Turkulaisten katkismus
Kahreksas käsky
Älä valhettele muist
Jumalam meininki o simmone, et kaik kunnioittavat toisias. Kyl mar lähimmäise rakastamisse kuulu seki, et varjele hänem mainettas ja kunniatas. Jos nee menettä, voi koko elämä mennä iham plörinäks ni et ei selkki koska.
Jokainen toivo, et hänest puhuttais vaa hyvä. Meijän kuulu sillon tiätty puhhu muist kans iha yhtä hyvä. Ja ku toisep puhuva keljuste josta lähimmäisest, sano rakkaus, et mun tarttis sitä parjattu tukke ja autta eikä sunka ulvo sutena susitten kans.
Toisem mainet tartte varjella yksityiseste ja julkiseste. Julkisuutten kuulu oikeure ja totuure vaatimus, ja sen kans kompukses o avoimus. Ei kummiska saa paljasta lähimmäise rikkomuksi ilma varma tiatto ja painava syytä. Ei varkkaspittenka.
Rikkomuksitte värtteramine kuulu oikeuslaitoksel. See päättä ketä o syylline ja pane sen eresvastusse. Ei meijän tartte yksityises elämäs syyttä toissi eikä paljasta heijä heikkouksias. Ennemminki tarttis vaa rohkasta heit pääsemä vapaks entisest ja hakema uut suuntta elämälles. Kyl mar kaik käsittä, ettei see ol kenenkkä oma vika, jos sattu olema vaik vähän kleini. Sama koske henkist pualt ja.