Siionin virsien kokonaisuudistus

[Pirska]

Vanha saarnan ja varmaan virrenkin kaava on sellainen, että ensin maalaillaan helvetin kauhut ja sitten Taivaan ihanuus. Pelkää tuomiolla pelottelu on varmaan turmiollista. Sellaista ei pidä koskaan päästää mihinkään virsikirjaan. Onkohan tuo virsi oikeastaan osa jotain pidempää?

Hyvä huomio, voipa hyvinkin olla. Eikö ennenvanhaan ole ollut todella pitkiä virsiä, säkeistöjä jopa 20. Jos löytyisi, niin niistähän voisi kaivaa esiin sen Taivaan ihanuuden ja liittää perään.

[Pirska]

Siionin virsi 61 on numero 3 "Jalasjärven kappalaisen Elias Laguksen suomentamasta ja vuonna 1790 julkaisemasta Vanhoista Siionin virsistä, jonka hän käänsi Sions Sånger v. 1748 painoksesta." Näin Siionin virsien 'Lähteet ja tekijät' -otsikon alla.

Tuli tuossa vielä mieleen, että jos on pahasta olla varoitusta Helvetistä ilman lohtua Taivaan ihanuudesta, niin eikö ole myös melkoisen valheellista olla mainintaa jälkimmäisestä ilman edellistä.

[jouni]

Onko nykypäivän heräännäisyydessä hyväksyttävä maailma/maailmankielteisyys-käsiteryppään sisällöksi se, mitä esim. 60-luvun nuorisoherätyksessä asiasta ajateltiin, vai olisiko mahdollista määritellä sisältö omista lähtökohdista käsin?

Hyvä hyvä.

Jos herännäisyyden taustalla on pietismi ja vitoslaisuus on uuspietismiä, niin olisikin mielenkiintoista kuulla ja oppia, mikä tässä on erona.  Onko maailma-käsityksessä eroa, vai onko ero pelkästään käsityksessä evankelioimisesta?
 

[mt]

Jos herännäisyyden taustalla on pietismi ja vitoslaisuus on uuspietismiä, niin olisikin mielenkiintoista kuulla ja oppia, mikä tässä on erona.  Onko maailma-käsityksessä eroa, vai onko ero pelkästään käsityksessä evankelioimisesta?

Pietismi on niin monitahoinen kirkko- ja teologianhistoriallinen käsite, että sitä pitäisi käyttää hyvin varovasti. Kaikkien suomalaisten herätysliikkeiden kehitykseen ovat jollain tavalla vaikuttaneet pietistiset virtaukset, mutta esimerkiksi herännäisyyden ja ns. uuspietismin arviointi pietisimin näkökulmasta ei ole hedelmällisin lähtökohta. Pietistien joukkoon voitaisiin lukea myös herännäisyyteen selvän pesäeron tehneet niin sanotun raamatullisen suunnan edustajat, sillä tuon suunnan perustajan Johan Tobias Beckin taustalta löytyy Württembergin pietismin ja Johann Albrecht Bengelin vaikutus.

Viljo Porkolan mukaan luterilainen ortodoksia ratkaisi vanhurskauttamisen ongelman kehittämällä armonjärjestyksen, minkä pietismi peri ortodoksialta. Paavo Ruotsalainen eli puhdasoppisen kirkon ja pietististen herätysten maailmassa. Hänen piiriinsä hakeutuneet papitkin olivat pietistejä, mutta joutuivat Ruotsalaisen vaikutuksesta pyristelemään irti tekojen vanhurskaudesta. Armonjärjestysopista Ruotsalainen sanoutui irti selkein sanoin keskeyttäessään oppineen teologin J. I. Berghin esityksen asiasta ("Heitä hiiteen ne tikapuut!"). Toisaalta Ruotsalainen arvosteli tylysti myös herrnhutilaisperäistä tunteiden kristillisyyttä.

Porkola antaa ymmärtää, että herännäisyyden uudelleen viritessä hajaantumisen jälkeen pietistiset - lakihenkiset - painotukset saivat tilaa. "Herännäispappien saarnakokoelma 30-luvulla Vartioviestejä on kyllä pietistinen, mutta onko siinä mitään muuta, sopii kysyä. Mutta mehän opimme. Unohdamme, mikä on takana ja kurottaudumme eteenpäin."

