Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 19.08.17 - klo:11:19
-
Laitoin uuniin hapankaali-pekonilaatikon.Tänään oli lihapäivä, ja Matti grillasi ribsejä, jotka olin esikeittänyt suolavedessä.
Hyviä ne olivat salaatin keralla, vaikka hapankaali on vaikea ' seuralainen'. Tölkki vaaleaa lageria puoliksi, minulle vain kolmannes, sopivampi seuralainen kuin maito.
-
Oli pakko laittaa uunin toinenkin hapankaali-pekonilaatikko, on se niiiin herkkua !
Kotikokki laittoi lounaan ruoista vain kanttarelli kastikkeen, muu oli prisma-peräistä
vuohenjuusto-perunalaatikkoa ja savulohta. Salaatin teki Matti. Hän myös kattoi pöydän.
Hapankaalia syödään vasta illalla.
-
Minusta on niin mukava lukea sinun ja Matin yhteisista tekemisistänne, samoin kuin 1944 kertoilee usein Kaarinastaan.
Teidän molempien puolisoistakin on ikään kuin tullut "tuttuja" ja se rikastuttaa minun elämääni, jolla ei ole aviopuolisoa.
Kerrotte arjen asioistanne niin elävästi, että pääsen "mukaan"
Taivaan Isän hyvyyttä teille kaikille. :eusa_angel:
---
Paitoin kaksi kananmunaa ja suolaa...että jos friskaisi.
Oloni on kyllä jo melko hyvä, ei ihan kunnossa.
Pitäisi klo 12:00 soittaa diabeteshoitajalle, että veisi näyteastian vastaanottoon, ettei minun tarvitse keskiviikkoaamuna mennä sinne jonottamaan hänen pakeilleen, välinejakelun aika on muuttunut ke-aamuksi vain 3 tuntia, ennen oli koko päivä.
Niin ja verensokerimittarin lansetteja ja neuloja,
Terveydenhoitajien töitä muutenkin yhdistelty.
No nyt Kotikokkiin tuli kaikki kuulumiset samalla kertaa.
-
Kiva jos tällainen vanha , vanhoja arvoja ja elämäntapaa noudattava pari ei ole mielestäsi ikävä ja kalkkis.
Minä koen nykyään meidät y h d e k s i kokonaisuudeksi, niinkuin vanhoilla on kai tapana.
Me luemme toistemme ajatukset, toimimme monasti nelikätisesti, tehden vaikkapa jääkaapin täyttöä niin että Matti otta ostokset kassista, ojentaa ne minulle, ja minä katson mille hyllylle mikäkin laitetaan.
Minä olen organisaattori, Matti on toteuttaja, työn tekijä, eimmäkseen.
Minä olen enemmän Lotan kanssa, me keskustelemme. Matti ja Martta ovat liikunnallisia, kuin kaksi koiranpentua he peuhaavat.
Parhaiten yhteistoimi meillä sujui kun taloja ja mökkiä rakensimme. Silloin Matti oli mestari ja minä hanslankari-maalari.
Voi kuinka hienoja Norjanmatkoja, marja- ja sienimatkoja on ollut monia. On soita rämmitty, nuotioita viritelty. Ja koira oli aina mukana.
Parhainta on istua kirkon penkissä rinnatuksin, ja aikanaan meillä oli myös tehtäviä seurakunnassa, molemmilla.
Nyt pirtissä ja pihalla puuhaillaan. Mattiin tuli uutta virkeyttä kun pakotin ostamaan moottoroidun ruohonleikkurin. Kaiken ostamisen suhteen hän on aina ensin että EI !
Se on oveluutta ja väsytystekniikkaa vaativaa, että jotain hankintoja joskus tehdään.
Omista jutuistani saan toki päättää, kuten hänkin.
-
<3
Olette ihan oikeasti tulleet rakkaiksi.
Ei ole sanahelinää, vaan niin koen.
Ja arvostan niin sitä, että avioliitto kestää.
Vaikka itse olenkin ilman aviopuolisoa, niin tykkään lukea teidän muiden yhteisistä tekemisistänne.
Mutta nyt pian pitää alkaa jännäämään että pääsenkö linjoille diabeteshoitajan kanssa.
Yleensä sinne taitaa olla paljon soittajia, tunnin soittoaika.
Riitta :039: mukavaa päivää.
-
Kiva lukea täällä kaikkea! :039:
Varsinkin yhteistyöstä keittiössä!!! :109:
Tässä suhteessa minulla kovin raskaat itsesyytökset päällä...en jaksa kantaa... :'(
En tiedä onko tässä enää parannuksen teon paikkaa ja aikaa...
Minulla essentiaalinen vapina, mikä haittaa pahasti käsillä tekemistä nykyisin... :'( :eusa_pray:
-
Yritän kyllä olla paremmin mukana keittiössä...ja haluan oppia arvostamaan sitä työtä...
huomaan vaan miten vaikeaa se on...
Ja ennen kaikkea huomaan oman laiminlyöntini vuosikymmenten ajan...käääääk!!
ja vielä saan olla yrittämässä muutosta ja parannusta...en tiedä sitten... :'(
Tiskaamaan olen oppinut...ja oman iltapalan saan jotenkin laitettua...päiväruoka ei meinaa
sujua...yritän olla läsnä....
Ja kuskina ja kantamisessa apuna kauppareissuilla...se jotenkin mulla sujunut...
-
<3
Olette ihan oikeasti tulleet rakkaiksi.
Ei ole sanahelinää, vaan niin koen.
Ja arvostan niin sitä, että avioliitto kestää.
Vaikka itse olenkin ilman aviopuolisoa, niin tykkään lukea teidän muiden yhteisistä tekemisistänne.
Mutta nyt pian pitää alkaa jännäämään että pääsenkö linjoille diabeteshoitajan kanssa.
Yleensä sinne taitaa olla paljon soittajia, tunnin soittoaika.
Riitta :039: mukavaa päivää.
Sanasi lämmittävät. Nimenomaan en kirjoita sananhelinää, vaan kuten minä asiat koen. Minun tapani kokea on ehkä erilainen, värikäs ja joku on luullutkin minun valehtelevan.
Voin nyt kertoa, että kun kirjoitan, ajattelen myös niitä hiljaisia, ehkä yksinäisiä vanhoja ihmisiä jotka ovat vailla näitä kodikkaita perhelämän kuvioita. Toivon näiden ' keittiöjuttujeni' olevan kuin oma Kotiliesi- blogini .
Jos tätä tyylini loukkaa, tai tekee mauttoman , yksinkertaisen ihmisen omakuvan, ei voi kuin valittaen todeta; minä olen tämä. :117:
p.s. Avioliittoni ei ole unelma. Se on ollut työtä ja vaivaa, että tänne on päästy yhdessä, 54. vuosi on menossa.
-
Minäkin haluaisin kertoa kaikkea kivaa arkista juttua eri ketjuissa...tässäkin...
mutta tuo oma huono historiani...ja pidän lähipiirini suhteen nimetöntä matalaa profiilia...
aikoinaan olin liian avoin ja tuli ongelmia.
Nyt kerron lähinnä vain omista tunnoista ja kokemuksista, ehkä vaisusti ja varovasti sitäkin.
Mutta Herraani haluan kyllä tuoda esille, ylistää, kiitollisuudella!
Olen Jumalan ainutlaatuinen luomistyö, enkä saa sitä pitää halpana...
minussa oleva syntisyys kyllä niin tekee...mutta armon ja anteeksiantamuksen varassa
tänäänkin! :eusa_pray: :eusa_angel: :109: :039:
-
Orkla
Osti sillipurkin aiemmin kesällä ja se oli puolityhjä ja isoja paloja erilaisia kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Se oli purkitettu Tanskassa norjalaisen Orklan omistamalla tehtaalla. Nyt olen ostellut Suomessa purkitettuja ne ovat olleet ok vaikka valmistaja on ollut sama Orkla. Näköjään kaikki sillifirmat on myyty Orklalle.
-
Ai niinkö ! Ihmettelin tänään Prismassa kun ei ollut enää yhtään niitä kilon painoisia ravintolapakkauksia matjessilliä. Ne, tai vastaavat, olivat kummallisia pehmeitä muovipakkauksia, neste vaan litisi.
Ostin lasipurkillisen , josta just äsken pistelin muutaman palan lämmittämäni perunan kanssa ' iltapalaksi'. :icon_wink:
-
Onko tänään joku kansallinen sillipäivä? Minäkin tuossa aiemmin pistelin varhaisperunoiden ja tillin kera viimeiset Vesta-sillin palaset ääntä kohti. Sekin firma kyllä näköjään Orklalle myyty.
-
Lounasruoka oli eilen kanttarellejä kookosmaidossa, kermaa ei ollut koton vielä silloin.
Nyt on, ja vuorossa on tuoreita sei-fileitä ja Finduksen Pommes galettes-perunakiekot, joista pidämme kovasti. Ovat myöskin nopeat paahtaa lähes rasvatta. Sitähän ne itsessään sisältävät. Salaatti eri versioina kuuluu jokaiseen päivään kun syödään matalilta lautasilta.
Soppapäivinä syödään ruisleipää ja juodaan maitoa. Se on huomena, sillä tylleröt ovat tulossa hoitoon.
-
Matti kävi takametsässä kävelemässä sillä aikaa kun minä rehkin salilla. :002:
Hän löysi s u u r e n ukonsienen. Vain yhden , mutta siitä tulee meille pihvit, kun lakin halkaisija on n. 20 cm.
Joka vuosi sieltä samalta paikalta löytyy näitä jokunen. Omaan pihaan on ilestynyt mustatorvisieniä, mutta vain muutama. Ei niistä vielä soppaa saa.
-
:eusa_angel:
Olet päässyt hyvin alkuun salilla.
Mukavaa niin.
Mutta minä olen vasta keittänyt kaurapuuron ja siihen marjoja.
Ja parasta aikaa nautin kahvia...tämä jo toinen kupillinen tänään !
Eli se merkkaa sitä, että ruokahalu ja makuaisti ovat palautuneet.
Muuten vaan istun koneella.
Sienet on hyviä.
-
Sienet ovat h y v i ä ! Nämä ukonsieni-pihvit olivat sellaista herkkua, etten muista veroista !
Myös leppärouskuista, herkkutateista, ja kehnäsienistä saa hyvää ' suoraan pannusta'
pöytään, ei ryöppäämistä. Saisipa vain niitä pivoihinsa. Se onkin hankalaa nykyisin sekä metsien muuttumisen, että omien voimien vuoksi.
Mutta tämäkin, että eri vuodenaikoina saa kauden luonnon antimia suoraan pöytään, rikastuttaa soppa-kastike-laatikko linjaa.
-
Avomaan kurkut ovat nyt parhaimmillaan ja myös edullisia ostaa. Otin jo torstaina pari kiloa säilöttäväksi.
Vasta tänä aamuna varhain pääsin hommiin. Harjasin ne hyvin vedessä, pilkoin ohuiksi siivuiksi. Ladoin kerroksittain tillinvarsien kanssa kahteen lasipurkkiin johon pohjalle kuorin muutaman valkosipulin kynnen.
Liemi, joka keitetään;
1 ltr vettä
2 dl sokeria
2 tl merisuolaa
8 maustepippuri
8 valkopippuria
3 dl väkiviinaetikkaa joka lisätään kun liemi on kiehunut
n. 5 min.
