Ykkönen oli tietenkin
punakuorinen Edam.

kiuas
löyly
lyödä
laulu
sanko

tai

Niinkuin maa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 25.04.14 - klo:14:56
Niinkuin maa
janoaa vettä
niin minun sieluni
janoaa sinua Herra
minun sieluni janoaa
sinua elävä Herra !

Kuin korsi kuivasta maasta
nousee tarpeeni
elämän veden lähteille
elävän veden lähteille.

Kun sitä vettä juon
jota Herra minulle
ammentaa Sanassaan
en ikinä ole enää janoava
vaan se vesi
kumpuaa iankaikkiseen
elämään, ajattomaan.

Kerran perillä
mutta
vielä matkalla
määränpäätä tähyillen
silmät ristin voittajassa,
Vapahtajassani.


virke
lause
pilkku
piste
kysymysmerkki

tai

huutomerkki
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 25.04.14 - klo:18:26
Kissa kurkisti nurkan taakse.
Minä näin hännän kiertyvän
kysymysmerkiksi.

Kissan kehräys on kuin pitkä
ja perusteellinen virke
epämääräisine
lauseenvastikkeineen.

Naukaisu tyhjäksi unohtuneen
ruokakupin luona on
sitävastoin ytimekäs
pisteeseen päättyvä
lause.

Sähisevän kissan
häntä on vastaansanomaton
huutomerkki.

Pihan hiekkaan kätketään
tarpeeton pilkku.


säilyä
pitää
osallistua
suuntautua
tutustua
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 25.04.14 - klo:19:36
Hämmästyttävän upeasti Pena runoilit.
Voi että kuinka hienosti keksitty runo !

-Kiitos.  :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.04.14 - klo:13:33
Mihin minun pitää vielä tutustua tässä elämässä !
Haluaisin säilyttää nämä mitä nyt omistan.

Jaksanko tutustua yhä uusiin asioihin.
Pitääkö, jaksanko, osaanko ?

Jos haluani kysyttäisiin, suuntautuisin
vain lukemisen lumoihin.

Laiskuuttani hakisin vain mielihyvää
ja mukavuutta uskonrauhaani.

Odota vähän Herra ! Tyhjennän ensin
kaivoni. Se on  keväisin sameaa
vettä tulvillaan. Juomakelvotonta.

Jätä kuitenkin seinämät sortamatta.
Täytä kirkkaalla vedellä ja ota sitten
käyttöösi.



puhjeta
itku
nuori
rappio
kelvollinen



Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 29.04.14 - klo:15:41
Pienten alkujen päivät
katsokaa, se puhkeaa
älkäämme halveksuko
pienten alkujen päivää
ja voimaa
niistä voi kasvaa
isoja puroja,
isoja puita
niinkuin itkuistammekin,
suruistamme muodostuu
kyynelhelmet
nuo kimaltavat timantit

Nuori ihminen
ihana niin on
elämä edessä
kaikki vielä edessä

rappiolla on ihminen
ilman Herraa
jossa on
ja jossa vain on
kelvollinen
taivaskelvollinen.

kutsu
lähtölaukaus
etappi
välimatka
perillä

tai

erätauko
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 29.04.14 - klo:22:44
Erätauko

Hiljaista on metsässä.
Rastilla olen ihmettelemässä,
kuka minut kutsui,
lähtölaukauksen antoi?

Koska olen perillä?
Olenko eksyksissä?
Monesko etappi menossa?
Erätauko jatkumassa.

Olenko sivuraiteella?
Mikä välimatka?
Minne ja miksi?
Mulla kauas
menolippu on.

kutsu
kaiku
huuto
kuiskaus
katse

tai

Suunnan tarkistus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 30.04.14 - klo:04:50

   kutsu kuuluu
kaiku vastaa
haiku nousee
huuto raikaa
kuiskaus kuuluu

katse vastaa


tuoli
alku
seinä
penkki
vasta

tai

Aamu




Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.04.14 - klo:07:26
Aamu

Aamukattaus katoilla; suuret valkoiset huurreliinat.
Autojen pikkupöydätkin ovat öisen kalpeat.
Kylmät juomat säilyvät ulkona jääkylminä.
Pikkulinnut etsivät aamupalaa.
Variksetkin ovat viluiset.
Lokki taivaalla,
kuin lautasliina.
Västäräkit
värisevät.



kuulla
vihdoin
ääni
ylös
vaikea


tai


Tahtomattani
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 30.04.14 - klo:08:37
Tahtomattani kuulen vihdoin äänen
ylös silmäni nostain
miettien mistä tulee
apu minulle

Apu minulle tulee
ylhäältä
Korkeuksien Isältä
vaikka joskus vaikeudet
saartaa ja myllyttää
silti tiedän
Lunastajani elävän
ja lopulta hänen
seisovan multieni päällä

Viimenen sana
ja ensimmäinenkin
on Vapahtajalla
a & o
alku ja loppu
alfa ja omega

Ja sitten on aika
iankaikkisuuden
jolle ei loppua näy.

käy
polkuja
metsätähti
ketunleipä
käpyjä

tai

pettuleipää
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.05.14 - klo:07:46
Runo ilman innoitusta
on kuin järsittävä pettuleivän palanen
ruisleivältä tuoksuvassa pakarissa.

Kuin harakan koikkelehtiva lento
tervapääskyn kiitoon verrattuna.

Kuin sateen piiskaama ikkuna
kun odottaa kaunista päivää.

Parempien aikojen odotus ,
ja muut askareet panevat
runosuonen rusettiin.

Tämän ikäisillä on suonitukoksia
ja muutakin epämukavaa.



mittaaminen
vertailu
kipeys
vaihtaa
tyylikäs


tai


Venkoilua

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 03.05.14 - klo:09:01
Runomitan mittaaminen
millimetrimitalla
ja vertausten vertailu
vatupassilla
vaihtaa kepeyden
kopeudeksi
ja kipeydeksi,
tyylitajun
tyylikkääksi
typeryydeksi.


savu
sumu
usva
peittää
tulvia
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.05.14 - klo:07:44
Tietoa tulvii , mutta usva peittää oikeuden.
Savuavat rakennukset, itkuiset, sumuiset silmät,
Ukraina, Ukraina! Vihaa lietsotaan. Naapurit sotivat.
Veljesten kesken taistellaan vallasta.

Voiko oikeus virrata kuten veri ?



vilja
multa
menettää
ihminen
mieli


tai

Ankeus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 07.05.14 - klo:11:58
Siemen menettää
mullassa muotonsa
ja sen sisuskin
saa uuden sisällön.

Ilman luopumista
ei siemenestä kasva
vilja.

