Aamuhartaus 25

[Pena]

Kyllä minä uskon, ettei suinkaan niitä ihmisiä ole tänne tullut. Tottapa te olette sellaisia vaivatuita kuin olivat ne, jotka tulivat sinne korpeen, jossa Daavid oli paossa Saulin vihaa, Adullamin luolaan, johon he saapuivat hänen luoksensa ja hän oli heidän päämiehensä*. Minulla on sellainen ajatus teistä, että te olette vaivassa ja velassa ja teillä on sama mieli kuin sen ajan ihmisillä, jotka kokoontuivat Daavidin luo. He olivat vaivan ja velan alla. Te kai olette Jumalan sanaa rakastavaa kansaa ja samalla olette oppineet siitä tuntemaan Jumalan tahdon, Jumalan mielen, ja on uskottavaa, että ette ole sitä ainoastaan kuulleet, vaan myös kätkeneet. Ja kuulkaa, silloin kun näin saa sana tehdä, se on saanut silloin avata omantunnon. Sellainen ihminen ei enää käsittele Jumalan sanaa nukkuvalla omallatunnolla, vaan valvovalla. Sana rupeaa tekemään käskemättä kipuja, tekee yhden ja toisen paikan araksi, ja niin tulee ihmisestä vaivan ja velan alainen.

Juho Malkamäki

*1. Sam. 22:1,2

[Pena]

Ja kuulkaa, mikä ihme siinä oli, että ne vaivan ja velan alaiset pakenivat siellä korvessa juuri Adullamin luolaan ja Daavid oli heidän päämiehensä! Mutta ne, jotka eivät olleet vaivan ja velan alla, ne olivat siellä Saulin puolella, kaikki ne olivat käsi kädessä etsimässä Daavidia ja hänen luokseen paenneita, niitä vaivan ja velan alaisia. Ja näin oli kaksi joukkoa sillöin, kahdellaisia ihmisiä: terveitä ja voimattomia, terveet Saulin puolella vainoamassa niitä, jotka olivat velassa ja Daavidin puolella. Ja niin on vielä tänäkin päivänä. Jumala tutkii joka ainoan ihmisen sydämen ja tietää, kenen omatunto valvoo, kenen nukkuu, Hän tietää, kuka on vaivassa ja velassa, kuka on jäämässä sille puolelle, jossa on Sauli ja vainomiehet.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Penan lainaus aamuseurat on parhaita.

[Pena]

Siinä Daavidissa kuvastuu se vaivattujen ja velallisten päämies, Kristus. Ei heidän ole hätä, vaivan-ja velanalaisten, heillä on päämies korkeampi kuin Daavid. Mutta onneton on niiden osa, jotka eivät ole kylmiä eivätkä palavia, jotka ovat sellaisessa välitilassa ja niitä on paljon. Saatanalla on niin monta virkaa, joilla se koettaa ehkäistä kristillisyyttä ja jumalisuutta, yrittää saada nukutetuksi niin, että ihmisestä tulisi vain pintapuolisia ja penseitä kristityitä. Ei se sallisi sitä millään, että sana vaikuttaisi. Ja kenessä se on sannut aikeensa menestymään, niin sellainen ihminen arvostelee niin terveenä puhujaa, tekee siitä selvää ja niistä, jotka ovat vaivassa ja velassa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta minkälaisia ovat ne, jotka ovat vaivassa ja velassa? Ne vievät hedelmän mukanansa, vaikka täytyisi niinkin sanoa, että minä raukka lähden taas tyhjänä kotiin. - Voi hyvät lapset, koettakaa tekin asettua Herran eteen, niin tulette näkemään mahdottomuutenne, kuinka minä olen niin heikko ja kehno ja tuntuu niinkuin olisin kaikki varoitukset ja viittaukset katsonut ylön. Kun sana saa tämän vaikuttaa, kyllä silloin rupeaa valittamaan Herralle omaa tilaansa ja ehkä kyynelin pyytää perhettänsäkin, että Jumalan sana saisi meilläkin sijaa ja saisi tehdä hedelmää. Ja kun tällä mielellä menee matkaan, niin silloin vie kalliin siemenen mukanansa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jumala on voimallinen, niinkuin täällä on jo puhuttu. Ja Hän on voimallinen niissä tänä päivänä, jotka ovat vaivassa ja velassa. Hän syventää ja syventää heitä. Jos taas tahtoo juonitella ja panna esteitä eteen Herran sanalle, niin ettei se pääsisi kyntämään omaatuntoa, tekemään siellä syvempään muokattua maata, hän jää itse kuitenkin syylliseksi. En sano, että tästä mitään voisin itse puhua, mutta meillä on elävä Jumalan sana ja niin monta elävää opettajaa näillä seuduilla, jotka sydämestänsä koettavat rukoilla ja kantaa sieluja Jumalan eteen, kirkoissa ja kouluissa, että ne Jumalan kanssa sopisivat - niin että tämä on otollisinta aikaa, mitä minä muistan.

