Muistelus Lapuanjoen varrelta 3

[1944]

Linnan juhlat ovat tänä vuonna jollain tavoin erilaiset, koska korona estää kokoontumisen isolla joukolla. Itsenäisyyspäivä on suuri juhlapäivä.

Eikähän Aurajoen varrellakaan kokoonnuta kuuntelemaan joukolla sotilasoittakuntaa ja mieslaulajia.

Ikitietä luen toiseen kertaan. Elokuva oli minulle liian sekava, koska kirjailija pitää niin suurta ihmisjoukkoa esillä, että häiritsi kuuntelemista. Katsoin kartasta muilutustien Kauhavalta rajalle, jotenkin se oli koukeroinen. Pitäisi olla aikalaiskartta, josta tutkisi. Tiestöhän on muuttunut toisen tasavallan aikana paljon.

[luterilainen]

Linnan juhlat ovat tänä vuonna jollain tavoin erilaiset, koska korona estää kokoontumisen isolla joukolla. Itsenäisyyspäivä on suuri juhlapäivä.

Eikähän Aurajoen varrellakaan kokoonnuta kuuntelemaan joukolla sotilasoittakuntaa ja mieslaulajia.

Ikitietä luen toiseen kertaan. Elokuva oli minulle liian sekava, koska kirjailija pitää niin suurta ihmisjoukkoa esillä, että häiritsi kuuntelemista. Katsoin kartasta muilutustien Kauhavalta rajalle, jotenkin se oli koukeroinen. Pitäisi olla aikalaiskartta, josta tutkisi. Tiestöhän on muuttunut toisen tasavallan aikana paljon.

No näinhän se on. Linnan juhlat järjestetään uudella tavalla koronaviruksen vuoksi ja joulurauhan julistus luetaan ilman yleisöä.

Taisto Huuskosen "Laps Suomen" ja  "Ennin tarina" kertovat, miten hän loikkasi vaimonsa Ennin kanssa Suomesta Neuvostoliittoon 1949. Neuvostoliitossa Huuskosia pidettiin kuitenkin vakoilijoina, ja he joutuivat viettämään vajaat kaksi vuotta työleireillä Uralin tällä puolen. Vuonna 1975 Huuskoset onnistuivat palaamaan Suomeen. Suomalaiset kommunistit suuttuivatkin ihmetellen, miten voidaan julkaista Huuskosen sepustusten kaltaista inhottavaa törkyä.

Unto Parvilahden kirja "Berijan tarhat" kertoo eloonjäämistaistelusta Neuvostoliiton orjatyöleireillä. Unto Parvilahti oli toiminut suomalaisessa Waffen-SS:n vapaaehtoispataljoonassa. Sodan jälkeen hänet pidätettiin. Kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon avulla hänet lennätettiin muiden samalla kaapattujen 18 niin sanotun Leinon vangin kanssa Moskovaan ja vankileireille gulagiin. Parvilahdelle kerrottiin Neuvostoliitossa 1945 viiden vuoden vankeusrangaistuksesta. Sen päätyttyä 1950 hänet vietiin vapauttamisen sijasta vankijunaan ja karkotettiin Siperiaan. Hän pääsi palaamaan Suomeen joulukuussa 1954.

Se oli sensaatio aikana, joka on yritetty unohtaa, ja hänestä puhuminen oli vähemmän suotavaa 1960-1970-luvun Kekkosslovakian kansantasavallassa. Presidentti Urho Kekkonen kielsi vuonna 1959 lisäpainokset "Berijan tarhat"- kirjasta. Vasta 2000-luvulla kirjasta on painettu toinen painos, jossa on liitteenä historiantutkijan näkökannat. Tuo kirjan kieltäminen kertoo hyvin paljon, millaista maamme politiikka oli noina aikoina.

Lähde

Leinon vangit https://fi.wikipedia.org/wiki/Leinon_vangit

[1944]

Olen kummankin kirjan yleissivistyksen vuoksi lukenut. Huuskonen kirjoittaa rehellisen mielipiteensä, Parvilahden teksti on katkeramman sävyistä mitä edellämainitun kirjoittajan. Ymmärrettävästä syystä näin tapahtui.
Ikitie-teos Kauhavalle syntyneen miehen kohtaloista on tähän osioon ihan nappiin.