Piparjuurilastuja minulla ei ollut eikä mustaherukan lehtiä,
mutta näin on käynyt aiemminkin, ja ovat silti syötäviä
viikon-parin päästä.
-
Hirveä hedari, laata lentää.
Jaffaa olen juonut.
Ruuan laitosta ei tule mitään tänään kohmelon takia..
Onneksi lähellä on Hese.
-
Toipumisia sinne.
-
Malla, kirjoitit hyvin, mutta ymmärsitkö alunkin. Olet positiivinen ajattelija.
Paranehan B lentävästä taudistasi.
-
:039:
Veikkaisin päänsärkyä ja oksennuksesta kertomista alun tarkoittavan ?
-
Oksennus on vaikeata vasta, kun vihreä sappi on vuorossa. :003:
-
Ai niin :023: :039: :039:
-
Oksennus on vaikeata vasta, kun vihreä sappi on vuorossa. :003:
Huh huh, varmasti. :003:
-
:eusa_angel: :kahvi:
Mutta palatkaamme ketjun teemaan, eli Kotikokki ll
-
Tein itse keräämistäni rouskuista sienisalaatin. Se on ollut pari tuntia jääkaapissa. Nyt menen tekemään hapankorpulle siitä päälystettä. Nam !
-
Eilen tuli syötyä kantarellikastiketta, versiot oli laktoosittomalla maidolla ja toinen kookosmaidolla, suuruksena tattarijauhoa. Maustettu merisuolalla ja valkopippurilla, mukana kuullotettua sipulia. Nam, että oli hyvää! Siskot hakivat sienet metsästä, toinen tiesi entuudestaan hyvän kantarellipaikan, ja sieltä löytyi puoli muovikassillista sieniä.
-
Minähän jouduin tekemään myös kanttarellit kookosmaitoon kun kuohukermaa ei sattumoisin ollut. Ja yllätyin kuinka hyvin ne sopivat meidän makuun.
Äskeinen sienisalaati kolmen hapankorpun päällä oli aivan superhyvää. On suuri ero
kun tekee salaatin vain pari päivää kevyesti suolaantuneista tai ' tikkusuolaisista'. Vaikka niistä suolan saa keittämällä pois, menee myös suuri osa mausta.
Nytkin liottelin jonkin aikaa, tarkastin sitten valmiin salaatin mausn ja ripautin hiukan hienoa merisuolaa. Näin oli hyvä.
Sipulia en laittanut paljon, vain yhden pienen keltasipulin n. 6 -7 dl hakattuja sieniä.
Kastikkeeksi kermavaahtoon sekoitettus creme fraiceeta, ripaus valkopippuria.
Sienet ovat ykkösherkkujani rapujen jälkeen, mutta niitä en voi syödä enää.
-
Tyttärentytär pesueineen toi kaksi isoa korillista sieniä . Me saimme toivomuksesta rouskut, itse otti taitit, kantarellit ym. senkaltaiset. Ensi viikolla lupasi hakea lisää.
Illalla odottaa sienisouvi maaottelun loputtua.
-
Tänään, kunhan Matti kotiutuu curling-pelistä, lähdemme metsään toivoen löytävämme tatteja.
Sitä ennen syömme kanaa kookosmaidossa , riisin kanssa tietenkin.
Paistoin pienen rasiallisen broilerin filee-suikaleita öljyssä, kevyesti pintaan väriä ottaen. Lisäsin 1 dl kookosmaitoa ja 1 dl kermaa.
Maustoin ripauksella merisuolaa, 1 tl hunjaa,5-6 ilmakuivattua tomaattia palasina, 5-6 basilikanlehteä silppuna, persiljaa vähäsen, samoin vähäsi aikaa laitoin timjaminoksan ja palan sitruunankuosta kiehumaan joukkoon. Viimemainitut otin pois. Maistoin, Nam!
Pussillinen pakasteherneitä on käytetty mikrossa sulamassa. Ne ovat lisukkeet kuten miniluumutomaatitkin.
Minulla on jo nälkä. Syömääään Matti ! (https://www.cosgan.de/images/midi/haushalt/d030.gif)
-
Minä paistan kantarelleja voissa...saatteeksi silakkapihvejä...siis mun iltapalaa välillä tällainen.
Muutoin on kyllä tuskastuttavaa saada vaihtelua aikaan...
Onneksi mustikoita piisaa jogurtin kanssa "iltajälkkäriksi"
-
Myös leppärouskuista, herkkutateista, ja kehnäsienistä saa hyvää ' suoraan pannusta'
pöytään, ei ryöppäämistä.
Löysinpä niin ihanan herkkutatin, että lakin osalta sivuutin myös pannu- ja pöytävaiheet. Napostelin suoraan suuhuni. Pullea jalka kulki sentään pannun kautta.
Mutta muuten, tulin avautumaan siitä että ostin eilen juuriselleriä ja porsaanlapaa. Arvatkaa vain, kumpi oli kalliimpaa! Näinköhän sitä pitäisi perustaa sellerinviljelyyn erikoistuva maatila? Selleriä muuten ei ensimmäisestä myymälästä edes löytynyt, oikein pyysin myyjän avukseni sitä etsimään, ja hän tuumi että nyt satokauden vaihteessa voi olla pulaa. Jotenkin kuvittelisi, että se Suomen oloissa olisi aika vaivaton tuotettava. Viime syksynä löysin kaupasta jättiläissellereitä, sellaisia vauvan pään kokoisia. Sika puolestaan on ihan sikamaisen halpaa. Sitä se tehotuotanto tekee. Säästötaloudellinen voileipä onkin sellainen että ostetaan kaupasta -30% laputettua lapaa ja paistetaan se ja leikataan paksu viipale, siihen päälle paljon voita, ja lopuksi ihan vähän ruisleivänmurennusta herkulliseksi mausteeksi.
-
Rouskuja pitäisi käydä etsimässä. Siis niitä ryöpättäviä lajeja. Olen myöskin rouskusalaatin ystäviä.
Miten tuollainen pikasuolaus salaattitarpeiksi tapahtuu? Kavereitten mökillä oli rousku siellä, toinen täällä, mutta en viitsinyt niitä kerätä, kun ei siellä oikein ole säilöntämahdollisuutta. Keskityin tatteihin ja haperoihin, yllättävän isoja ja puhtaita koivuhaperoita oli. Mutta tuollainen pikasalaatti rouskusta kyllä olis onnistunut, vaikken niitä pidemmäksi aikaa olisi säilöön saanut.
Pakastimessa on vieläkin viimesyksyistä sinivalmuskaa, en ole saanut aikaan tehdä kastiketta. Ehkä onnistun dumppaamaan ne yhdelle tuttavalleni.
-
öppiäinen:
Sika puolestaan on ihan sikamaisen halpaa. Sitä se tehotuotanto tekee.
R-m: Paitsi kielet ja munuaiset , joita minä himoitsen. Ostin kaksi kieltä ja keitin ne leikkeleeksi, n. 5 euroa :017:
Emme löytäneet muita rouskuja kuin vaivaiset pari-kolme kangasrouskua, ja niitähän minulla on kun tyttärentytät toi korillisen.
Nyt pitäisi saada haaparousuja ja karvarouskuja, ja ehkä mustiakin, jotta saisi salaattia ja metsäsienikeittoa.
Kun ensimmäiset rouskut sain, ryöppäsin niitä yli 5 min. huuhtelin ja laitoin huomiseen asti kannelliseen lasitölkkiin hienon merisuolan kanssa. Sitten huuhtelin hyvin kun tein salaatin. Maistettuani jouduin lisäämään hiukan suolaa, ja sitten se oli hyvää.
Siis vuorokaudessa niistä ei tullut suolaisia, vaan makuisia.
-
Nyt tuoksuu jo hapankaali-pekonivuoka, jonka runsas puoli tuntia sitten laitoin paistumaan. Sylki valuu suupielistä jo. Kymmenen minuuttia vielä ja sitten...
Ulkoilu syysmetsässä herättä nälän.
-
^^Siis porsaankielethän juuri ovat halpoja :017:. Täällä niitä myy Sokoksen elintarvikeosasto, ja milloin vain -30% laputettuja löydän niin ostan, ovat vielä halvempia. Sydäntä samoin. (Munuaiset ja porsaanmaksa ovat makuuni liian väkeviä, ja maksa myös tuppaa närästämään.) Mutta kyllä muutakin sikaa halvalla saa. Lapa oli alle kuusi euroa kilo, eikä mikään erikoistarjous edes. Pilkoin juuresten kanssa pataan, päälle vettä, soijakastiketta, inkivääriä ja pippureita, ja uuniin pitkäksi aikaa hautumaan.
Kiitos "pikasuolasienisalaatin" ohjeesta, kokeilenpa sitä kun seuraavan kerran löytyy kourallinen rouskuja. Eli luultavasti heti kun metsän puolelle piipahdan. Tai no joo on niitä nurmikoilla ja tienvarsillakin, mutta ehkä vähän kauempaa autotiestä kumminkin satoni haluan. Kävelymatkan päästä kumminkin.
-
Tarkastin Tammisen porsaankielten kilohinnan. Se on 6.95 ja pakkaus on 400 gr, siis ei hurjan kallista. Taisin katsoa paketin hinnaksi kilohinnan, tms.tu
Possu on, kuten sanoit, todella edullista, tehotuotettu ainakin.
En minäkään tykkää possun maksasta, mutta naudan kyllä. Munuaiset ovat meidän herkkua, mutta nyt ei ollut niitä. Matti olisi mielinyt munuaiskastiketta riisin päälle. Toisen kerran sitten.
Meidän sienimaat ovat metsäautotien varsilla, tosin aika lähellä Vesivehmaan lentokenttää. Kehnäsieni on kova keräämään ' Tsernobyliä'.
Hapankaalivuoka oli superhyvää, etenkin pekoni siinä pinnalla. :018:
-
6,95 kuulostaisi tutulta normihinnalta kilolle porsaankieltä. Itse metsästän niitä alehintaisia. Kieli on kyllä ehkä parasta lihaa. En viitsi niitä mitenkään edes kuoria tai poistaa sylkirauhasia, kaek käöp!
-
Sama meillä, kaik käyp mut ei piä ajatella mitä syyvään, vaa nautiaa vaan. :023:
-
Tein sienipiiraan:
1 pkl voitaikinalevyjä ( joulutorttutaikinaa )
ladoin 6 levyä vieretyksin lasiseen korkeareunaiseen paistovuokaan leivinpaperin päälle.
Esipaistoin 10 min 200 asteessa
Täyte;
1 pkl pekonia
2 isoa uutta sipulia
kuullottelin nämä ensin kuumassa, sitten haudutellen.
lisäsin esipaistetut sienet n. 4 dl kehnäsieniä ja haperoita
valmistin muna-kermamaidon+ hiukan juutoraastetta
1 tä suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
Lisäsin sienet paistinpannuun pekoni-sipulin sekaan. Annoin olla hetken jäähtymässä. Sitten sekaan munamaito ja mausteet.
Täyte taikinalevyjen päälle + 20 min paistamista + 225 asteessa.
Onnistuin ! Mauku on hienon mieto, paistos pehmeä leikata ja suussasulavaa salaatin ja valkoviinin keralla.
