Eräs tositarina kertoo, että pikku tyttö kysyi isältään mitä ne on ne körttiläiset. Isä vastasi, että ne on semmosia, jotka uskoo Paavo Ruotsalaiseen.
Paavo Ruotsalaisesta on tehty josjonkinlaista kirjaa, tutkimusta, näytelmää. Seuroissa puhutaan usein kuinka Paavo lähti seuramatkoille ja kuinka oli leivästä puute ja mitä lienee Riitta ajatellut, kun Paavo taas lähti ja vei viimeisen leivän jne. On tehty maalausta, piirrosta ja kipsikuvaa. Ei kai siis ihme, että herännäisyyttä sen kummemmin tunteva isä sanoo lapselleen, että körttiläiset uskoo Paavo Ruotsalaiseen. :roll:
Olen lukenut nyt Heränneen kansan vaellusta, jossa kerrotaan heränneitten muistelleen keskenään mitä vanhat heränneen kansan johtajat oli mistäkin asiasta sanoneet. Se ei sen kummempaa henkilön palvontaa ollut, muisteltiin vaan esim. Ukko-Paavon, N.K.Malmbergin jne. saarnoja ja neuvoja, jotka edelleen sattuivat ihmisten sydämiin.
Mielestäni on ihan ok, jos muistellaan ja seurapuheissa siteerataan jonkun vanhan heränneen sattuvia sanoja. Mutta minusta tuntuu, että Paavoa pidetään liikaa esillä. Joskus tuntuu, että hän menee jopa sen asian edelle, joka pitäisi olla meille se numero 1, eli Kristuksen. Toisinaan tuntuu, että Paavon nimi mainitaan seuroissa tämän tästä. Niinkuin Paavosta otettaisiin puheitten aiheet.
Korinttolaiskirjeessä Paavali kysyy, että hänenkö nimeen kansa on kastettu, että hänkö on ristiinnaulittu ihmisten puolesta. Kristukseen meidät on kastettu, Kristus on se, jonka puolella pitäisi olla. Hänestä pitäisi puhua. Totta kai Paavo Ruotsalainen on ollut hyvä saarnamies ja sielunhoitaja, ja niitä asioita hänestä kannattaa muistaakin, koska hänen sanoistaan saa nykyaikanakin ihminen paljon. Samalla tavalla voidaan kyllä muistella muitakin, vaikka Aku Rätyä.
Lestadiolaisuus-nimi tulee Laestadiuksen mukaan, mutta lestadiolaiset eivät silti mainitse koko ukkelia puheissaan tai muutenkaan muistele häntä. Lestadiolainen ystäväni sanoo, etteivät he itse kutsuisi itseään lestadiolaiseksi, koska ei heille Lars Leevi ollut ihmistä kummempi kulkija. He ovat uskovia ihmisiä, joita on aina ollut maailmassa, eivät he ilmestyneet tänne Laestadiuksen ansiosta. Lars Leevillekin synnit saarnasi ensin anteeksi joku uskovainen Lapin Mari. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin Paavo Ruotsalainen oli sielunsa pelastuksesta hyvin ahdistunut mies, mutta sitten vapautui, kun tapasi seppä Högmanin ja luki Hunajan pisaroita. Jospa joku viisaampi osaisi minulle kertoa miksi juuri Paavo on nostettu jalustalle, eikä esim. seppä Högmania, joka käsittääkseni auttoi Paavoa uskon asioissa ratkaisevasti? Tai miksi ei noita Malmbergeja, Niskasia, Malmivaaroja, Rätyjä ym., jotka ovat myös viisaasti paimentaneet heränneitten laumaa? Minua on alkanut ihan ärsyttää tämä Paavon esille tuominen ja korostaminen. Tekisi mieli puhua enemmänkin ruotsalaisista kuin heränneistä tai körteistä.
Toivottavasti minä en nyt ketään loukannut. Olen vain mietiskellyt tätä asiaa. Mielelläni kuulisin enemmän Raamatun sanaa ja Jeesuksesta seuroissa kuin Paavosta. Herättäjäjuhlilla oli myynnissä joku Paavo-kirja ja tympäsi jo ihan oikeasti. Olenko minä kenties päässyt vain sellaisiin seuroihin, joissa ei puhujille ole annettu kovin paljon muuta sanottavaa, kun olen niin paljon joutunut Paavosta kuulemaan? Vai onko joka paikassa seuroissa Paavo "paikalla"? Miten on asianlaita niillä paikkakunnilla, joissa herännäisyys on voimaakkaasti esillä ja seuroja pidetään paljon?
Aihe: Paavo Ruotsalainen (Luettu 5821 kertaa)