Jeesuksen nimessä

[PekkaV]

   po. saamiseksi

[juhani]

Oikean nöyryyden saavuttamiseksi...? 

 

[karjalaisenkyösti]

http://www.saunalahti.fi/kyostik/Rukous/Rukous.html
Joskus vuosia sitten tutkin varsin intensiivisesti pidemmänkin aikaa rukousta.
Analysoin raamatuntekstejä tietyn kaavan mukaan, aina raamatunkirja kerrallaan.
Tuon linkin takaa löytyy sitä aineistoa, jota ehdin saada kokoon.

Rukoilla voi lukemattomien eri tavoin ja siihen voi käyttää erilaisia apuvälineitä ja menetelmiä: esim. oven ja puhelimen sulkeminen, jolloin häiriötekijöiden määrä jonkin verran pienenee.

Eräs näkökulma rukoukseen: on kahden eri tason rukousta, korkean tason rukous ja matalan tason rukous. Korkean tason rukous on kilometrien korkeudella ihmisistä. Se on voimallista ja se vaikuttaa tehokkaasti.  Tämä matalamman tason rukous taasen on lähellä maanpintaa, muutamien senttien tai millimetrien korkeudella maasta.

Joka pääsee tuolle korkean tason rukous-sfääreihin, on onnellinen. Silti tuo matalan tason rukous on myös tärkeää, siihen Raamattu ja olosuhteet kehoittavat ihmistä.

Korkean tason rukoukseen pääseminen on sitä, että Kristus rukoilee ihmisen puolesta. Hänhän rukoilee niiden puolesta, jotka uskovat Häneen tai jotka joskus tulevaisuudessa tulevat Jeesukseen uskomaan, eli siis Jumalan valituiden puolesta. Matalan tason rukous on sitten sitä, kun ihminen rukoilee, miten kovaa tai hiljaa sitten rukoileekaan ja miten suuria tai pieniä rukousvastauksia sitten tuleekin tai ei tule.

Ja tuo ed. mainitsemani oli vain yksi tapa lukemattomien muiden tapojen joukossa katsella/määritellä/luokitella tätä rukousasiaa.

Tuli juuri mieleeni, että
Hakomaan Auri joskus kehoitti välttämään ns kauhistusrukouksia.
KAuhistusrukous on hänen mukaansa sellaisen ihmisen rukous, joka halveksii Jumalan pyhää lakia. Hän viittasi johonkin raamatuntekstiin, jossa sanottiin jotains ellaista, että - joka halveksii lakia, sen rukouskin on kaauhistus Jumalalle-.

[Riitta-mummi]

Luulen että Jumala kuulee vaikka rukoilisimme lattianraosta. Hän tietää tarpeemme ja vastaa salatulla tavalla. En jaksa, enkä halua suhtautua rukoukseen kuin suoritukseen jossa saavutetaan matala tai korkea tavoite, oppimäärä.

Nämä on taas näitä asioita jotka jakavat mielipiteitä.

Olen lukenut ortodoksi-isistä ja heidän opetuksistaan  myös ruokouksesta. Jotakin olen tuntenut hyötyväni, mutta on myös paljon sellaista joka menee
tekojen tekemisen puolelle. Siitähän me körtit olemme vapaat. Olemme kuin taivaan linnut, emme tee töitä, mutta saamme ruokamme.

Isä meidän rukous on hieno rukous, Jeesuksen opettama.

Ehtoollispöydässä nautittu Jeesuksen ruumis ja veri on se tärkein työmme.

[Pyryharakka]

Rukoilu Jeesuksen nimessä, Jumalan tahdon mukainen rukoilu, tapahtukoon Sinun tahtosi - eikö nämä kaikki johdata meitä rukouksen painopisteeseen. Rukouksessa ei ole tärkeintä kuka rukoilee, vaan ketä rukoillaan.
Ei minun rukoukseni ole voimallinen vaikka se olisi miten oikeaoppinen, hienosti muotoiltu tai jossain sfääreissä. Rukous on voimallinen, koska sen kohde on Pyhä, Kaikkivaltias ja voimallinen Jumala.

