Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 05.11.17 - klo:17:10
-
Tuli niin mietteisiin, että tämmöinen aihe tulisi ehkä miettiä myös rakkaiden körttien kanssa.
Jokunen ihana on jäänyt pois kirjoittelemasta.
Voinee olla kyllästyminen tai inho mua tai jotain kohtaan ja ei jaksa vääntää.
Voipi olla että omassa elämässä tökkii. ukko akka tai joku on hankala ja ei jaksa kirjoitella.
Mun taki jokunen on jättänyt foorumin, mun siis ihan madon.. No juu.
Kuitenkin kuten joskus kirjoitin, niin en ole koskaan tajunnut sitä, kun joku nuori menee tekemään aborttia tai joutumassa oikeuteen pahoista teoista tai mitä onkin tullut pahaa elämässä, niin viimeisenä he tulevat juttelemaan meille.
Mehän papit, uskonnolliset, körtit ja muut, kun uskonnon kanssa pelaillaan, niin meidänhän pitäisi olla ne kun armollisia ja ja kuunnellaan ilman tappo mentalieetteja.
Vaikka nykyään se on, että me ollaan viimeisiä joille tullaan jutteleen?
Onko se seppos tai riitta tai myyrä tai malla, että te rupeette lukemaan moraalia ensin
pena ja juhanin tiedänja malla ei varmaan, mutta kun joskus kuulen jonkun itkevän syntejään mulle, vaikka olen liikemies enkä uskonnollinen, niin itellä itku nousee meidän ns, uskonnollisten ihmisten kovasydämmisyys.
Ei se ainakaan ukkopaavon kirjeistä kumpua!
Ja meitsi kun luuli, et armo on körttien painotus.
Baarimikkoo
seuraava olluet
-
Jaskan teesit lainattu Facebookista
-
Hei !
En ihan saanut kiinni ajatuksistasi. Tarkoititko ehkä että olet aiheuttanut jollekulle tuskaa, peräti foorumin jättämistä takiasi.
Vai johtuuko omasta tuskastasi, että kirjoitat näin ?
Mihin viittaat ' moraalin lukemisella' ?
...
Körtit olen ymmärtänyt hyvin kärsimystä, kipuja jopa tuskaa sietäviksi. He tietävät niidenkin kuuluvan Herran ' kouluun'. Kärsimällä ja tuskassa me vasta ymmärrämme hiukan mitä Kristus kärsi koko maailman kaikkien aikojen kaikkien syntisten puolesta.
On ikävää, etteivät ihmiset enää jaksa tai ehdi , tai heitä ei kiinnosta olla läsnä foorumilla. Kuitenkin se on täysin inhimillistä, sillä usko ja siihen liittyvät asiat ovat
niin henkilökohtaisia, ettei niistä mielellään julkisesti puhele.
Muut kuin uskonasiat ovat foorumillakin enemmistönä, ja niiden kiinnostavuus on kirjoittajan harrastuneisuudesta riippuvaa.
Jakaminen on oma motiivini. Se on eräänlaista lähimmäisyyttä ja läsnäoloa, mikä on tällaiselle vanhalle ja sairaalle mahdollista näillä nykykeinoilla, somen kautta.
Toivon ettei ' huono musiikkimakuni' ( Matti ) kirja-arvosteluni tai elukat-linnut jutusteluni, ole tuskastuttanut monia.
Elämäntuskaa tuntuvat nykyään potevan lähes kaikki. Syitä voi kukin arvailla omista kokemuksistaan lähtien.
Tuskatonta alkavaa viikkoa kaikille !
-
Mulla on myös omat tuskat, ja ne on paljolti peräisin omasta väärästä asenteesta,
mielikuvasta, ja ehkä siitä että en edelleenkään ymmärrä sitä ihmeellistä luomistyötä
mikä olen Jumalan edessä ja näkökulmasta katsottuna.
Pidän aivan liian halpana Jumalan luomistyön minussa...ja sen etten kai aina jaksa
uskoa ja kiittää siitä että syntini ja heikkouteni on anteeksi annettu ja upotettu meren
syvyyteen, ja niitä ei enää kalastella ja muistella.
Joka aamu on armo uus, ja saamme elää vapaina ja iloiten Jeesuksen pelastustyön
perusteella.