Uuspietismismi-sanan asemesta suosin mm. Harri Heinon käyttämää ilmaisua evankelioiva herätyskristillisyys. Sille ominaisia piirteitä ovat mm. norjalaisvaikutteet, yhteiskristilliset hankkeet ja angloamerikkalainen evankeliointikulttuuri, jonka edustajista Campus Crusade for Christ -liikkeen muistan itsekin 70-luvulta. Herännäisyyden piirissä on aikoinaan asetuttu julkisesti vastustamaan tätä kristillisyyden tyyliä. Jaakko Elenius -vainaa ahkeroi näyttävästi tälläkin saralla.

Seurasin ulkopuolelta, mutta kuitenkin läheltä tuota 60-70-lukujen liikehdintää. Sen ihmisen omaa, tietoista uskonratkaisua korostava henki oli varsin kaukana herännäisyydestä.

Evankelioivasta herätyskristillisyydestä (ja paljosta muusta) saa yleiskuvan osoitteesta Uskonnot.fi laittamalla sivuston hakuun hakusanaksi uuspietismi.

Mt

Porkola-sitaatti ym. Porkolan esitelmästä Pietismi ja Paavo Ruotsalainen, Herättäjä-yhdistyksen vuosikirja 1986.

[Leena]

Hyvä hyvä.

Jos herännäisyyden taustalla on pietismi ja vitoslaisuus on uuspietismiä, niin olisikin mielenkiintoista kuulla ja oppia, mikä tässä on erona.  Onko maailma-käsityksessä eroa, vai onko ero pelkästään käsityksessä evankelioimisesta?
 

Kiitos Jouni! Kun, sitähän minä vain ja ainoastaan täällä olen jankuttanut. Olisi itselle hyväksi tietää mitä se herännäisyys lähtökohtanaan on!  Tuo viitoslaisuus oli vain rautalankamalli että tälleen näin Leena tahtoo.  

Toinen kysymys jota Leena miettii, kun hän nyt on kyöräämässä yhtä lasta Aholansaareen riparille, on, että miten mahtaa Matti-poika sen käsittää, tai käsittääkö mitenkään. Kyse ei ole ainoastaan siitä ettei ole juuria herännäisyydessä, sillä eipä ollut meilläkään vitoslaisuudessa... ei kun oli sikäli että äitini oli samalla seudulla varttuneena kyllä ollut tämän Oxfordin liikkeen vaikutuspiirissä - siitä taapäin ovat olleet evankelisia tai kommunisteja, noin lavealla sudilla. Maailma tuli tutuksi vasta seurakunnan nuorissa, riparien käyttämissä lauluvihkosossa siitä ei ollut mainintaa. Ne tehtiin joka vuosi uudet.  

Eli mietin tässä, mihin kaikkeen se sana yksinkertaisesti ihmisten mielessä nyt yhdistetään. Huomasin ettäö keskustelu saattoi liikkua käsittelemään sitä saako "maailmasta" tai "maailmallisuudestas" puhua sen koommin kuin, minkä Pirska otti esille, Helvetistä ja viimeisestä tuomiosta. Ja siitä saattoi tulla vääntö siitä että miten maailmastakaan ei enää saa puhua, kun ollaan niin mieltä myöten kaikille.  Käviköhän näin?  

Ja minä kun mietin vain mihin kaikkeen se yhdistetään. Veivasin luomisteologiast ja viljelemiset ja varjelemiset ja hyvä etten luonnollista moraalilakiakin (1.kor jotakin). Ja aivan muut... olin mielessäni juniori riparilla jo, ja eläydyin taas liikaa miettimään mitä miettii mies, kun veisaa maailmasta. Ja onko hyvin ymmällään.

Tosin saatan hävitä kamppailun hänen sielustaan kun vastauskoontullut sisarus vaatii häntä lähetettäväksi Vivamoon.  Minä niin toivoisin Aholansaarta hänelle.

[Leena]

Kiitos mt. Vielä, kun joku määrittää tämän käsitteen sisällön olen ylenkylläisesti tyytyväinen.
Eipä silti. Entistä järeämmin puhun Aholansaaren puolesta. Vivamossa oli sisar hyvin onnellinen, enkä mitenkään halua vähäksyä KRS:n nuorisotyötä - päinvastoin. Etenkin nyt, jos "ahdistuksen tie on edessämme" hänen terveyttään koskien, olen iloinen siitä että hän löysi Raamattunsa ja uskon, toivon että tien Jeesuksen luo niinikään - niin kyllä luulisin käyneen. Onhan annettuna eväät matkalle jos taipaleesta tulee raskas - vielä emme tiedä tuleeko mitään.