Ihmisen mielikään
ei uudistu
ilman vanhan vaihtumista
ja menneen menettämistä.

luopuessaan saa ja
muuttuessaankin on tallella.


kuorma
taito
hermot
tarve
varmistaa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 07.05.14 - klo:13:00
Hermot tässä menee,
aina vaan töpeksin.
Painoa kertyy,
kuormaa kannan.
Onko aina tarve
toistaa ja varmistaa.
Missä on luottamus,
missä on taito elää?

luota
luovu
lepää
odota
tyydy

tai

Kiitollisuus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 08.05.14 - klo:10:38
Kiitollisin mielin luota Luojaasi
luovu oikeudestasi olla oikeassa
lepää Vapahtajan haavoissa
odota iloisin mielin
kiitoskielin
ja tyydy osaasi
nurisematta
Herra sinut kuljettaa
perille saakka
ja silloin putoo
harteilta iso taakka

kätkössä
turvassa
piilossa
sylissä
sydämessä

tai

Löydettävissä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.05.14 - klo:13:48
Jos haluaa olla löydettävissä,
on oltava näkyvissä.

Omissa aatoksissa,
turvassa toisilta ja
itseltäkin kadoksissa.
Piilossa jumalalta ja
ihmisiltä unohduksissa,

sopii joskus,
ei aina, eikä
maksimissa.

Sylissä sekä sydämessä,
rakkaudessa ja sen
täydellisyydessä,
siinä lapseus.

Vapaudessa.





ulkopuolinen
vieriä
vääntyä
varjo
tallessa


tai


Koston katkeruus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 08.05.14 - klo:16:12
Koston katkeruus
saa aikaan ulkopuolisuuden tunteen
saa aikaan sisäisen pahan olon
niinkuin ahneuskin
tai pahansuopaisuus

vuodet vierivät
vierivät kivet eivät
sammaloidu
-rolling stones-
aina liikkeessä

joskus ihmissuhteet
tulehtuvat
vääntyvät väärille urille
silloin varjo seuraa onnea,
onnellisuutta

mutta kaikki
elämän sirpaleetkin
tallessa
Isän kämmenellä
Hän voi saada
niistä jotain
aikaan
-ajan kanssa

Elämä jatkaa
kulkuaan
kuin virtaava vesi
ei se pydähdy
löytää aina uomansa.

juodaksesi
janoa
ahmia
elämää
ihmetellä

tai

Ilosanoman tuojan jalat
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.05.14 - klo:10:01
Ilosanoman tuojan jalat


Sandaalit läpsyvät tomuisella Emmauksen tiellä.

Pienet jalat tepsuttavat mummin syliin.

Silmälääkäri kopsuttelee hollannikkaillaan sairaalan käytävällä.

Koiran leikkaaamattomat kynnet rapisevat lattialla



missi
kauneus
miksi ?
nuoruus
raha


tai

Outolintu

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: AKUANKKA313 - 12.05.14 - klo:15:08
Oi miksi olen Outolintu olevainen, kauneuden kimallus nuoruudessa.
Joka päivä raha katoavainen, syöty leipä laihanlainen.


Kumarrus
Kilpailu
Katkeruus
Kummittelee
Kummajainen
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 12.05.14 - klo:15:17
Kilpailussa tappiolle joutunut
tekee kukistajaansa kunnioittavan
kumarruksen,
mutta kateuden katkeruus
kummittelee silti
kauan.
Kärsityn tappion kummajainen
ei hevin
katoa.


hyvä
sekä
tärkeä
missä
työ
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.05.14 - klo:15:32
Se ei ole tärkeää miten syöt,
missä teet työt.

Ei sekään missä vietät yöt.
Sanomalehden tai kristallikruunun alla ?

Se on tärkeää, että et lyö,
et pyöri vain itseksesi,
etkä hyödy petoksella mistään.

Hyvä, jos ajattelet ensin.




pehmeä
pelto
upottaa
viikate
sointu

tai


Vesijättömaa

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.05.14 - klo:12:51
Vesijättömaa


Se ei tiedä mikään olevansa.
Ei ole vettä niin että venettä kannattaisi.
Ei maatakaan niin että heinä kasvaisi.

Kaislaa ja kortetta se vain heikosti kasvaa.
Ruuhella pitää liikkua, siinäkin
pohjalle pantava rasvaa jotta
niittäminen onnistuu

Kuinka siitä uponnut eläinkään ilman
apua ponnistuu. Pintaan pääsee ?.
Rantatontille ei ole hintaa panna,
sillä mutapohja ei rakennusta kanna.

Olenko se minä ? Vai olenko
kallio johon kaatuessaan itsensä loukkaa.
Hiekkapohjaa on veden alla, mutta
sekin syvällä . Pahalla ja hyvällä
sama ranta.




vahva
pitävä
tuuli
sininen
kukoistava

tai

Suunnitelma
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 13.05.14 - klo:13:49
Suunnitelmiini kuului vahvuus
olin ajatellut pitäväni elämääni
omissa käsissäni
sitten tuli tuuli
joka puhkui, puhisi
ja puhisi elämäni purren yli
ja oli jäljellä
ainoastaan
Isän syli
siinä löysin
sävelen sinisen
ja vaikka jyvä
joutui kokemaan
nisunjyvän tien
se silti perille vie
matkan kivut
menettävät otteensa siinä
-Isän sylissä
turvallisessa, rakastavassa
ja vaikka täällä
aina ei elämäni kukoista
se silti kerran perillä
-lupausten mukaan
kiittää jopa
matkan vaivoista
-kiittää ja
ihmettelee.

tänään
mietteissäni
tunnenko
tajuanko
laulanko

vai

hajoanko ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.05.14 - klo:07:50
Sitä mukaa kun henkeni löytää rakennustarpeita
vanhaa rakennusta puretaan.

Lonkka, polvi, varpaat, sormet.
Keuhkot, sydän, silmät, hampaat.
Kipu, särky, kuurous, sokeus.
Ne hajoavat  sillä  rakennusmestarini
suunnittelee aivan uutta.

Tietäisimpä,uteliaana,  mitä on tulossa.
Kuulen kaukaa jo jotakin.




kohdata
valo
yksinäisyys
paha


tai


Järkkymätön
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 14.05.14 - klo:14:54
Järkkymätön valo
paljastaa sydämen
hämähäkinverkot
Valo paljastaa kaiken
ihan kaiken
uskallammeko kohdata
sydämemme kaikki
sopukat sellaisinaan
kuin ne ovat ?

Yksinäisyys
puhuu joskus
selkeämmin kuin monta sanaa
samoin hiljaisuus
rauhallisuus
Jumalan rauha

Vapahtajan valon
edessä paha
vaikenee
sen ote herpoaa
kauas kaikkoaa
Jeesuksen hyvyyden
edessä
-ja edestä.

siipi
alla
siivet
alta
malta

tai
ethän siltoja polta
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.05.14 - klo:19:16
Vaik ois " siipi maassa ",
malta, malta !
kurkista sen alta.

Herralla on valta,
pitää siipiensä suojassa.
emon lailla, pahalta
kaukana ja piilossa.