-
Olen katsonut ettei Prisman pakattujen sisäelinten joukossa ole ollut koko syksynä porsaan munuaisia. Kysyin osatonhoitajalta niiden saatavuudesta. Saa kyllä Tammiselta, mutta kun ei kukaan kysy niitä. :icon_rolleyes:
Kerroin kuinka meillä niistä pidetää, ja hän lupasi tilata. Pyysin kaksi pakkausta.
Tänään niitä oli sitten tullut neljä, otin kaikki, sillä sain ne hintaan 4,25 / kg.
Kolme pakastin, yksi valmistetaan huomena riisin kastikkeeksi.
Kiitin hyvästä palvelusta.
Tänään syödään paistettua, paneroitua seitiä, sekin vain 4,95 /kg.
Matti tekee parhaillaan pottumuusia. Kehoitin tekemään survomalla, sähkövatkainta käyttäen tulee syysperunoista liisteriä.
-
Tästä päivästä on muodostunut, suunnittelematta, reilu ruoanlaittopäivä ilman ettäo olisin ostanut mitään muuta kaupasta kuin maitoa ja hedelmiä.
Ruoaksi keitin spagettia, ja tein makoisan kastikkeen jauhelihasta joka oli ollut pakastimessa. Sulattelin sen ensin mikrossa, paistoin melko ruskeaksi, lisäsin jauhoja ja lihaliemen. Sitten mausteet:mustapippuria, ketsuppia, sinappia, hunajaa, viinietikkaa, suolaa, basilikaa ja timjamia. Runsaan puoli tuntia keittelin, niin jopa tuli sopiva maku. Vuohenjuustoa pienet murut spagetille ja kastike niskaan, ah ja nam !
Kun Matti nukkui ruokaperäisiään, hoksasin että otan voitaikinalevyjä myös pakatimesta ja teen ip. kahville pasteijat.
Näin toimin; Otin jääkaapista Matin aamulla keräämiä kantarellejä ja sipulia. Hienonsin ne, ruskistin ja jäähdytin. Maustoin tilkalla smetanaa ja mustapippuria.
Kun uuni oli kuuma ( 225 ) taittelin taas mikrossa esisulatellut taikinalevyt kahtia ja sisään laitoin metvursti- ja kinkkusiivut joiden päälle sienipaistosta. Kiinnitin levyt, voitelin munalla ja paistoin n 12 min.
Valmiiksi kuumaan uuniin laitoin lasivuokallisen omenia kauraryynipedille.
Nyt on kahvit juotu pasteijoiden kera, nam nam. :kahvi:
-
Jatkoa edelliseen:
Matin sieniretken tuliaisia oli myös i s o ukonsieni, lakin halkaisija n. 18 cm.
Siitä laitan pihvit päivälliseksi. Jälkiruoka on tietenkin uuniomenat vaniljakastikkeen kera.
p.s. Eiliset lampaankyljykset olivat erinomaiset. On suuri ero ostaako hallista tuoretta maatiaislammasta, vai Prisman lihatiskin lampaankyljyksiä josta on tarkkaan kaavittu rasva, se i h a n a villanmakuinen johon rosmariini ja valkosipulikin ovat minun laillani rakastuneet.
Kaikki kunnia muutoin Prisman palvelutiskille ja sen henkilökunnalle. :061:
-
Ristikkolehden takasivun tehtävänä on kuva-arvoituksina 20 liharuokaa, yksi vielä puuttuu enkä millään keksi :017:
-
Olisko läskisoosi? Vaikea sanoa kun ei näe ympäristötekijöitä... :icon_biggrin:
-
Olisko läskisoosi? Vaikea sanoa kun ei näe ympäristötekijöitä... :icon_biggrin:
Ei ole se puuttuva läskisoosi, muuten kyllä ko. herkku on päässyt mukaan valikoimaan, joka ulottuu entrecôtesta sikanautaan.
-
Tilliliha, kalopsi, osso bucco, lampaanviulu, kateenkorva, särä ...?
-
Karjalanpaisti, maksapihvit, munuaiskastike ( jota meillä oli taas tänään )
-
^Luulin että luettelit päivän päivällistäsi :icon_biggrin:. Ja ihmettelin että onpa ruokaisaa.
Nyt on niin, että ko. lehteä minulla ei ole, kun se ei ole omani. Ratkaisin tuota tehtävää kylässä ja se jäi sinne, yhtä ruokalajia vailla. Aika moni noista mainitsemistanne on mukana. Ainakin lampaanviulu, särä ja maksapihvi löytyy. Samoin stroganov. Kalopsia ei tainnut olla, mutta sen olin itse todennut sopimattomaksi. Myöskään karjalanpaisti tai tilliliha ei käy. Eikä se ole poronkäristyskään, eikä t-luupihvi, eikä kebab. Saslik taisi jo olla mukana. Joulukinkku ei käy, eikä ihan tavallinen lihakeittokaan.
-
Ajankohtaisempia omia kokkauksia niin puinpa tänään sillin turkkiin, eli venäläinen rosollintapainen ruokalaji "silliä turkissa", kun sattui olemaan ylimääräisiä keitettyjä munia sekä silliä, joka oli jo korkea aika käyttää, ja muutkin tykötarpeet sattui löytymään jääkaapista, kapriksia myöten.
Toisin kuin rosolli, ruoka kootaan ikään kuin kakuksi, jossa eri ainekset ovat eri kerroksissa. Väliin ja päälle majoneesia, jonka tein itse (tietysti auringonkukkaöljyyn kun venäläiseen ruokaan tuli). Muuten hyvää ja kerrostamisesta huolimatta maut imeytyneet hyvin toisiinsa, mutta silliä olisi kannattanut liottaa, vaikka onkin vain kevytsuolattua. Sipulia pistin vähemmän kuin ohjeessa, ja ilmeisesti juuri minulle sopivan määrän. En ole sillin ylin ystävä, mutta kyllä tätä mieluummin syö kuin selkäänsä ottaa!
-
Tuo kuulostaa samalta ruokalajilta jota muistaakseni Kalistaja ylisti monta vuotta sitten.
Meillä suolainen on Matille suositeltua ja minulta kiellettyä.
Tänään ostan kokonaisen kirjolohen josta puolet graavataan isommalla suolamäärällä kuin tavallisesti, sillä Matin natriumin on matalalla. Hän syö sitten sen, ja minä lohisopan siitä toisesta puolesta tekemäni.
Leipomiset on meillä leivottu, paitsi joskus vieraille. Kanelikorput ja voileipäkeksit riittävät arkikahveille.
Omenatkin laitan uuniomenoina ilman hörsötyksiä. Minulle maistuu sinällään, Matille vaniljajogurtin kera.
Prisman karjalanpiirakat, se irtotavara, maistuvat kun hiukan mikrossa lämmittää.
p.s. Ajattelin sinun vielä etsivän niitä liharuokia ristikkoa varten. Kateenkorva oli myös minulla mielessä, mutta Penallahan se olikin myös.
-
Tuosta tuli mieleeni Kirsi Kunnaksen loru:
Ruoka on liian rasvaista,
tuumii Imppa Ii.
Sehän on liian rasvatonta,
vaimo murehtii.
Kuinka riita ratkaistiin,
sen minä teille kielin:
Lautasiansa he vaihtoivat
ja söivät hyvillä mielin.
Onnistuin kerran kyläilemään sisareni luona, kun hänellä oli lihotus- ja lankomiehellä laihdutuskuuri. Lankoni valmisti ison kattilallisen herkkuruokaansa ja katseli, kun minä popsin siskon kanssa mahamme täyteen. Nam!
-
Koska olemme niin täysin erilaisia lähes kaikessa kerron vakuudeksi:
Voileipä; Minulle ensin leipä, sille Flooraa, sitten juustoa ja päälle kinkkua.
Jos on kurkkua tai paprikaa, ne laitan päälle.
Matin leipä; leipä, sille Foora, sitten kurkut tms, sen päälle kinkkua ja päälle juusto !
-
Ei se meilläkään mene niinkuin lorussa. Vaimo murehtii minun voileipienii rasvaisuutta ja 'miä en sano mittää'. Sitten syömme hyvillä mielin.
-
Jaahas...kyllä minunkin mielestäni juustosiivu kuuluu päälimmäiseksi.
Ja niitä kuluu ilman leipää ja flooraakin...onkohan joku puutostauti?
No, maistuu täytelakritsikin iltaisin, vaikka ne olen tarkoittanut ns. lenkkilakuiksi.
Johtunee siitä että lenkit vähissä.
Ja uimahallireissuilla on mukana rusinoita. :eusa_angel:
-
p.s. Ajattelin sinun vielä etsivän niitä liharuokia ristikkoa varten. Kateenkorva oli myös minulla mielessä, mutta Penallahan se olikin myös.
Kyllä minä niitä tuossa vaiheessa vielä etsin. Mutta enää en etsi, kun löytyi siankylki! Se siihen sopi.
Huoh, sieniä vielä siivoamatta... Kun karvarouskua on paljon, mietin kokeillako venäläistä säilöntätyyliä, eli ei ryöpätä, vaan liotetaan 3 vrk välillä vettä vaihtaen. Sitten suolataan.
Valitettavasti alkuviikon säät eivät ollenkaan näytä siltä, että pääsisin keltavalmuska-apajani katsastamaan. Soittelin äsken kaverille jolle tarjosin siitä tehtyä kastiketta (varoitin kyllä otaksutuista terveysriskeistä), tykkäsi siitä kovasti ja kyseli, saisiko joskus talvella soositarpeet itselleenkin. Eli kysyntää kyllä olisi.
-
Siankylki herätti surkuhupaisan muiston Tallinnan matkalta. Se ei taida kuulua Kotikokki-otsikon alle, koska tapahtui ravintolassa.
-
Onkohan kukaan kokeillut punajuuri-suklaakakkua? yllättävän hyvää eikä maistu punajuurelle. Olin ennakkoluuloinen ja puolitin ainekset. Kolmen H:n kakku: helppo, herkullinen mutta vähän hidas; luvattu puolituntinen ei riittänyt punajuurilohkojen kypsymiseen. (Olin hassu ja kokeilin keitinvedellä tekstiilivärjäystä, joten hyötykäyttöön meni sekin. :) )
https://www.valio.fi/reseptit/punajuuri-suklaakakku/?gclid=CjwKCAjw3_HOBRBaEiwAvLBboiJxeFCZofhLZo8XMXAzRiwxj9vM5KApSxXbuyHEenB0dHIhU1hU7RoCU48QAvD_BwE&gclsrc=aw.ds&dclid=CMW20oXS5dYCFUNVGAodkoEFOg
-
Kiitän . Olen punajuuren ystävä, joten tiesinkin ettei ne kiehu puolessa tunnissa.
Tosin minulla ovat keitetyt punajuuret useimmiten etikka-sokeri-liemessä, joten niitä en voi käyttää tähän. Ostan ruoreita ja teen viikonlopuksi.
Kopioin ja tulostin reseptin. Voi olla etten käytä tuota kuorrutetta, jos panen osan pakkaseen. Ei se makeus ole muutoinkaan minulle hyväksi. Resepti on helppo ja tykkään soodalla kohoteuista leivonnaisista. :023:
-
Ostin punajuuria enemmän kuin kakkuun tarvitaan. Huomena kun Matti on hirvimetsällä keittelen ja säilön niistä yli puolet.
Leivon myös sen kakun ja säästän siitä puolet viikon päästä tuleville herttoniemeläisille.