[karjalaisenkyösti]

Luulen että Jumala kuulee vaikka rukoilisimme lattianraosta. Hän tietää tarpeemme ja vastaa salatulla tavalla. En jaksa, enkä halua suhtautua rukoukseen kuin suoritukseen jossa saavutetaan matala tai korkea tavoite, oppimäärä.

Nämä on taas näitä asioita jotka jakavat mielipiteitä.

Niin,
sillä on silti valtava merkitysero, onko rukoilijana ihminen vaiko Jeesus.
Tai ihminen, vaiko Pyhä Henki.

Tuosta mielipiteiden jakautumisesta. Jos näihin kahteen erityyppiseen rukoukseen viittaat, niin ajatteletko kenties itse siitä toisin?
Luultavasti körttipiireistä on vaikea löytää sellaista, joka tuosta toisin ajattelee. Jostain muualta ehkä löytyy, ehkä.

Sinä taasen käytät termiä "lattian raossa rukoileminen". Kyllä täällaisenkin luokituksen voi antaa ja olen kanssasi ehdottoman täysin samaa mieltä tuosta "lattianrakorukouksesta."

[karjalaisenkyösti]

Tuo esittämäni malli rukouksesta on siinä mielessä ihmiselle kiusallinen, koska se vie kaiken kunnian ihmiseltä "hyvänä rukoilijana".

[Riitta-mummi]

Ai, käsitin kai väärin. En ole kuullut tuollaista kaksitasoista rukoustyyppiä. Oikeinko sitä opetellaan ?
Minulle rukous on elämää, lapsen elämää Isään turvaten.

Tunnen myös Pyhässä Hengessä rukoilemisen. Se on suurta. Omalla kohdalla sitä on tapahtunut aina silloin tällöin. Kyllä sen erottaa omista väännöistä.

Kymmeniä vuosia sitten tytär soitti yöllä hädässä. Hänen ystävänsä oli pudonnut parvekkeelta. Lupasin, ja aloin rukoilla. Vähitellen omat sanat loppuivat ja valtaisa voima täytti huoneen. Näin myös eräänlaisen näyn jolla sain lohduttaa surevia tyttöjä.

En tiedä mikä on perikörttiläinen rukous. Oletan että juuri Isämeidän, ja tapahtukoon sinun tahtosi. Vähempikin riittää.

[Pena]

Seurakunnan yhteisessä rukouksessa pidän parempana perinteisiä tai muuten huolella valmisteltuja sanamuotoja. Rukouksen johtaminen 'omin sanoin' kuulostaa liian usein omavanhurskaalta showlta.

[PekkaV]

 Seurakunnan yhteisessä rukouksessa pidän parempana perinteisiä tai muuten huolella valmisteltuja sanamuotoja. Rukouksen johtaminen 'omin sanoin' kuulostaa liian usein omavanhurskaalta showlta.

   Kun nyt olen menossa Alfa-kurssillekin, olen siinä määrin vaikutettu anglosaksisesta uskossaolemisuskonnollisuudesta, että voin todeta "Rukouksen johtamisesta 'omin sanoin'", että ei hassumpaa. Olen ollut kiinnostunut ryhmässä rukoilemisesta. En itse ole siihen uskaltautunut. Siksi se saattaisi olla näin umpikörtille vapauttavaa.

Kun nyt kuitenkin olen kansanraamattuseuralais-kansanlähetysläisyyden ympäröimä, ei tässä muuta voi.

Okei, suaattaapa tuo olla jotain ajassamme olevaakin siinä mielessä, että maailmassa mutta ei maailmasta, kun meikän usko on menneestä maailmasta. Voi olla mutta voi olla olematta. Tässä ajassa minä kuitenkin olen, halusinpa tai en. Vaikutteita tulee vain tästä ajasta nyt. Niin että väkisinkin elän tätä aikaa. Historia on kunniakas, sille en tietenkään mitään halua voida, vaikka voisin haluta, en halua.

Vakavammin - jos osaan - kirjoittaen (tai raskaammin) ["vakava" on tässä "kevyen" vastakohta]: ... Kevyeltä käännynnäisen (uudelleen kastetun) uskonelämä näyttäytyy. Mutta paljon kevytmielisempää se on ollut ennen kastetta?! Tarkoitan kännääjän henkilöhistoriaa.

Toki pitäydyn lapsikasteen Armoon, mutta kuten jotkut haluaa tulla uudelleen vihityiksi...