-
https://www.youtube.com/watch?v=ym1eDeOxq14
Ei kun minua itkettää, kun he jotka ihan syrämäestään kyselee apua ongelmiinsa viimeisinä meiltä. ns. uskonollisilta kysyvät neuvoja, kun meillä ainakin mitä itse löytänyt on vastauskeset.
Aika moni on tullut siis mullekkin kyselemään asioita ja mulle on vaikeaa sanoa mitään.
-
Sinä olet ilmeisen paljon ihmisten parissa.
Sinun olemus on sellainen että sinulta tullaan ja pystytään kyselemään.
Toista on minulla, piilopirtissä, kammiossa...pystyn rukoilemaan kyllä.
-
Hei ystävät.
Tuska on kamala asia.
Ja näin eilen illalla tämän ketjun ja ajattelin että vastaan tähän josssain vaiheessa,
Illalla ajelin kotiin pojan perheen luota ja en jaksanut oikein olla koneella ajamisen jälkeen.
Keli ei tiytty ollut liukas, 7 astetta oli lämpöisellä, mutta maa musta ja kostea niin tarkkana kuin porkkana sai olla liikenteessä.
Ja en ainakaan minä ole ollut poissa täältä sinun tai kenenkään muun vuoksi (olen välillä lueskellut) mutta olen ollut menossa ja tulossa aika tavalla ja sitten muita hommeleita ja juttuja riittämiin.
Itse aiheeseen.
Tuskaa olen kokenut elämässäni, nyt on seesteistä tällä erää.
Mutta joskus tuska on sanaton suru ja hiljaisuus, joka raastaa sisimmän ihan rikki.
Vaikka on luottamus Jumalaan, silti inhimillinen "savi" kärsii ja säröilee.
Kaikkea hyvää Viisveisaajalle, aloittajalle kuin kaikille muille kirjoittajille (ja lukijoille)
Taivaan Isän läsnäoloa ja rakkautta hänessä ja hänestä virratkoon.
-
Tuska eristää kokijansa muista ihmisitä. Voimat riittävät huonoimmillaan vain hengittämiseen, että ei ole sitä seurustelukykyä. Ihminen muuttuu, mutta ei välttämättä pysyvästi, jos olotila ajan kanssa paranee. Ottaa lujille alkaa soitella parin vuoden hiljaisuuden jälkeen, että rakentaisi hiipuneen suhteen entiselleen
-
En ollut ihan tuskassa, malla, kun sinua ei näkynyt foorumilla, mutta entisenä huolehtijana jo oletin sairautta tai muuta huolta sinulla olevan.
En tiedä näinkö unta, vai ajattelinko meitä ' jäljellejääneitä' foorumisteja, siis millainen kuva meistä lukijoille näkyy:
Ei se ole hienon perheen potretti kultakehyksissä. Jos kultaa on, se on kärsivissä ja tuskaisissa rinnoissa.Aika reppanoita lie olemme, mutta ei hätää, tällaiset ovat kelpokansalaisia Jumalan valtakunnan asujamiksi !
Miehet ovat olleet rohkeita kertoessaan elämänsä epäonnitumisista. Kyllä naisetkin, mutta varovaisemmin yleensä. Kaikilla on kuitenkin luurankonsa kaapissa, mutta Kristuksen armollinen hoito pitää kuivien luiden kolinan toisilla hiljaisena.
Herra kuitenkin tietää kaiken. Ja se suuri helpotus tuskissamme.
-
:eusa_angel: :039:
Hei Riitta !
Juu, nyt ei ole ollut sairautta...muita hommeleita on kyllä ollut.
Ja en ole ollut loukkaannuksissa.
Olette mukavaa väkeä täällä foorumilla.
Hyvää on jakaa kanssanne arkea ja vaikka tätä Ruotsalaisuuden päivää (olihan herätysliikkeemme isäkin sukunimeltään Ruotsalainen) liputuspäivää.
Mutta nyt menen ja en mäkätä männessäin, vaan laitan tossua tossun eteen.
Olette ihania.
-
:039:
-
Mietin vielä tuota tuskaa...on kyllä tuttu tunne...mutta miksi ja mistä se tulee?
Omalla kohdallani taitaa vain pieni osa tuskasta aiheutua jostain ulkopuolisesta...
onnettomuudesta, sairaudesta, puutteesta, rahapulasta, väkivallan kohteeksi joutumisesta...
Suurin osa lienee peräisin luonteestani, mielenlaadusta, tunnekuohuista, kokemuksestani...