Tänään syödään punajuuri-piparjuurisalaattia paistettujen pannusiikojen ja kuoriperunoiden kanssa.
-
Nyt olen leiponut sen punajuuri-suklaakakun. Kakku jäähtyy nyt vielä, joten maun tiedän vain sen perusteella minkä sain kielelle kaavittuani taikinakulkoa. Se oli makoisaa !
Paistoin ensin luumutorttuja, sitten kakun ja nyt on karjalanpaisti pantu uuniin kolmeksi tunniksi. Uuni on kuumana liki viisi tuntia, joten kiersin pattereita pienemmälle.
Lisäksi poltin leivinuunissa viikon maitotölkit, jäätelöpakkaukset ja muut kartonkiset ja paperiset jätteet. Lisäsin vielä kuivattelemani ylivuotiset kukkakepit pätkittynä. Siitä tulikin jo muurin kylki lämpöiseksi.
Munuaiset ovat likoamassa. Niistä saan makoisan ' soosin' bulgurille, jota ajattelin nyt kokeilla ainaisen riisin sijasta.
Join toiset kahvit uunituoreen tortun keralla. Nyt luulen pärjääväni pikku naposteluilla, esim varrellisilla kapsiksilla ja juustolla siihen saakka kunnes Matti tulee hirvijahdista. Aamiainen oli tukeva puuroineen.
-
Hirvenlihaa tiedossa ! Ovat tänään kaataneet kaksi hirveä, kuulin juuri.
Hirvikeittoa herttoniemeläisille ensi viikonlopuksi. :023:
-
Mitähän sitä pitäisi tehdä, jotta pääsisi hirvimetsälle? Tämmöinen, joka ei tunne ketään metsästäjää eikä edes osaa ampua. Mistä pitää aloittaa?
-
Mitähän sitä pitäisi tehdä, jotta pääsisi hirvimetsälle? Tämmöinen, joka ei tunne ketään metsästäjää eikä edes osaa ampua. Mistä pitää aloittaa?
Osta punainen lakki.
-
Mitähän sitä pitäisi tehdä, jotta pääsisi hirvimetsälle? Tämmöinen, joka ei tunne ketään metsästäjää eikä edes osaa ampua. Mistä pitää aloittaa?
Hirvikoiran omistaminen tai teurastajan taidon omaaminen olisi avu. :023:
-
Opiskelin riistataloutta yhdessä metsäoppilaitoksessa 9 kk ajan enkä oppinut hirven pistämistä, suolistamista, nylkemistä enkä niitä lihojen palottelujakaan. Olin muiden mielestä vanha 50 v papparainen, niin ei minua raskaisiin hommiin päästetty. Katselin päältä ja, jos tarve tulisi, yrittäisin matkia. Yhdessä pärekattohommassa olin vastaavasti haka.
-
No joo, kyllä minä punaisen lakin verran pystyn, johan se pitää olla jos lähtee kaupungin ulkopuolelle sienestämään (mitä tosin en ole tehnyt aikoihin kun citysieniäkin on niin paljon), jottei tule ammutuksi hirvenä... Mutta tarkoitin siis hirvimetsää ihan siten, että osallistuisin metsästykseen muuten kuin hirven roolissa.
Koira on toivottavasti vielä joskus töissäkäyvälle kerrostaloasukkaalle hankala, ja teurastustaitoakaan ei ole, paitsi kalojen. Olen joskus kuullut puhetta että metsästysseurat valittelevat kun ei saada väkeä hirviporukoihin, mutta en oikein mitään vinkkiä, miten sellaiseen pääsisi.
-
Kysyin asiaa Matilta. Kuulema pääsee ajomieheksi ( naisetkin , siis ajonaisiksi tai ajohenkilöiksi, huom ! Aamulehden esitys )
Tähän Matin seurueeseen kuuluu myös ainakin yksi tamperelainen.
Matti on oppinut teurastamaan ja paloittelemaan, kuten serkkunsakin. Kumpikaan ei jaksa enää sitä tehdä, joten seurue on kuulema käyttänyt ammatti-ihmistä joka jauhaa myös jauhelihat ja pakkaa kimpaleet vakuumiin.
Kylmiötä tällä seurueella ei vielä ole, joten kun nyt ilma taitaa lämmitä, tulee teurastukselle kiire.
-
Karjalanpaisti sai kyytiä kun mökkiläiset kävivät. Ei typyköitäkään inhottanut liha vaikka näkivät eilen hirvenraadot kinkurissa Porkkolan vajassa.
Mutta jälkiruoka maittoi sitäkin paremmin Lotalle. Hän otti kolme kertaa mustikka-omena-herukka-rahkaa.
-
Kiva jos pidit Riitta reseptistä, itse nautin suklaakakkupalasen äsken maustetun teen kanssa: ripautan nykyisin teeheni (mm.) inkivääriä, ja olen tykästynyt siihen mausteiseen makuun. Riippuu ehkä teestä, hunajan kanssa toimii ainakin. Kahviin laitan teelusikallisen kookosöljyä. :D Minusta tuo suklaakuorrute kakussa antaa ihan kivan säväyksen (etenkin nyt kun kakku on "kiinteytynyt" jääkaapissa melkein viikon) vaikka se alussa tuntui liian imelältä kun en ole tottunut tummaan suklaaseen. En ole muutenkaan yleensä kova suklaan suurkuluttaja.
-
Ai, hyvä ! Vastasit juuri siihen mitä piti kysymäni, että säilyykö viikon verran. Ajattelinkin kun nostatteena on sooda niin luusisi säilyvän, folioon pakattuna.
Vaikein vaihe oli sen taloussuklaan rouhiminen. En uskaltanut blenderillä, enkä pamixilla, niiden moottorit alkaa helposti kuumeta. Käytin vain leikkuulautaa ja vahvaa isoa veistä.
Sellaisen nyt opin seuraavaa kertaa varten, että paistan hiukan kauemmin kuin sen 55 min. Minulla ei ollut 24 cm halkaisijalta metallivuokaa, vaan käytin lasivuokaa. Huomasin että jäähtyessä kakku painui keskeltä. Ei ollut lämpö ehtinyt reunoilta sinne asti tasaisesti. Ostan teflonisen. Munakello oli muistuttamassa ajan kulusta.
Jos se keskusta on ' mutakakkua' syömme sen Matin kanssa, ja reunat paloittelen herttoniemeläisille perjantaina. :039:
-
On se vielä hyvää, tosin laitoin hetki sitten loput paloiteltuna pakastimeen. Minultakin puuttui vaikka mitä, joten oli sovellettava. Suklaan käsittelin ihan vaan raastinraudalla. Yleiskonetta ei ole, joten käytin sähkövatkainta. Sopivaa kakkuvuokaakaan ei ollut, joten laitoin puolikkaan taikinani kuivakakkuvuokaan, (sellainen vanhanaikainen missä reikä keskellä) ei tullut ylipehmeää keskustaa.
-
Sitä tavallista kuivakakkuvuokaa minäkin ensin meinasin, mutta kun kuvassa oli mokkapalan näköiset neliöt taivuin lasiseen.
Ei ole minullakaan eikä monia muitakaan hienouksia vaikka ennen monenlaita laitoin.
Olen oppinut siihen aikaan leipomaan kun varpuvispilöillä vispattiin. Olen niitä koivunoksia siihen tarkoitukseen kuorinutkin.
Minulla on äitivainaan 50-luvun, hyvin pelaavat, Moulin-merkkiset välineet monenlaisin terin erilaisiin raastamisiin ja soseuttamisiin. Niillä olen vääntänyt mm. 20 ltr satsin imellettyyn perunalooraan tarvittavat potut, ja saman määrän omenasosetta olen veivannut.
Sähkövatkainta käytän aina voi-sokerivaahtoon.Enää en tee noita määriä, mutta yhä niitä käytän. Vatkainta käytän paljon kaikenlaiseen. Se on yksi parhaita keittiövälineitä.
-
Donpate hehkutti yömyöhään ( aamutuimaan ) rasvaisen keitinpiirakan ihanuutta.
Osallistun nokittamalla Lahden torin legendaarisen Helmi Mynttisen keitinpiirakoilla. Ostimme tyttären kanssa Helmiltä omenapiirakoita kahville ja Matille ja miulle iltapalaksi kaalipiirakat.
Helmi ja Siiri Rantanen ovat Lahden ' First Ladyt' meidän kaupunkilaisen sydämissä.
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2015/04/20/maailma-on-taas-mallillaan-mynttisen-helmi-myy-piirakoita-lahden-torilla---ja-sai-oman-fanisivustonkin
Tytär kirjoitti ja näytti piirakat facebookissaan, ja monet ent. lahtelaiset olivat ihmeissään, että vieläkö Helmi jaksaa tehdä torikauppaa.
Googlasin myös eromangan. Hieno puoti ! Onko se suvussa ?
-
Havaintoni mukaan rouva käyttää suklaalevyyn isojen veitsien sijaan juustohöylää tai -raastinta. Lämmittää suklaan ensin pehmeämmäksi.
-
R-m kirjoitti, "Googlasin myös eromangan. Hieno puoti ! Onko se suvussa ?"
Ei ole suvussa, faija siitä kyllä joskus kertoili. Leipomon perustaneet Virjot olivat kyllä uskovaisia ihmisiä. Leipomolle nimeä etsiessään pyöräyttivät karttapalloa ja tökkäsivät sormella, sormen alle jäi jokin etelämeren saari, luultavasti googlettamalla löytyvä Erromango, Tafea, Vanuatu.
Totta vaiko legendaa?
-
Kiva tarina, vaikea nimi. Vanuatu olisi helpompi. Mururoa veisi ajatukset ' murua rinnan alle'-asiaan, leipään.
Meillä on tänään ruokana kuoriperunoita ja metsäsienisoossi. Leivätkin ovat kuivahtaneita, mutta tänään pärjätään näillä rääppiäisillä, jotka jäivät viikonlopulta.
Sitä Mansipaanin linkittämää punajuurikakkua on vielä kahvileiväksi. Se on niin tuhtia tavaraa etteivät jatkuvalla laihiksella oleva suku sitä ' kuin maistoi'.
Tein siihen sittenkin sen kuorrutteen, sillä sai peittoon enimmät punajuuren maut.
-
Sain naapuriltani ystävällisesti muutamia litroja suppilovahveroita. Nyt kokeilen suppilovahverokeittoa tämän: http://www.maku.fi/reseptit/se-paras-suppilovahverokeitto mukaan. Monesti nuo reseptit suurpiirteisyydessään eivät paljon anna armoa kokemattomammille kokeille: "kuullota hetken aikaa sipuleita". Mikä on hetken aikaa jos haluaa päästä hapokkuudesta kunnolla eroon? "kääntele hieman". Mikä on hieman että saadaan tarpeeksi kypsä muttei ylikypsä tulos? Haluan millintarkkoja ohjeita riittävine kuvauksineen ja perusteluineen, kiitos. Jo siksikin että makuja on monenlaisia, toiset tykkäävät happamasta ja "al dente"- tyyliin kovista vihanneksista, toiset eivät.
-
^Sanoisin ohjetta kokeilemattakin, että minun makuuni sipulia on ihan liikaa. En varmaan pistäisi puolikastakaan, muuten tulee suppiksella maustettu sipulikeitto. Ja hakkaisin sipulin todella pieneksi ja kuullottaisin sitä miedolla lämmöllä pitkään. Ei siitä oikein ylikypsää voi tulla, kunhan katsoo että tosiaan kuullottuu eikä kärähdä.
