Pekka V, kirjoitit jotakin todella viisasta ja lämmintä. Jos setä on ollut suuren kirkonmiehen ystävä, se täytyy saada kertoa; juuri tämä, että olet itse tuntenut ihmisen Simojoen läheltä lisää kiinnostavuutta. Eikä toisekseen meidän tarvitse hyökätä sitä vastaan, jolla kuvittelemme olevan nyt vain ns liikaa. Ellei itseämme kiinnosta se mitä hän kertoo, jotakuta toista kiinnostaa. Ei tarvitse hätistää täältä ketään ulos eikä varsinkaan täältä koska Jumalalla on jokaiselle paikkansa. Vertailu vie suotta voimia ja tuhoaa.
Kysyisin yhtä asiaa. Metsästin asuessani kolmisen vuotta Kouvolassa 2005-2008 Shakespearen koottuja. Siellä oli yksi riemastuttava antikvariaatti, kerran vielä kävi, että kauppareissulla poikkesin ja myyjä mainitsi saaneensa ne, juupa, mutta ei minulle vaan miehelle joka seisoi siinä jonottamassa. Pihistäisin omiksi voidakseni lukea hitaasti ja useita kertoja.
Totesin että ennen runoihin iskemistä on luettava huolella ainakin kahdesta baletista, Spartacuksesta ja Gisellestä. Mielellään muustakin. Spartacuksen eli Aram Hatchaturianin ( anteeksi kirjoitusasu) musiikki on onneksi tuttu. Musiikkia oli koulussa vain kolmannelle keskikoululuokalle ja viimeinenkin oli vapaaehtoista, mutta ensimmäisiä säveltäjiä kotona totutun ulkopuolelta joihin tuli kertakaikkinen must, oli tämä mies.
Pekkasen " Lapsuuteni" oli hieno. Kirjastosta samoin ostettu on Eero Huovisen ilosta ja surusta ---- Harhailee vuoteeni alla, eli kun ryömii esille