Osa on saatanan aiheuttamaa hyökkäystä, syytöstä...
Ja osa on Jumalan sallimaa ja tarkoittamaa, jotta ymmärtäisin, kasvaisin,
pystyisin olemaan rinnalla, rukoilemaan.
-
Jokunen ihana on jäänyt pois kirjoittelemasta.
Kyllä minä edelleen olen mukana kirjoittelemassa.
On vain ollut kiireitä, niin ei ole ehtinyt paljoa kirjoittaa.
-
Missä on hän ?
-Ketjun aloittaja, Viisveisaaja. :eusa_angel:
-
Oon mä täällä taas punastelemassa.
Onneksi tää ei ole näköfoorumi.
Aina kun avaan tän ja luen ainakin omia juttuja, niin kummasti alan punastelemaan.
Sinänsä musta on sööttiä ja kivaa, kun ihmiset osaa punastuakkin.
Yhdessä Espoon Alepassa, niin yksi nuori tytskä sellainen varmaan just kassalle päässeen ikäinen aina punastuu, kun tulen sen kassalle.
Musta se on tosi sööttiä, vaikka en ole mitenkään empaattisesti tai muuten häneen ottanut kontaktia.
Olenhan jo vanhus, niin enempi vanhempia naisia joskus ehkä sillä sillä silmällä kattelen.
Ihan siis niinku aihe oli taas hyvin ymmärretty, eli ei ymmärretty.
Tulee ihan seurakuntakoti olo, kun kuulijat ei tajuu.
Em mäkään tajua useasti pappien puheista ja seurapuhujista senkään vertaa.
Aihehan oli siis toi miten suhtautua, kun toisella on tuskaa ja muutenkin sen tuskan kanssa.
On se kumma, kun mulle useasti jotkut avautuu ja nykyään nämä nuoret yrittäjät.
En osaa sanoa mitään oikeastaan kenellekkään joka sydäntään purkaa.
Olen ns, huono kuuntelija.
Joidenkin vaan on pakko avautua ja kun hyvät tanskalaiset tavat. Siis nimenomaan opetellut tavat, jotka ei ole kuten suomalaisilla sydämestä tulevaa, vaan kun opetettu noita typeriä etikettejä.
Englantilaiset on tosi hyvin opetettu tavoille, mutta sitten kun ne on itteään, niin nekin on kuten me suomalaiset makkara toisessa ja olut toisessa kädessä.
Em mä tiiä, jos kävisi ammeessa, eli oon muuttanut niin vanhaan rakennukseen, että täällä on amme.
Moni nuori ei ees tiedä mikä se nyt sit on?
-
Älä tuskastu itseesi, ei Kristuskaan sinuun tuskastu !
Minulle tuli ihan kamala olo kun kesken päivätorkkujen, kauniin musiikin jälkeen, kuulin radiosta tuon pienen lapsen murhan Porvoossa. Että kuinka oma isä voi!
Kuin Abraham tappamsaa Isakin. Missä oli enkeli ?
Koin kuin shokin. Ahdistuin ja ennen kuin pääsin juttelemaan Matin kanssa hänen herättyään päikkäreiltä. Tuli fyysisiä oireitakin.
Voin samaistua, omien pienien jälkeläisten takia.
Eniten minuun koskee kun lapsia ja eläimiä kohdellaan pahasti.
-
Tuttu tunne ja reaktio tuo punasteleminen, vieno kainous, vai mitenkähän sanoisi...
sellainen kai paikallaan...
Häpeästä johtuva nolous ja punastelu, oliskohan se huonosta itsetunnosta johtuvaa...
minulla ehkä sitä...
Tosin, jo vuosia kestänyt lauluharrastus porukoissa / kuoroissa on kummasti helpannut....
Työelämän aikoihin vielä saattoi ramppikuume yllättää...
Nyt tuskin tiedän mitä sellainen tarkoitaa...tai kai tiedän koska siitä höpisen...
ainakin vanhasta muistista...
-
Tuttu tunne ja reaktio tuo punasteleminen, vieno kainous, vai mitenkähän sanoisi...
sellainen kai paikallaan...
Häpeästä johtuva nolous ja punastelu, oliskohan se huonosta itsetunnosta johtuvaa...
minulla ehkä sitä...
Tosin, jo vuosia kestänyt lauluharrastus porukoissa / kuoroissa on kummasti helpannut....
Työelämän aikoihin vielä saattoi ramppikuume yllättää...