Sienissä pysyäkseni, söin äsken koeannoksen hallavahakasta, eli paistoin voin kera niitä mitä yöllä kypsensin ilman voita enimmät nesteet haihduttaakseni. Aika limainen suutuntuma. Tälle(kin) sienelle varmaan kuivaaminen olisi ollut parempi säilöntätapa? Valmuskanjalkoja olen kuivannut ihan vain huoneenlämmössä ja nyt jauhoin hienoksi jauhoksi, se vaikuttaa oikein käyttökelpoiselta tuotteelta maustamaan keittoja tai kastikkeita. Ehkä pitäisi oikeasti hommata se kuivuri, jos tulee vielä tällaisia sienisyksyjä joskus. Harmi kun en tänään tai huomenna ehdi enää viimeisiä valmuskoita ja niitä hallavahakkaita hakemaan, niitä kyllä olisi. Torstaina pitäisikin sitten jo tulla lunta.
-
Kiitti vinkistä öppiäinen. Maku oli ihan ok, tosin kasvisliemikuutio jota käytin oli joku luomuversio ja se värjäsi soppaa vihertäväksi. Siinä oli kai jotain porkkanahippusia jotka killuivat sopassa oransseina pisteinä. Kaupassa oli savunmakuisia sulatejuustoviipaleita, joita ostin tavan sulatejuuston sijasta. Virhe. Tämän merkin viipaleet eivät sulaneet keittoon! sopassa lillui juustoviipaleiden kovia reunaosia ruskeina nauhoina, ja itse juustokin suli jännästi vain paloiksi, vaikka pidin levyä sen vuoksi kutosella jonkin aikaa. Ei auttanut. Sieni oli hyvää mutta vähän niljakasta; epäkypsää? En ole ollut varsinaisesti sieni-ihmisiä juuri tuon rakenteen, -ei maun takia. Sienisalaatti on kyllä hyvää ja monet sieniruoatkin. Niljakas suuntuntuma siis.
-
^Suppis on kypsänä herkästi sitkaanniljakas. Varsinkin jos on välillä pakastettu. Se on parasta säilöä kuivaamalla, niin ettei käytä liikaa lämpöä. Hyvä huoneenlämpö riittää. Sitten murentaa kuivattua sientä keittoon. Jos käyttää tuoreena niin pistää hyvin pieneksi veitsellä ensin.
Kaiken kaikkiaan se ei ole mikään suosikkisieneni muutenkaan. Parasta siinä on bongailu sammalen seasta, ja (yleensä) toukattomuus. Mahanpurusieneksi jotkut kutsuvat.
-
Keitin munia, yksi päätti kuoriutua omia aikojaan. Siis kun rupesin kaatamaan vesiä pois niin kattilassa oli normaalimunien seassa yksi ihan siisti kypsä kokonainen kuoreton muna, ja kaksi isoa kuorenkappaletta. Sitähän nyt sattuu, että kuori poksahtaa keittämisen alkuvaiheessa ja kaikki on sitten valkuaisvaahdon sotkemaa, mutta tällainen itsestäänkuoriutuminen oli kyllä ensi kerta minun taloudessani!
-
Uppomuna ! jota minä en osaa valmistaa mitenkään, en edes vahingossa.
Aamiaiselle paistoin blinipannuissa meille molemmille löysät munat.
Tulimme Prismasta pienen Juhlakinkun kanssa. Hinta 5,45 /kg, vajaa kolmekiloinen otettiin koska hinnaksi tuli 15,15. Se on sopiva Pyhäinpäivän pöytään. Jätin sen hitaasti sulamaan jääkaappiin jossa on tasainen + 5 astetta.
Vähän etko-joulun makuja kun laitan sillitarjottimen ja kinkulle lanttukuutioita, ei muuta. Jälkikasvun aikuiset on nyt painonpudottajia, mutta lihaa ja lanttua syövät.
Tänään paistan vähän lohta ja teen muikkuruukun Matille huomiseksi. Itse menen Mukkulan Madamejen lounaalle Sibbe-taloon.
-
S-market myi -60 % -liputettua Heimon kalan savupippurimakrillifileetä, oli mielestäni mehevämpää kuin pippurimakrillit yleensä, ja pidin selkeästä sitruunan aromista myös. Yllättäen sen seuralaiseksi soveltui hapankaali :icon_eek:. Siis jotenkin ne intensiiviset maut vain mätsäsivät yhteen, kaali raikasti kokonaisuutta sopivasti. Tai ehkä minulla oli vain niin nälkä että kaikki kävi :icon_lol:
Oletteko tehneet hapankaalia itse? Saisikohan sen happanemisen alkuun pistämällä kaalinsuikaleiden väliin tuota valmiina kaupasta ostamaani?
Tänään kuitenkin vuorossa pseudovälimerellinen kalapata: 2 osaa seitiä, 2 osaa tomaattimurskaa, 1 osaa paprikaa. Lorauta pataan paljon oliiviöljyä, keitä tomaatista ja hienonnetusta paprikasta kastike, mausteeksi suolaa, mustapippuria, basilikaa, valkosipulimurskaa. Lisää kala ja anna kypsyä, ei haittaa vaikka hajoaa. Jos ei ole paprikaa käytä enemmän tomaattia, tuorekin käy, samoin muu vaalea kala. Pottumuusin kanssa olisi varmaan hyvä, mutta sitä en jaksanut vääntää vaan otin turkkilaista jogurttia.
-
Kaali saa käydä aluksi 2 – 3 vrk 20 – 24°C lämmössä, minkä jälkeen astia siirretään
15 – 18°C:seen pariksi viikoksi.
Okei, täällä on hyvä lämpö tuohon alkuvaiheeseen, mutta mistäs minä tuon 15 – 18°C tempaisen :017: Väännän patterit kiinni ja odotan että koko asunnossa on noin kylmää. Tai ehkä makuuhuoneessa? Tai ikkunalasien välissä? Sitäpä hapankaalipurkit kivasti somistaisivatkin!
Kaaliraastetta pitäisi myös nuijia ennen mehustamista. Sehän on raskasta hommaa. Kävisiköhän, että pomppisin kaalin päällä?
-
Olen pippurimakruillin ikiystävä, mutta savu-sellaista en ole syönyt.
Hapankaalia tein kerran vuosia sitten. Sain ohjeen jossa kaali ja ( porkkana( suikaloitu ) puu-nuijalla hakaten saatiin mehustumaan. Satsin joukkoon ( päälle muistaakseni ) laitettiin hapanleivän palanen. Sankoa pidettiin huoneenlämmössä vuorokausi tai pari, jonka jälkeen leipä otettiin pois ja hakkelus siirrettiin lasiseen säilytysastiaan ja jääkkaappiin.
Tämän tarkempaa ohjetta en anna. Muistan että kyllä se hiukan samalta maistui kuin
lappeenrantalainen jota meillä on usein kaapissa, nytkin.
Tässä asiallinen ohje jossa ei ole leipää: https://www.martat.fi/reseptit/hapankaalin-valmistaminen/
Se Prisman ' juhlakinkku' oli maultaan ja olemukseltaan fiasko. Varmaan juuri tästä plaadusta ulkomaalainen liha-ihminen Ilta-Sanomissa moitti suomalaisia kinkkuja mauttomiksi, kuiviksi, navetalta haiseviksi. Tämä oli just sitä. Ei kyllä haissutkaan miltään.
Voissa paistamalla ja suolaa ja valkosipulimaustetta lisäämällä sain siitä jotakin jota saattoi syödä runsaan sinapin keralla. Jälkikasvun isä jopa tykkäsi, joten lahjoitin hänelle loput. Hinta-tappiota ei näinollen tullut.
Sillilautanen onnistui ja masikat kermavaahdon kera maistui kuten pitääkin.
-
Löysitkin saman ohjeen jota minä niin kauan hain, että ehdit ensin. :023:
-
Tänään makaroonilaatikko: 1kg jauhista, 3 sipulia, 500g makarooneja, 1,75l vettä, 2 lihaliemikuutioa ja suolaa ja mustapippuria. Koskenlaskian jämä ja pintaan mustaleima raastetta. Vie kielen mennessään.
-
Paistoin hirvenvasan maksaa . Kyllä se oli hyvää. Maun ero naudan tai porsaanmaksaan on selvä. Perusmaku mieto, rakenne kevyt, mutta maussa hieno metsän aromi, rosmariininen. Johtunee havu-ravinnosta.
Mausteena oli vain kuullotettua sipulia, suolaa ja hiukan valkopippuria.
-
Eilen paistoin koe-erän rahkapiirakoita. Noudatin tätä ohjetta:
https://www.valio.fi/reseptit/rahkapiirakka-1/ taikinan osalta täysin, mutta täytteeseen en laittanut sitruunanmehua, vaan raastettua appelsiinin kuorta ja kourallisen isoja rusinoita.
Otin kaulitusta taukinasta muotilla pyöreita kakkuja, n vajaan 1 cm paksuisia. Painoin
lasipurkin pohjalla niihin kuopat. Voitelin munalla reunat ja kauhoin jokaiseen kuoppaan sopivan määrän täytettä.
Loppu oli sitten ' herrassa', ja hän oli hyvä.
Sunnuntaina leivon saman satsin seurojen yhdeydessä pdettäviin adventtimyyjäisiin.
-
Maksa on hyvää kun ei kypsennä liikaa, tulee kuivaksi.
-
Totta. Minäkin olen oppinut vasta jokunen vuosi sitten tuon oikean paistotavan, siivut leikattava riittävän ohuiksi, paistetaan vain pari minuuttia puoletaan .Siivut otetaan kuumalle tarjoiluastialle. Pannulle kaadetaan tölkki kermaa ja hiukan vettä, suolataan ja pippuroidaan. Kastike eri kippoon. Jos tykkää sipulista, kuten me, on erikseen ,etukäteen kuullotettu sipulirenkaita kasarissa tms. sopivassa paistoastiassa. Sipulit maksan päälle. Tarpotaan esim. muussin ja puolukkasurvoksen kera.
Äitini paistoi maksaa kauan ja lisäksi keitti kastikkeessa. Se oli sitä sen ajan tapaa kun omat possut teurastettiin ilman lihantarkastamon valvovaa silmää.
Kalakin tönkkösuolattiin jotta lapamato varmasti kuoli.
-
Opin joskus sellaisen "reseptin", että sipulirenkaar pannulle ja kuullotettiin. Joukkoon lisättiin maksasuikaleet joita "tökittiin" pannulla, oikeasti kamat oli pannulla ja tökittiin lastalla, niin että harmaantuivat. Kaadettiin kerma päälle ja kiehautettiin, suola ja valkopippuri toimii mausteena hyvin. Tarjoillaan perunoiden tai muussin kanssa+ puolukkahillolla.
-
Pikku-Kallelta kysyttiin pyhäkoulussa, luettiinko heidän perheessään ruokarukous ennen jokaista ateriaa. Pikku-Kalle vastasi ylpeänä:
– Ei meidän tarvitse, meidän äiti on aika hyvä kokki.
-
Meidän kohtalainen kotikokki, siis minä, kokkaan huomisille kävijöille, herttoniemisille,pöytäänpantavaa.
