Katuminen ja häpeäminen on tietysti kaksi eri asiaa, mutta otsikosta poiketen kirjoitan häpeämisestä, tai sen liuentumisesta.
Ennen hävettin tekoja ja asioita jotka nyt on arkipäivää, joku asia josta vielä takavuosiina vaiettiin häveten, tuodaan lehtien palstoila julki häpeilemättä, rima laskee.
Hyvä vai huono, eilinen häpeä muuttuu pikkuhiljaa hyväksytyksi tavaksi. Siitä ei vaan tehdä enää numeroa, ajatellaan että sekin julkkis teki näin.
Eilinen "synti" muuttuu maan tavaksi. Kuitenkin IsoKirja sanoo että "älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä, Room 12.2 .
Millä saisin herätettyä itseni ennenkuin yritän potkia muita hereille?