Ristiriitoja alkaa tulemaan, kun joku on fanaattisesti ja vilpittömästi jostain asiasta ainoaa oikeaa mieltä.
Tämä on totta.
Mitä tulee kristillisen seurakunnan asiaan, niin ristiriidat taisivat alkaa jo heti seurakunnan synnyttyä.
"Ongelma" ei ilmeisesti ollut usko Raamatun Jumalaan, vaan se, että seurakunta vilpittömästi ja ilman jouston varaa uskoi, että Raamatun Jumala on ainut oikea Jumala ja kaikki muut Jumalat ovat epäjumalia.
Kristityt eivät suostuneet palvomaan keisaria.
Kristittyjä otettiinkin tästä johtuen kiinni ja annettiin välillä useitakin mahdollisuuksia luopua käsityksestään.
Jos eivät luopuneet, heidät saatettiin tappaa.
Pyhien tekstien omistamisestakin saattoi seurata kuolemantuomio.
Ristiriidat todellisen seurakunnan ja itsensä seurakunnaksi kuvittelevan ryhmän, eli maailman välillä jatkuvat aivan loppuun asti. Raamatun mukaan joku ryhmä kuvittelee tekevänsä jopa uhripalvelusta Jumalalle tappaessaan seurakuntalaisia.
Muita esimerkkejä "ainoan oikean mielipiteen omaavista", jotka joutuivat esivallan hampaisiin: J. Hus (eräs Lutherin 'oppi-isä'), Luther itse, Paavo Ruotsalainen ja kumpp., H. Renqvist, noh, lista voisi jatkaa varsin pitkälle. Suurinta osaa nimistä ei historia edes tunne: tavallisia ihmisiä jumlalattomien esivaltojen hampaissa seurakunnan perustamisesta lähtien (ja tietysti ajalta ennen sitä).
Täältä saa tietoa nykyajan räikeimmistä tapauksista, jossa "minä ja Jumala olemme oikeassa":
https://opendoors.fi/SeppoSin lauseesta "Minä ja Jumala ollaan ehdottomasti sitä mieltä" tulee mieleen Elia Karmelvuorella tai kun Israelin ja Juudan kuningas olivat lähdössä sotaan ja yksi profeetta julisti Herran asioita ja koko suuri muu porukka julisti valhetta, luullen sitä oikeaksi.
Toki on mahdollista, että ihminen voi myös hairahtua joissain asioissa, vaikka lukee paljon ja sinnikkäästi Raamattua ja muodostaa lukemastaan mielipiteen, mutta selvää lienee, että hairahtumisen todennäköisyys lähentelee 100% jos ei lue Raamattua ollenkaan tai lukee sitä vain vähän ja muodostaa lukemattomuutensa perusteella mielipiteensä.
Aina on turvallisempaa muodostaa mielipiteensä lukemansa perusteella, kuin lukemattomuutensa perusteella.
Samalla on hyvä tutkia jo edesmenneiden pyhien tulkintoja raamatunteksteistä.
Ensisijaisesti Raamattuun ja toissijaisesti siihen perustuvien tunnettujen opettajien tekstien lukeminen ja omaan elämäänsä soveltaminen on viisautta,
näiden tekstien ulkopuolella oleva viisastelu on tyhmyyttä.