Turvani on Luojassa.



kuuluttaa
kierros
voitto
tauko
johto


tai

Ministerit

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 18.05.14 - klo:14:56
Joskus elämä kuluttaa
voimia niin paljon
varsinkin kun kierrokset kiihtyy
ja niissä alkaa viihtyy
silloin miettii vähitellen
missä voitto häämöttää
pieni tauko paikallaan silloin
aamun taikka illoin
kunhan milloin
sen aikaiseksi saa
ja alkaa kiittää
Vapahtajaa
johto hänelle
ja taas elämä rullaa
vaikka ilman
kahvia ja pullaa
sulla ja mulla
meillä kaikilla
armahdetuilla.

minne
lie
vie
tie
tiesi
tänään

tai

tulevaisuus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.05.14 - klo:16:41
Tulevaisuus, niin pitkälle kuin sitä riittää,
on muutaman hengenvedon päässä.
Suunnitelman varassa on epävarmempaa
kuin hämähäkinseitin.

Menneisyys ei ala siitä hetkestä
kun synnytään.
Olemme sukupolvien ketjun silmukka.
Kiveen piirrettykään ei ole kaikki.

Tänään on tämä hetki. Sekään ei ole
omaisuuttamme.
Ratkaisumme ovat sidottuja, tahto on
liekaköysi jota jumala pitelee.



luulo
vastus
potkia
hämärtyvä
tieto


tai


Kettu kanatarhassa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 23.05.14 - klo:19:45
Hallituksen hylätty lisävirsi

sama sävel kuin 49

Jos sinä tietäisit, Taatto,
Luoja sekä maan ja Puijon,
Miten mä sinua vihaan
Luomisesta tuomen puiden,

Pelästyisit ja uudestaan
Loisit ne niin että kukat
Kestäisivät lokakuuhun,
Tai edes Jaakon päivähän.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 24.05.14 - klo:10:50
Taas yksi Tuomaksen kukikas virsi

Sama sävel kuin 97

Kukka kukin on hän sanoi,
Vaikka ruusut mahtavat
Suurta ylistystä saivat,
Jokaiselle lempensä.
Toinen otti pionit,
Toinen taas orkideat.

Mun lempeni on voikukka,
Turhin virsin tuhansin
Tuulella taas kadotetut
Äänet ylenkatsotut,
Maata vasten kukoistaa
Jälkeen virren viikatteen.

Minäkin tääl’ maata vasten
Veisaan kullan virttäni,
Veisaan äänel’ hiljaisella,
Kuulijani Jumala,
Luoja voikukan ja mun,
Taattoni näkymätön.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 24.05.14 - klo:21:03
illan hetki
rukousretki

keskustelua Isän kanssa
luottaen ja luottamuksella

kuinka hyvä hän onkaan
uskollinen niin

kiitän päivästä tästä
koko elämästä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.05.14 - klo:14:19
Kettu kanatarhassa


Kirjojen ääressä
olen kuin kettu kanatarhassa.

Kun peto on päässyt
kanan makuun, se
tappaa vaikka on jo syönyt.

Jospa tuon nuoren nätin
kukkopojan vielä pistäisin
poskeeni. Tai tuon pöyhkeän
vanhan kukon.

Vanhat kaakattajat. Ei.
Untuvikotkaan eivät kelpaa vielä
ruuaksi, jätän ne rauhaan.

Jälkiruuaksi muutama namu,
ikäänkuin tuoreet munat pesästä.

Mässätessä tyhmä kettu
unohtaa vaaran .
Isäntä on kuullut hätäiset äänet
kanalasta.

Mutta vaisto ketullani on tallessa,
ja kuulo hyvä.
Nyt kotipesään poikasia
ruokkimaan. Levätäkin täytyy
tämän herkuttelun päälle.




hassu
pätkivä
vasikka
unohtaa
vihreys


tai


Velkavankeus


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 26.05.14 - klo:10:28
Kolmas voikukan virsi

Sama sävel kuin SV 39


Kevät kuumottaa kamalasti,
Kamalamminkin kuin koskaan.
Kuihtuvat kaikki kedon kukat,
Hennot hameet tulppaanien
Riekaleina ne riippuvat.
Aurinko niin armoton on.

Jo ennen aikaansa harmaantuu
Mun pääni parka poloinen.
Vain menetetyn kullan suru
Kuiskaa kivusta kituen.
Kuumankin tuulen siivillä
Voin yhtä hyvin ylistää.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.05.14 - klo:11:35
Voikukan Ensimmäinen ilovirsi


Ah, mua rakastetaan  !

Taivaan Isä antaa mun
uudistua ja vahvistua
aina, ja vuosi vuodelta
uudestaan.

Elämä on lyhyt, mutta uni
on ikuinen. Ja sitä riittää.

Lehtokotilot rakastavat,
jänikset ja kanit rakastavat
lehtieni maukkautta.


Lehtisalaattini olisi ihmisellekin
sopivaa. Ylpeyttäänkö eivät
minusta piittaa.
Viiniksikin kukintoni käyvät.

Aurinko hellii armaasti.
Ja kimalaiset pyörivät
kimpussani ja nauttivat
sukuni voimasta.

Miksi siis murhe, miksi ?
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 27.05.14 - klo:08:38
Petrasin tämä, kun Riitta-mummi oli tyytymätön.

Sama sävel kuin 39

9.8.9.8.8.8.

Kevät kuumottaa kamalasti,
Kamalamminkin kuin koskaan.
Kuihtuvat kaikki kedon kukat,
Hennot hameet tulppaanien
Riekaleina ne riippuvat.
Aurinko niin armoton on.

Jo ennen aikaansa harmaantuu
Mun pääni parka poloinen.
Vain menetetyn kullan suru
Kuiskaa kivusta kituen.
Kuumankin tuulen siivillä
Voin yhtä hyvin ylistää.

Ruusun vieressä ylistäisin,
leinikin lailla laulaen,
päiväsi armossa kuiskaisin
suruni, synnintuntoni.
Tiedät sinä ainoastaan
paheet ja puutteet voikukan.

Jälkeen syksyn pilvien öiden
kuolettavien tuulien
elämän puun juurella nostan
keltaisen pääni ikuisen,
jos niin suuri on armosi
kun huomaat pienen voikukan.

 
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 27.05.14 - klo:08:40
kaks lisää voikukan valitusvirttä

8.7.8.7.8.7.8.7

Oi Jeesuiseni, tule nyt
jo aamusella tule.
Sun ovelles nyt minä tuon
tään päivän kimpun suuren.
Voikukka seppele nyt tee,
kätesi tahranneena
valkomaidolla sydämen',
ja katkeralla aivan.

Ota pois piikkikruunus' sun 
ja pue keltaisella.
Tunnin verran kestäisi se
jollei oo päivä helle.
Kun Isä taivaan näkee sen
Hän hymyileepi kerran
ja ottaa sinut sylihin
ja suutelee mua Herra.


7.7.7.7

Sama sävel kuin SV 32

Suruttomat dahliat,
terälehdet värikkäät,
terälehdet kovatkin
ylpeästi seisovat.