Mutta itse näen pulmalliseksi muutaman seikan. Nuorisouskonnosta löytyy vaikeasti tie aikuisuuteen.  Pahemmin pelkään tekojen vanhurskautta ja sen mahdottomuuteen pettymistä. Kummankin kohdalla. Mutta mietin myös sanastoa, joka ei ilmaise kuulijalleen mitään tai ilmaisee liian monta asiaa,  mikä tässä tilanteessa luultavaa, niin että hän hämmentyy.

Ei tämä ole itselleni ylipääsemätön ongelma. Sille ei vain mitään mahda että herännäisyys vetää piiriinsä muitakin kuin körttikodissa kasvaneita. Heille se ehkäpä on siinä määrin merkityksellistä,  että he ohjaavat myös sukulaistenavia tai vielä useammin vetävät omiaan toimintaan mukaan, usein jonkin juuri riparin kautta,  ja kun kysyvät että mikä se maailma on, niin olisi kovin m ukava osata selittää kans eders hehtaarilleen oikein. Nytkin meiltä olisi tullut Kiuruvedelle yhdeksän henkeä, ellei neljä olisi epäonnekseen ollut musiikkileirillä, kaksi pesisleirillä  ja kaksi mielestään liian vanhoja telttailemaan.  Katsotaan uudelleen Oulun aikataulua!

En kiellä ettekö minulla olisi täällä toisinaan "painu-h-ttiin-siitä" olo, ja vaivautunut fiilis, kun en siis ole kuin Herättäjä-yhdistyksen jäsen ja se ei ole aivan samaa kuin varttua siinä ilmapiirissä...   mutta olen ajatellut sen johtuvan siitä että kirjoitan liikaa. Olin ihan onnessani kun joku kirjoitti että kiva kun kirjoitat ahkerasti, olisi kiva tavata livenäkin. Leenan saa tavata livenä kaikki... aikaa ja paikkaa vain yksityispostiin... tai Leenan luo saa tulla teelle parantamaan maailmaa ja syömään jotakin piirasta...  kaikki.

[jouni]

1) Riparista: Jumala pelastaa ja hoitaa, ei Aholansaari eikä Vivamo.  Minä en näe erityistä syytä, miksi kumpikaan ei voisi olla hyvä paikka.

En kiellä ettekö minulla olisi täällä toisinaan "painu-h-ttiin-siitä" olo, ja vaivautunut fiilis, kun en siis ole kuin Herättäjä-yhdistyksen jäsen ja se ei ole aivan samaa kuin varttua siinä ilmapiirissä...   mutta olen ajatellut sen johtuvan siitä että kirjoitan liikaa. Olin ihan onnessani kun joku kirjoitti että kiva kun kirjoitat ahkerasti, olisi kiva tavata livenäkin. Leenan saa tavata livenä kaikki... aikaa ja paikkaa vain yksityispostiin... tai Leenan luo saa tulla teelle parantamaan maailmaa ja syömään jotakin piirasta...  kaikki.

2) Näin on.  Mutta joskus kävin pari kertaa vanhoillislestadiolaisten seuroissa.  Itse seurat olivat hyvät, mutta muuten...  Siellä ei suinkaan ajettu pois, vaan vaadittiin ennemminkin jäämään sinne.  Oli sekin ahdistavaa, omalla tavallaan.  Tämä körttityyli, että toisia ei saa opettaa tavoille, koska se olisi päsmäröimistä; mutta sitten kun tulokas puhuu/toimii "väärin", niin on kuitenkin ulkopuolinen, on kuitenkin ollut helpompi minulle sietää.  Mutta se taas voi johtua näistä virsistä, jota nyt ollaan siis muuttamassa.  En muista, että olisin koskaan erityisesti kokenut saavani seurapuheista, vaikka niitäkin on hyviä tullut kuultua.  Virret sen sijaan ovat niin kuin hengitystä - vaikea elää ilman.