Juho Malkamäki

[Pena]

Annetaan sanan painaa niin syvälle, että se sekä muokkaa maata että tekee hedelmää. Ja toivotaan, että Herra siihen antaa armonsa ja siunauksensa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kylmällä mielellä täytyy tulla teidän keskuuteenne. Siihen on omat syynsä: matkan rasitukset, paljo valvominen ja ihmisten vastahakoisuus, joka vetää pois tuosta mielestä, millä te tunnutte tänne olleen matkalla. Mutta kyllä kai meillä on kumminkin yhteistä sa mieli, mitä nuo kaksi viimeistä virttä ovat puhuneet, että toivomme että Jumala, joka on sallinut meidän tänne tulla, olisi ensiksi ja viimeiseksi meidän sydämiämme sytyttämässä ja tekisi sanansa täällä eläväksi sanaksi.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Pidän tästä seurapuheen pätkästä jossa on totuus jumalanihmisen todellisuudesta.
Ei aina olla parhaimmillamme.
On väärä luulo että uskova ihminen on aina onnellinen, onnistuva ja kaiken osaava.

Tämä tuo rinnalle, ainakin toisen samanmoisen.

Kaikki Herran hoitoon !   Amen.

[Pena]

Ja kun Herra pääsee elävällä sanallansa sydämeen, niin siitä syntyy tuon kaltaista kansaa, mistä tuossa virressä veisattiin. Kun Herra on luomassa uutta sydäntä, niin mieli on kipeänä siitä, että syyt omaan kovuuteen ovatkin omassa sydämessä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta on niin omituista, että missä Herra elävällä sanallansa pääsee seuraan, jossa kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, niin siinä voi olla yhtaikaa iloa ja murhetta, murheen kyyneleitä ja ilon kyyneleitä. Sitä ei voi vaikuttaa mikään muu kuin Kristuksen läsnäolo, ei voi kukaan muu itkeä ja iloita yhtaikaa kuin elävä kristitty. Se on muille mahdotonta. Siinä, missä Kristus on sanansa ja Henkensä kautta työtä tekemässä, Hän voi sellaista vaikuttaa. Sieltä nousee sydämestä aina uusia himoja, uutta roskaa ja uutta surkeutta ja sitä, joka on ennen aavistamatonta. Mutta se Herra, joka sitä ihmiselle ilmi tuo ja sydämen kipeäksi tekee tästä tilasta, hoitaa kumminkin omaa asiaansa ja synnyttää toivoa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Näiden virtten alla aukesi minulle se asia todeksi, että kyllä näitä juhlia on oikeasta päästä ruvettu alkamaan, kun pyydetään Herraa tulemaan ja tekemään sanansa täällä eläväksi. Ja kun meillä sellainen halu ja toivo on, saada elämää Herrasta, niin se toivo ei anna häpeään joutua.

Juho Malkamäki