Kritittyjen pitäisi alkaa lähtemään näistä tuohoon tuomituista kaupungeista maauseutu, ja kaupunkien liepeille keskuksi / yhdeksi, kansakunnan laajuiseksi verkostoksi. Kakki hyväksi oleva olisi mahdollsista.
Tämän edistämiseksi olisi paikallisseurakunnissa käynnistettävä voimakas koulutustoiminta, sillä maaseutuelinkeinojen harjoittaminen ei kaupunkilaistumpuloilta onnistu. Kanttorit ja muut joutavat lurittelijat maantielle, tilalle kasvinviljelyn, metsätalouden, rakennustekniikan, diesel- ja työkonetekniikan ja pienkarjanhoidon ammattilaisia. Taloussuunnittelu ja kirjanpito tietysti mukaan, niistähän normaali valtion, kunnan tai ison yrityksen virkamies ei ymmärrä mitään, EU:n pykälistä nyt puhumattakaan. Raamattupiireille uusi ohjelmarunko: puolet ajasta Pipliaa, puolet maaseutuyrittäjyyttä. Ylistysryhmillekin löytyisi hommaa, nimittäin yrittäjähengen nostatus. Pääomia pitäisi saada käyttöön, sillä Pirskan mainitsemat pientilat ovat arvattavasti liian pieniä. Metsääkin pitäisi olla 50-100 ha, että puunmyyntitulojen varaan voisi jotakin rakentaa. Mistäs ne rahat otettaisiin, lähetykseltä ja ulkomaanavultako? Vai pantaisiinko kirkkorakennukset vuokralle, ellei peräti myyntiin?
Ja kun sitten media-assistentin ja business controllerin perhe istuu syysiltana kylmillään olleen rintamamiestalon kyökissä kosteita puita polttaen, saa se jokapäiväisen leivän pyyntökin ihan uutta syvyyttä.
Mt