Nöyrästi leviävät
juuret rönsyleinikin.
Hiljaisena kukka on.
Tuskin osaa rukoilla.

Jeesuiseni, armahda
kaikkia kukkiasi
sekä suruttomia
että nöyriä maassa.

Kun laitat kukkapenkin
keskelle taivaaseesi,
anna sen reunasella
kukkia voikukkasen.

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.05.14 - klo:09:08
Pionin raskaana oleva täyteläisyys,
gladioluksen miekanterä sekä
ruusun pönäkkyys ovat monien
elämänmakuisten hetkien
sielunveljiä näkönsä puolesta.

Pienet valkoiset tähtimöt,
ketunleipä kuten vanamokin näyttävät
elämän nöyrempää olemusta.

Karu kavervikko on oiva
lepopaikka. Käärmeellekin.
Nokkospehto ei siihen luonnu.
Sillä on muut hyvät ominaisuudet.
Ruokana ja lääkkeenä se on verraton.

Kaiken on Luomakunnan herra
asettanut taiten ja tarkoituksenmukaisesti.

Hyttyset eivät ole ihmisen kiusankappalle
vaan pikkulintujen ateriaksi siunattu.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 31.05.14 - klo:15:17
Kirjoitan omista sanoistani:hassu, pätkivä, vasikka, unohtaa, vihreys

Sano asia niin kuin se on.
Sano rohkeasti,
tarvittaessa lujasti.

Unohda kaunis tienoo
kun puhut vasikan
hassusta hyppelystä.

Anna ajatuksen välillä
pätkiä, jos niikseen on.
Täydellisyys on harvoille
suotu.

Nuorille vihreys
on tuore ruoho.
Vanhoille vuodenkierto,
uusi kevät.




voikukka
palata
kotimaa
unohtaa
koski


tai


Kaikki on hyvin.
                                   
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 31.05.14 - klo:16:33
Taidan jättää Riitta-mummin vinkit mille ja kirjoittaa Hylätyn lisävirren sävelmään SV 167:

1. Saapui suvikin,
päättyi kouluvuosi.
Syvään huokaisin.
Sääkin meitä suosi.
Tuntuu somalle;
päästiin lomalle.

2. Vuosi raskas sai
uupumaan jo lapset.
Harventuivat kai
opettajan hapset.
Päättyi uurastus;
pian on juhannus!

3. Riemumieli näin
suvivirren myötä
nousee ylöspäin.
Pitkän talven työtä
kukaan sure ei.
Juhla huolet vei.

4. Herralta on työ
kuin myös harrastukset,
päivä sekä yö,
pelot, odotukset.
Kiittäen siis saan
luottaa Jumalaan.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.06.14 - klo:07:52
Jumala ei luonut mitään sattumalta.
Miksi sitten raatokärpäset ja pihtihännät?
Miksi sota ja viha ?
Miksi ei rauha ja rakkaus ?

Pahuus saa vielä liekaköyttä.
Jumala katsoo keitä se viekoittelee.
Kaikkea ei sille anneta, ja sen
totuuden aika tulee.

Rohkenenko nauraa Saatanalle ?
Rohkenenko sanoa sille päin kasvoja:
Kumarra sinäkin Herraa.
Rohkeneko kertoa ihmisille
mistä tässä kaikessa on kysymys ?

Vaikeimmissakin paikoissa
käännyn Auttajani puoleen.
Tästä on kysymys.

Minussa ei ole vahvuutta.
Jumalassa on.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.06.14 - klo:08:28
Kävin tuon kirjoitelman jälkeen suihkussa.  Siellä tuli nimi tuotokselle. Se on ; Kirkkoonlähtijän taisteluvirsi. Liekö tullut vaikutteita alitajunnasta Martti Lutherilta.
( Tuomas varmasti huomasi, että P H ilmestyi taas suihkussa  :icon_biggrin: )
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 02.06.14 - klo:16:43
Ihanhan tässä laulattaa
ainakin hyräilyttää
elämän arkiset pienet asiat
sisältää helmiä kuin korurasiat
mansikkaakin maistan juuri
ei ole kyseessä laihdutuskuuri
aurinko säteitään lähettää
mikäs on tytön tässä kirjoittaa
kesäkin tuli
ja lumet suli
luonnonkauneus ihmeellistä aivan
maksoi tarpoa läpi talven vaivan
nyt näkee sinisen taivaan
vaikkei pääsekään ilmalaivaan
hurraa ja hipheihiphei ja hurraa
mehiläisetkin lähistöllä surraa
-kiitän päivästä tästä
koko lahjasta, elämästä

Kiitos Vapahtajalle soi
kun pelastuksen meille toi
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 03.06.14 - klo:07:12
Voikukka taas avasin Siionin virret.

6

11.11.10.10

Oi Jeesuiseni, anteeksi anna se,
Että täysin tiiviisti suljen kasvot,
Ennen illan hämärää ja kylmää,
Ennen aamun sateiden murhetta.

Avaan kasvoni sitä leveämmin,
Kun aurinkosi nousee kirkkahasti,
Sadalla terälehdellä sanon
Tervehdykseni sun maailmalles.

Vaikka tuulet tempaavat tuntoseni,
Mitä voi tunteakaan voikukkanen,
Ja lauluni on vain varjo pilven,
Ole pienellekin armollinen.

Johda autuuteen pientä siipeäni,
Multaan mustaan, pehmeään ja kosteaan,
Kunnes kevätpasuna herättää
Lämpimään vihreään taivaalliseen.

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 03.06.14 - klo:07:15
7
 
8.8.11.8.6.6.8

Joskin olen city körtti,
Keskellä suuren kaupungin,
En muista nähneenikään maisemata
Järvien, peltojen, soiden,
Tai koivumetsien,
Sokea kun olen,
Olen silti voikukkas sun.

Asfaltin läpi kasvoni
Sekä vihreät käteni
Pilkoittavat kuin mini-aurinkosi,
Voimakkaammat kuin piikivi,
Pehmeämmät kuin suu
Lapsen suudelmasta.
Kiitos armon kutsustasi.

Se kova musta ei voinut
Estä luokses tulemasta,
Vaikka sydämeni ol' aivan kuollut,
Kylmä, kova, ja kuurokin,
Kun mua kutsuit sinä,
Tulin kiven läpi
Sun valostasi nauttimaan.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.06.14 - klo:07:32
Värinsä taivaansinestä saaneet,
lemmikit, tädykkeet ja kissankellot
nostavat hennot vartensa.
Korkeinta Hyväänsä kiittämään.

Herran äidin viitan värisinä
ne peittävät varjoisinakin
päivinä pehmeään mattoonsa
niin kosteikot, kuin kuivat
pientareet.

Ihmisellä nöyryys on sinisävyinen,
ja lempeä kuin lemmenkukka.
Verenpunainen komea ruusu
piikkeineen on ihmisen tahto, ja
muisto sille mitä on ristillä tapahtunut.