En nyt joulupöytää kata, vaan syksyisen metsän satoa ' laareistani'. On tulossa hirvenvasaa vatkulina, ja suppilovahverokeittoa, sekä lämpöisiä uunileipiä keiton kanssa.
Tänään teen vatkulin, se on jo porisemassa. Huomena ehdin muut aamupäivällä.
Tortut kahville syntyvät kädenkäänteessä. Kaapissa on Rainbow´n makoisia karpalopikkuleipiä. Pakasteesta otan tarvittaessa rahkapiirakoita.
-
Kotikokista ravintolakokiksi?
Joskus tekisi mieli perustaa jonnekin "ulkomaille" ravintola, josta saisi suomalaista ruokaa jostakin 50 vuoden takaa. Sellaista mitä kotona oli. Ruokalistalla siis makkarakuppeja (sipuliteemakkaraa pitäisi olla), läskisoosia, paistettuja silakoita, kaalilaatikkoa ym. Vihannesten virkaa toimittaisivat porkkanaraaste, lantturaaste, kaaliraaste, etikkapunajuuret, suolakurkut ja puolukkahillo. Pöytään tuotaisiin maitopurkki ilman eri tilaamista, kuten nykyään saa ravintolassa kannullisen vettä. Vettä jos haluaa niin sitä pitäisi pyytää, ja tarjoilija kohauttaisi kulmiaan ja toisi kannullisen jotain haaleaa kraanasta valuttamaansa.
-
Muistanet ajan kun maitoa myytiin pusseissa, olikohan heti irtomaidon jälkeen vai oliko se pulloissa jossain vaiheessa. Pussit innoiti mattojen kutomiseen ja ties mihin, muistan mummoni niitä leikanneen matonkuteiksi.
-
^Joo, hämärästi muistan pussimaitoajan! Kamalin "innovaatio" ikinä. Sellainen kun leviää kassissa, niin johan pitääkin uusi kassi hommata. Vaikka sitten sellainen maitopusseista kudottu. Ja oli kanssa sellaisia kannuja, joihin maitopussin sai sopivasti sujautettua.
-
Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa persimonia. Hedelmä on kaunis ja kypsänpehmeä, mutta liian makea makuuni. Siksi en niin suuresti välitä banaaneistakaan vaikka niitä syön koska ne ovat niin käteviä ja ravinteikkaita eväitä ottaa mukaan töihin. Kaipaan tiettyä hapokkuutta mitä esim. mangossa ja ananaskirsikoissa ja ananaksessa ja suuressa osassa hedelmiä on. (Verigreippi-tuoremehu on ihanaa isolla iillä) Kokeilin paistaa persimonia ja taatelia kinkunviipaleiden kanssa. Ihan ok, taateli parempi, jotenkin mausteisempi maultaan. Sitten kokeilin -koska nyt olen hankkinut sen tehosekoittimen :) - sekoittaa persimonista ja ab-jogurtista smoothien. Laitoin sinne vielä vähän tyrnimarjoja, pihlajanmarjoja,( siis muutama ) hiukan fariinisokeria ja persikan makuista muruteetä. Hyvää tuli, sain juuri sen pienen hapokkuuden jota kaipasin. Mutta ehkä olisin voinut laittaa enemmänkin hapokkaita marjoja, happamuus hukkuu melkein täysin persimonin makeuteen. Mutta ei siltikään niin hyvää kuin yksinkertainen banaani-mansikka -smoothie johon tulee lisäksi hiukan maitoa, fariinia ja vaniljasokeria.
-
Olemme siis vastakohdat. Minä en voi juuri appelsiiniä tai mandariinia syödä, olen liikahappoinen. Puolukat, jokapäiväinen ruoanlisuke meillä, ei käy minulle ilman sokeria. Matti on vähähappoinen kuten koko perheensä oli. Sanovat että vähähappoiseen vatsaan tulee helpommin vatsasyöpä. ??? No, niinhän niillä anopin vanhemmilla ja siskoilla olikin.
Minun mieluisimmat ovat juuri banaani, persimoni ja päärynä.
Syön kutakin joka päivä, banaania vain puolikkaan
Otin juuri uunista kaksi joululeipää, sekä keitin myös sinapin.
Aina näkyy puuttuvan tai loppuvan ainekset, nyt öljy, etikka ja hunaja. Kirjoitan heti muistilappuun, muu ei auta jos aion saada tarvitsemani kaupasta kotiin. :017:
-
Aamulla varhain panin rasvasillit likoamaan. Illalla niistä tulee Lasimestarin silliä.
Kauppareissu otti voimille, mutta jaksoin panna kotikaljan käymään ennen kuin kävin päiväunille.
Eilinen Huuto syvyydestä otti voimille rankkuudessaan, uni tuli vasta puoliyön jälkeen ja oli katkonaista ja unet pahoja.
Pohdin tarvitaanko meidän kahden hengen joulupöytään sillien ja graavilohen lisäksi mätiä. Alan päätyä siihen ettei tarvita. Jälkikasvu tulee Tapaninpäivänä kahveille jossa on myös jotain suolaista.
-
Aamulla varhain panin rasvasillit likoamaan. Illalla niistä tulee Lasimestarin silliä.
Apropos, silliohjeita juuri tutkin. Olen menossa joulukylään ja lupasin viedä lasimestarin silliä ja rosollia, arvostavat sellaisia. Hieman vaihtelua etikan, veden ja sokerin suhteessa, mutta 1 : 2 : 1 näyttää pätevältä. Marttojen ohje on imelämpi.
Olen ostanut apteekista kertakäyttöisiä kumihanskoja, vetäisen ehkä sellaiset käteen kun punajuuria rupean pilkkomaan. Aina en viitsi. Maalaushommissa kyllä aika ehdottomia.
-
Mielestäni persimon sopii mainiosti juustotarjottimelle pehmentämään esim. sinihomejuustoa. :023:
Samoin hedelmäsalaattiin tai marjasalaattiin pehmentämään happamampien hedelmien tai marjojen makua.
-
Jos Riitta tarkoittaa happamuudella tuota ph-dieettiä mistä on paljon puhuttu, niin yllättäen sitruuna ja greippi toimii päinvastoin eli muuttaa happamuutta enemmän emäksiseksi. Happamuutta lisää liha, vilja, kahvi, makeat hedelmät, maito, munat, sokeri ja suola. Emäksisyyttä lisää kasvikset, juurekset, sitruuna, tattari, hirssi jne., yleensä lehtivihreää sisältävät kasvit. Yleensä taidetaan ajatella että länsimainen ruokavalio on liikaa happamoittava. Kaikki ei toki allekirjoita ph-dieetin merkitystä. (Viime syksynä tuli lueskeltua näitä asioita)
Pitäisi tehdä (tilaus äidiltä) jouluksi glögijuustokakku, piparipohjalla. Olen kerran sitä tehnyt ja oli hyvää.
-
Vuosikymmeniä sitten kun vatsavaivojen takia lääkäri otatti ns. ' koeaamiaisen', ilmeni että vatsahapot olivat kaksinkertaiset. Silloin kiellettiin kahvi tyystin.
Nyt viimekeväisen sairastelun jälkeen olen saanut tyytyä neljään kupilliseen päivässä.
Happamat eivät vain maistu minulle. Jo, jos ajattelen puolukoita, tulee hapan vesi suuhun. Piimästä kyllä pidän ja se on hyväksi vatsalle.
Karppaukseen en uskonut, eikä se tainnut suosikkidietiksi tullakaan. Täällä monet kertoivat sitä kokeilevansa.
Minä syön paljon hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja kalaa, silleen lautasmallin mukaan. Liha ei enää ole herkkuani, mutta silti laitoin äsken kinkun uuniin.
Kotikalja on kahdessa 3,5 ltr kanisterissa jatkokäymisessä.
-
Otin kinkun uunista ja toppasin ruisleipäpalaa paistinrasvaan joka oli valunut kinkun alusastiassa oleveen vesitilkkaan. Näin testasin maun ja suolan, ja hyvää on.
Nämä vanhusten jouluvalmistelut suoritetaan hitaasti ja hartaasti, jokaisesta vaiheesta nauttien.
Matti ' nauttii' parhaillaan haristuneiden funkis-tuolien liimaamisesta autotallissa.
Illalla on perunoiden keittäminen ja kuoriminen tuuvinkia varten. Yön yli se imeltyy ja aamulla pannaan uuniin kaksi isohkoa laatikkoa. Toisen saa tylleröiden äiti.
Suolasienet saavat liota huomis-illasta lauantai aamuun. Sitten on niiden silppuamisen vuoro, samoin rosolli-tarpeiden. Viimemainitut laitan ensin jokaisen lajin omaan rasiaansa ja vasta aattona sekoitan sallaatin. Meillä pidetään, että siinä pitää olla silliä ja etikkaa.
Lohi on graavattu ja on pakastimessa josta toinen file otetaan itselle aattona. Se on kohmeisena mukava leikata, saa ohuita siivuja. Toisen varaan tapaninpäivän vieraille pienten karjalanpiirakoiden kanssa syötäväksi.
Homperskat pyöräytän vasta huomena kun siirappi puuttuu talosta.
Terveisiä Sieviin pikku-mummulle !
(https://www.cosgan.de/images/midi/haushalt/h071.gif)
-
No onpahan sinulla paljon jouluvalmistelua kokkaamista ja leipomista!
Ymmärrän että suuri ilo tällainen!
Mukava lukea.
Meillä vain kinkun paistaminen, valmiit laatikkoruoat kaupasta...siinä se...
Torttuja koitin itse väsätä...on ne hyvän makuisia kyllä...vaikka ulkonäkö sitä sun tätä.. :039:
-
Paljon vähemmän on nykyään kuin silloin kuin kaikki tulivat jo aatto-aamuna puurolle. Äiti, isä ja velikin elivät.
Nyt tylleröt vanhempineen tulevat aatonaattona saunaan ja puurolle. Aatto ja Joulupäivä on varattu itsellemme, mutta Tapanina rysähtää. Silloin tulevat muut paitsi herttoniemiset. He olivat viime sunnuntaina. Heille tulee ystävän koira hoitoon jouluksi.
Tyttäret eivät kumpikaan enää syö perinteisiä jouluruokia. Toinen paistaa blinejä, toinen poronfilettä. Minäkin yritän uudistua joka vuosi, mutta tulos on aina tämä: kinkku, laatikot, sillit, rosollit ym.
Nyt puuttuvat maksa- ja hukipaté, mädit, silakkarullat hyytelössä. Etenkin makeista jälkiruoista ja monista leivonnaisista olen luopunut. Ensin pakon edessä, nykyään mielelläni.
Minulla on hyvä ' kodinkone' merkkiä Matti, joka kuorii perunat ja paloittelee rosolliin tarvittavat. Yhdessä on mukava tehdä !
Olen ollut joulumielellä koko adventin ajan. Joulumusiikkia kuuntelen pitkin päivää ja illalla.
-
:eusa_angel: :eusa_angel: :eusa_angel:
No juu, nämä valmistelujen määrät riippuu tietysti paikalla olevasta väestön määrästä!
Vai tapanina rysähtää... :023:
Meillä rysähtää tällä tietoa vuoden vaihteessa, siihen pitää jotenkin varautua.
Tällaisia rysähdyksiä on mummujen ja pappojen kiva odotella! :eusa_angel:
-
Ja minä en valitettavasti mikään kodinkone ole....tiskikoneen täyttö ja tyhjennys
ja käsitiskikin sujuu.