[PekkaV]

Siionin virsiä ollaan päivittämässä nykykielen mukaisiksi. Teologia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia) kehittyy siinä missä tiede yleensä. Jatkuvassa tutkimuksessa sanallinen ilmaisu ja teologia käyvät käsikädessä. Toisen sopeutuessa aikaan toinen kulkee mukana. Ikuiset totuudetkin ovat tarkastelun kohteena sukupolvien vaihtuessa.

[Leena]

1) Riparista: Jumala pelastaa ja hoitaa, ei Aholansaari eikä Vivamo.  Minä en näe erityistä syytä, miksi kumpikaan ei voisi olla hyvä paikka.

Epäilyksettä. Opetuksen painopisteessä saattaa kuitenkin olla vivahde-ero. En itsekään oleta Lehtisensaaren vaikuttaneen minuun itseeni sitä jos en tätäkään. Mutta Lehtisensaaressa opetettu: Sinun on tehtävä vanpaantahdonratkaisu jotta uudestisynnyt, sen jälkeen olet uusi luomus, mutta ratkaisu riippuu kokonaan sinusta itsestäsi, sillä Jeesus ei pakota ketään, tosin ellet tule uskoon odottaa sinua kadotustuomio, ja muista ettei Jumala kutsu sinua kuin ehkä tämän ainoan kerran,  oli kenties luterilaiselle opinkorostukselle hieman vieras.  Se kyllä tempaisi mukaan sillä oli hurmaavaa ajatella Jeesuksen tästedes ratkasevan koulu- ja poikaystävähuoleni. Hirvittävä epäilys hiipi häiritsemään mieltäni, sillä edelleen koenumerot näyttivät korreloivan siihen minkä verran olin lukenut niihin, ja pojat,... no niin. Väärät pojat ihastuivat minuun... ei ollut johdatusta... ja hirveintä oli, kun Raamattu tuli tutuksi, ajatella "uskossapysymystä" ja olinko nyt varmasti tehnyt vapaabntahdonratkaisuni oikein ja onko se yhä voimassa vai olenko tiedostamattani luopunut...  Tästä syystä olen esittänyt että jospa kuopus saisi rippikouluopetuksensa muualla, ja rukoillut varsin hartaasti edellisen puolesta... pyytäen, että löydetyistä teemoista aukeaa tie syvempäänkin Kristuksen tuntemiseen.

On turvallista saada uskoa, ettei mikään ole alun pitäenkään ollut minusta itsestäni riippuvaista. Samaa toivoisin jälkikasvulle - varhain. Tiedän, ettei Jumalan tahto aina tapahdu, Jumalan sallimatta ei kuitenkaan mitään, Sitä pyydän, että saisivat Jumalan tahdon mukaisen opetuksen --- parempaa tuskin voisin pyytääkään heille.  Off-topic, annettaneen anteeksi?

[myyrä]

Siionin virsiä ollaan päivittämässä nykykielen mukaisiksi. Teologia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia) kehittyy siinä missä tiede yleensä. Jatkuvassa tutkimuksessa sanallinen ilmaisu ja teologia käyvät käsikädessä. Toisen sopeutuessa aikaan toinen kulkee mukana. Ikuiset totuudetkin ovat tarkastelun kohteena sukupolvien vaihtuessa.

Näin se varmaan on. Tälle hitaalle sielulle on vasta viime aikoina alkanut kirkastua virsien uudistamisen tarpeellisuus. Maailma joka tapauksessa muuttuu ja jokaisella sukupolvella on oma kielensä ja uusi ajattelutapa uskonnollisiin asioihin.

[mt]

Jotta keskusteluun olisi helpompi osallistua, julkaisen ohessa joukon aikojen saatossa kestäviksi havaittuja mielipiteitä virsiuudistuksesta. Tietoliikennekaistan säästämiseksi olen numeroinut mielipiteet, joten niihin voi viitata kätevästi numerolla.

