Kirjoittaja Aihe: Näen Jumalan toisin  (Luettu 42600 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa hupa

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 71
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #15 : 20.11.06 - klo:15:17 »
Olen Lauran kanssa samaa mieltä: varsinkin miesten kuullen rassaa sanoa olevansa feministi, kun usein reaktio on se perinteinen "ai sä oot sitä rekkalesbojen miestenvihaajien porukkaa". Aivan kuin:

1. heteronainen ei voisi olla kiinnostunut naisten asemasta vaan se olisi lesbojen yksinoikeus

2. feministi vihaisi miehiä.

Pitänee rueta sanomaan vain ajavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Poissa de profundis

  • Kaivaa Siionin virsiä takataskusta
  • Viestejä: 53
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #16 : 20.11.06 - klo:15:20 »
edelliseen kohta 3: lesbo vihaisi miehiä.

Niin rasittava ennakkoluulo tuokin!
Nkosi sikelel iAfrika

Poissa vasenkätinen

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #17 : 20.11.06 - klo:16:08 »
Hei Hupa & Laura,

olette valikoineet miesseuranne väärin. Varokaa, lipsutte ennakkoluulojen tielle: miesten seurassa sitä ja tätä...miehet pelkää sitä ja tätä...

Minä olen huomattavasti kiinostuneempi ns feministeistä kuin ns perinteisiä malleja halajavista naisista, joita on paljon, ja joiden ratkaisuja yritän ymmärtää.

VK

Poissa hupa

  • Valoa vaikk' en näekään...
  • Viestejä: 71
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #18 : 20.11.06 - klo:16:13 »
Tuo ennakkoluulojen tielle lipsuminen on mielessä alituiseen ja sitä vähän pelkäänkin omalla kohdallani. Pitää tarkkailla entistä huolellisemmin.

Sitten tuo perinteisiä malleja halajavien naisten joukko, jonka mainitsit, vasenkätinen. Usko tai älä, minä kuulun heihin. Minä haluaisin olla kotiäiti ja vilkuttaa aamulla töihin lähtevälle miehelleni. Kysymys on siitä, että minulle feministinä olisi tärkeää, että jokaisella naisella olisi yhtäläiset mahdollisuudet valita, mitä haluaa tehdä, eikä tämän valinnanvapauden pitäisi olla sen rajatumpaa kuin miestenkään.

(Tosin välillä mietin, onko miehille yhtä yksinkertaista alkaa esim. koti-isiksi kuin mitä naisille on alkaa kotiäideiksi. Onko tässä mielessä siis tasa-arvossa parantamisen varaa molemmissa päissä?)

Poissa vasenkätinen

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 15
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #19 : 20.11.06 - klo:16:26 »
Joo, tasa-arvossa on kyse vapaudesta. Mutta vaikka tilanne olisikin näennäisesti tai periaatteessa molemmille yhtäläinen, käytännössä sosiaaliset paineet ja perinteet sitovat ihmisiä: koti-isäksi ryhtyminen on tästä syystä miehillä vieläkin vaikeampaa. Voisi ajatella, että mies tarvitsee paljon rohkeutta olla välittämättä sosiaalisista paineista tahtoessaan jäädä koti-isäksi. Naisen on, perinteisen mallin takia, helpompi alkaa kotiäidiksi, siihen ei samalla tavalla rohkeutta vaadita. Tosin tämä ei taida pitää enää hirveän kauan paikkaansa. Naisten urapaineet, monisuorittamiset jne.

Sehän on hienoa että tiedät mitä tahdot. Älä siis sosiaalisten paineiden takia ala luomaan uraa pois kotoa. Minä koen puolestani olevan sellainen, etten halua olla mies joka tulee joka ilta töistä siivottuun kotiin ja pullantuoksuun.

Vk

Poissa Laura

  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 354
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #20 : 20.11.06 - klo:17:39 »
Ei ollut tarkoitus yleistää. En todella usko, että kaikki miehet ajattelisivat samoin. ;)

HeinoM

  • Vieras
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #21 : 20.11.06 - klo:17:50 »
Ei suoraan liity koti-isä/kotiäiti keskusteluun, mutta minä kai olen sitten joku kotihenkilö. Olen nyt ollut äitini omaishoitajana reilut viisi vuotta ja tässä täytyy tehdä vähän äidin ja isän hommia molempia.

Puen, riisun, syötän, pesen ym. ym. ja sitten kotityöt päälle, kauppareissut  ym. ym. Vapaapäiviä en ole pitänyt yhtään, vaikka saisin niitä kaksi kuukaudessa palveluseteleillä. En pidä sen takia, että joutuisin kouluttamaan sijaista ja ne vapaat menisi siihen.