[karjalaisenkyösti]

Ai, käsitin kai väärin. En ole kuullut tuollaista kaksitasoista rukoustyyppiä. Oikeinko sitä opetellaan ?
Minulle rukous on elämää, lapsen elämää Isään turvaten.

Ei tuota varmaan missään opeteta.
Tapoja määritellä termi "rukous" on lukemattomia.
Tuo on vain yksi tapa niistä muista lukemattomista tavoista.

Ja kukaan ei ole vielä keksinyt mitään kaiken kattavaa määritelmää, joten kyllä maailmaan mahtuu erilaisia näkökulmia rukoukseen.

Tuo sinun näkökulmasi rukoukseen on hyvä ja on lukemattomia näkökulmia rukoukseen, jotka eivät sulje pois tuota sinun näkökulmaasi.

[karjalaisenkyösti]

Seurakunnan yhteisessä rukouksessa pidän parempana perinteisiä tai muuten huolella valmisteltuja sanamuotoja. Rukouksen johtaminen 'omin sanoin' kuulostaa liian usein omavanhurskaalta showlta.

Tämä onkin yleisin tapa suhtautua asiaan, eli että joko edeltä valmistellut taikka spontaanit rukoukset ovat niitä parhaimpia / huonoimpia.
Jollekulle edeltä kirjoitettu rukous sopii parhaiten ja hän saattaa jopa kokea spontaanit tukoukset omavanhurskaalta showlta.
Joku toinen kokee spontaanit rukoukset parhaimpina ja edeltä valmistellut rukoukset turhana omavanhurskautena.

On täysin hyväksyttävää suhtautua asiaan kummin päin tahansa.

Itse tietysti toivoisin, että mahdollisimman laajalle leviäisi sellainen uskomus, että molempi parempi ja että se omavanhurskauden peikko vaanii molemmissa tavoissa yhtä aktiivisesti ja vielä niin ovelasti, että sitä ei tahdota huomata. Vaan tuosta peikosta huolimatta on hyvä yhteisissä rukouksissa rukoilla valmiiksi kirjoiteltuja rukouksia kuin myös spontaaneja rukouksia.

Väittäisin niin, että keskimäärin pikkiriikkisen enemmän tulee pelätä rukoilemattomuutta kuin tuota omavanhurskauden peikkoa (jonka pelkääminen myös on tietynlainen elinehto).
Jälkimmäinen on aina läsnä, rukous taasen ei ole läsnä aina.

[karjalaisenkyösti]

Tunnen myös Pyhässä Hengessä rukoilemisen. Se on suurta. Omalla kohdalla sitä on tapahtunut aina silloin tällöin. Kyllä sen erottaa omista väännöistä.

Kymmeniä vuosia sitten tytär soitti yöllä hädässä. Hänen ystävänsä oli pudonnut parvekkeelta. Lupasin, ja aloin rukoilla. Vähitellen omat sanat loppuivat ja valtaisa voima täytti huoneen. Näin myös eräänlaisen näyn jolla sain lohduttaa surevia tyttöjä.

Minunkin puolestani saat halutessasi rukoilla.
Kieroon kasvanut yliherkkä omatuntoni tekee välillä normaalin elämän äärimmäisen raskaaksi.
Olen toki viimeaikoina alkanut tajuta, että erilaiset vaikeat asiat tietyllä tapaa ovat Jumalan antamia siunauksia, koska ne ajavat ihmistä  enemmän Jumalan luokse.  Tämän asian tiedotaminen välillä helpottaa tilannettani eikä kovin herkästi edellytä sitä, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.

Olihan Paavalillakin se paholaisen enkeli Jumalan tahdosta pistimenä, joka häntä aika ajoin rusikoi, jotta omavanhurskauden peikko pysyisi piilossa jossain PAavalin syntisen olemuksen syövereissä.

[öppiäinen]

En tiedä mikä on perikörttiläinen rukous.

Eikös ne väitä että ne niitten virret on rukousta?

[Riitta-mummi]

Toki.  Erittäin se yhdessäveisaaminen. Ja eriteltynä lisäksi ne tauot, silloin kuulee Jumalan. 

En tee tutkimusta rukoilemisesta. Se, rukous, tutkii minua.