Muuten hyvä aihe, mutta muiden yläpuolelle asettuminen eli opettaminen on epäkörttiläisenä kielletty huvi vertaisten joukossa.
Mikä lause taikka lauserypäs varsin lyhyessä alustuksessani oli mielestäsi toisten yläpuolelle asettumista?
Jos sana "opettaa" olisi puuttunut, olisiko alustukseni muuttunut sellaiseksi, että se ei tuolloin voisi loukata kenenkään omanarvontunnetta?
Olen työpaikallani joskus pidellyt erilaisia kursseja (olen siis opettanut), mutta kukaan tuskin on ajatellut, että minä olisin jotenkin väärässä mielessä kurssilaisten yläpuolella.
Olen myös ollut useilla kursseilla, joissa on opetettu erilaisia asioita. En ole kokenut, että opettajat olisivat olleet väärällä tavalla minun yläpuolellani.
Nykyään ihmiset ovat erikoistuneet eri aloille. Ala saattaa olla kovinkin kapea.
Syystä taikka toisesta on myös nykyään siten, että ihminen joutuu kouluttautumaan koko ajan.
Ei ole mahdollista, että hän voi hoitaa työtehtäviään ilman opettajia.
Välillä ihminen on opiskelijan roolissa, välillä opettajan roolissa.
Ihminen, joka luulee osaavansa jo kaiken taikka omaavansa riittävässä määrin tietoa taikka ajattelee, että nuo muut eivät omaa mitään sellaista, mitä minä en jo omaa, ei tarvitse opetusta.
Jos opettaminen/oppiminen on epäkörttiläistä, niin ehdotan, että körttiläisyys astuu sieltä korokkeelta alas tänne tavallisten ihmisten maailmaan, jossa ei pelätä opettelua eikä opettamista, vaan ymmärretään se opettamisen/opiskelun juju, jota tuossa muutamaa riviä aiemmin kirjoitin.
Eli ehdotan, että körttiläisyys päivittää tässä oppiaan.
Jos ei päivitä, niin toki hyväksyn senkin, koska haluan olla suvaitsevainen ja hyväksyä sen, että joku ei halua opetusta, kuin hyväksyä senkin, että jotkut eivät pelkää opetusta.
Aihe: Hyvä ja huono isänmaallisuus (Luettu 7507 kertaa)