Olen seurannut kiinnostuneena tätä keskustelua. Esitän siitä muutamia huomioita.
Keskustelussa ei ole huomioitu sitä, että Aholansaarta ei veroteta yksinomaan elinkeinoverotuksen vaan myös säätiöverotuksen näkökulmasta. Perusongelma syntyy tästä: miten nämä kaksi eri toimintamuotoa ja niihin liittyvät verotusperiaatteet liittyvät toisiinsa?
Verottaja seuraa lainsäädäntöä ja ohjeita. Lisäksi verottajalla on harkintavalta, jossa se voi soveltaa oikeudenmukaisuuden, talonpoikaisjärjen tai jonkin muun vaihtelevan arviointiperiaatteen lähtökohtia.
Hallintolaki tuntee tapauksen, jossa virkamies "poistaa" päätöksen. Vaikka on todennäköistä, että asiassa on tehtävä valitus, tämä ei ole välttämätöntä. Neuvotteluvaraa on. Tiedossani on hieman samanlaisia tapauksia, joissa päätös on kumottu verottajan toimesta lisäselvityksen jälkeen, mutta en mainitse niitä, koska kyseessä ovat yksityisten toimijoiden kertomukset.
Ideointi toimintaidean osalta tuntuu erittäin hienolta. Samalla pyydän saada palauttaa muistiin sen, että verottajan kiinnostus yleishyödyllisten toimijoiden verotukseen johtuu verottajan oman ilmoituksen mukaan niiden tuotteistamiseen ja hinnoitteluun liittyvistä asioista, joiden seurauksena yleishyödylliset toimijat ovat alkaneet muuttua elinkeinotoiminnan kilpailijoiksi. Tällöin pidetään reiluna pelinä sitä, että niihin sovelletaan samaa verotus- ja kilpailusäännöstöä kuin yrityksiin.
Aholansaaren tiedotuksesta. Lehtijuttuihin liittyy asioita, joista voidaan halkoa hiuksia. Onko verottaja verottanut talkootyötä vai ei jne. on yksi tällainen kysymys. Aholansaari on tiedottanut avoimesti sen, että verotarkastuskertomuksessa mainitaan talkoolaisten ja siviilipalvelusmiesten ruokailu ja majoittaminen verotusperusteena.
Toivon, että seuraavaa osiota ei tulkita "hyvä veli" -tyyppiseksi. Keskustelin jokunen aika sitten Aholansaaren toiminnanjohtajan kanssa ja hän totesi, että pistetään koko verotarkastuskertomus tiedotusvälineille, niin näkevät, mistä on kysymys ja Aholansaaren ahdistelu loppuu. Tässä ei ole ongelmaa eikä Aholansaaren oäässä pelkoja.
Sitten tämä "hyvä veli" -salailun toinen osa: en ole Aholansaaren hallinnossa, mutta Portaanpään rehtorina olen säätiön perustaneen toimijan edustaja. Olen nähnyt verotarkastuskertomuksen. Adressi vastaa hyvin niitä pääkohtia, jotka itse siitä ymmärsin. Näkemäni kertomus oli osittain laadittu hallintolaissa säädetyn suomenkielen vaatimuksen vastaisin menettelytavoin ja sen argumentatiivinen ja yksilöity perusteluosuus on paikoitellen kokemukseni mukaan kuin "juopon oravan kynästä" eli toisin sanoen ajatus vilistää jing jang -tasoisen logiikan puolella, joka ei ainakaan vastaa länsimaisessa ajattelussa käytettyä kaksiarvoista ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikkaa. Tämä siis osittain. Se, mitä adressissa sanotaan, pitää tulkintani mukaisesti paikkansa. Luulisin, että Eeva-Kaisa Rossi on saanut tiedot Aholanssaresta, minulta hän ei ole niitä saanut.
Arvostan adressia erittäin paljon. Se osoittaa, mikä on ihmisten käsitys Aholansaaresta ja mitä siltä toivotaan. Mikäli asia menee verovalitukseen, adressi tulee olemaan todisteena siitä, että Aholansaaressa on kysymys uskonnollisesta toiminnasta, joka on lailla suojattu, myös verottajalta, joka ei ole lainsuojaton Verokarhu, kuten esitetään.
tahdon saattaa myös sen tietoon, että Aholansaaren ympärilllä on tähän foorumiin kirjoittavien henkiloiden ohella erittäin asiantuntevaa väkeä. Tilintarkastus on tehty ammattilaisten toimesta. Näiden ammatilaisten oma etu on vartioida sitä, ettei jälkikäteen päästä sanomaan, että kun tilintarkastajakin sanoi. Kyllä he ovat pitäneet näistä merkitsemisasioista huolen. Ei ole kysymys siitä, että asioita ei taidettaisi tehdä. Kysymys on siitä, että meidät murtavalle lehtomalselle tielle kohti Paavon pirttiä ovat olosuhteet vaikeat ja lähes mahdottomat.
No niin, nimiä adressiin! Kontu kutsuu. Kuuleeko Rohan? Lyökää hätärumpua!