Joo kyllä. Yhdeksännen suosion selitys saattaa olla kuoro-osuudessa; ihmisääni on onnistuessaan erikoinen instrumentti...tosin en tiedä miksi se oli vain jättikuorossa itselle laulaessa niin erikoinen kokemus. Tulee sellainen erikoinen fiilis...liukenee siihen musiikkiin.
Ainoa Beethovenin sinfonioista johon en saa oikein otetta on kolmas.
Jos osaisin lähettää linkin, ja nämä olis koneella, lähettäisin Schubertin "Die Grossesta" pätkän, todennäköisesti scherzon (3; Allegro vivace). Kahdeksatta aina veivataan; tämän kuulin kerran täällä Ralf Gothonin johtamana ja kyllä kelpasi. Itselläni on Toscaninin, ja siinä on alussa jokin ihme sotku, kuin levy ei pyörisi tasaisesti...mutta jos joku osaa sen lähettää puolestani niin terveisiä tältä aamulta.
Tässä seiskan osassa on jotakin...pyrkivää, hyvin surullista, eikä se ole tekemisissä mollisävellajin kanssa. Se on kai tuo johtosävelellä roikkuminen. En ymmärrä miten tuli musiikkiopintojen jälkeen monen vuoden ähky; piti olla ai-van-hil-jais-ta. Nyt ei enää.