[luterilainen]

Ikitie-teos Kauhavalle syntyneen miehen kohtaloista on tähän osioon ihan nappiin.

Haastattelimme kirjailija-käsikirjoittaja Antti Tuuria IKITIE-elokuvasta.  https://www.youtube.com/watch?v=TIiT4TywZhw

[1944]

Haastattelijana on nuori henkilö, jolla kovin hatarat tiedot lähihistoriastamme. Amerikassa on nämä sosialismin rakentamiseen Karjalaan kutsutut ja siellä väkivaltaaiseen sortoon menehtyneet henkilöt kerätty kirjaan nimien tarkkuudella. Muutamat Amerikan passinsa pitäneet henkilöt pääsivät palaamaan lännelle, jossa tulivat kertomustensa mukaan yleensä torjutuiksi, koska palasivat työläisten mallivaltiosta. Kertomuksia ei uskottu.

[luterilainen]

Haastattelijana on nuori henkilö, jolla kovin hatarat tiedot lähihistoriastamme. Amerikassa on nämä sosialismin rakentamiseen Karjalaan kutsutut ja siellä väkivaltaaiseen sortoon menehtyneet henkilöt kerätty kirjaan nimien tarkkuudella. Muutamat Amerikan passinsa pitäneet henkilöt pääsivät palaamaan lännelle, jossa tulivat kertomustensa mukaan yleensä torjutuiksi, koska palasivat työläisten mallivaltiosta. Kertomuksia ei uskottu.

Liian monilla on hatarat tiedot lähihistoriastamme.

Viimeisin 191 Mannerheim-ristin ritarin, kapteeni Tuomas Gerdtin, hautajaiset ovat ensi lauantaina Lappeenrannassa. Tilaisuutta saapuu kunnioittamaan maan ylin johto. Tänään varmistui, että hautajaisiin saapuu myös tasavallan presidentti, Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö, joka myös pitää haudalla puheen. Hänen lisäkseen tilaisuuteen saapuvat myös muun muassa puolustusministeri Antti Kaikkonen sekä Puolustusvoimain komentaja kenraali Timo Kivinen.

Hautajaisten sotilaallisista järjestelyistä ja kunnianosoituksista vastaa Lappeenrannassa sijaitseva Maasotakoulu, joka oli Gerdtin kummijoukko-osasto. Hautajaisten toteutuksessa on Maasotakoulun mukaan huomioitu vainajan ja omaisten toivomukset. Tuomas Gerdtin hautajaiset eivät kuitenkaan ole sotilaalliset hautajaiset, vaan hautajaiset, joissa on sotilaallisia elementtejä. Tämä ilmenee esimerkiksi niin, että arkun päälle lasketaan kielekkeinen valtiolippu. Tilaisuudessa on myös kunnialaukaukset haudalla.

Lähde

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistuu Tuomas Gerdtin hautajaisiin – viimeinen Mannerheim-ristin ritari siunataan sotilaallisin kunnianosoituksin
https://yle.fi/uutiset/3-11660981

[1944]

Kiitos taas, että kirjoitit auki yhden kunniakansalaisen  hautajaismenot.

Olen aina väliinsä kerrannut ritareitten tekemiset ja "tekemiset". Yksi kovia kokenut ritari oli Puujalka-Laakso, jonka lempinimeä tarkoittaa todella sana puujalka. Ihme, että ei menehtynyt kentälle. Mutta Laakso palasi tehtävään JR 8:n komentajaksi. Mainittu rykmenttihän tunnetaan Paloaukealta sotatielleen lähteneenä joukkona, joka lopuksi marssi Lapin sodassa yhteen kyytiin pari-kolmesataa kilometriä kovia taisteluita kokien. Ja Laaksolla oli puujalka.
Sodan jälkeen po henkilö oli Seinäjoella sotilaspiirinsä päällikkönä. Kaikki olivat köyhiä, joten tuli raha-asioista kalabaliikki.

