Joillekin kirjailijoille lienee ainakin suuritöisintä karsia valtavasta tekstimäärästä tiivis ja kiinnostava teos. Suosikkiaiheiden poistamisesta käytetään englantilaista sanontaa 'kill your darlings'.
Myös tätä joskin termi tulee elokuvateollisuudesta. Itse ohje ei ole erityisen hyvä, sillä suosikkiaiheen karsimiseen haksahtaminen vain siitä syystä että se on suosikkiaihe tai hyvää tekstiä on tyhmää.
Tiivistää täytyy tietysti osata, mutta tekstiä ei kannata tuhota vain siksi että se tuntuu itsestä hyvältä niinkuin tein kerran itse. Sain sitten " lukijalta" kuulla että onkin kiva lukea tämä, kun oli julkaistu. Siinä meni ne välit. Hän lähetti joka kerran tuon saman ohjeen kunnes vastasin että kaikki on karsittu, maa autio ka tyhjä kuni luomisen aattona, mitä minä nyt teen...
Useimpia vaivaa ns tyhjän paperin kauhu, eli ensimmäinen lause on joka tapauksessa vaikein, se taitaa olla kuin kankaankudonta, kyllä sitä keskipaikkaa helskyttelee kun alku on luotu ja lopussa osataan langanpäät solmia. Lupaukset pitäisi lunastaa eli mikäli viittaa johonkin joka vielä tapahtuu eikä kyseessä ole sivujuoni tai keskustelu, josta lukija ei jää odottamaan turhia. Tästäkin eräältä lukijalta, tällä kertaa paljon paremmalta, sain palautteen josta käsitin ettei aivan jokaista lupausta tarvitsekaan lunastaa.
Joku aloittaa vain summamutikassa keskeltä ja jättää huomisen huoleksi aloituksen hiomisen. Hyvin harvaa vaivaa kkiihkeä kiintymys omaan tekstiin ja siitä juontuva tarve pitää joka rivistä kiinni. Sellainen oppii nopeasti tavoille.
Paljoa kirjallisuuden lukemista pidetään ja ei pidetä hyvänä kouluna. Ainakin oppii oikeinkirjoitusta, sanotaan, vaarana sitten on ihanteen jäljittely. Tosin kustannuspolitiikka on raadollista puuhaa, tekstin pitäisi yllättää, mutta jos talo on kustantanut tai ottanut ohjelmaan samantapaista, jos kustannustoimittaja vain ei tykkää, jos ohjelmat ovat täysiä joutuu odottamaan joka tapauksessa, eikä niitä kässäreitä lueta. Ei se olisi inhimillisesti mahdollista. Katsotaan kuka kirjoitti, mistä, mitä, luetaan aieltä täältä sivu, ympyröidään olla-verbit ja katsotaan sivua. Jos se muistuttaa haulikolla räiskittyä ämpärinpohjaa, hylätään.
Mutta ei mitään kannata deletoida. Monella lienee kaksi tiedostoa, poistot ja tekstit. Poistoihin sitten siirretään ne jotka täytyy karsia, mieli saattaa muuttua eikä deletoitua saa takaisin. Alkuun moni taitaa piirrellä kaavioita, kuka ja kenen kanssa ja piirrellä juonikaarikaavioita, tämä suljetaan tässä näin ja tuo noin.