Nyt tuskin tiedän mitä sellainen tarkoitaa...tai kai tiedän koska siitä höpisen...
ainakin vanhasta muistista...
Mua kait eniten auttanut toi, kun on maine mennyt, niin ihan mitä sit tapahtuukin, niin ei se ainakaan halvenna enempää.
Tota riitan asiaa oon aika paljon miettinyt, kun snadissa Stadissa asuessani, niin hirveesti stadi tyttöjä oli eläimistä kovasti huolissaan ja muutenkin joku trendi tai joku on, että jengi itkee eläinten puolesta.
Nyt asuttuani komiasti Pohojan maalla, niin siellä kun metsästetään ja ollaan kaikkeen aika yks oikoisia sen kummemmatti, niin vaikea tajuta tota empatiaa yli suuresti eläimiä kohtaan.
Täällä kirjoitti joskus muinoin yksi Sanna sanneli tai joku, niin hän pohjanmaalaiseen tyyliin kanssa totesi eläimistä. Ai tollanen elukka ja toikin elukka ja siihen tyyliin.
Pohjanmaalaisittain.
Niin kai se on, kun pohjanmaalainen kaataa suden ja ottaa selfien, niin stadilainen herkkis itkee vieressä.
Näin se kait menee.
Oon jo tipahtanut, että mikä aihe tää on, mutta aiheesta viis, kun juttua pukkii.
-
Metsästäjän vaimona tiedän etteivät he tarkoittaen tee eläimille pahaa, päinvastoin.
Ei ruoaksi ammuttu eläin ole kaltoinkohdeltu tai pahoinpidelty. Se on ruoan lisää, minullekin.
Mutta puolen metrin, ja ylikin mittaan kasvaneiden lantakasojen päällä ' hoidetut' lehmät, lampaat, siat, ovat niitä. Ilman ruokaa pidetyt koirat ja kissat muuttuvat pedoiksi.
Joillakinhmisillä ei ole kai ymmärrystä siitä mitä tarkoittaa: " Pitäkää huolta luoduistani ".
En toisaalta ymmärrä sitäkään että lemmikkejä pidetään parempina kuin lapsia.
-
Ai niin, nyt löytyi toi aihekkin, johon meinasin ottaa kantaa, vaikka elämää suurempi aihe josta Riitta kirjuutti.
Lapsen kärsimys jolle ei voi tehdä mitään on ihan mahottoman vaikeaa.
Sanotaan, että lääkärit osaa suhtautua potilaisiin, kuin kappaleisiin ja heillä ei nouse sen suurempia empatioita tai muuta, kun alkavat tohtoroida.
Itteäni ei niinkään toi riitan, vaikka en lääkäri olekkaan, niin mietitytä, vaan se miksi joku ajautuu lapsensa tappamaan.
Onhan se mahdoton käsittää ja mitään puollustelua sille ei löydy.
Ehkä joku toivottomuus tulevaisuuden suhteen vaikka meillähän on tukiverkot ja sos apua taloudelliseen tulevaisuuden näköalattomuuteen.
Kuitenkin ihminen on ihan sokea joskus omine pikku ongelmineen.
Joku saattaa saada turpaan tupakan takia, toinen saa pakit ja tekee itsemurhan ja ties mitä.
Silloinhan on itsekkyydestä kysymys ja persoonahäiriöstä.
Hirveetähän se kaikki kärsimys on.
Jeesuksen sanottiin raamatun kirjoitusten mukaan sanoneen, voi olla, että oli joku profeetta tai apostoli tai paimentyttö, mut kuitenkin, että viimeisenä aikana jengistä tulee itserakkaita ja itsekkäitä.
-
Kun olen tässä vähitellen päässyt pahimmasta järkytyksestä, olen lukenut , että tämäkin sattaa olla perhetragedia, sillä suomal. nainen ja ranskl. mies ( ilm. ei alkuperäinen ranskalainen ) ovat maaliskuussa eronneet. Nainen on hakenut elokuussa lähestymiskiellon. Siitä raivostunut mies on tehnyt kostoksi tämän.
Tapauksen ovat monet lapset nähneet. Poliisi kävi ( ehkä ) liian rajusti miehen kimppuun, jolloin puukko heilui. Ehkä aluksi oli muuta pahoinpitelyä ???
mutu-some-tietoa, joka järkyttää nyt samalla lailla kuin elokuinen Turun torin puukotus.