Laitoshoidossa mummi olisi joutunut petipotilaaksi jo viisi vuotta sitten, mutta täällä kotonaan vielä hiukan kävelee tuettuna. Puhekyky on mennyt jo aikapäiviä sitten.

Eipä näistä kyllä kannattaisi kirjoitella, koska omaishoitajan arkea ei voi ymmärtää muut kuin toinen omaishoitaja.

Se oli minusta ihmeellistä, että monet miespuoliset ystäväni ovat kannustaneet eikä kukaan heistä ole ihmetellyt ratkaisuani ryhtyä omaishoitajaksi. Sen sijaan naisilta tuli enemmänkin epäilyksiä homman onnistumisesta.

Poissa 3357

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #22 : 20.11.06 - klo:20:30 »
Hyvä kun kirjoitit. Arkesi kuvauksella toit mielenkiintoisen ja todellisen näkökulman tähän keskusteluun. Viiden vuoden kokemuksella olet melkoinen työsi asiantuntija. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten viranomaiset sinua kohtelevat? Suhtaudutaanko miespuoliseen omaishoitajaan epäillen?

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #23 : 20.11.06 - klo:20:52 »
No kaipa minä sitten pelkään naisten ylivaltaa, heh. No vakavasti, itse en yhtään vastusta perinteisiä malleja, mutta sillä tavalla, että jos nainen ei vaikkapa nyt halua olla kotiäiti, niin miehellä ei minun mielestä ole oikeutta puuttua siihen. Perinteiset mallit on ihan ok, mutta vain jos molemmat suostuu siihen.

Omaishoitajien työ on todella kunnioitettavaa. Tätini hoitaa alzheimerin tautia sairastavaa miestään. Ei ole kivaa hommaa, kun väliin tulee kakat housuun ja sitten aiemmin piti ovet sitoa naruilla yöksi, että saisi itse nukkua jne. Nyt on sitten taas jo huonommassa kunnossa, niin on vaipat ja sitten ei jaksa enää itse nousta ylös, niin ei tarte ovia sitoa, mutta liikuttelu on hankalaa, kun tätini on aika heiveröinen ihminen ja miehensä aika iso. On sitten N-Y-T- nyt ponnista -systeemejä ja yhdessä päästään ylös. Mitenkähän pitkään lie vielä jaksaa, kun se tauti menee koko ajan alaspäin aina sänkypotilaaksi asti. Toinen ei puhu kuin yhteensä muutaman sanan koko viikon aikana, nyt en tiedä, onko enää sitäkään. Joitakin ihmisiä vielä tunnistaa ja nyökkää pitkän viiveen päästä kun kysyy tunnistaako tämä häntä.  Ei käy kateeksi ja nostan todella hattua kaikille omaishoitajille! Arvokasta työtä teette.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

HeinoM

  • Vieras
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #24 : 20.11.06 - klo:21:08 »
Tämän alueen vanhustyön sosiaaliohjaaja on alusta alkaen suhtautunut kiitettävästi, mutta hän onkin aivan poikkeuksellinen ihminen, jos nyt jostakin voi niin sanoa. Hän itse ehdotti omaishoitajaksi ryhtymistä, järjesti oma-aloitteisesti tukihakemukset sos.lautakunnalle ja on muutenkin suhtautunut hienosti. Koska tämä on luokiteltu raskaaksi saattohoidoksi, sain sen korkeimman palkkion.

Kotisairaanhoidosta en mielelläni puhuisi mitään - täydellinen vastakohta.

Poissa 3357

  • Kuuntelee puhetta ikävöivästä uskosta
  • Viestejä: 149
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #25 : 20.11.06 - klo:22:27 »
Olet työssäsi tekemisisissä monien viranomaistahojen kanssa, jotka yleensä määritellään alansa asiantuntijoiksi. Omaishoitajana olet paras ja arvokkain omaisesi voinnin ja hoidon asiantuntija. Kuin myös oman työsi ja jaksamisesi arvioija.
Kotisairaanhoidon työtä rasittaa luultavasti kaikkialla kiire. Huonokuntoisia vanhuksia hoidetaan entistä enemmän koteihin.
Omaisen hoitoon osallistuu usein monia tahoja, joiden välinen yhteistyö olisi hoidettavan kannalta tärkeää. Ammattilaiset saattavat kuitenkin väheksyä omaisen osaamista ja asiantuntijuutta.
Pohtia voisi, olettavatko naiset edelleen olevansa hoivan ja huolenpidon asiantuntijoita?  millaisia käsityksiä ja määritelmiä miehillä ja naisilla on hoitotyöstä, mitä he sisällyttävät hyvään hoitoon?

