Fransicus suuntaa suvaitsevaisuuteen ?
Monissa asioissa on niin, että jos olet suvaitsevainen tosieen suuntaan, pyllistätä toiseen (= olet suvaitsematon toiseen suuntaan).
Pidän mahodllisena, että tavalla taikka toisella aina on näin, eli että suvaitsevaisuuden määrä on jokaisessa ihmisessa yhtä suuri, se vain kohdistuu eri suuntiin ja että ihminen sokeudessaan ei sitä huomaa tai kykenekään huomaamaan.
Esim. Onkaksi aviopuolisoa ja heillä 2 lasta. Lapset ovat kiintyneet molempiin vanhempiinsa.
Toinen vanhemmista rakastuu perheen ulkopuoliseen henkilöön. Tästä seuraa, että heidän yhteisestä avioliitostaan tulee raskas tämän ulkopuoliseen rakastuneen johdosta.
Lopulta käy niin, että hän haluaa erota ja lähteä uuden heilansa mukaan.
Kuinka asiaan voi suhtautua?
Kun katsellaan asiaa tämän pois lähtevän kannalta, niin tilanne on se, että hän kärsii nykyisessä suhteessaan ja siitä kovin ahdistuu. Hän kiihkeästi haluaisi pois. Jos sanot, että henkilö ei saa tehdä sitä, mitä hänen sielunsa halajaa, niin olet suvaitsematon tätä henkilöä kohtaan ja tietyllä tavalla olet myös suvaitsematon tätä hänen uutta rakastansa kohtaan. Jos taas hyväkyst hänen lähtönsä, olet suvaitsevainen heitä molempia kohtaan.
Kun katsellaan tätä asiaa perheen kannalta, niin siellä tilanne on se, että lapset tulevat kärsimään ja saamaan vähintään pieniä loppuelämän henkisiä vaivoja erosta. LAsten kanssa jäävälle puolisolle asia on myös järkytys.
Nyt tilanne onkin päinvastainen: jos hyväksyt toisen puolisen lähdön, olet suvaitsematon lapsia ja toista puolisoa kohtaan. Jos taasen suhtaudut nuivasti toisen puolison läht¨öön, olet suvaitsevainen lapsia ja tätä toista puolisoa kohtaan.
Viimekädessä väitän, että tavalla taikka toisella aina löytyy tämä sama kaava: jos pyllistät toiseen suuntaan, kumarrat toiseen ja päinvastoin. Nekään, jotka kehuskelevat omalla suvaitsevaisuudellaan ovat loppujen lopuksi yhtä suvaitsevaisia kuin kuka tahansa muukin. Erona on vain se, että kumarrusten ja pylistämisten kohteet ovat vain erilaiset, muuta eroa ei ole.
Se, että kumartaessa ei näe pyllistävänsä, tuo sellaisen harhan, että jos joku ei kumarra samaan suuntaan, ei ole yhtä suvaitsevainen, kuin itse olen.