Kissankelloja ja tädykkeitä jään
kaipaamaan kun niiden aika on täyttynyt.
Uusi herääminen tapahtuu
uudelleen ja uudelleen.



Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.06.14 - klo:07:51
Mato


Kastettu kastemato täyttää
sille annettua tehtävää.

Vaikka se on maan matonen,
Herra antaa sen kyntää peltonsa.

Se ryömii ja kaivaa. Ja tekee
mitä sen tehtäväksi on annettu.

Madonpesässä syntyy uusia
ahertajia, kaikki hiljaisia ja nöyriä.

Kun se uskaltaa vieraaseen elementtiin,
vaikkapa asvaltille, vaara vaanii.

Lenkkitossu tallaa sen liiskaksi.
Sen kohtalon on sitten siinä.

Röyhkeä räkättirastas osaa
kaivaa se nurmen alta.
Ravinnokseen.
Luonnon kiertokulku on
tarkoituksenmukainen.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 05.06.14 - klo:08:46
Rastas

Kuten tunnetua,
kernahasti
rastas vastas,
kun pyydettiin kummiks.
Kantoi vastuunsa
peiponpoikasten
kasvatuksesta
kunnon kristityn tavoin.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 05.06.14 - klo:10:12
Tuuli


Tuuli tuli tammen latvaan.
Mistä se näin äkisti tuli ?
Ilmansuunta on arvaamaton.

Helle pyörteilee nyt miten sattuu.
Vai liikkuuko sekin tarkoituksenmukaisesti.

Rastas ruokailee nurmella.
Se ei kerro herkuistaan muille.

Pyhä Henki liikkuu miten se tahtoo.
Myös myrskyn silmässä raivoten.

Nyt se istuu kevyenä kesätuulena
tammen latvuksissa.

Koirakin sen tietää.


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 05.06.14 - klo:17:02
Arkinen ilo
tulee ihan pienistä
asioista
useimmiten
-sujuvuudesta, asioiden
rullaamisesta
luonnon ihmeistä
elämän ihmeestä
syntyy kiitollisuus
ihmettely
hämmästely
kuinka Luoja on
osannutkaan kaiken
luoda tässä
luomakunnassa
sitä kerta kerralta
jään ihmettelemään.

Kiitos Isäni Taivainen
että saan olla lapsesi
omana itsenäni
vaeltaa elämäni läpi

-Ja viimeisenä tiedän
Sinun Kaikkivaltias
seisovan multieni päällä
ja ikuinen osa minusta
saa olla iäti kanssasi

Jeesusken ansion
tähden.

Miksen siis
kiittäisi
ja riemuiten veisaisi.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 12.06.14 - klo:09:39
Voikukkapellot ovat kalvenneet.
Harmaat haitulat itkevät sateen
sattuessa niitä silmiin.

Muutama matalaksi tallottu
yrittää vielä uhitella.
Toinen sukupolvi on
saanut alkunsa.

Juhannusruusu juhlii jo
etukäteen keskikesän juhlaa.
Valoisassa yössä
sen valkoinen ihanuus tuoksuu,
ja karistaa terälehtiään.
Raju ja nopea on nyt
sen riemu.

Meneillään on rikkaruohojen valtakausi.
Myrkytetyssä maassa niiden heimo
yhä jaksaa jatkaa.
Ihmisen jaksaminen on kiinni
armon parantavasta voimasta.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.06.14 - klo:09:29
Vanha mies, tutut kasvot,
istuu kumarassa penkillä
kadun laidassa.

Sataa. Hiukan  antaa
lehmus allaan suojaa..
Kiitän Luojaa kun siitä
ajan ohi. Miksi.

Toinen vanha mies astuu
reippaasti toisen vanhan
miehen ohi.
Palaako juttelemaan .
En huomaa, sillä liikennevalo
kutsuu kiirehtimään eteenpän.
Miksi näin .

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 13.06.14 - klo:17:23
Onpas täällä hienoja ja sisältörikkaita runoja !!  :eusa_angel: :eusa_clap: :039:
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.06.14 - klo:17:49
Niinkö tykkäät ?  Tapa kirjoittaa on muuttunut kun ei ole vinkkisanoja. Edellinen aihe inspiroikoon seuraavaan. Tämä viimeiseni tuli kokemuksesta kauppareissulla. :017:
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 17.06.14 - klo:15:00
Ihmettelen paljon.
En enää Jumalaa ja hänen tekojaan.
Hän on kaiken ulottumattomissa,
ihmettelynkin.

Ihmisen monet työt ja aikaansaannokset
ovat otolliset ihmeteltävät.
Hyvät kuten pahatkin.

Miten kukaan osaa !
Miten kehdataan tehdä näin !
Missä on raja, missä sallimus !

On tyydyttävä ymmärtämättömyyteen,
opittava näkemään ja aavistelemaan.
Joskus tiedän. Jos se on tarpeen.
Ehkä.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.06.14 - klo:07:28


Sanapula on kuin voisula ilman perunaa.
Vastakaiku ilman kiekujaa, turhauttavaa.

Näin unessa veli-Tuomaksen vaimoinen,
rautatieasemalla matkatavaroineen.

Kävin Arrältä ostamassa heille tupakkaa.
Englantia solkkasin epävarmaa.

Lomaileva partasuu lienee jossakin päin
Hämettä.
Haiku savutta on kuin marjatonta rämettä.

Lapualle kansa viikon päästä vaeltaa,
tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan Jumalaa.

Sanoja näin viskon tässä lystiksi.
Napanneeko ykskään  seuraavalle syötiksi:




armas
muistelo
kohottaa
ällikkä
toistua
veikeä
vaatimus
 



Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 27.06.14 - klo:12:06
Kiitos  :eusa_angel:

Kyllähän Sana sattuu ja käy kohti.
Partasuu on jossain päin Hämettä...
kyllä, kyllä...
Huru-ukko, mutta ei lomaileva...
vaan vaatimusten paineessa !!
Miksiköhän??
Hiljaa kyselen?
Taakkani on joskus raskaampi
kuin jaksan kantaa.
Mutta tiedän Vapahtajani elävän,
Hän kantaa minua !!
Auttaa ja armahtaa !!
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.06.14 - klo:14:47

Sanapula on kuin voisula ilman perunaa.
Vastakaiku ilman kiekujaa, turhauttavaa.

Näin unessa veli-Tuomaksen vaimoinen,
rautatieasemalla matkatavaroineen.

Kävin Arrältä ostamassa heille tupakkaa.
Englantia solkkasin epävarmaa.

Lomaileva partasuu lienee jossakin päin
Hämettä.
Haiku savutta on kuin marjatonta rämettä.

Lapualle kansa viikon päästä vaeltaa,
tapaamaan ihmisiä, kuuntelemaan Jumalaa.

