Entä, jos jokainen löytää tai saa annettuna käsiinsä juuri sitä, mikä hänelle soveltuu.
Joskus tänne tullessani kyselin johdattaako Jumala yksittäistä ihmistä, eivätkä vastaukset olleet järin herttaisia. Eräiltä juhlilta muistan puheen joka käsitteli tuomioiden julistamista; joku oli niin haksahtanut toimimaan, ja kuitenkin tuomituksi nähnyttä kiusasi pelkkä virus, sellainen ja sellainen pikku häkkyrä. Meni sitten itsestään ohitse.
Tuomiot ja arvostelut sikseen, ne ovat hölynpölyä jonka saakin nauraa lyttyyn, mutta muuten mietin, kuinka itse se pikkukiusa olisi koettu ja kuinka Jumalan osuutta ajateltu, jos se semmoinen- ja semmoinen olisi iskenyt aivokalvoihin tai peräti aivoihin. Tai sydämeen varusmiehen juoksulenkillä. Körttikin olisi, niin arvelen, tullut sotkeneeksi Jumalan jollain tapaa siihen kuvioon. Paavo Ruotsalaiselle Juhanan kuolema merkitsi Jumalan puuttumista hänen asioihinsa: ”Muisti, muistipa sentään!”
Onko tai olisiko minun ajateltava, että joukko kristittyjä vetää ilmeistä rajaa eri mittaluokan ja eri tavoin merkitykselliseen asioiden välille: tämä on nyt vain harmillinen sattuma —- tämä on Jumalan työtä, tämä oli nyt Jumalan tahto.
......................
Minä johdata heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Tämän lupauksen joku omistaa itselleenkin, joku ei. Jos on niin rohkea sanoivat körtit mitä hyvänsä, saa luottaa siihen että sait juuri itsellesi sopivaa hengen ravintoa. Monelle juuri Hildegard Bingeniläinen, Avilan Teresa, Ristin Juhannes, viime vuosisadalta Wilfrid Stinnissen ja vielä kaksi ovat merkinneet hengellisen elämän syvenemistä, ei mitään sielupuolen uurastusta ja kuopan kaivuuta väkisin vaan hyvää kokemusta. Vaikka niinkuin ne Lahden Herättäjäjuhlat kerran. Merkityksellisiä itselleni oli oikeastaan Ristin Johanneksen ” sielun yö” tai se mitä siitä ymmärsin. Jumalan valo saattaa olla meille pimeyttä, ja mitä enemmän Jumala meitä lähestyy sitä pimeämmältä meistä kaikki vaikuttaa. Niin ja se kaveri jonka nimeä en muista ja kirjaa löydä, ja joka jaksoi pitää päivittäin päiväkirjaa erittäin syvästä masennuksestaan ja sen merkityksestä itselleen ja Jumalasuhteelleen.
Siihen minulla ei ole vastausta, kuinka jossain kaukoidän maissa Jumala muka johdattaa lapsia pornokauppiaitten käsiin tai muuta mitä seuraavaksi ajattelen. Usein ajattelen kirkon tunnustavan maailman syntiä ja rukoilevan sille anteeksiantoa.