Nimiäiset mitä mieltä?

[Viisveisaaja]

Varmaankin tämä vähän iäkkäämpi porukka täällä on katsonut sen Love Story filmin joka tuli joskus 70 luvulla muistaakseni?

Siinä oli pariskunta jotka eivät menneet kristilliselle vihille, vaan jossain virastossa sitten ilmeisesti menivät naimisiin.

Sitten tämä rouva sai syövän ja kuoli ja hänen isänsä oli hermona ja suruissaan, kun tämä hänen tytär ei mennyt kristilliseen avioliitton katolilaisen tavan mukaan ja mikäli ymmärsin ajatteli syövänkin olleen tuon epäkristillisen liiton syytä.

Toi nimitysjuhla voinee olla ookoo niille kun sen valitsee, mutta sukulaisissa voinee olla ihmisiä joita moinen loukkaa ja he surevat sen perheen ja lapsen puolesta.
Kuitenkin sukuunkin lapsi tulee.

Helluntailaiset kastavat vasta, kun lapsi itse haluaa myöhemmin en tiedä miten he nimen antavat, kai siinä joku käytäntö on, mutta en ole kuullut noista nimiäisistä.

Onhan se vaikeaa ajatella, jos itsellä on kristillinen vakaumus ja sukulaislapsi olisi ateistisen kasvatuksen kohteena.
Ei siihen ihan tunteettomasti voisi suhtautua, vaikka se tietysti on ennenkaikkea sen perheen asia jonka lapsi on.

[öppiäinen]

Mistähän olen lukenut: yksi kaste, yksi usko. Kasteelle ja rippikouluun pitää vanhempien lapsensa hoitaa, ei se ole liikaa vaadittu

Rippikoulu on liikaa silloin kun on tällainen itsepäinen kakara kuin minä, joka missään tapauksessa ei halua mennä.

[Viisveisaaja]

Oikeesti pikkaisen kun nyt mietin tota nimitys asiaa, niin Jeesus kun kastettiin, niin ei hän saanut uutta nimeä ja Jeesus kun antoi Pietarille uuden nimen ja jotkut muutkin nimenantamiset Raamatussa tapahtui kyllä ilman kastetta ja minusta tota nimitys juttua ei ollut samassa yhteydessä.

Jeesus antoi jonkun luonteen piirteen mukaan, kuten Jumala antoi Jaakobille nimen Israel ja Abramille Aabraham ja mitä niitä nyt onkin siellä Raamatun lehdille painettuna.

Itsekkin aina kun nään ihmisiä, niin pikkasen seurattuani annan lempinimen.
En kyllä kasta siinä samalla, jos vaikka Risto tulee vastaan, niin kohta hän on Ripa Räppääjä.
Tai Risto Reipas tai joku.

[seppos]

Puhummeko metsästä vai puista. Eiköhän nimiäisten yleistymiseen ole syynä se, että vahemmat eivät enää kuulu kirkkoon eikä mikään muu aatteellinen aspekti. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkon, niin mikä mahdollisuus on kastaa lapsi.

[1944]

Lapsi kastetaan sitten oman halun mukaan joskus. Kohortissakin kastetaan ja sen jälkeen pääsevät ripille. Sotilas kohdattiin arvokkaasti. Valokuvissani on nuoria hyvän päätöksensä tehneitä sotilaita muutama, sotilaspapisto, me kohortin esimiestasoa kustakin rippisotilaan yksiköstä ja aina niin toimeliaat vihreät sisaret. Tämä toistui kolme kertaa vuodessa saapumiserän mukaan. Yhdessä kuvassani on naapuriyksikön päällikön tytärkin, josta ei koskaan tule aikuista, mutta hurmaavasti hän hymyilee.

Öppikselle, sallinet näin kirjoittaa. Et ole ollut ainoa "säädyssäsi".

[Viisveisaaja]

Puhummeko metsästä vai puista. Eiköhän nimiäisten yleistymiseen ole syynä se, että vahemmat eivät enää kuulu kirkkoon eikä mikään muu aatteellinen aspekti. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkon, niin mikä mahdollisuus on kastaa lapsi.

Varmaankin näin, kuten seppos kirjoitti, mutta olisi kivaa jos kirkko edes kerran myöntäisi tämä ei ole alkukristillinen tapa antaa nimi kasteen yhdessä.

Jotenkin jos alettaisiin pitää lapsen kastamisiä Jumalanlapseksi vihkimisenä ja nimitysjutut erillään voisi olla hyvä, niin ei toikaan asia sekoittaisi kenenkään mieltä.

[öppiäinen]

Varmaankin näin, kuten seppos kirjoitti, mutta olisi kivaa jos kirkko edes kerran myöntäisi tämä ei ole alkukristillinen tapa antaa nimi kasteen yhdessä.

Kirkko sen kyllä myöntää. Seppos ehkä ei  , mutta älä siitä kirkkoa syytä.

[Viisveisaaja]

Kirkko sen kyllä myöntää. Seppos ehkä ei  , mutta älä siitä kirkkoa syytä.

Höh

Seppoksella on ajatus.

Kirkkolaitos voi suksia kuuseen !!

[maisakai]

Niin se kyllä nykyisin menee, että jos nuori kuuluu kouluikäisenä kirkkoon, niin riparille mennään aikanaan, koska siitä on kuultu hyviä juttuja ja saa lahjoja sen jälkeen. Täysi-ikäiseksi tultua erotaan kirkosta, koska sen kanssa ei olla missään tekemisissä ja tuntuu hullulta maksaa kirkollisveroja. Ja koska ei itse kuuluta kirkkoon, ei myöskään lapsia voi kastattaa - ei tosin tietenkään haluttaisikaan, jos ei kirkon kanssa olla tekemisissä.