Yhden sortin sairaus rajoittaa hommiani jonkin verran...siksi mm. torttujen kauneus kärsi...
Mutta tavoitteita pidän yhä yllä, mm. leipomisen suhteen... :023:
-
Kävin kalassa, sain lohta ja lipeäkalaa, mutta en haluamanilaista silliä. Enkä myöskään haluamanilaista nättiä lasipurkkia sillille. Lasimestarin sillin ideahan on se, että se on hauskan värikästä purkissa, ja siksi se onkin juuri lasimestarin, kun mestari osaa puhaltaa sille astian jossa se on edukseen. Eikun kieli vyön alla jatko-ostoksille. Myös ihan tavalliset 400 gramman voipaketit olivat lopussa.
Niin joo, graavaisiko sitä lohen nyt jo, ja pistäisi pakastimeen? Lähden jouluksi kavereille kylään ja he harmittelivat, kun fileerausveitsi unohtui kesämökille, niin lohesta ei saa ohuita siivuja. Itse kyllä tykkään paksummistakin lohipalasista. Tässä on kuulemma maakunnallisia eroja, lännessä leikataan sormenpaksuisia pökäleitä ja idässä läpikuultavia hiutaleita. Kai kun idässä lohi on suolaisempaa niin ei sitä voi paljon kerralla ottaa. Ostin siis lohta kun kauppahallin myyjä sanoi ettei uutta enää ennen joulua tule.
-
Torttuja koitin itse väsätä...on ne hyvän makuisia kyllä...vaikka ulkonäkö sitä sun tätä.. :039:
Lapsuudenkodissani oli sellaisia D-mallisia joulutorttuja aina, se on vähemmän vaativa tapaus.
Ja jos tulee rumia torttuja niin ainahan voi nautiskella silmät kiinni.
Seurustelin kerran yhden tyypin kanssa jolla ei ollut sitten minkäänlaista avaruudellista hahmotuskykyä, ja hänelle oli ihan ylivoimaista ajatella, miten ne joulutortun sakarat pitää asetella. Onnistui sitten taittamaan ne niin, että seurauksena oli enkelinmallinen torttu. Siitä lienee olemassa valokuvakin, pistän näytille jos löydän sen digimuodossa.
-
Kävin kalassa, sain lohta ja lipeäkalaa, mutta en haluamanilaista silliä. Enkä myöskään haluamanilaista nättiä lasipurkkia sillille. Lasimestarin sillin ideahan on se, että se on hauskan värikästä purkissa, ja siksi se onkin juuri lasimestarin, kun mestari osaa puhaltaa sille astian jossa se on edukseen. Eikun kieli vyön alla jatko-ostoksille. Myös ihan tavalliset 400 gramman voipaketit olivat lopussa.
Hyvin olet kyllä perillä näistä lasimestarin silleistä, puhaltavista lasimestareista myöskin...
että eiköhän silleillesi vielä sopiva lasipurkkikin löydy. :023:
-
No onpahan sinulla paljon jouluvalmistelua kokkaamista ja leipomista!
Ymmärrän että suuri ilo tällainen!
Mukava lukea.
Meillä vain kinkun paistaminen, valmiit laatikkoruoat kaupasta...siinä se...
Torttuja koitin itse väsätä...on ne hyvän makuisia kyllä...vaikka ulkonäkö sitä sun tätä.. :039:
Mullakin toi jouluruokien teko jää muiden hartioille.
Kerran yritin uunissa laittaa kalkkunan, mutta siitä tuli niin kuiva, että oli enempi tuskaa sitä narskutella.
Soittelin kaikki kaverini läpi ja kysyin neuvoja, mutta eihän siitä ja loppuvaiheessa taisin jo juoda jouluviiniäkin, niin paljon, että se taidemuoto taisi voittaa.
Jouluruuat on kyllä mitä parhaita ja toi mainitsemanne lasimestarin silli, onkohan nimi siitä sen väristä, mutta yksi parhaita anteja joulupöydässä.
Toinen on porkkanalaatikko, mutta paras jouluruoka on rosolli sen vaahdon kanssa.
Hyvää ja rauhaisaa joulua.
-
^Minusta kalkkuna on jokseenkin aina kuivaa, oli sen laittanut kuka ja miten hyvänsä. Itse en ole yrittänyt. En tiedä onko se sitten vähän kuin kana, siis tarkoitan kana eikä broileri, eli rikkimennyt munakone: Parhaimmillaan antamassa makua liemeen ja kastikkeeseen, ei niinkään isona lihaköntsänä. Ja jänis samaa sorttia kuulemma, tosin siitä minulla ei ole omaa kokemusta.
Mutta nytpä testaan appenzeller-juustoa ja jouluolutta. Tuo juusto sillin, rosollin, makean limpun ja maltaisen oluen kanssa on aika pistämätön yhdistelmä!
-
Kyllä noi uskomattomat yhdistelmät joskus toimii ja toivonkin jotain kommenttia miten sulla kävi?
Kokemusta on jänöstä joka jäi syömättä kun oli erehtynyt joskus entisessä elämässään ehtinyt loikkia vapaana. Vaimo vain katsoi taivaan sineen ja sanoi ettei maistu.?
-
^Siis tuon yhdistelmän olen jo vuosia sitten testannut ja hyväksi todennut. Tosin tuo Mufloni Joulupukki ei ollut ihan sellaista olutta mitä siihen haluaisin, joten sitä en osta lisää; jouluksi jotain muuta. Juusto on turhankin maukasta. Silliä nyt ei vielä ollut valmiina, kun liemi on vasta jäähtymässä.
Toinen oiva jouluyhdistelmä on graavilohi, sienisalaatti, voi ja pelkästä rukiista tehty leipä, ja kyytipoikana punaviini. En nyt osa sanoa mikä rypälelajike on paras. Sienisalaatissa ei saa olla liikaa sipulia ja sen pitää olla ihan hienoa, ja pelkistä rouskuista teen (mieluiten haapa- tai mustarouskuista). Jotain hapanmaitotuotetta mutta ei liikaa, salaatin ei kuulu valua, kun lautaselle nostaa reilun keon.
-
Kyllä n.80` naudan paahtopaisti hakkaa monta ylikypsää tuotetta, oli sitten valmistaja kuka tahansa. Nää on kuitenkin loppujen lopuksi makuasioita.
Tässä vaiheessa en malta olla kiinnittäättä huomioa kastikkeen osuuteen. Jos pihtaat kastikkeessa niin miksi yleensä ottaen valmistat ko ruokalajia? Kastike kruunaa ruoan, sanoo vanha koulukunta.
-
^Kastike on usein parempaa kuin ns. itse ruoka. Vierailin viime kuussa kaverillani, hän paistoi kyljykset ja ne olivat kovin sitkeitä, mutta kastike oli aivan ihanaa. En tiedä mitä kaikkea siinä oli, mutta teki sen samalle pannulle kyljysten kanssa ja oli siinä ainakin kookosmaitoa tai -kermaa, sipulia ja tomaattia. Juuri sopivasti hapanta ja suolaisuutta ja pippuria ja ripaus makeutta, ihan hyvän ravintolan soosin tasoa. Ylistin ruokaa niin että kokki jo rupesi vähän kiusaantumaan :003:
-
Joskus kun reissaan näillä laivoilla Viroon tai Ruotsiin tai Venäjälle, niin olen sanonut kanssa matkustajille että voisin vaikka juoda tätä kastiketta, hyvä kastike on kruunu aterialle.
En välitä näillä matkoillani trendiruoasta, vaan perus setistä josta löytyy joskus ylläreitä.
Nyt mulla on valittu useapaa eläintä joista kehittää safkat tilanteen mukaan joulupöytään.
Tää on mun ala, kaloja pois sulkematta.
-
No nyt se selvisi: Kevytsuolattuja sillifileitä ei enää ole kaupoissa ihan vain siksi, että sanaa "kevytsuolattu" ei haluta käyttää tuotteesta, jossa on suolaa 8,5 %. Eli kyllä niitä on, mutta jollakin muulla nimellä. Minulla on kuin onkin juuri sitä silliä mitä haluan!
-
Donpate´sinäkin kokkaat ! :109:
Nyt on aatonaatonaatto ! Heräsin 5.30 ja laitoin 8 ltr kattilallisen jauhoisia perunoita kiehumaan. Matti auttoi kuorimisessa ja soseuttamisessa vaikka hällä on selkä ihan jumissa. Nyt tuuvinki imeltyy klo 13 asti, ja sitten uuniin n 4 -5 h, ensin 200 astetta 30 min sitten loppuaika 175 astessa.
-
Kokkaan kyllä, leipominen ei kiinnosta.
Joulusinapin tein eilen, aukaisee tukkoisenkin nenän, mutta on niin hyvää että vanha anoppini syö sitä pullan päällä :icon_xmaseek:. En tiedä kettä muuta jolla olisi moinen mieltymys.
-
R-m, mainitsit tuolla toisessa osiossa että "Just alle. 70 astetta on hyvä", siis kinkun kypsyytenä, se ei meillä tekisi kauppaansa. Kinkku syödään meillä hieman ylikypsänä, uunista ulos n. 80 asteisena, mutta näähän on niitä makuasioita.
Paahtopaisti jonka paistan vielä tänään saa jäädä hieman alle 60"c.
-
Ei, siinä on virhelyönti jos on 70. Pitää olla just 79 astetta niinkuin nyt meidän kinkku onkin.
Nää vanhat näpyttimet epäonnistuu usein. :icon_xmasrolleyes: nyt nolottaa.
-
Lohta tässä graavailen... piti tulla välillä katsomaan, minkä verran sitä suolaa laitettiinkaan. Vastamurskattu valkopippuri tuoksuu kutkuttavan ihanalle. Rosollin perunat ja porkkanat kiehumassa. Samoin alelaputetut karjalanpaistilihat, jotka muuten vain nappasin mukaani. Kypsennän keittämällä, mausteena inkivääriä, valkosipulia ja soijakastiketta. Juuriselleri, sipuli ja porkkana sopisivat mukaan myös hyvin.
-
Pilasin lipeäkalan :voiei:. Olin ostanut kauppahallista hienon puolimetrisen lipeäkalafileen sekä kinkusta sahatun lieriön, suunnilleen samankokoiset, ja tietenkin tänään kun piti se liha ottaa esilämpiämään paistoa varten, olinkin unenpöpperössä ottanut kalan. Teräsvatsaisena aion kyllä syödä sen vielä itse, mutta muille en tietenkään syötä. Ei muuta kuin kauppaan saalistamaan viimeisiä niitä muoviin käärittyjä palasia...
Myös piparit ovat kamalia, kun pistin epähuomiossa taikinaan liikaa jauhoha. Silli sen sijaan on niin älyttömän hyvää, että joudun tässä pidättelemään itseäni, etten söisi kaikkea vaan jättäisin muillekin.
-
Lueskelin noita aiempia tekstejä ja olin maininnut naudan paahtopaistin kypsyydeksi 80". Sehän ei meillä pidä ollenkaan paikkaansa, vaan nyt mittari näytti 57" kun riipaisin paistin ulos uunista. Olis saanut olla vielä hieman punaisempi sisältä, mut nyt on enemmmän muun porukan mieleen.