Sanoja näin viskon tässä lystiksi.
Napanneeko ykskään  seuraavalle syötiksi:




armas
muistelo
kohottaa
ällikkä
toistua
veikeä
vaatimus
 






Armas muistelo kohottaa
vuosikymmenien väliverhon.
Ällikällä lyötynä katselen toistuvia
veikeitä kohtauksia.   Silloin pelissä
ei ollut taklauksia, ei vaatimuksen ripettä !



kohta
nousta
kirkas
vaate
menetetty





Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.07.14 - klo:20:11
Kun tie vie ylöspäin niin odotettavissa on,
että kohta se tuo alamäkeen.

Kun vaate on likaantunut, se ei ole
vielä menetetty. Hyvä pesu kirkastaa värit.
Lipeässä keittäminen tekee valkoisesta valkoisempaa.

Kylmän kauden jälkeen tulee hellepäivä.
Karu, kuiva maa nauttii sateen hengityksestä.

Syntymä on ihmeellisen matkan alkusoitto.
Kuolikello kertoo matkustajan maaliinpääsystä.




vieras
viettää
vesi
varpu
voitto
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.07.14 - klo:15:23
Kaivonkatsoja käyttää yhä varpua vettä löytääkseen.
Kameli käyttää erämaassa vaistoaan.
Yhteisellä lähteellä emme ole vieraita enää.
Hetken vietämme siinä kuin keitaalla.
Matka erämaassa jatkuu. Vettä on viisasta varata
matkan vaivoja helpottamaan.



kassi
korento
silli
musta
paras
pelko
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 09.07.14 - klo:22:35
Mitä matkakassistani löytyy?
Parastako sinne sisältyy?
Vai pelkoko puseroon hiipii,
ruokaniko pelkkää silliä?
Mustat ajatukset kaikkoavat,
vihreille niityille lennän,
korennon lailla liitelen.

nostaa
kantaa
minä
uusi
tunne
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 10.07.14 - klo:08:21
Tunne kantaa minua,
uusi nostaa.

lähteä
erottaa
käynnistää
avata
perustaa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.07.14 - klo:09:02
Matti käynnisti imurin.
Hän ähtee pian hakemaan
jäkikasvun kyläilemään.

Avaan lohifileepaketi.
Siihen perustuu
tämän päivän ruokkiminen.
Leipää on lisänä.

Pitääkö maallinen
erottaa
hengellisestä ?


joskus
raapia
ahdistaa
rajuilma
seljetä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 10.07.14 - klo:21:31
Mistäs tähän sanoja raavin?
Sitä itsekseni ihmettelin.
Joskus pistää raapimaan
hyökkäykset ötököiden
paljaille säärilleni.
Flunssainen olo ahdistaa,
pitää monesta luopua
mieluusti sovinnolla
ja vapaasta tahdosta.
Vastaan hangoitteleminen,
vastaan taisteleminen,
väsyttää jos mikä.
Mua nosta, kanna.
Itse en jaksa.
Onko armoa,
anteeksiantamusta?
Rajuilman jälkeen
selkenee, mä luulen
uskon, näen, kuulen.

sulaa
kaatuu
pelottaa
rohkaisee
vapauttaa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.07.14 - klo:14:43
Kun teet hyvää salaa,
usko sua uuteen rohkaisee.
Mennyt ei nyt palaa.

Joskin usein pelottaa,
toivoa saa, luottaa saa,
Herra sinut vapauttaa.
Loppuun saakka auttaa.

Milloin kaikki kaatuu,
Hän ei jätä pulaan.
Tie vain jatkuu edelleen.
Armoon määränpäähän sulaan.




saha
ikävöidä
metsä
kulkuri
vaania
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 16.07.14 - klo:10:12
( Tämä syntyi ilman viitesanoja )


Happamat marjat maistuvat vain happamilta.
Myrkylliset marjat ovat vihan hedelmiä.

Huumori on salamatkustajanakin rehellinen.
Viisaan ylpeily on vastapainoksi kepeää.

Koira haistaa vihamielisyyden,
ihminen elää ystävyydestä.

Jumalaa etsivä löytää itsensä.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 16.07.14 - klo:19:58
 :eusa_angel:
Syvällisiä ajatuksia, ja niin totta  :039:
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.07.14 - klo:19:07
Runoni on ruostunut,
putkesta ei kuulu pihaustakaan.

On löydettävä uusi lähde,
vuoltava tuore lippi,
maukas ja vettä pitävä.

Siitä kun päivänpaahteessa
lipaisee janoonsa
saa nälkäkin väistyäkseen.

Ketä runo ruokkii,
sille unetkin ovat tarinoita
tulvillaan.

Ja Herra varjelee
siipisulillaan.



sykkiä
virrata
velka
harmaus
ratketa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 22.07.14 - klo:20:22
Ohhoh...antamasi sanat käy kohti ja puhuttelee...
...nyt...ja kovasti...
Saisinkohan niistä jotain jutunjuurta...vaikka urvahtanut olen...

Kuuntelen, odotan.
Harmaata on.
Vaatimus ja velka painaa,
se on vain lainaa.
Elämän vedet virtaa.
Toivo elää,
Isän kädessä
asiat ratkeaa.
Olen hoidossa.
Veisaan iloiten,
sydän sykkien.

kauneus
hoito
turva
lepo
apu

tai

Asiat hoituu
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.07.14 - klo:17:48
Maailma nyt huokuu monenlaista vaivaa.
Keikuttaa se ruuhta, myöskin laivaa.

Vihollisella on vielä valtaa täällä.
Ilmas, merellä ja maitten päällä.

Missä rakkaus ihmisien hyväks koituu,
silloin nähdään kuinka kaikki hoituu.

Viimeinen, ja varma sana Herran;
Tuomiolle käytte kaikki kerran.



vailla
tieto
yskä
yltyä
kohina


tai

Vedenjakajalla
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.08.14 - klo:14:30
Aamuyöllä heräsin pahaan uneen.
Olin siinä vedenjakajalla, uskoako vaiko kuvitella .

Vailla mitään aavistusta, päässäni alkoivat runot soimaan.
Niitä oli paljon, ja ne olivat hyviä runoja.
Yhä yltyen niitä tuli. Minä en niitä synnyttänyt.

Aamulla kun oikeasti heräsin,  kuului vielä niiden  kaukainen kohina,
mutta ainuttakaan säettä ei ollut tallella. Missä ne ovat ?
Onko niitä vieläkin  jossain tallella?

Miksi ne ovat vain sisälläni, kuin kutittava yskä, jota ei voi raapia.
Onko minussa paljon salaisuuksia itselleni.
Luulin jo tuntevani itseni, kaikki tietäväni.



tilaus
päättää
kasvu
koulu
todellinen

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.08.14 - klo:16:05
Elämänkoulu


Sitä et saa tilauksesta.
Siitä et voi päättää.
Kasvun antaa kasvattaja.
Todellinen koulu kestää
alusta loppuun.
Kova koulutie vie lähemmä
tarkoitettua oppimäärää.
Elämää.


katos
vihanta
jano
köyhä
onneton


tai


Risti pistää...
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 05.08.14 - klo:15:44
Irokeesikörtin pieni pihalaulu

Sô nae hunu’ë ne Jesus,
sô nae ne Jesus hunu’ëh?
Mary hunu’ë ne Jesus,
Mary ne Jesus hunu’ëh.