Olin kerran nimiäisissä, jossa nimettiin lapselle myös kummit. Heille evästyksenä oli, että kaikki muut kummin tehtävät paitsi uskonnolliset jutut. 

[Pena]

Perheessämme lastemme kirkkoon kuulumattomia kummeja kutsutaan kummituksiksi.

[Leena]

Niin en minä ainakaan koe, että minulla olisi jokin vapaus valita katsomukseni.

Kiitos, kuule.

Tämä on nyt syrjähyppy toisesta ketjusta ("Körttiläinen usko") mutta jäin nyt yhtä kaikki miettimään sitä toissajouluista aattohartautta ja kylmän karua ymmärrystä: En minä ainakaan mikään kristitty ole kuin max. nimeltä ja sitä nyt tietenkin koska on kastettu ja yhä kirkkoon kuulun.

Ajattelen että onhan tämä yhtäläisesti sen hetken suuri totuus, vaikkei silloin tullut kuin kamala olo. On toista tietää tuo, onhan juttu vanha ja oikeastaan olen ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan, on se jonkinlainen koettu viisaus myös, mutta no, kai se vieläkin merkitsi eri asiaa, kokemusta tai oivallusta tai mitä hyvänsä. En minä tiedä. Täydellinen pudotus se vaan oli, ei vapaaehtoinen laskeutuminen uskon ylevyyksistä.

[Leena]

Niillä lapsilla on valinnanvapaus. Jos hengelliset asiat kiinnostaa, he saavat asioihin tutustua ja tehdä omat ratkaisunsa. Minunkin lapset, vauvana kastetut eli seurakunnan jäsenyyteen otetut, saavat muodostaa itse oman käsityksensä. Tässä kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta.  Aikuisena ja vanhempana (tai iso-) voin tehdä vain rajallisesti. Olla esimerkkinä ja rakastaa pyyteettömästi ja hyväksymällä lapsen omana itsenään. Rukoilla hänen puolestaan vilpittömästi, eli ei sitä mitä minä katsoisin parhaaksi mitä lapselle on, vaan antaen koko hänen elämänsä Jumalan käsiin.

Sisareni toimitti tenavansa pyhäkouluun, syy:  En minä osaa niille mitään opettaa, mutta tahdon, että ne saa kuulla. Valitkoot itse, mutta kuinka ne osaa valita jos eivät tiedä mitään? 

En osaa kommentoida jotakin "Jumalan kutsua", siitä tosin puhuttiin paljon sillä riparilla jonka kävin, mutta mietin aika äkkiä, mistä nuo "Jumalan kutsusta" kertovat isoset sen tietää että se on joku "Jumalan kutsu" mistä puhuvat?  Tässä fiiliksessä, iltatyynellä rannalla, kun sorsat narisevat kaislikossa, kun auringonlaskun viime säteet värittävät vastarannan mutta varhaiset tähdet syttyvät jo, kun nuotio räiskyy, kun hyvä-ääninen tyttö laulaa todella kauniin laulun jonka sanat on kuin teinille kirjoitetut, sitä alkaa vähän äkkiä kuulla jos jonkinsorttista "kutsua". 

Lapset kuulivat keskellä arkea kristinuskosta sen verran mitä ihmisen lisääntymistoiminnoista, kun perheeseen syntyi nuorempia ja kysyivät mistä ne tulee.  Huvittava kyllä ne nuorimmat kaksi joita ei enää kukaan jaksanut juoksuttaa edes pyhäkouluun ponkaisevat pystyyn ja lähtevät Ehtoolliselle kuin maailman selvimpänä juttuna, ja kun kootaan Anttolassa kirkkosakkia, niin miehet lähtee tikkana, naisia ei niin huvita... 

No, meni taas asiasta viidenteen. Itse en osaa nähdä "nimiäisiä" kuin näin: Eimemitäänkirkkootarttetajuhlintaan. 

Siinäpä.  Kirkko ei ole "juhlintaan" vaan arkeen. Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, Jumalan perheväkeen, nimiäisissä...---???

[Leena]

Singaporessa syntyneet lapsenlapseni ovat molemmat omanneet nimen jo laitokselle mennessä. Se on paikallinen vaatimus.

Vaatimuksesta en osaa mitään sanoa, onko edes suositus, mutta naistenklinikalla opiskellessani huomasin että syntyvälle lapselle haluttu nimi oli aina äidin papereissa kun hän synnyttämään saapui.  Siihen aikaan sekä tytön että pojan, ja jos oli tulossa useampi kerrallaan, jokaiselle nimi eli kaksi tyttöä ja poikaa tai vaikka puolen tusinaa joista valita.  Tämä oli hätäkastetta varten.  Taidettiin elää vielä suuremmassa määrin yhtenäiskulttuurin aikoja, sillä en muista yhtään tilannetta josta puuttui.

En tiedä kuin oli jos ja kun lapsi syntyi useita kuukausia ennen laskettua aikaa, vaikka näin tapahtui omalle kurssikaverille, oli itse synnäriviikolla eli asui siellä NKL:n vintissä kun huomasi alakertaan mennessään että puoliso on tuotu ja lapsi syntymäisillään.  Nämä on yleensä tilanteita joissa hätäkaste tuli kyseeseen. 

Sen verran itse asiasta eli saako pitää lapsen ja vaimon koko kurssi ja erityisesti sillä viikolla paikalla ollut ryhmä panikoi,  etten nimijutusta muista mitään. Sama koskee meidän neljää.  Ennen nelosen ristiäisiä valvottiin yö ja selattiin kolmea allakkaa kun ei keksitty nimeä. Jotain oli siskon papereissa muttei sitä...