Mitähän tuo kilvoittelu oikein on?
Hampaat irvessä taistelua lakihenkisyyden vaatimusten ja odotusten paineissa,
niin Jumalan edessä, kuin ihmisten edessä?
Jumala kyllä meitä rakastaa, on lahjoittanut pelastuksen Jeesuksessa, se vaan kateissa
välillä ja taistelemme ja yritämme...ja taas yritämme...omin voimin eteenpäin...
Niin, ihmisten edessä oleminen ja kilvoittelu saattaa olla enemmän pimeässä olemista...
ei edes pilkahda valoa siten kuin Jumala meille kirkastaa.
Vai onko kilvoittelu sitä että haluamme levätä Jeesuksen ristin juurella!
Meille on ympärillemme ja itseemmekin annettu paljon hyviä asioita, joista saamme
kiitollisina iloita...ei kaikki mukava ole pahaa ja syntiä...luulisin niin...
Voi tietysti moni asia ja esine muuttua kyllä esteeksikin, synniksi, kiinnittää mielemme
liiaksi maallisiin....
Emme ota mitään mukaamme...mutta pitääkö meidän ruveta esim täytettyämme 60 vuotta
niin sen jälkeen ottaa suunta pienenemiseen, luopumiseen, tutkia mikä on turhaa
ja pyrkiä mahdollisimman monista asioista eroon...etteivät jää perikunnan harmiksi...
Jaa'a...minulla on myös tietysti kaikenlaista...rakkaita harrastuksia...esineitä...
pitäisikö niistä ruveta luopumaan...kyseenalaistaa...kysyä mitä niillä teen?
On mm. palkallisia harrastuksia, mitkä vie aikaa pois joltain muulta asialta...
On kaikenlaista kertynyt...MMM-kirjoja vuosikymmenien ajalta...CD-levyjä iso läjä...
retkeilykarttoja iso läjä...nuottikirjoja ja vihkoja iso läjä...
Voin kysyä....teenkö niillä mitään?
Vielä on haaveitakin....vaikka Hurtigruten risteilystä olen jo luopunut...
Mutta on kasa kirjoja, joita en ole vielä lukenut....on ihan korkkaamaton mato-onkikin...
------------------
No, ehkä tähän aiheeseen olisi pitänyt paneutua paremmin....