Káwé hunu’ë ne Jesus,
káwé ne Jesus hunu’ëh?
Ne’ kányuhsuk huikê íyés
tuskëö  kaiskë’sé’ utehsa’.

Kuka on Jeesuksen äiti,
kuka on äiti Jeesuksen?
Mari on Jeesuksen äiti,
Mari on äiti Jeesuksen.

Missä on Jeesuksen äiti,
missä on äiti Jeesuksen?
Syömässä kurpitsan palaa
rastahan pesän tykönä.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 05.08.14 - klo:16:27
Soma pieni laulu!
Laulaisin (nuotin vierestä) jos olisi sävelmästä ja ääntämisestä tietoa. Mitä kieltä tämä on? Wikipedia tuntee monta irokeesikieltä, joista suuri osa on tosin jo kadonnut.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 05.08.14 - klo:20:52
Soma pieni laulu!
Laulaisin (nuotin vierestä) jos olisi sävelmästä ja ääntämisestä tietoa. Mitä kieltä tämä on? Wikipedia tuntee monta irokeesikieltä, joista suuri osa on tosin jo kadonnut.

Mikä tahansa 8-tavuinen rivi käy. Niitä on useita SVssä. Puhun mingoa tai senekan tapaista yleiskieltä, joka on ollut joskus laajasti käytössä länsi Pennsylvaniassa, Länsi Virginiassa, itä Kentuckyssa, ja Ohiossa. Lausuminen on vähän vaikea nyt sellittää!
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 06.08.14 - klo:06:49
Voin yrittää:
ö ja ë ovat nasaaleja, kuten ranskan on ja en. á, é, í ovat pitkiä vokaaleja. ê on pitkä ë, ô pitkä ö. ' on glottis. k,t ovat soinnillisia (kuten g ja d) paitsi konsonantin edessä (siis aina tässä). y on kuten suom. j.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 07.08.14 - klo:19:24
Netistä löytää kaikkea kivaa:

http://www.native-languages.org/seneca_animals.htm

Huomasin, että pienen pihalaulun voi laulaa lapsille tutun mokkasiinilaulun sävelmällä.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Thomas McElwain - 07.08.14 - klo:19:54
Netistä löytää kaikkea kivaa:

http://www.native-languages.org/seneca_animals.htm

Huomasin, että pienen pihalaulun voi laulaa lapsille tutun mokkasiinilaulun sävelmällä.

Siinäpä se!
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.08.14 - klo:16:06
Risti pistää...


Pistän kädet ristiin. Niin niiden on parempi kuin nyrkissä.
Kädet ristissä en voi lyödä, mutta ajattelemiselle asento on oikea.

Kun olen vihainen, käsien ristiminen on turhaa.
En onnistu muistamaan sitä miksi se mies lyötiin ristille.

Miksikö muka lyötiin ? Minunko kiivauteni sen teki ? Vihani.
Kun käsitän, risti pistää minua...




Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.08.14 - klo:20:11


Omistan toivon verra uskoa.
Kaikki päälleliimattu karisee kuivuessaan.
Sydämen ja sielun kostuttanut rakkaus antaa
toivoa uskosta.
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: PekkaV - 13.08.14 - klo:04:01

   Kukkakaali kaunistaa
kukkakaali komistaa
kukkakaali somistaa
kun sen omistaa.


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 13.08.14 - klo:07:06
Punakaali
hapankaali
radikaali
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.08.14 - klo:15:26
Viihdykkeeksi,   musikaali
arkkitehdin;   vertikaali
tylsä homma,  viskaali
sama homma,  publikaani
vastapuoli,  Tsingiskaani
alkuperä,  mohikaani
manteleista,  marsipaani
Oulussa,  Rotuaari

Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.08.14 - klo:11:21
Laitan sanat syötiksi. Toivon, että joku ne nappaa. Yritän jos itseäni tämä konsti auttaisi . Kiero konsti kylläkin !

savi
liete
kiille
ryhtyä
viileä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 21.08.14 - klo:15:54
Ryhdyin avaamaan tukkeutunutta ojaa
jätteistä ja lietteestä.
Viileän saven keskellä
kimalsi jotain
kuin kipinä.

Kiillettä vain.


poimia
järjestää
todellisuus
käytäntö
tuntea
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 21.08.14 - klo:16:04
Kuka poimii hedelmät?
Onko tunnettava järjestelmät
päästäkseen mukaan apajille?
Pitää järjestää käytännöt
alueen asukkaille.
Pelottaako todellisuus?
Kypsyykö hedelmät?

autio
outo
kirkas
valo
kunto
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.08.14 - klo:16:21


Edessä autio maa,
mielessä outo ajatus:
On jotakin mikä
minua läheten odottaa.

Kaukana syttyy valo,
kirkas ja puhuva;
Mikä on sielusi kunto?
Rakkani, olen jo tulossa !


sittenkin
terävä
ase
peittää
uhma


Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 23.08.14 - klo:09:24
Vaikka henki olisi kuin erämaassa
sittenkin Herra kantaa
ja varsinkin silloin

Sanasta sanotaan
että terävämpi kuin
mikään kaksiteräinen miekka
eroittaa ihmisissä asioita
sisäisessä maailmassa
sanan säilä kuin ase
toisinaan
mutta sama säilä peittää
syntiemme paljouden
jolloin uhma pirstaloituu
ja katoaa
Herran kasvojen edessä
totuuden edessä

Armo kantaa
ja ilon antaa.


peitsi
veitsi
Sveitsi
voi
aamunkoi
kirkkaus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.08.14 - klo:10:49
Vatikaanissa


Aamunkoin kirkkaus ei tiennyt kuinka päivä pimeni.

Sveitsiläiskaarti seisoo peitset tanassa, mutta veitset ovat piilossa.

Paavi nukkui rauhassaan, kunnes kukko kiekaisi.

Voi, kuinka moni yhä menee itkien  piiloon.

Pietarista tuli kallio.




pensseli
taltta
näky
rakentua
vihkiä


tai

Kulkijalle
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Pena - 25.08.14 - klo:11:52
Hallintopalatsi ei rakennu itsestään.

Tarvitaan arkkitehdin näkyä,
kivimiehen talttaa ja
maalarin pensseliä.

