Musulmaanit ja heränneet uskovat samaan Allahiin.
Kyllä vain, vaikka voi olla hyvinkin erilaiset näkemykset Allahista. Allah on seemiläinen sana, joka löytyy lukuisia kertoja hepreankielisestä Raamatusta. Heprea on nimittäin seemiläinen kieli niin kuin Arabia, joten ei ole hämmästyttävää, että samat sanat toistuvat. Sana Allah viittaa Raamatun Jumalaan kymmeniä kertoja vaikkapa Jobinkirjassa. Jumala-sana ei ole alkutekstissä missään, joten on suurempi houkutus ajatella jonkun käyttävän sitä viittaamaan johonkin kummalliseen pakanajumalolentoon. Varmaan saamelainen Ibmel olisi oiva vaihtoehto.
Kristityt ovat viitanneet Kolmiyhteiseen Jumalaan Allah-sanalla vuosisatojen aikana. Vanhat Raamatunkäännökset vaikkapa turkinkielellä ja malajiankielellä käyttävät sanaa Allah. Amerikkalaisten radikaalievankelikaalien kielityperyyksen vaikutuksesta uudet käännökset poimivat sen sijaan ei-seemiläisiä pakanallisia sanoja, kuten Tanri, joka tulee esi-islamilaisesta EI-KRISTILLISESTÄ perinteestä tanrismista. Jos Allah ei kelpaa, niin olisi suuremmalla syyllä myös luopua jumala-sanasta ja yhtyä Jehovantodistajiin.
Toisaalta tällä huippuargumentilla, joka on levinnyt Fuller Institutista aikoinaan, voisimme ruvata haukkumaan Raamatun kirjoittajia siitä, että käyttivät niin usein Raamatun Jumalasta sanaa El, joka oli kanaanilaisen pääjumalan nimi. Raamattu on varmaan salaliiton yritys saada suomalaisia yhtyä kanaanilaiseen hedelmällisyysriittoihin laulamalla El-Shaddaista.
Mutta voimme unohtaa nyt kaikki jumalat, sillä kaikki uskonnot sekularismi mukaan otettuna ovat omaksuneet tämän suuremmoisen aikakauden yhteisen jumalan, jonka nimi on Energia. Jopa Dalai Lama ylistää sitä.