-
No nyt se selvisi: Kevytsuolattuja sillifileitä ei enää ole kaupoissa ihan vain siksi, että sanaa "kevytsuolattu" ei haluta käyttää tuotteesta, jossa on suolaa 8,5 %. Eli kyllä niitä on, mutta jollakin muulla nimellä. Minulla on kuin onkin juuri sitä silliä mitä haluan!
Vertailin ennen joulua S-ryhmän ja K-ryhmän halppissillifileitä. Pirkalla oli nimenä kevytsuolattu sillifile ja Rainbowlla vain sillifile. Kummassakin pakkauksessa merkintä suolapitoisuudesta 8,5 %.
-
Tänä jouluna tuo kinkku ei oikein tehnyt vaikutusta, mutta ihastuin tässäkin ketussa mainittuun suolakalaan; silliin ja graaviloheen. Miten hyvää laatikoiden kanssa. :P Heti kotiin tultua piti ostaa kokonainen suolasilli (kevytsuolattu mutta ei maun perusteella vähäsuolainen) ja silakoita, nyt kypsyy sekä silakkalaatikko että silakkapihvit pannulla. Kalassa on juuri sitä d-vitamiinia ja omega-rasvoja joita muuten saan liian vähän. (sellaisenkin vinkin olen kuullut että ne pienet ruodotkin kannattaa syödä jos haluaa hyötyä ravintoarvoista) Ainoastaan tuo suolan määrä vähän huolettaa, suolaa tulee helposti liikaa muutenkin.
Edit: Luin juuri jostain karppaajien ketjusta että kalan nahkakin kannattaisi syödä koska siitä saa kollageenia, mikä on ihon kimmoisuudelle ja nivelille tärkeää. Jos ei siis pelkää raskasmetalleja, koska ne tahtovat kertyä nahkaan.
-
Meillä syötiin tänä jouluna nyhtö kinkkua. Siis kinkku unohtui uuniin ja pääsi pikkuisen yli 90 asteiseksi. Liha oli priimaa ja hyvin mureaa ja kaikki tuli syödyksi. Rasvat ovat parvekkeella maitopurkeissa odottamassa vientiä. Muuta ei ole enää jäljellä.
Tuosta kalan nahan syömisetä sen verran, että syötyäni silakkapihvejä muutaman vuoden tauon jälkeen iski kauhea kihti. En saisi syödä kalan nahkaa. En pystynyt kuin vaivoin kävelemään ja nilkka oli turpeena eli lääkäri reissu siitä tuli.
-
Edesmennyt Liisa-neiti, sydänystäväni varoitteli myös kalan nahan syönnistä. En muista mihin se hänen tiedon mukaan vaikutti, ehkä juuri kihtiin.
Kyllä joulukaloista Lasimestarin silli valmistetaan nahkoineen, ja sellaisena se tuli syötyä. Sainko siitä flunssan ? :003:
Kinkku loppui tänään, laatikot eilen. Kaikki maistui todella hyvältä, ja hyvin teki kauppansa. Tapanina tarjosin lohta ja kinkkua leikkeleenä seisovassa pöydässä.
Tänään teimme yhdessä Janssonin kiusauksen avaamattomasta matjes-sillipurkista. Kermaakin oli jäänyt. Siis mitä taloudellisin ruokalaji.
Huomena teemme omatekoisen perunasalaatin ja kuumennamme nakkeja sille seuralaisiksi.
On myös 500 gr pakastekatkarapuja ja pullo cavaa, joululahjamme.
Toipilaana alkaa Uusi Vuosi, mutta huonomminkin voisi olla !
(https://www.cosgan.de/images/midi/xmas/m189.gif)
-
Uunista uhkuu nyt jouluinen tuoksu, sillä hölväsin possun paistin pinnan reilusti sinapilla ja korppujauhoilla.
Toiseen uunivuokaan kaadoin reilusti öljyä, lisäsin suolaa ja rosmariiniä. Pestyt perunat kuivasin ja lohkoin veneiksi. Pyörittelin se siinä pörerössä ja laitoin uuniin vajaa tunti possun jälkeen.
Yhdentoista aikaan uuniruoan pitäisi olla kystä. Talvisellä ilmalla talviruokaa lumitöiden tekijälle, Matille. Minulla on kurkku kipiä, ja lämmin tekee sillekin hyvää.
-
Ennen vanhaan sanottiin että, joka keittää ja paistaa se makean maistaa, ainakin jotain sinne päin. Pätee kyllä vieläkin vaikka elämme mikro aikaa.
Joskus aikionaan TV:stä tuli ohjelma jossa keittiömestarit arvioivat ruokia joita alasta innostuneet kokkasivat. Ohjelmassa oli vierailevana tähtenä Britti, keittiömestari Heston Blumenthal. Hän opasti kuinka saadaan maukkaat perunat uunissa, ohje löytyy Youtubesta, ohje vaatii hieman vaivannäköä mutta on helppo, ja maun voi päättää itse. Siinä kuoritut perunat keitetään ja kypsinä paistetaan pinnaltaan ruskeiksi, vinkkinä voisin sanoa että kannattaa valmistaa niin iso satsi kuin kulloinkin astiaan mahtuu, tuskin jäävät jääkaappiin pyörimään pitkäksi aikaa.
-
Mina muistan tuon sanonnan näin: Joka keitetyn paistaa, se makian maistaa.
Eli juuri nuo perunat hyvä esimerkki. Meillä kotona, kun ruokaa ei heitetty, niin kaurapuuron tähdekin paistettiin paistinpannulla. Ja hyvää oli. Voi pojat ja tytöt. :icon_wink:
-
Äitini saattoi laittaa hernesopan lopun lettutaikinaan. Herneletut maistuivat mainioilta.
-
Samaa metodia noudattaen tein siitä eilisestä pssupaistin lopusta kinkkukiusauksen. Matti hommiin, ja perunat oli kuorittu ja raastettu suikaleiksi, kuten sipuli ja lihakin.
Sekoittelin ainekset, suolasin ja pippuroin ja lorautin kermat pintaa. Tunniksi uuniin, ja siinä meillä huominen ruoka.
Tänään syötiin puolet siitä lahja-kuhasta. Se olikin aimo file´. Luulin kalaa näöltä kiloiseksi, mutta kuulema se olikin kaksi, kertoi käsi joka sitä käsitteli.
Minullahan on näkö kunnossa vain toisessa silmässä. :003:
-
Kaupasta löytyi tuore makrilli, ostinpa sitten sellaisen, kun sushipaikassa oli tullut syötyä ko. merenelävää raakana ja olin tykännyt. Kokeilin raakana siltään, limettimehun graavaamana ja paistettuna. Taisi olla se siltään-versio paras. Lihassa oli valmiiksi sopiva suola.
-
Meillä täällä maalla ei oikein kaupoista meinaa saada muuta kuin lohta/kirjolohta. Johtuu huonosta jäätilanteesta. Kalastajat ei pääse apajille.
Eilen kuitenkin onnistuin pyytämään K-marketin matalikolta komean mäti matikan. Se on harvinaista herkkua. Monena vuotena samasta paikasta on saanut vain poikamateita. Tytöt on olleet valmiiksi nyljetty ja perattu. En tiedä menivätkö niistä maksat ja mädit kauppiaan parempiin suihin vai möivätkö kalastajat ne sellaisina. Nyt vuoden päivät kauppaa pitänyt nuori mies ei ainakaan ole mateeseen kajonnut. :002:
Tiskin takana ollut tuttu myyjä arvasi heti, minut nähtyään, minkä kaloista haluan. Jäljellä oli vain lohta, kuhafilettä ja tuo yksi pullukkamahainen made.
-
Söin hernekeittoa tänään, terästettynä valkosipulin murskatuilla kynsillä ja sinapilla.
Kyllä taas jaksaa.
Paitsi, että kahvihammasta taitaa jo kolottaa. :kahvi:
-
Harvoin tässä ketjussa käyn....ei oikein ole aihetta...tiskaamisesta kehuminen ei taida
tähän aiheeseen liittyä...
Mutta nyt nippa nappa ennen ketjun sulkemista sellaista että teinpähän
itselleni iltaruoaksi ehkä 4 kerta-annosta makaroonilaatikkoa.
Ja ihan ilman neuvojen kyselemistä...mitä nyt netistä olin ohjeen kaivanut...
ja makaroonipussin kyljessä varsin selkeän tuntuinen ohje.
Ihan syöntikelpoista tuli, suolaahan voi lisätä syödessä, se taisi jäädä vajaaksi.
Mutta tulipa sotkua tekovaiheessa, vapisevin käsin touhutessa levisi väkisin hellalle,
osin lattiallekin...sitä varten on pölynimuri.
-
Kyllä tiskaaminen kuuluu kotikokin hommiin sekin.
Mie tein vaihteeksi tänään makaroonipadan, sarjastani: Kätketyt tähteet. :003:
-
Kiitos rohkaisustasi! :eusa_angel:
No joo...olen ollut havaitsevinani sivusta seuranneena, että taitavalle kokille ja leipurille
tiskaaminen on pakkopullaa...minultahan se tiskihomma sujuu jo rutiinilla.
Noissa muissa hommissa meikämannella suunta on vain ylöspäin! :023:
-
Tänään kokkaukset jäivät kokkailematta, oli muita hommia.
Siispä lounaaksi ostin mustaamakkaraa. Hapankaalia ja puolukkasurvosta oli kotona.
Äsken lämmitin viisi nakkia molemmille, ja taas hapankaalia ja oliiveja niille+ ketsuppia ja sinappia. Leipäkorissa oli vielä herkkuja, Rainbowin ruistaikinaisia ohuita kuorikoita, valkosipulimaustettuja.
Niistä kiittollisena, valmisruoka vapauttaa.
-
Toissapäivänä kyläkokkina, bongasin vanhaksi menossa olevan kesäkurpitsan ja kysyin saanko hyödyntää sen, ja kun lupa heltisi, pyöräytin ratatouillen, joka maistui jopa emännälle joka kuulemma ei yleensä munakoisosta välitä (siihen tuli sellaistakin). Kätevä tapa syödä kasviksia, joskin näin talvella himpun hintava. Lopuksi kuuntellimme Google Translatesta, miten ruoan nimi oikein kuuluu ääntää.
-
Iski taas vauhtisokeus kun menin nälkäisenä kauppaan, himassa rupesin katsomaan sapuskoja joita olin haalinut ja totesin ettei tästä ole välittömään nälän lievitykseen. Eikun takki niskaan ja Stadin kebabiin, tohon naapuriin. Nälkä lähti, mutta sit piti alkaa toteuttaa kakkos vaihetta. No rojuista syntyi lohipiirakka piirakkataikinaan, mutta ennen kuin riisi oli keitetty ja kananmunat keitetty ja silvottu,kevätsipuli, paprika ja suolakurkku pienitty, lohifile putsattu ja taikina kaulittu ja esipaistettu kevyesti, täytemössö parin kanamunan ryydittämänä vuokaan ja ylijäämätaikinasta ristikko päälle, niin meinas väsy iskeä.
Jälkien siivoaminen oli tosi työlästä se ei ole mun pravuuri mutta nyt on kipot ja kupit koneessa, onneks.
Nyt piirakka komeilee liedenpäällä kun en sitä raaskii yksin korkata, täytyy ottaa tirsat ja odotella vaimon rantautumista kodin auvoiseen satamaan, vasta sitten.
-
Herkuttelu jatkuu osassa III