Elävää sanaa... ?

[Kalistaja]

 Kuuleeko körttikokoontumisissa riittävän usein elävää sanaa? Vai onko kaikki turhan toistuvasti teemalla kunhan ollaan ja kukkuluuruu!? 

[vn]

Kaikkivaltias, pyhä Jumala.
Sinä olet ajan ja ikuisuuden Herra,
sinun tiedossasi ovat elämämme päivät.
Opeta meitä käyttämään oikein
tämä lyhyt aika,
jonka olet antanut elettäväksemme.
Auta valvomaan, rohkaise rukoilemaan.
Anna kestävyyttä,
ettemme lakkaisi odottamasta,
vaan olisimme valmiina,
kun Herramme Jeesus Kristus
saapuu kirkkaudessaan.
Tätä rukoilemme hänen nimessään.

                        (Kirkkokäsikirja II)

Tuossa rukouksessa mielestäni on jotain Elävästä Elämästä!
Mitä meiltä kysytään, että sen saavuttaisimme?
Luulisin että rohkeutta, iloa, vapautta, avoimia silmiä, kuulevia korvia, laupiasta sydäntä...
muuta kuin pelkkää istumista ja olemista...

[Pena]

Körttikokoontumisissa on kai mahdollisuus avata itsekin suunsa. Jollei pääse seurapuhetta pitämään, voi jäädä keskustelemaan vieressä istuneen kanssa. Silloin voi perätä sitä elävää sanaa ja kenties itse saada sanotuksi jotain, joka herää eloon sen vieruskaverin sielussa. Ei kai körttikansa ole koskaan pelkkää yleisöä.