Muistot rakentavat aina joulun.
........................
Noista säästämisjorinoista palaa mieleeni joulu, joka oli jostakin syystä meille kireän rahan aikaa ja vanhempani tahtoivat meille antaa jotakin lahjaksi.
En tiedä, evakuoivatko kouluista jotain jämiä, mutta anyway, identtiset mollamaijat joita viimistelivät kerrotun mukaan aattoyönä silmät ristissä (kuten sopii, tietysti) ja isän lahja, se oli nyt vaan lapsuuden paras --- liitutaulu, siis paksu vaneripala joka oli maalattu tai käsitelty että liitu tarttui ja sai sienellä hyvin pois, kehykset ja liitukaukalo, liitupaketti ja palanen sientä pyyhkimiseen.
Siskon kanssa ei tasan huomattu mitään puuttuvan. Kuulin koko jutun aikuisena.
Torttuja ei kuitenkaan saanut kuin yhden, ja kinkkuahan pihdattiin joka taloudessa.
.......................................
Meille ei tuotu vanhempien kotoa perinteitä, ne poikkesivat liikaa toisistaan. Vähitellen kasvoi omia, vain meidän juttuja, vaikka kai varsin samanlaisia kuin toisillakin.
Olen ajatellut kansakoulujen adventinaikoja, joululaulujen yhteisharjoituksia juhlasalissa, joulukoristeiden askartelua jokaisen luokan kai nyt tuntuu, pakollisia lumihiuytaletansseja tai tonttutansseja tai seiminäytelmiä, yhteislauluja ja pusseja, joissa oli se omena, kivikovia pipareita ja jokin suklaajuttu.
Ehkä ne jälkeen käsin tympivät joitakuita, ne nyt kuitenkin tasasivat hieman lastenkodin lasten ja Esson pääjohtajan tenavien juhlaa, ja olivat yhteisiä. Koska olin harras ja kiihkeän innokas juhlien järjestäjä, koristelija, lahjojen valmistaja, suhtauduin ihan ylenpaöttisesti kaikkeen. Sisko otti iisimmin, kiusaantuikin.
...................
Joulu on yhtä kuin tuoksu, hyasintti.
Opettajille vietiin tavan mukaan joulukukka, hyasintti tietty koska se oli halpa, mekin siis vietiin, mutta meillä tietty oli niitä talo täynnä. Kun mandariineja tuli myyntiin, ne tuli jouluksi ja ne tuoksui myös. Sisko inhosi jouluruokaa, sille piti säännöllisesti keittää nakkeja, muuten se ei syönyt mitään, ja minä sain hysteerisen kohtauksen, jouluna kaiken piti mennä kuten jouluna pitää.
Anteeksi oikeastaan, en tiedä kestääkö kukaan jos kelailen kaikki joulut.
Enpä tuota poistakaan.