Liiat anomiset voi hylätä, ne ovat ikäänkuin epäluottamusta Jumalan ymmärrystä kohtaan.
Varsinkin kerikkalaiskatolisella puolella opetetaan jatkuvaa "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä" -rukousta.
Tilanteen katsotaan olevan hyvä, jos tuo rukous tulee koko ajan mukana, eli sitä käytännössä siis toistetaan tuhansia kertoja päivässä.
Rukoilijalla voi olla epäluottamusta Jumalan ymmärrystä kohtaan, tai sitten ei ole - tai vaihtelee hetkittäin.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuota rukousta rukoileva ei ano liikaa, vaikka paljon anookin.
Luulen että tietyissä herätysliikkeissä jo lapsena ihmisten päähän taotaan ulkoa opittavaksi monet raamatunlauseet. Nekö auttavat ? En usko, enkä ole huomannut.
Viidesläisyydessä ja helluntalaisuudessa (tai missä vaan) ihmisen päähän taotut raamatuntekstit auttavat.
Mitä enemmän Raamattua on mielessä, sitä parempi silloin, kun vaikea aika kohtaa.
"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"
"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"
"Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon"
"Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä ulos"
jne..
Raamatussa on paljon vaivattua ihmistä lohduttavaa tekstiä. Ja kun kova vaiva on päällä, ei jaksa Raamattua avata ja sieltä lohtua hakea - mutta, kun nuorena on päähän Raamatulla tekstejä hakattu, niin eipä sitä Raamattua tarvitsekaan avata kun vaiva yllättää ja voimat ovat lopussa: Raamattua on tallennettuna sisikuntaan ja siellä se elää ja lohduttaa omalla salatulla tavallaan.
Varsinainen vahinko on se, jos raamattomuudesta (eli Raamatun puuttumisesta) tulee hyve.
Ja rukoilija voi hyvinkin rukoilla Raamattuun kirjoitettuja rukouksia, joita on ulkoa oppinut.
