Viisveisaajalla on monta hyvää kysymystä. Koitan vähän raapaista kaikkia.
Vai mitä toi uudistaminen oikein tarkoittaa?
Että uudelleen laitetaan uuteen kirjaan, mutta samanlaisina?
Kaikki itsenäisesti uudistettavaksi lähetettävät virret käyvät läpi saman prosessin. Eli niiden kieltä, runoasua, sävelmää, sävelmän ja sanojen yhteensopivuutta, ymmärrettävyyttä jne. tutkitaan huolellisesti. Joidenkin virsien kohdalla on se tilanne, että niille ei välttämättä tehdä mitään, vaan ne tulevat seuraavaan kokoelmaan samanlaisina. Joitakin muokataan sitten enemmän tai vähemmän.
Mutta korostan siis sitä, että kaikki virret lähtevät samaan prosessiin. Lisävihkon virsiä tai esim. virsikirjan puolelta siirrettyjä katsotaan ihan yhtä kriittisesti ja myös niitä ollaan tarvittaessa valmiita muokkaamaan.
Aika raskaalla kädellä sieltä häviää virsiä. Vähän oudoksuttaa niin monen virren poisto?
Ois kai sitä voinnu painaa paksumman kirjan?
Yksi periaate alusta lähtien on ollut se, että pyritään säilyttämään veisuuperinne elävänä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että haluamme varjella tapaa, jonka mukaan seuraväki vastaa puhujalle virrellä. Eli virsiä ei jatkossakaan valita seuroihin ennalta. Jotta tämä tapa voisi säilyä elävänä, on Siionin virsien kokonaisuus pidettävä suht suppeana, jolloin yksittäinen veisaaja voi sen suunnilleen hallita. Kokemus on osoittanut, että mitä laajempi joku virsi- tai laulukokoelma on, sitä vähemmän on virsiä, joita aktiivisesti käytetään ja jotka osataan. Siksi vastaus kysymykseen on ei - ei olisi voinut painaa paksumpaa kirjaa. Siionin virsien luonteeseen kuuluu, että kokoelma on suht suppea. Ja onhan sekin mukavaa, että kirjan fyysinen koko säilyy "taskuunsopivana".
Eniten murehduttaa, jos virren ilmaisu muotoa siis sitä miten siellä on sanottu alettaisiin muuttamaan nykysuomeksi.
Vanhat sanonnat, vaikka sanneli ei tykkäiskään ovat minusta mielenkiintoisia ja syvällisiä.
Jos nää nykynuoret ei tajuu, ni ottakoon selvää. Selväähän me vanhuksetkin joudutaan ottamaan nuorten kielestä.
Sen verran täytyy muuttaa nykysuomeksi, että virsi pysyy ymmärrettävänä. Kieli kehittyy ja sen vuoksi on väistämättä ajoittain uudistettava kieltä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että virsistä tehtäisiin hajutonta ja mautonta selkokieltä. Yhä edelleen virsissä saa ja pitääkin olla myös haastetta.
Mitenköhän Espoolaisen virsi? Onkohan uudessa?
Uuteen kokoelmaan tulee myös aivan uusia virsiä. Niistä ei ole vielä tässä vaiheessa keskusteltu tarkemmin. Mutta sen verran moni on Espoolaisen virttä toivonut, että ainakin harkittavaksi se lähtee. En uskalla vielä luvata, mutta ainakin itse toivoisin, että se läpi menisi.
