Toinen uusi sana jota paljon saa lukea on toi halpa armo.
On se varmaan jossain jakeessa Raamatussakin, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa?
Onko anteeksiannon kanssa sama, että ei osata antaa anteeksi oikein ja tarpeeksi hyvin?
Mun mielestä Jumalan armo ja anteeksianto ovat vakio. Ei mikään noin määre.
Jumalan armo on ja anteeksianto on ihan sama miten sitä pyytää tai siihen suhtautuu.
Raamatussa on sellainen kohta, kuin, jos sydämemme syyttää meitä on Jumala suurempi kuin sydämemme.
Vaikkakin syyttäjä on kyllä useasti toinen ihminen ei oma sydän, joka kyllä voinee alkaa uskomaan veljien syyttäjää.
Saatanasta Raamatussa on, että hän on veljien syyttäjä.
Sekö on villitsijänä näissä,kun painottaa, että toi ei riitä, et ole vielä kelvollinen, lankeilet, teet syntiä ja mitä sitä nyt syytöksiä tuleekaan.
Halpa armo, pooh millähän ne seuraavaksi alkaa ihmisiä kiusaamaan ??
En ole kohdannut sitä Raamatussa itse. Se löytyy Bonhoefferin 1337 julkaisemasta Vuorisaarnan kommentaarista joskaan ei liene hänen alkuaan. Kirjan nimi suomeksi on " Kutsu seuraamiseen" . Se on kovasti suosittu. Suotta, se ei ole tekijänsä suosiossa ja sitä luetaan paljon tuntematta asiayhteyttä.
Itse Vuorisaarnan tutkiminen oli pahasti kesken ja koko tekstissä vähän hätiköidyn makua verrattuna muuhun, myöhemmin hän on kirjoittanut ( esim Kirjeitä vankilasta) ettei enää sellaista tekisi " joskaan itse asiasta en voi tinkiä". Eli en mene toteen mistä. Eihän meitä ole edes samaan asetettu.
Itse tuo käsite hänellä elää tietyssä asiayhteydessä; vain ja ainoastaan keskellä kansanmurhaa. Kristuksen seuraaminen niissä oloissa olisi hänen mielestään edustanut natsien aktiivista vastustamista hinnalla millä hyvänsä, muuten hän ajatteli että armosta nautiskelu edusti sen halpana pitämistä itse asiassa. Se siis merkitsee " armon halveksimista" tarkemmin sanoen, jonakin itsestäänselvyytenä kunhan poikkesi natsien haltuun ottamassa kirkossa.
Samaa edustaa runo jonka no kuka hän oli. ( nimiä en muidta enkä nyt jaksa nousta etsimään, R-kirjaimella alkaa). kirjoitti palattuaan keskitysleiriltä 8 vuoden kuluttua
" He tulivat hakemaan kommunisteja mutta minä vaikenin,
sillä enhän minä ole kommunisti.
He hakivat amnattiyhdistysmieget, minä vaikenin
sillä enhän minä kuulu amnattiyhdistykseen.
He tulivat hakemaan juutalaisia, minä vaikenin
Enhän minä ole juutalainen.
Sitten he tulivat hakemaan minua.
Eikä jälhellä ollut ketään
korottamassa ääntään minun puolestani".
Kirjan julkaisemista keskosena vauhditti tämä vangitseminen heinäkuussa 1937. Ja harmitti jälkikäteen.