Muista tämä,
herra pormestari,
kun sen
vihit.


sateet
salamat
liekit
murtaa
luoda
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 25.08.14 - klo:13:53
Kulkijalle maisemat ja rakennukset näyttäytyvät
on niihin tarvittu
talttaa ja pensseliä
että rakentui erilaiset rakennukset
jotka on vihitty käyttöönsä

Joskus näky on kuin metafora
ihminenkin rakentuu
pala palalta
joskin joskus jotain mureneekin
se lienee ihmiselämää

lopussa sattaa olla hyvinkin hauras
kun elämä on ehtoopuolella
lähestyy kalkkiviivat
ja ikuisuus

iankaikkisuus.

ilme
ihme
ilma
ilmatieteenlaitos
sääolosuhteet

tai

tarkkaavaisuus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 25.08.14 - klo:14:00
Sateet - ei mateet
salamat - myös elosalamat
liekit korventaa
hellyys murtaa
kun uutta luot
silloin uutta tuot
ja ilon muille suot

on soita monia
aapoja, rämehiä,
korpia, nevoja
lettoja, luhtia

lakat ja karpalot
vitamiinit monet
löydät kun
luonnon helmassa liikut.

ilme
ihme
ilma
ilmatieteenlaitos
sääolosuhteet

tai

tarkkaavaisuus
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.08.14 - klo:15:00
Ilmatieteenlaitoksen sääolosuhteet vaihtelevat.
Rannikkoasemat ovat aina  samat:

Kotka Rankki.  Kalbådagrund.  Haapasaari.  Harmaja.
Jussarö.  Russarö.  Utö.  Gotska Sandön.
Fagerholm,(  ei Karl-August,  ei liioin Monika. )
Kylmäpihlaka.  Tahkoluoto.  Valassaaret.  Nahkiainen.
Ulkokalla,  kuin hautajaiskukka.    Ajos, eli paise.
Tankar.  Mitä se on ? Ajatus rannaton ?

Sanojen taika on uskomaton. Ihme.



vaikkakin
joskin
tuskin
kantaa
antaa

tai

stressitekijät
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 25.08.14 - klo:16:02
stressitekijät
vaikkakin lepoa
joskin kiiruitakin
tuskin tuskastumista
armo kantaa
ja levollisuuden antaa

perille saakka
katoaa sydämeltä
taakka

sataa
mataa
lataa
dataa
rataa

tai

juna kulkee vaan
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: vn - 26.08.14 - klo:18:09
Juna kulkee vaan

Mikä on ihmisen osa
elämän juoksussa?
Olla mukana menossa,
vai oravanpyörässä?
Olenko perässähiihtäjä,
vai tienraivaaja?
Monistuskone,
vai taiteilija?
Oman tien kulkija,
vai työnnettävänä
tuolissa?

Pysynkö vauhdissa mukana,
luovunko, suostunko,
lepäämään?
Olemaan kannettavana.

kantaa
auttaa
armahtaa
levätä
hoitaa

tai

Savenvalajan käsissä
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 26.08.14 - klo:18:56
Savenvalajan käsissä
ihmistä muovaillaan
särmiä hiotaan
joskus poltetaan kuumassa uunissa
dreijan ääressä uutta muotoa saaden
Kyllä Savenvalaja, Luoja kantaa ja auttaa
armahtaa ja levätä antaa
hoitaa työpöydällä ollessakin
luotuaan, saveaan

ja joskus on aikoja
kun ihminen, savi
makaa pitkiäkin aikoja
hyllytettynä
hiljaisena

erilaisia astioita savesta
saa Valaja aikaan
erilaisiin tarkoituksiin
on kultasilausta jonkun reunassa
toinen arkikuppi niin vaatimaton
joku vaasi
joku uunivuoka

mutta jokaisella oma
paikkansa
Isän Valajan astiakaapissa.


vesiojat
ihmeet
merkitykset
Erkki
esimerkki

tai

Uusiokäyttö
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.08.14 - klo:14:02
Erkki istuu vesiojan laidalla ja katselee sadetta.
Miettii merkityksiä, ajan vastineita.

Merkinneekö tuo vedenpaisumusta, kaatosade.
Entä kova kuivuus, lisääntyvätkö heinäsirkat.

Koenko muka ihmeen kun näen kummallisia unia.

Onko vanhasta vielä uusiokäyttöön. Varaosiksiko esimerkiksi
itkuista kuivunut silmäni. Entä kelpaako särjetty sydän.
Antaisin kernaasti mielikuvitukseni tarvitsijalle.

Erkki ei saa vastausta itseltään.
Kaivelee hetken hampaitaan heinänkorrella
ja lähtee sitten kahville.



hirnua
aita
kaarna
kylmä
vaahdota




Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 27.08.14 - klo:16:55
Aidan takana hirnuva polle
nimeltänsä Jolle
Jollen isäntä suunnitteli
laivaa vuoleskella kaarnasta
ennen syksyn kylmiä tuulia
samalla venytteli huulia
ja kaarnalaivan vaahtoavalle koskelle vei
sanoi lähtiessään emännälle heipä hei
katseli laivaa koskessa
ja olipa nuuskaa poskessa
sen pituinen se  :069:

kuohut
kauhut
pimeys
ihmisyys
inhimillisyss

tai

yössä lentävä nuoli
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: malla - 27.08.14 - klo:21:31
yössä lentävä nuoli
saa ihmisen ahdistuksen valtaan
kun yön kauhut
kuin meren kuohut
valtaa kokonaan
sisäisen maiseman
ja pimeys peittää maan
silti saa muistaa
että Herrassa on valo,
Valkeus elämän
joka karkoittaa pimeyden
silti ihmisen ihmisyys
joskus pelkää
ahdistuu
angsti mykistää
inhimillistä kaikki se
Vapahtaja koki kaiken ihmisyyden
ja valmisti meille tien
taivaan kotiin
jo täällä saan
laulaa ja kiittää
käteni yhteen liittää
että Hän on kaikkitietävä
ja tuntee tieni
kaikki tyynni.
Kiitos, oi kiitos !

kehto
ehtoo
ehto
lehto
mehto

tai

akvarelli
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Mansipaani - 29.08.14 - klo:11:35
Ei kehtoo, ei kehtoo,
ei käy tuo ehto.
menen nukkumaan sammallehtoon,
siellä on mun kehto.
sanoi mehto
pian on jo ehtoo.



Toukka
kylpeä
miettiä
tahto
takapakkia


tai


Tuulastamassa
Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.08.14 - klo:20:07
Toukka mietti ylpeänä.
Onko luojani ihan viisas.
Mitä hän tahtoo ajatella.
Antaa minun olla kotelossa
koko pitkän talven, ja
sitten vain muutaman viikon
koreana perhosena.
Takapakkia tästä tulee.

Sitten luoja koputti
kotelon rikki.
Siivet aukesivat,
kaste kimalteli niityllä
ja kukat heruivat mettä.

Perhonen ei miettinyt
enää toukkana oloaan.
Se kylpi ilonkyynelissä.
Ihanat päivät valossa
voittivat pimeän, köyhän
elämän kuivan muiston.


voitto
rikkoa
pistää
kello
kiihkeä


tai


Satu




Otsikko: Vs: Kirjoita runo XI
Kirjoitti: seppos - 29.08.14 - klo:21:47
Kirjoita seuraava runo osastoon XII