1. Uudistustyöryhmä on korjannut liikaa käytössä olevan kirjan virsiä, jotka ovat sen kautta kadottaneet elähdyttävän voimansa ja mehunsa.
2. Olisi sopivampaa korjata vain suurimmat virheet ja törkeimmät sananparret.
3. On sopimatonta, että virsiä on niin korjailtu ja muokkailtu, että usea säkeistö on jäänyt kokonaan tai osaksi pois ja muita on korjailtu enemmän kuin tarve vaatii.
4. Vanha kirja on mehukkaampi ja vaikuttavampi kuin uusi kirja kauniine sanoineen.
5. Vanhoista virsistä pitäisi korjata vain sopimattomat puheenparret ja muut törkeimmät virheet, mutta ei millään muotoa niin perinpohjaisesti kuin nyt on ehdotettu.
 6. Vanha kirja, joka tosin on korjauksen tarpeessa, on kuitenkin uutta ehdotusta parempi, eikä ehdotusta pitäisi käyttöön ottaa, koska se ei tarkoitustaan täytä.
7. Monta ihanaa virttä on jätetty pois, monta taas parannettu, niin että ovat tulleet ihan tuntemattomaksi.
8. Parantaminen olisi tehtävä köykäisemmällä kädellä.
9. Vanhat tutut rakkaat virret olisivat saaneet olla koskematta.
10. Uusien hankkiminen tulee kalliiksi,  vanhat joutuvat hukkaan, usko muutetaan ja Jumalan sana otetaan pois.

Mt

P. S. Mielipiteiden lähteet: Kuhmalahden, Luopioisten, Oriveden, Kangasalan, Längelmäen ja Eräjärven kirkonkokouksissa, kirkkoneuvostossa tai vastaavassa esitettyjä lausuntoja uudesta virsikirjaehdotuksesta vuosina 1882-1883. Kirja otettiin näissä seurakunnissa käyttöön vuonna 1888 ilman isompia riitaisuuksia.

[Pena]

Jotta keskusteluun olisi helpompi osallistua, julkaisen ohessa joukon aikojen saatossa kestäviksi havaittuja mielipiteitä virsiuudistuksesta. Tietoliikennekaistan säästämiseksi olen numeroinut mielipiteet, joten niihin voi viitata kätevästi numerolla.

1. Uudistustyöryhmä on korjannut liikaa käytössä olevan kirjan virsiä, jotka ovat sen kautta kadottaneet elähdyttävän voimansa ja mehunsa.
2. Olisi sopivampaa korjata vain suurimmat virheet ja törkeimmät sananparret.
3. On sopimatonta, että virsiä on niin korjailtu ja muokkailtu, että usea säkeistö on jäänyt kokonaan tai osaksi pois ja muita on korjailtu enemmän kuin tarve vaatii.
4. Vanha kirja on mehukkaampi ja vaikuttavampi kuin uusi kirja kauniine sanoineen.
5. Vanhoista virsistä pitäisi korjata vain sopimattomat puheenparret ja muut törkeimmät virheet, mutta ei millään muotoa niin perinpohjaisesti kuin nyt on ehdotettu.
 6. Vanha kirja, joka tosin on korjauksen tarpeessa, on kuitenkin uutta ehdotusta parempi, eikä ehdotusta pitäisi käyttöön ottaa, koska se ei tarkoitustaan täytä.
7. Monta ihanaa virttä on jätetty pois, monta taas parannettu, niin että ovat tulleet ihan tuntemattomaksi.
8. Parantaminen olisi tehtävä köykäisemmällä kädellä.
9. Vanhat tutut rakkaat virret olisivat saaneet olla koskematta.
10. Uusien hankkiminen tulee kalliiksi,  vanhat joutuvat hukkaan, usko muutetaan ja Jumalan sana otetaan pois.

Mt

P. S. Mielipiteiden lähteet: Kuhmalahden, Luopioisten, Oriveden, Kangasalan, Längelmäen ja Eräjärven kirkonkokouksissa, kirkkoneuvostossa tai vastaavassa esitettyjä lausuntoja uudesta virsikirjaehdotuksesta vuosina 1882-1883. Kirja otettiin näissä seurakunnissa käyttöön vuonna 1888 ilman isompia riitaisuuksia.

Länkelmäveren seurulla meinaan tiäretään miten asiat o ja miten niiren kuuluu ollaki.

[veijo]

Siionin virret paranee käyttämällä, ei uudistamalla tai pois jättämällä.

[PekkaV]

Siionin virret paranee käyttämällä, ei uudistamalla tai pois jättämällä.

Sekä että

[juhani]

Jos ei olisi uudistustyötä niin me veisaisimme vuoden 1790 siikkareita.