[luterilainen]

Olen aina väliinsä kerrannut ritareitten tekemiset ja "tekemiset". Yksi kovia kokenut ritari oli Puujalka-Laakso, jonka lempinimeä tarkoittaa todella sana puujalka. Ihme, että ei menehtynyt kentälle. Mutta Laakso palasi tehtävään JR 8:n komentajaksi. Mainittu rykmenttihän tunnetaan Paloaukealta sotatielleen lähteneenä joukkona, joka lopuksi marssi Lapin sodassa yhteen kyytiin pari-kolmesataa kilometriä kovia taisteluita kokien. Ja Laaksolla oli puujalka.

Sodan jälkeen po henkilö oli Seinäjoella sotilaspiirinsä päällikkönä. Kaikki olivat köyhiä, joten tuli raha-asioista kalabaliikki.

Pälkäneellä torpparin poikana 13.8.1895 syntynyt jääkärieverstiluutnantti  Viljo Laakso aloitti jääkärinä Lockstedter Lagerilla ja jatkoi sotilasuralla. Jääkärieverstiluutnantti Laakso haavoittui talvisodassa Viipurin pohjoispuolella Kärstilässä pikakiväärin luodin lävistäessä lantion.

Jatkosotaan Laakso lähti Laatokan pohjoispuolella edelleen Loimaan pataljoonan komentajana. Se oli nyt Jalkaväkirykmentti 35:n III Pataljoona. Laakson toiminta pataljoonatasolla päättyi 22. heinäkuuta 1941, jolloin hän sai oman rykmentin. Tehtävä Jalkaväkirykmentti 60:n komentajana jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo 3. elokuuta 1941 hän astui polkumiinaan Lustjärvellä. Räjähdys vei hänen oikean jalkansa puolisääreen saakka.

Laakso kuului niihin, joille oli jo talvisodan ansioiden perusteella esitetty Mannerheim-ristiä. Hänen haavoittuessaan oli jälleen vetämässä esimiehen ritariesitys hyökkäysvaiheen toiminnan johdosta. Päätös ristin myöntämisestä tehtiin ja tieto siitä ehti Karjalan armeijan esikuntaan. Vajaan tunnin kuluttua päätös kuitenkin peruttiin, sillä Laakson ei uskottu selviävän hengissä. Sen sijaan hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja myönnettiin ensimmäisen luokan Vapaudenristi.

Jalan menetyksestä huolimatta Laakso halusi jatkaa aktiivipalveluksessa. Hän toimi syksyyn 1942 saakka Järjestelykeskus 2:n päällikkönä Keuruulla ja oli sen jälkeen Turun sotilaspiirin komentajan käytössä. Sota kuitenkin jatkui ja kesäkuun 1944 kriittisessä vaiheessa korkeat esimiehet muistivat talvisodan väliaseman lujan kenttäjohtajan. Laakso kutsuttiin rintamalle ja hän otti 22. heinäkuuta 1944 Loimolassa komentoonsa Ukko-rykmentin, Jalkaväkirykmentti 8:n ( JR 8

Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen divisioona ja siihen kuuluva "Tuntemattoman sotilaan rykmentti" joutui jatkamaan sotaansa vielä Lapissa. JR 8 asetettiin kärkeen Ylitorniolla, josta se eteni taistellen ylös jokivartta Lätäsenoon saakka. Laaksolle esitettiin taas Mannerheim-ristiä; kolmannen kerran ja kolmannen esimiehen aloitteesta.

Ritarinimitysten putki ehdittiin kuitenkin katkaista kahteenkin kertaan, joten Laakso oli monen muun tavoin jäämässä lopullisesti jonoon. Nyt asiaan puuttui kenraaliluutnantti Paavo Talvela kirjeellä 30.1.1945 päämajan komentoesikunnan päällikölle. Hän puolsi voimakkaasti Laaksoa ja vaati kantansa esittämistä ylipäällikölle. Vetoomus vaikutti ja 7.5. 1945 Viljo Laaksosta tuli ritari numero 191.

Palkitsemista alleviivasi vielä huomattavan hyvä rauhanaikaisen armeijan virka, sillä Laakso nimitettiin Seinäjoen sotilaspiirin komentajaksi. Hän erosi armeijasta helmikuussa 1948. Siviilissä hän toimi ensin sahanjohtajana Rengossa ja siirtyi sitten vakuutusalalle. Hän kuoli verenmyrkytykseen 30.9.1950 55-vuotiaana. Viljo Laakson Mannerheim-risti on esillä Suomen Tykistömuseossa.

