Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" vaikutti kyllä itseeni siten, että kun sen lapsena luin, en ollenkaan oppinut valkoisten näkökantaa yhtään mihinään. Ne olivat vain niitä heikkoja periaatteettomia Salpakareja kaikki papit, ähiseviä lihavia sahanomistajia tai kuivia itaria tilallisia.
Tosin kun kävin koulua sanoivat lähinnä kirjatkin, suomalaiset vain kaatoivat Neuvostoliiton leipävankkurit kun avustusrekkoja olisi tullut yli rajan 1939 marraskuussa. Oltiin niin koululaitoksen aivopesemiä. 
Oli se nyt, kun ei omaa parasta ymmärretty.
Tosin minä en uskonut myöskään opettajia, kun kahta vastaan itte kapinoittin.
Ihan tosi.
Silloin kun olin koulussa Suomessa pikkaisen aikaa, niin koululaitos suolsi kyllä niin paksua propagandaa, että ei tosikaan.
En tiedä miten nykyään.
Lukukirjojen tarinat oli niin ihmeellistä vääristelyä ja laulutuntien laulut, että ei tosikaan.
Onneksi pinnailin koulusta, kun oireilin silloin jo ties mitä ja avasin mustavalko telkun ja pääsin kattomaan Vietnamin sotaa uutisista Sitä tuli tosi paljon.
Kiva 7 veenä katella sellaista ka muistan kun mietin sitä pääni puhki.
Painajaisiinkin se tuli.
Juopot kadulla sekoili siihen aikaan tunttupullojen kanssa ja eli sotamuistojaan.
Tanskaan kun muutimme, niin sielläkin samaa ja kun olin kesätöissä, niin puutarhuri kertoi saksan miehityksen ajoista..
Eli oli propagandaa ja oli ensikäden tietoja
Samaa laulua tulee nykyäänkin. Propagandaa sodista, niin Israelista, Palestiinasta, Ukrainasta kuin venäjältä ja muualta.
Sitten on vielä valtio, terveysintoiliat, luonnonsuojelijat ja tiedemiehet jotka jokainen suoltaa propagandaansa ja toiset vastapropagandaa.
Totuus taitaa olla tuolla jossain.
Kiehtovaa sanoo Viisveisaaja. ufologi Espoosta