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #26 : 21.11.06 - klo:09:29 »
Kotisairaanhoidosta sen verran, että mummollani kävi aikanaan loppuun asti kotisairaanhoitaja ottamassa verikokeet marevan-lääkettä (verenohennukseen, määrätty sydänleikkauksen jälkeen uusien tukosten ehkäisemiseksi) varten. Sitten toisinaan otettiin myös verenpaine, mutta näitä ei voinut ottaa samalla kertaa, kun "ei sovi aikatauluun ja ei ole välineitä mukana". Molemmat siis järjestelykysymyksiä, kun etukäteen piti kuitenkin aina soittaa ja tilata kullekin viikolle ja jos kaikki oli ok, niin yleensä parin-kolmen viikon välein. Kävi sitten niin, että sama sairaanhoitaja kävi kahtena peräkkäisenä päivänä ja maksun otti (muistaakseni 7 e) kummaltakin päivältä. Tk:ssa jos olisi käynyt, niin olisi hoitunut samalla kertaa, mutta siellä olisi mennyt matkoissa puoli päivää. Siis riippuu paljon hoitajan asenteesta ja maksuperiaatteista. Saahan kunta siitä enemmän, jos kahteen kertaan ottaa kotikäyntimaksun, kun kuitenkin pyörii alueella kahtena päivänä.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

Poissa Johannes

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1334
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #27 : 21.11.06 - klo:09:33 »
Lainaus käyttäjältä: "3357"
Pohtia voisi, olettavatko naiset edelleen olevansa hoivan ja huolenpidon asiantuntijoita?  millaisia käsityksiä ja määritelmiä miehillä ja naisilla on hoitotyöstä, mitä he sisällyttävät hyvään hoitoon?


Tähän sen verran, että olen huomannut mieshoitajien määrän lisääntyneen, vaikka ei ihan samaa tahtia kuin naislääkärien. Sukupuolirajojen murtuminen on siis vielä kesken. Toisaalta on hyvä, kun miehiä on hoitajina, sillä olen kuullut hoitajilta, että miehet jaksavat tehdä raskaammat nostamiset, jos on vaikka satakiloinen potilas. Toisaalta itselläni on parempia kokemuksia nais- kuin mieslääkäreistä henkisen puolen osalta, siis että he ovat monesti lämpimämpiä (noin yleensä, poikkeuksiakin on!). Pätevyys taitaa olla ihan sama molemmilla. Tarvitaan siis molempia sukupuolia.
"Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa."

HeinoM

  • Vieras
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #28 : 21.11.06 - klo:10:50 »
Kotisairaanhoito sijaitsee tästä paikasta 300 m itään ja käy kerran vuodessa! No, eipä ole nyt ollut tarvettakaan, mutta joskus on ollut.

Jätettäiskö tämä sinänsä mielenkiintoinen aihe, kun ei sovi oikein otsikkoon.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Näen Jumalan toisin
« Vastaus #29 : 21.11.06 - klo:11:06 »
Lainaus käyttäjältä: Laura
Lainaus
Ehkä tosiaan olisi parempi puhua tasa-arvosta yleisesti ottaen kuin feminismistä, koska se on niin värittynyt sana nykypäivänä.


Ja käsitettä ovat värittäneet militantit feministit, joiden mukaan miehet on alistettava naisten valtaan.  

Lainaus
Hassua kuinka miehiä aina pelottaa, että naiset ottavat vallan. Kertoo aika paljon miehisestä ajatusmaailmasta ;) En jaksa uskoa, että siihen kukaan pyrkisi. Mitä hyötyä meille naisille olisi miesten alistamisesta?


Ei muuten pelota yhtään. Minusta ihmisiä on valittava johtajaksi ja päätöksentekijöiksi pätevyyden ja osaamisen eikä suinkaan sukupuolen mukaan.

Lainaus
Totuus on se, että naiset ja miehet saavat valitettavan epätasa-arvoista kohtelua, mitä tulee palkkoihin, töihin ja lasten huoltajuuteen. Nyky-Suomessa tasa-arvoasiat ovat melko hyvällä tolalla, mutta parannettavaakin löytyy, sekä miesten, että naisten osalta.


Ja on ollut jo pitkään. Yliopisto-opiskelijoista yli 60 prosenttia on naisia. Alkaa olla nyt niin, että miesten osalta koulutuspoliittisesta tasa-arvosta ei voida puhua. Nyt tarvittaisiin miehille sopivaa pedagogiaa.
Acta, non verba.