Lähteet

Viljo Laakso https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Laakso

Lockstedter Lager https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockstedter_Lager

Suomen Tykistömuseo https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Tykist%C3%B6museo

Suomen tykistömuseo- viralliset sivut https://www.museomilitaria.fi/

The Military Museum of Finland (Sotamuseo) https://www.youtube.com/watch?v=KJwZCZaYwZQ

[luterilainen]

Kiitos taas, että kirjoitit auki yhden kunniakansalaisen  hautajaismenot.

Meillä on kunniavelka maksettavana kunniakansalaisille siitä, että saamme vielä elää omassa maassamme, jossa pitäisi olla sanan-, omantunnon- ja uskonnonvapaus.

[Pena]

Meillä on kunniavelka maksettavana kunniakansalaisille siitä, että saamme vielä elää omassa maassamme, jossa pitäisi olla sanan-, omantunnon- ja uskonnonvapaus.

Miten ymmärrät tuon kunniavelan? Liittyykö se juuri mainitsemiisi vapauksiin? Millä tavalla? Kumpi on tärkeämpää, pitää kiinni omasta vapaudesta vai niiden vapaudesta, joiden sanat, omatunto ja uskonto ovat erilaiset kuin omat?

[luterilainen]

Kiitos taas, että kirjoitit auki yhden kunniakansalaisen  hautajaismenot.

Suomen tasavallan presidentin, Puolustusvoimien ylipäällikön Sauli Niinistön puhe Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtin haudalla.
https://www.youtube.com/watch?v=IsCCuu2f-rs

[1944]

Yksien aikakausi on maan päällä lopussa, mutta me muistamme, ainakin kirjallisuuden kautta.

[luterilainen]

Yksien aikakausi on maan päällä lopussa, mutta me muistamme, ainakin kirjallisuuden kautta.

Lotta Svärd Säätiö on palkinnut Aira Samulinin, 93, Vuoden Lotta 2021 kunniapalkinnolla.

Lotta Svärd Säätiön Vuoden Lotta -tunnustus myönnetään lottatyössä ansioituneelle henkilölle tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toimineelle suomalaiselle naiselle.

Vuoden Lotta -tunnustus on Samulinille suuri kunnia.

– Äitini oli lottien puheenjohtaja, ja hän perusti lottien osastoja rajaseuduille. Isäni oli armeijan palveluksessa ja rajavartiostossa päällikkönä. Se oli äidin mielestä normaalia, että hän tekee jotain myös.

– Olen ollut äidin sylissä lottien illoissa.

Vuoden Lotta edustaa lähes 240 000 lottaa ja pikkulottaa, jotka tekivät lottajärjestössä vapaaehtoista maanpuolustustyötä sotilaiden ja siviilien hyväksi. Väestömäärään suhteutettuna lottajärjestö oli maailman suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Tällä hetkellä säätiön rekisterissä on lottia ja pikkulottia on vajaa 7000, joista lottia on 1700. Keski-ikä on 97 vuotta, tiedotteessa kerrotaan.

Lähde

Aira Samulin, 93, sai Vuoden Lotta -tunnustuksen
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/aira-samulin-93-sai-vuoden-lotta-tunnustuksen/7992698#gs.m7flxy

[1944]

Aira Samulin on syntyjään Hyrsylän mutkan tyttöjä. Ikitie kirjan päähenkilö pääsee pakoon Petroskoin alueelta ja kävelee Hyrsylän mutkan kummankin sillan kautta Suomeen. Hienosti on kirjailija nivonut juonen, kuka nyt sitten tällaisen kirjan haluaa lukea. Epäilen, että vihervassarisuvakki ei mielellään lue, koska kirjailija on eteläpohjalainen mies Kauhavalta.

[Pena]

Epäilen, että vihervassarisuvakki ei mielellään lue, koska kirjailija on eteläpohjalainen mies Kauhavalta.

Minä taas epäilen, että vihervassarille kelpaa kaikki hyvä kirjallisuus. Epäilenpä myös, että eteläpohjalaisia vihervassareita löytyy Kauhavaltakin.